Kauanko teillä on kestänyt SSRI-lääkkeiden lopetusoireet??

Tässä on hyvä ketju, missä selostetaan "sähköiskujen" syytä. Sisältää kyllä aika lääketieteellisiä termejä. Mutta selväksi käy, että aivojen välittäjäaineiden ronkkiminen lääkkeillä ei ole todellakaan läpihuutojuttu.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä ketju, missä selostetaan "sähköiskujen" syytä. Sisältää kyllä aika lääketieteellisiä termejä. Mutta selväksi käy, että aivojen välittäjäaineiden ronkkiminen lääkkeillä ei ole todellakaan läpihuutojuttu.

http://www.tiede.fi/keskustelu/47125/ketju/sahkoiskut_masennuslaakkeide…

Lopetin hitaasti muutaman kuukauden aikana. Ensin otin puolikasta tablettia jonkun aikaa, sitten puolesta puolet, sitten siitä puolet, siitäkin puolet jne. Hyvin pientä murusta lopulta otin. Ei tullut minkäänlaisia vierotusoireita. Söin Sepram-lääkettä noin 6 vuotta. Silloin oli kyllä kauheat oireet, jos joskus unohdin joku päivä ottaa lääkkeen sitä vielä käyttäessäni. Silloin oireena oli juuri noita kuvaamiasi oireita eli kamalia sähköiskuja päässä, huimausta, huonoa oloa ym.

Minä lopetin Sertralinin kuin seinään, apuna mieto bentso. Lääkärille kerroin jälkikäteen. Ahdistusta ja paniikkia helpottava päivällä ja yöksi nukahtamislääke, niillä helpottaneet lopettamisoireet n. 2 kuukaudessa.

Seronilista ei mitään oireita.

Voisko ap sun oireista osa olla ihan jumittavia niskalihaksia? Oletko nukkunut tai lukenut kännykkää huonossa asennossa tai loikoillut jouluna liikaa? Mulle tulee niskajumituksesta huimausta, päänsärkyä ja esim. kielen kihelmöintiä.

Enkä tarkoita siis mitenkään vähätellä muiden vierotusoireita, mutta osin niiden piikkiin voi joskus mennä ihan muitakin juttuja.

Kaksi kesää (rapiat 2 kk) olen kärvistellyt lopettamisen kanssa. Efexor oli pahempi - oireitahan tuli jo iltapäivästä, jos unohdit ottaa aamulla lääkkeesi. Tässä suhteessa Sertralin on ollut mulle parempi vaihtoehto. Mutta eihän siitä mitään tullut. Kun lopetusoireet vähenivät masennus paheni ja aloin myös saada paniikkikohtauksia. Pyrstö irtoo niin nokka tarttuu.

Lopetin Venlafaxinin yritettyäni aikaisemmin lopettaa sitä ainakin kahdesti. Tällä kerralla käytin annoksen asteittaiseen vähentämiseen lähes vuoden ja selvisin minimaalisilla lopetusoireilla. 

Minulla aivan samanlaisia tuntemuksia... Olen ollut niin PA, että olen ostanut mieluummin ruokaa kuin paroxetinia. Nyt tulee aivan samanlaisia sähköiskumaisia "suhauksia" - tuntuu korvissa, huulissa ja kielessä. Pahaa vointia ei ole vielä tullut, tasapaino välillä hieman arveluttaa.

Söin cipralexia vuoden kuurin 10 mg annoksella. Lopetuksen tein siten, että pari viikkoa söin päivittäin puolta annosta (5mg), sitten pari viikkoa puoli annos joka toinen päivä ja vielä viikko siten, että jätin puolikkaiden väliin useampia päiviä. Sitten loppui pillerit. Jouluaattona söin viimeisen kerran tuota lääkettä ja nyt alkaa olla normaali olo. Minulla oli lopetusoireina sähköiskut sekä unettomuus muutamana peräkkäisenä yönä. Ei mitään ylitsepääsemätöntä. En keskustellut lopetuksesta lääkärin kanssa, mutta aiemmin oli puhuttu, että syön sen vuoden ja tulen uusimaan reseptin jos koen tarvitsevani lisää pillereitä.

Ne sähköiskut on kyllä ikäviä.

Escitalopram actavista syönyt 8kk 10mg annoksella. Nyt vähentänyt 5mg päivässä ja ei mitään oiretta 4 viikkoon. Joten ei aina vähentäminen aiheuta oireita. 3kk 5mg ja sitten pari viikkoa 5mg joka toinen päivä. Älkä pelätkö lopettamis oireita koska se saattaa lisätä ahdistusta, itsesnsä tarkkailua ja pelkoa. Lopettakaa vasta kun olo on ollut hyvä useita kuukausia, ja lopetus pikku hiljaa.

Lopetin ssri mielialalääkkeen viime lokakuussa, vähentäen kesästä, rinnalla kaksi v terapiaa. Joulu-tammikuussa mielialani laski, sama ahdistus palasi ja jatkuu edelleen, nyt jo huhtikuussa mennään. Olen koko tämän ajan ollut töissä, ja terapiani jatkuu. Olen ajatellut että tämä on lopetusoireilua, mutta nyt lähes 4 kk kun on mennyt en enää jaksaisi tätä oloa. Jos masennus on palannut.. riittääkö terapia, vaikka kuinka puhun lapsuuden kipeät asiat auki, ei se saa niitä paremmiksi. Tahtoisin olla ilman lääkettä, mutta elämänilo on katoamassa kokonaan,kuinka kauan ihminen jaksaa ahdistusta, voiko olla että vain lääkkeillä nautin taas elämästä. On musertavaa hyväksyä se että tarvitsen lääkitystä.

Käytin essitalopramia n. vuoden ja lopetin pikkuhiljaa annosta(10g) vähentämällä. Lieviä "sähkäreitä" tuli kolmisen kuukautta. Meni 5kk niin ahdistus ja depersonalisaatio alkoi palailla takaisin, vaikka luulin olevani hyvässä henkisessä kunnossa. Paniikkihäiriön ja ahdistuksen vielä kestäisin mutta tuo depersonalisaatio on jo ihan perkeleestä, joten aloitin essitalopramit uudelleen. Ilmeisesti ainakin vuoden syön niitä, ja katson lääkärin kanssa mikä on sitten tilanne. Sekin mahdollisuus on että joudun syömään lääkkeitä lopun elämääni. Sen ajatuksen kanssa on vain elettävä. Terapiaan en oikein usko kun tiedän erittäin hyvin mistä ongelmani alkoi, enkä syytä ketään , itseänikään. En ole enää katkerakaan kohtalostani. Tuskin terapiasta haittaakaan olisi vaan on todella kallista ja olisi vielä löydettävä hyvä kallonkutistaja.

Anteeksi tämän töpön nostaminen (kun kerran löysin tähän aiheeseen sopivan ja vielä sellaisen, mihin on tämän vuoden aikana vastattukin..), älkää siis purko päätäni irti heti.

Itselläni asia koskisi myös ssri-lääkkeiden lopettamista, olen itse syönyt Optiparia (20mg) 8-9kk, viimeisen kuukauden aikana oloni huononi huomattavasti ja päätin lopettaa koko moskan syömisen.

Ei siinä, masennus, ahdistus ja paniikkioireet helpottivat ensimmäisten kuukausien aikana, mutta lopussa olin vain tyhjä ihmiskuori, ilman tunteita. Ystäväkin sanoi, että minä en ole enää normaali minä, joka olin ennen lääkitystä.

Aloitin lopettamisen puolittelemalla noita, eli 10mg ja söin ihan pidemmän aikaa ja olo ei tuntunut mitenkään erikoiselta (lievää huimausta oli) ja nyt olen kolmatta päivää ilman lääkettä ja olo on karmea.

Huimaa entistä enemmän, näkö sumenee satunnaisesti, hermoromahduksia ja ahdistuskohtauksia pienistäkin asioista, tuntuu että kuolen tähän olotilaan, myös sellainen flunssainen olo ja ärtyneisyyttäkin on..

Kysynkin sitten, että miten kauan teillä on yleensä (jotka ovat samaa lääkettä syöneet) kestäneet nämä oireet? 

Itsellä on sellainen epäilys, että lääke (ssri esim) pitää ne pahat oireet, minulla masennuksen ym poissa, ja kun lääkkeet lopettaa niin vaarana on, että joutuu jatkamaan samasta mikä oli ennen lääkitystä. Eli oireet palaavat takaisin. Minulle ainakin. Ja pakko oli aloittaa lääkitys uudestaan. Ja helvetillistä kun lääkkeet auttavat niin hitaasti. Puoli vuotta kestää ennenkui on taas "normaali".

Hyvä keskustelu, siksi nostelen. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan onnistuneista lopetuksista.

Itse lopetin huhti-toukokuun aikana. Lopetusoireet olivat ohi 2-4 viikossa. Masennus ei ole palannut, mutta olen välillä saattanut surra jotain vanhoja asioita, mm eroa, josta on jo vuosia aikaa. Unen saaminen on nykyään vaikeampaa.

Tuntuu hyvältä kun välillä itkettää ja naurattaa, ja seksi tuntuu taas joltain.

Olo on jotenkin herkkä ja hauras, mutta toiveikas.

Olen lähes 16 vuoden jälkeen lopettanut SSRI-lääkityksen siten, että olen kolme viikkoa ollut nyt kokonaan ilman lääkettä. Lopetin pikkuhiljaa.

Aiempina viikkoina en ole saanut mitään oireita, mutta nyt parina päivänä on tullut ahdistusta, väsymystä ja täydellistä epätodellisuuden tunnetta.

Pelottaa että jos oireet vielä pahenevat tästä. Soitin terveysneuvontaan josta sain ohjeeksi ottaa vielä sillointällöin pieni määrä lääkettä. Sitä täytynee kokeilla jos ei ala helpottaa.

Välillä on sellainen olo etten tiedä olenko hereillä vai tapahtuuko kaikki asiat unessa.

Minulla on dg perioidimasennus eli kansankielellä kaamosmasennus, joka on kuitenkin poikkeuksellisen rajua eli en selviä tuota pimeää aikaa ilman lääkkeitä. Pitkään söin mäkikuismaa, mutta eräänä syksynä monet elämän kriisit kasautuivat ja työterveyshuollon kautta sain pitkän sairasloman ja esitalopraami-lääkityksen. Toissa keväänä pudotin annokseni 20mg/vrk ensin puolittamalla annoksen ja sitten 5mg ja lopulta kokonaan ilman. Pudotin kuukaudessa. Sähköiskuja tuli ja outoa oloa, mutta kesä oli ihana, nautin elämästä ja seksistä. Elokuun lopussa oli aloitettava taas lääkitys. Viime vuoden söin myös kesän ajan 10mg koska elämässäni oli paljon kuormitusta enkä jaksanut aloittaa pudotusta. Nyt olen taas pudottanut annostani, joka tänä talvena oli 30mg. Pudotin ensin 29mg, siitä kymppiin, vitosen ja yritin jättää kokonaan pois. Ei onnistunut. Olen jatkuvasti ärtynyt, surullinen, kiukkuinen, hankala...Unettomuuteen on lääkitys. Sähköiskuja tulee ja kun niitä tulee liikaa ja olo on liian hutera, otan 2,5mg lääkettä. Toivon, että pääsen eroon tuostakin murusta ja saan taas nauttia kesästä. Ensi syksynä voisi kokeilla taas mäkikuismaa, joka on todettu Briteissä ja Saksassa keskivaikeaan masennukseen toimivaksi lääkitykseksi eikä siinä ole mitään lopettamisoireita.

Siikli kirjoitti:

Minulla on dg perioidimasennus eli kansankielellä kaamosmasennus, joka on kuitenkin poikkeuksellisen rajua eli en selviä tuota pimeää aikaa ilman lääkkeitä. Pitkään söin mäkikuismaa, mutta eräänä syksynä monet elämän kriisit kasautuivat ja työterveyshuollon kautta sain pitkän sairasloman ja esitalopraami-lääkityksen. Toissa keväänä pudotin annokseni 20mg/vrk ensin puolittamalla annoksen ja sitten 5mg ja lopulta kokonaan ilman. Pudotin kuukaudessa. Sähköiskuja tuli ja outoa oloa, mutta kesä oli ihana, nautin elämästä ja seksistä. Elokuun lopussa oli aloitettava taas lääkitys. Viime vuoden söin myös kesän ajan 10mg koska elämässäni oli paljon kuormitusta enkä jaksanut aloittaa pudotusta. Nyt olen taas pudottanut annostani, joka tänä talvena oli 30mg. Pudotin ensin 29mg, siitä kymppiin, vitosen ja yritin jättää kokonaan pois. Ei onnistunut. Olen jatkuvasti ärtynyt, surullinen, kiukkuinen, hankala...Unettomuuteen on lääkitys. Sähköiskuja tulee ja kun niitä tulee liikaa ja olo on liian hutera, otan 2,5mg lääkettä. Toivon, että pääsen eroon tuostakin murusta ja saan taas nauttia kesästä. Ensi syksynä voisi kokeilla taas mäkikuismaa, joka on todettu Briteissä ja Saksassa keskivaikeaan masennukseen toimivaksi lääkitykseksi eikä siinä ole mitään lopettamisoireita.

Mullakin on citalopraami määrätty paniikkihäiriöön, ja aiemmin kärsin myös kaamosmasennuksesta. Joka vuosi elokuun lopussa alkoi ahdistamaan ja pelottamaan miten selviän talvesta. Sitten todettiin D-vitamiinin vajaus, ja nyt kun olen syönyt neljä vuotta D-vitamiinia 50mg/vrk, talvinen pimeys ei vaivaa enää ollenkaan! Nyt jopa nautin siitä että illat ovat pimeitä, polttelen kynttilöitä. Jos joku olisi tämän sanonut minulle muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut. Nyt voi elää täysillä koko vuoden, eikä vain kolme kuukautta kesällä ja loppuvuoden odottaen seuraavaa kesää.

vanha ketju, mutta itselle ajankohtainen aihe. Lopetin paroksetiinin alle viikko sitten ja siitä asti ihan uskomaton väsymys. Ensimmäisinä päivinä myös uskomaton vitutus ja ärsyyntyminen aivan kaikesta. Meneekö tämä väsymys ohi ja onko joku hermostollinen juttu.