Kauanko teillä on kestänyt SSRI-lääkkeiden lopetusoireet??
Lopetin viikonloppuna lääkkeen (olin aiemmin jo pienentänyt annosta) ja oireet ovat todella epämiellyttäviä. :( On huimausta, huteraa oloa, sähköiskumaisia "rapsahduksia" päässä, epätodellista oloa, kasvojen ja kielen kihelmöintiä, päänsärkyä, pahoinvointia, ripulia...
Pahinta on huimaus, kun koko ajan saa pelätä tasapainonsa puolesta. Olen lukenut netistä, että joillakin oireet ovat kestäneet viikko- tai kuukausitolkulla.
Miten teillä?
Kommentit (81)
Olen lopettanut muutamaan otteeseen. Vain kerran on tullut lopetusoireita, vaikka aina on ollut sama lääke. Silloin kesti muutaman viikon.
kolme päivää ihan törkeitä "heittoja" päässä, valonarkuus ja korvien vinkuminen, sit loppuu. parin viikon ajan harvakseltaan niitä heittohuimauksia ja se on siinä. mulla kyllä jatkuva lääkitys PITÄIS olla. mut reseptin kans on joskus ollu vaikeuksii (en oo jaksanu/muistanu uusii) ja omaa saamattomuuttaki jääny moneks kuukaudeks ottamatta lääkkeet. siinä pitää sitte muistaa seurata sitä omaa oloa ettei se masennus ala tulee takasin. ne vierotusoireet ei oo se suurin huoli, ne menee nopeesti ohi :)
Ei kyllä kestänyt päivääkään. Tosin olin popsinut vasta kahdeksan kuukautta ja siirryin lennossa Voxra nimiseen ei-SSRI masennuslääkkeeseen. Voxrasta tulikin sitten ihan "nousut" viikoksi, pariksi. Tuntui että noi SSRI:t latisti liikaa elämää.
Mulla kesti pari viikkoa pahin vaihe, ja sen jälkeen pari kuukautta ehkä sellaisia pieniä oireita, jotka eivät elämää hirveästi haitanneet. (Tai siis samoja vieroitusoireita, mutta paljon miedompina.)
Olen syönyt 15- vuotta SSRI lääkkeitä. Keskushermosto on ilmeisesti vaurioitunut pysyvästi noista, koska lopetus ei enää onnistu. Lääkkeen hitaankin alasajon seurauksena alkaa hyvin voimakkaat oireet, jotka kestävät useita kuukausia. Jatkuvia paniikkokohtauksia, tunteita hallinan menetyksestä, erittäin voimakasta levottomuutta, itkuisuutta, rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua. Elämäntilanteeni ei enää salli moisia olotiloba joten olen tyytynyt kohtalooni SSRI-lääkkeiden ikuisena orjana.
Mä lopetin joskus pari vuotta sitten SSRI-lääkityksen, jota olin syönyt 3 vuotta. Loppettamisepisodi kesti noin puoli vuotta. Se oli ihan hirveää. Pahin oire oli ne sähköiskut ja rapsahdukset päässä. Tein sen lopulta niin, että pienensin annosta aina viikon parin välein. Ne oli kapselimuotoisia lääkkeitä, joissa oli sisällä lääkeainetta pieninä muruina. Poistin aina viikottain kapselin sisältä sisällön määrä. Kapseli sitten vaan kiinni. Tätä vähentämistä kului sen puoli vuotta. Sitten sisällä oli vain yksi murunen lääkettä ja aina kun sain sähköiskuja otin sen yhden murun. Ja jotenkin siitä pääsi eroon lopulta.
EI ENÄÄ IKINÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joskus yritin irti kerrasta, mutta oli kauheeta. Sitten vähensin joka kolmas päivä kuukauden ajan, pari kuukautta joka toinen päivä ja sitten ei yhtään. Kolmen viikon kuluttua oli jo aika normaali olo. Lopettaessa oli tosi kiukkuinen, ärtynyt, kipeä olo. Nyt tunnen olevani se sama ihminen kuin ennen lääkettä. Ilot ja surut tosin on liian voimakkaita... Aloitan uudestaan jos tulisi vaativa elämäntilanne, kyllä ne hyvin tasaa oloa.
Eihän tämä ainakaan hUUme ole. Koska tuossa lukee lääke.
t. Lääkäri
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:26"]
Mä lopetin joskus pari vuotta sitten SSRI-lääkityksen, jota olin syönyt 3 vuotta. Loppettamisepisodi kesti noin puoli vuotta. Se oli ihan hirveää. Pahin oire oli ne sähköiskut ja rapsahdukset päässä. Tein sen lopulta niin, että pienensin annosta aina viikon parin välein. Ne oli kapselimuotoisia lääkkeitä, joissa oli sisällä lääkeainetta pieninä muruina. Poistin aina viikottain kapselin sisältä sisällön määrä. Kapseli sitten vaan kiinni. Tätä vähentämistä kului sen puoli vuotta. Sitten sisällä oli vain yksi murunen lääkettä ja aina kun sain sähköiskuja otin sen yhden murun. Ja jotenkin siitä pääsi eroon lopulta.
EI ENÄÄ IKINÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
[/quote]
Päivärahat pois hulluilta jotka ei syö lääkkeitään!
Noin 3 kk päivittäistä huimausta ja niitä pahoja sähköiskuja päässä. Olin yrittänyt aiemmin lopettaa useamman kerran. Nyt vaan kärsin sen läpi ja olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
"Onko nämä lopetusoireet taas joku kaunisteltu lääkäritermi. Pitäisi puhua vieroitusoireista"...
Kyseessä on näiden p**sk-lääkkeiden LOPETUSOIREET. Vieroitusoireet ovat asia ihan toinen, liittyen esimerkiksi niin kutsuttuihin "bentsoihin", rauhoittavat aiheuttavat siis VIEROITUSoireita. !
Lopetusoire on peitenimitys vieroitusoireelle. Tarkoitus on piilottaa julkisuudessa SSRI-aineiden aiheuttama riippuvuus kuluttajilta. Kyseessä on puhdas kielellinen markkinointikikka, jonka avulla SSRI:t saatiin näyttämään harmittomilta suhteessa bentsodiatsepiineihin.
Lopetusoireiden ja vieroitusoireiden ero on siinä, että vierotusoireet tulevat (ja menevät) nopeammin, koska johtuvat suoremmasta riippuvuudesta. Lopetusoireita tulee lääkkeistä, jotka muuttavat pysyvämmin aivokemiaa ja hermostoa, ja aivojen pitää ikään kuin kasvaa uusiksi toimiakseen ilman lääkettä. Vieroitusoireisiin liittyy aineen himoa (esim. nikotiini, alkoholi, huumeet, benzot), lopetusoireisiin ei. Monet keskeyttävät lopetusprosessin, mutta eivät himosta, vaan yksinkertaisesti sietämättömäksi kasvavien lopetusoireiden vuoksi.
Lopetusoireet voivat olla pahempia kuin vieroitusoireet, erityisesti, koska ne voivat jatkua kuukausia tai toisinaan vuosia.
Periaatteessa kyse on melko samanlaisesta ilmiöstä, ja sanan lopetus (discontinuoation) käyttö vieroituksen (withdrawal) sijaan on poliittisesti perusteltua, ts. lääketehtaat ovat vaatineet tämän ilmauksen käyttöönottoa, koska vieroitus kuulostaa pahemmalta. Eri sanat ovat lääketieteellisesti perusteltuja, mutta yleiskielessä oireiden vähättely ei mielestäni ole järkevää. Mutta raha puhuu.
Kiinnostava teksti (+kommentit) aiheesta: http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/
Lopettelen juuri SSRI-lääkettä ja olisin toivonut, että lääkärini olisi antanut tarkemmat ohjeet. Hän sanoi vain, että anna vähennetyn annostuksen olla sellaisenaan ainakin 3 viikkoa, ennen kuin taas vähennät. Annokseni on ollut hyvin pieni 10 mg/pv, ja en ole ottant lääkettä vielä vuottakaan. Fiksuna tyttönä siis aloin jossain vaiheessa ottaa tabletteja joka toinen päivä. EI HYVÄ IDEA!! Viikon päästä olin vuoteenomana 2 viikkoa. Olen näköjään ihmisiä joiden pitää veistellä tabletista murusia pois ja ottaa aina lääke joka päivä. Viime päivinä fyysiset oireet helpottivat koska aloin ottaa osakokoista tablettia joka päivä. Silti seuranani on ollut masennus, unettomuus, aivosumu, ja hyvin ankara vitutus. Esim. kävelen viereiseen huoneeseen enkä muista yhtään mitä siellä piti tehdä. Jouluvalmistelut ovat menneet aivan pilalle, kuten myös moni muu paljon tärkeämpi asia. Usko meinasi loppua jo. Nyt yritän normalisoida annosta johonkin sopivaan ja tehdä tämän hyvin hyvin hitaasti.
Yritin kerran lopettaa vähitellen, mutta tein sen väärin: Otin 10mg tabletin ensin 3 viikkoa joka kolmas päivä, sitten joka toinen päivä. Helvetti repesi irralleen n. viikko sen jälkeenkun olin pienentänyt annosta joka toiseen päivään. Olin käytännössä vuoteenomana huimauksen ym. kanssa. Aloitin uudelleen annostuksen, 5 mg per päivä, jatkoin n. 3 viikkoa. Joillakin tavoilla olo parani, joillain ei. Sitten jatkoin normaaliannoksellani 10 mg koska lääkäri oli sitä mieltä että yritämme myöhemmin uudelleen kun elämäntilanne on parempi. Olo ei palannut normaaliksi yhteensä 4 kuukauteen, joina olin käytännössä työkyvytön: vakavaa ahdistusta, unettomuutta, tuskaista oloa, levottomat raajat, muistamattomuutta, ei minkäänlaista vuorokausirytmiä. Kasvojen hermokipua ja tunnottomuutta, jalkojen puutumista. Aikaisemmin minulla oli ollut burn outin ja vastoinkäymisten mukanaan tuoma normaali keskivaikea masennus, yhtäkkiä olin muka täysi kirkuva hermoraunio ihmiseksi, lisäksi kukaan ei uskonut ja kaveritkin vain pyörittelivät silmiään. Psykiatrini halusi lisätä annostusta koska oli sitä mieltä että masennus on uusiutunut. Sain lisäyksestä sivuoireita ja sitä ei jatkettu. Nyt yritän uudelleen eroon lääkkeestä. 8 pv lääkkeen 10 mg lopetuksen jälkeen jouduin lähtemään töistä jatkuvan pyörtymisvaaran takia, ja nyt en jälleen pääse ylös sängystä pahoinvoinnin takia. Kuitenkin mielialani on kirkas, tunnen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan itseni normaaliksi itsekseni. Väsyn hyvin helposti täysin normaaleista askareista, esimerkiksi tämän postin kirjoittaminen tuntuu suurelta älylliseltä ponnistelulta ja tuntuu että pääni halkeaa. Silti elän toiveessa että oireet menisivät tällä kertaa ohi nopeasti ohi,koska en ole ottanut lääkettä enää kohta 2 viikkoon. Olen nyt henkisesti valmistautunut siihen että tämä ei ole helppoa, jq olen minimoinut elämän stressitekijät. Omalla kohdallani annosten vaihtelu oli katastrofi. Olisi kiva kuulla menestystarina joltakulta!
Menestystarinoita lopettamisesta kaipaan minäkin. 2 viikkoa kulunut Sertralinin vähentämisestä (62->25mg). Aluksi luulin pääseväni vähällä, mutta nyt on sekava, huimaava, paniikkinen, heikottava, pelokas olo ollut pari päivää ja päätä särkenyt ja hiki on ruvennut haisemaan kammottavan pistävälle.
Kokemuksia kiitos <3
Mä vähensin puolen vuoden aikana pikkuhiljaa omaa oloa kuunnellen. Lopussa noin 1/6 10 mg pilleristä muutaman päivän välein.
Oon kyllä syönyt vuosia ja lopetuksen jälkeen mielialavaihtelut olivat muutaman viikon järkyttäviä.
Tosin ahdistus- ja pelkotilat ovat sitä luokkaa, että tarvii varmaan aloittaa uudestaan, mutta vielä sinnittelen ja tarkkailen oloa.
Olen syönyt Escitalopramia 7 vuotta ja en uskalla lopettaa vaikka haluaisin.
Olen kerran jo palannut lääkkeeseen takas. Pariin otteeseen on jäänyt lääke ottamatta pari päivää ja siitä on tullut aivan kamalan sumuinen olo ja tiedän todellakin mitä nuo sähköiskut meinaa
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on venlafaxin, oireita voi tulla vaikka lopetuksen tekisi kuinka pienillä annosvähennyksillä. Kaikki eivät pääse huimauksesta ja sähköiskuista eroon koskaan.
Oikeesti KOSKAAN?
Hyi helvata!
itse lopetin 6kkn kuluessa ja olo oli kamala kokoajan ja sen jälkeen tuli unettoimuus ja paniikkioireita ilmeisesti lääkityksestä johtuvia. ennen ei ole koskaa ollut. great