Kummilapseni 11v tai hänen vanhempansa eivät ikinä ole kiittäneet minua yhdestäkään lahjasta

Kun minä menen kummilapseni synttäreille, niin hän kyllä kiittää saamastaan lahjasta. Mutta muuten en heistä kyllä kuule tai esim. valokuvia saa.

Asumme n 150 km päässä toisistamme, joskus olen käynyt viemässä lahjan tai mieheni on vienyt, jos on ollut siellä päin työmatkalla. Olen muistanut jokaikisen nimi- ja syntymäpäivän, joulut ja ystävänpäivät sun muut. Lahjatkin ovat kuitenkin olleet hyviä (mp3-soitin, urheiluvälineitä, vaatteita jne)

Minua tuollainen kiittämättömyys loukkaa, kuuluuhan se ihan peruskäytöstapoihin.







Ap

Itse kirjoitan pari kirjettä vuodessa, yritän tavata 2-3x vuodessa mutta hankalaahan se on kun ei kutsua tule, täytyy aina viedä, leffaan tai uimaan jne, se on opiskelijalle iso kustannus.



Kiitosta ei tule ei lahjoista ei leffakäynneistä ei mistään.

Kuteinkin teen sen mihin olen lupautunut eli kulkemaan kummilapsen rinnalla vaikka kyllä tuota auttaisi jos vanhemmat vähän auttaisivat.



Olen siis lapsen 3 kummista ainoa joka haluaa pitää yhteyttä ja pitää, mutta ei näköjään kiinnosta.



Omalla lapsellani on vaan kummeja joita ei kiinnosta ja se on tosi kurjaa, ollaan yritetty kutsua kylään jne. mutta ei niin ei.



Tasan ei käy..