***Uusi viikko alkaa taas, SYYS -04 -mammat***

vaniljakastikkeen. Kuka antais konekirjoitustunteja mulle???



t. sokea ja kiireessä kirjoittava huolimaton äiti

uuniumenat on siis -omenoita. Alkoi jo naurattaa tuo oma teksti....



Nyt kaikki luulee et jotain on sattunut kun pino on kasvanut yhtäkkiä... hähää, terroristi se täällä vaan.... ;)

Täällä te olette koonneet palapelejä, kun minä olen ollut pieninä palasina maailmalla, tai reissussa ainakin. Pitkästä aikaa oli huisin hauska reissu työporukalla naapuritunturiin. Kaksi päivää lauloimme, tanssimme (ja joimme, eikä tullut edes paha olo). Palat olivat iloisesti sekaisin, mutta iloisesti kokosimme niitä keskeltä lähtien, tai mistä vain.



Tänään palasin arkeen ja jokainen oli haluamassa minusta palaa. Lopulta tunsin oloni hyvin revityksi palapeliksi, eikä kuvaa kohta miltein erottanutkaan. Loppuviikkoa vastaan vauhti vain tuntuu kiihtyvän, mutta yritän pitää edes jonkun palan itselleni. Onneksi viikonloppuna on aikaa koota turvallisesti reunoista alkaen.



Täällä kotona oli palapeli ulkoisesti kovin sekaisin ja erilaisia palapelejä ympäri lattiaa, mutta lapset tuntuivat iloisilta ja hyvinvoivilta, isin lapsilta. Ehkä viikonloppuna sitten äidinkin kanssa suostuvat palapelejä värkkäämään.



Arvatkaa muistaako tämä revitty enää kolmesta pinosta mitään..? Eih ja voih, mutta mielessä olette kaikki. Lempolle ainakin hurjasti onnea kortista, Ynikselle kovasti kauniita unia ja jaksamista , T-P:lle ja Öttikselle jaksuja, Ankkikselle täällä peukut pystyssä, Kukkuulle kauniita ja lämpimiä palasia, Aipalle tervetuloa kotiin, kun matkalta taas pääset! Enkeli: Ajatuksesi Jumalan johdatuksesta ja palapelin kokoamisesta oli ihanan kaunis ja rauhoittava.



Kaikille muillekin ajatuksia, puuttuvien ja uusien palojen löytämiseen aikaa ja voimaa!



Halauksin,



PalaSaamuskaa♥

Täällä te olette koonneet palapelejä, kun minä olen ollut pieninä palasina maailmalla, tai reissussa ainakin. Pitkästä aikaa oli huisin hauska reissu työporukalla naapuritunturiin. Kaksi päivää lauloimme, tanssimme (ja joimme, eikä tullut edes paha olo). Palat olivat iloisesti sekaisin, mutta iloisesti kokosimme niitä keskeltä lähtien, tai mistä vain.



Tänään palasin arkeen ja jokainen oli haluamassa minusta palaa. Lopulta tunsin oloni hyvin revityksi palapeliksi, eikä kuvaa kohta miltein erottanutkaan. Loppuviikkoa vastaan vauhti vain tuntuu kiihtyvän, mutta yritän pitää edes jonkun palan itselleni. Onneksi viikonloppuna on aikaa koota turvallisesti reunoista alkaen.



Täällä kotona oli palapeli ulkoisesti kovin sekaisin ja erilaisia palapelejä ympäri lattiaa, mutta lapset tuntuivat iloisilta ja hyvinvoivilta, isin lapsilta. Ehkä viikonloppuna sitten äidinkin kanssa suostuvat palapelejä värkkäämään.



Arvatkaa muistaako tämä revitty enää kolmesta pinosta mitään..? Eih ja voih, mutta mielessä olette kaikki. Lempolle ainakin hurjasti onnea kortista, Ynikselle kovasti kauniita unia ja jaksamista , T-P:lle ja Öttikselle jaksuja, Ankkikselle täällä peukut pystyssä, Kukkuulle kauniita ja lämpimiä palasia, Aipalle tervetuloa kotiin, kun matkalta taas pääset! Enkeli: Ajatuksesi Jumalan johdatuksesta ja palapelin kokoamisesta oli ihanan kaunis ja rauhoittava.



Kaikille muillekin ajatuksia, puuttuvien ja uusien palojen löytämiseen aikaa ja voimaa!



Halauksin,



PalaSaamuskaa♥

Vietän lähes yh-viikkoa, tai olihan mies toissailtana kotona. Muuten on kotiutunut klo 19-20. Tänään lähti kertausharjoituksiin, onneksi ne on vain yksipäiväiset. Huomenna lähdetäänkin reissuun, ensi viikko on isyyslomaa. Miehen vanhemmille sekä hyvän ystäväni luo Jyväskylään ajellaan.



Ellei sitten Pikku-Myy oo tulossa kipeeksi, aivastelee ja oli kovin kovin levoton yöllä. Herättiin kuudelta, ja nyt tyyppi on jo päiväunilla kun ei millään pysynyt hereillä. Supattelin vähän korvaan, kun sylissäni kanniskelin, ja silmät painuivat pikkuisella kiinni.



Meidän arkipäivän palapelin olennainen osanen, eli mummo (ja pappa kans) , otti ja siirsi itsensä tuonne Intian valtameren aaltojen syleilyyn pariksi viikoksi. Tekstiviesti kertoi eilen, että paikka on upeampi kuin osasivat kuvitellakaan.*en oo kade, en*



Vaan onpa meilläkin täällä hieno jouluikkuna, jonka käsiään heiluttava nalle lumosi eilen molemmat tyttäret. Pienempi kiljui riemusta ja hyppi :D Lunta odotellessa voidaan sitä ikkunaa käydä ihmettelemässä.



- tea -



ps Äitikuu, en huomannut yhtään kirjoitusvirhettä ennenkuin aloit itse korjailla :)

Aloitin sitten vitsikkäästi maanantaina pinon, enkä muistanut sen kummemmin mitään kirjoittaa. Hyvä minä ;)



Eipä sen puoleen, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunutkaan. Töissä olen ollut ja lapset hoidossa. T siirretään sitten vuoden alusta isompien puolelle, nyt on saanut vielä ikään kuin siipeillä Neitin varjossa pienten ryhmässä. Hyvin se varmasti menee, sillä molemmat jäävät hoitoon tosi mielellään ja aina on päivä mennyt hyvin ja on ollut hauskaa, nukuttu ja syöty hyvin.



Omien töiden jatkuminen edelleenkin linjalla " ehkä jatkuu, ehkä ei" . Saapa nähdä kuinka käy. Toiv. hyvin, sillä taloudellinen tilanne vaatii kyllä se töissä käymisen ja säännölliset palkkatulot.



Joulun ajan olen töissä. Omasta vapaasta tahdosta.



Äitikuulle jaksamista. Samoin Tealle. Muistan vielä tuon jatkuvan väsymyksen huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Jopa meillä nukutaan nykyisin yöt hyvin, yleensä ilman heräilyjä (ei uskalla silti ihan täysillä hehkuttaa, koska se yleensä kostautuu...)



Huomenna sitten pääsen pikkujouluihin! Ihanaa! Olen viimeksi ollut pikkujouluissa neljä vuotta sitten, aikaa ennen pikkuisia. Tiedossa huomiselle hyvää jouluruokaa, ihana mökki sekä kunnon riehat, joissa biletetään mm. Lauri Tähkän, Yön ja Jean S:n tahdissa.



Ensi yöksi vielä yökköilemään... Hmpf...! ****väsyttää jo pelkkä ajatuskin***



Nyt taidan lähteä laittamaan takkaan tulen ja fiilistelemään takkatulen loimuun, kun lapsetkin kuuluvat jo nukkuvan päiväunia.



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset x3



PS:En minäkään huomannut Äitikuun teksteissä mitään kirjoitusvirheitä. Oikoluvun jälkeen piti palata alkuperäiseen tekstiin lukemaan, oliko siellä tosiaankin kirjoitusvirheitä... :)

Että vanhan kansan sanonnan mukaan nämä kelit on tähän vuodenaikaan kuuluvia:) Liisan päivä oli just ja Kaisan päivä on pian. On nimittäin kurjat kelit täälläkin. Kaikki lumet alkaa olla sulanu pois ja pimiää on.



Ja väsyttää. Jo toisena aamuna peräkkäin teki Onnillakin tiukkaa nousta ylös, sanoi vaan ettei vielä jaksa herätä. Reppana kuudelta joutuu aina nousemaan. No onneksi saa viikonloppuna nukkua pidempään.



Nyt pitänee jatkaa töitä. Tarha-asiaa pitää taas vuodattaa kunhan ehdin.



T-P

Mistäköhän taas alottaisi. Monta kertaa pitänyt kirjoitella mutta en ole jaksanut. Mä olen VÄSYNYT. Sekä fyysisesti että henkisesti. Neiti nukkuu niin huonosti. Viime yönäkin valvottiin reilu tunti ja varmaan lisäksi 5 herätystä. En jaksais enää millään. Korvatkin on terveeksi todettu,hampaita kai pukkaa ja mikä lie muu valvottaa. Samassa suossa taidetaan olla Enkelin kanssa...



Enkeli,pitikin kysyä että miten teidän ulkoilut sujuu? Meillä tosi hankalaa,neiti ei viihdy paljoakaan vaunuissa ja sitä joutuu kantamaan. Odotan että neidille tulee vähän ikää lisää jotta voin laittaa sen maahan möyrimään. Vielä en viitsi kun liikkuu vaan ryömien eikä ole edes kosteussuojahaalaria.



Pojan verensokeri tutkimukset ovat pyörähtäneet käyntiin.Jorvissa käyty pari kertaa ja ens viikolla olisi osastojakso.Hirvittää paljon. Siihen kuuluu mm 16 tunnin paasto ja tiheää verensokerin mittailua. Onneksi saa isä tai äiti olla mukana.Käytönnössä vaan ihan hirveetä sumplimista kun mies ei tolkuttomasti voi olla pois töistä.Neiti on niin paha vierastaja ja arka että ei oikein voi jättää hoitoon. Kyllä mietin monta kertaa päivässä että miksi meidän elämä on näin vaikeeta.Ei ole mitään tukiverkkoa arkea helpottamassa. Miehen äiti sentään oli pari tuntia lapsia katsomassa sunnuntaina ja oltiin miehen kanssa Sellossa.Se olikin eka kerta sitten ties kuinka pitkään aikaan. Neiti oli itkenyt mutta ei sentään ihan tolkuttomasti.



Muuta en nyt jaksa,kirjoittelen vaikka sitten ens viikolla Jorvin kuulumiset.



Helli ahdistuneena ja väsyneenä

Kyllä tämä tasainen harmaus jo lunta kaipaisi. Meinaa jo päästä pään sisällekin tuo usva.



Helli, vanhat muistot nousivat pintaan, kun luin juttuasi. Teidän Neiti kuulostaa vierastamisineen ja vaunuiluvaikeuksineen hyvin samanlaiselta kuin Nasu vauvana. Vaunuilu helpotti siinä kahdeksan kuukauden iässä, vierastaminen aika tosi paljon myöhemmin. Kaikkein vaikeinta on todellakin se, että tukiverkosto on harva ja kaukana (kuten meillä). Voimia!



Itselleni tuli tänään mitta täyteen tätä omaa nahjusteluani. Haluaisin niin kovasti olla wahwa nainen sen sijaan että tunnen itseni henkisesti ihan raa' aksi. Jo koulussa (onneksi vain alaluokilla) olin niitä tyttöjä (tuskin niitä muita on ollutkaan), jotka alkoivat itkeä, kun opettaja suuttui jollekin toiselle oppilaalle. Siis tämä empatiapuoli on jotenkin vähän turvonnut. Niin, elämä ei ole ollut ihan läpihuutojuttu näine vauhkoiluineni. Ihailen suunnattomasti niitä järkeviä naisia, jotka osaavat ottaa asiat asioina ja jatkaa sitten niillä eväillä eteenpäin, jotka kulloinkin ovat jääkaapista löytyneet. Nyt sitten tullaan kulminaatiokohtaan. Päätin tänään, että kaikista vaikeuksista, tämänhetkisistä ja tulevista mahdollisista, päästään yli. Ihan piruuttaankin. Kun on kerran välillä niin tylsää että, niin onpahan ainakin joku tehtävä suoritettavana, kun on ne vaikeudet. Yli mennään jyrkkää mäkeä, vaikkei alamäestä olisi tietoakaan. Ei ehkä niin jukopliut wahwana, mutta sitkeästi ja syvään hengittäen.



Jos sitten jossain vaiheessa kuulette puuskuttavan " apuan" , niin heittäkää sitten köysi. Ihan vain vähän pidätte kiinni, jotta saan kengännauhan sidottua.



Ampi

mutta onneksi vain ulkona. Töistä lähtiessä monet muutkin kommentoivat pimeyttä, jotkut ei-niin-kauniisti. Nauratti, kun aikaisemmin päivällä saman hepun kielenkäyttöä kommentoin ja niin kauniisti anteeksi pyyteli rumien sanojensa käyttöä.



Ei niitä tekstejä tarvitse Äitikuu oikolukea :-) Minäkään en huomannut mitään vikaa :-)



Jätskiä tekisi mieli, mutta olisi kai parempi olla esimerkkinä ja syödä ensin oikeaa ruokaa. Typy on taas tällä viikolla leikkinyt syömättömyyttä, mutta eilen illalla nukkumaanmenoaikaan alkoi kaivata jotain syömistä - ja onneksi kaapista löytyi einesruokaa, joka kelpasi, siis pinaattilettuja iltapalaksi...



Jospa jaksaisimme täksi illaksi vielä vääntää sämpylöitä...



suunnittelee

Keilin kera Typyn

Miestä odotellessa täällä. Siivouspäivä ois, mutta kuka siivoais, että pääsis siivoamaan. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan.



Eilen tuli lasten päiväkotikuvat. Esikoinen oli oikein iloinen kuvissa, syysneiti vähän vakavampi, mutta silti kivat kuvat. Viime vuonnahan syysneiti oli niin juorttajan näköinen, että jätettiin vaan pari kuvaa itselle muistoksi ja lähetettiin loput takaisin. Reppana vierasti niin kuvaajaa silloin. Vieläkin selvästi vierasti, muttei niin pahasti.



Mies tuli, menen vuodattamaan tuntojani...



T: Ynis

Sateista kaiketi. Pimiää nyt ainakin.



Töistä lähtiessä kun hain Onnin, vein myös työharjoittelijamme koululle ja mentiin Onnin kanssa kauppaan. Kauppareissu meni ihan ok, joskin pitihän sitä heti autossa antaa juoma-jugurttia (kuten Onni sanoo). Siis juotavaa gefilus jugua.



Olin laittavinani viestin viiden aikaan naapurille, että saapi tulla jo kylään ja ihmettelin kuudelta kun ei se vastannut. Niinpä kävi ilmi, etten ollu edes lähettänyt viestiä.. No tulivat onneksi tyttöjen kanssa leikkimään. Heidän ihan pian 5-v täyttävä neiti sanoi " Onni on mun paras kaveri" . Suloista. Hyvin leikkivät keskenään.



Mulle iski taas epätoivo - mitä tehdä iltanukkumaanmenoille? Ei näitä hallitse enää kukaan.



Se " lupaamani" tarha-ahdistus-valitus. No, se vähän lässähti päivän mittaan:) Tai kyse oli siis siitä, että kun vein Onnin aamulla tarhaan, siellä oli vastaanottamassa yks uus täti, joka on tullut äitiyslomittajaksi. No samalla Onni hyvä tarhakaveri, 4,5-vuotias neiti, tuli tarhaan isänsä tuomana ja alkoi itkeä kun isä teki lähtöä. Isänsä kommentoi aika inhottavasti tyyliin " mitä sinä nyt tuollain, ethän sinä koskaan itke" jne. Ja todellakin _teki_ lähtöä! Hoitajakaan ei tajunnut ottaa tyttöä syliin ja toivottaa isälle hyvää työpäivää. Minä siinä taivastelin, että voisko se nainen sitten edes tulla Onnin ottamaan, että pääsen lähtemään. Onni kun kaipaa syliä kun jätän sen sinne, tai siis kaipaa tutun hoitajan syliä mutta kun alkoi itkeen kun minä sanoin että lähden niin pitäähän hoitajan siinä vaiheessa ottaakin lapsi syliin. No, minä itse sitten sanoin, että menetkö tätin syliin jolloin täti kysyi " niin mikä se tämän lapsen nimi olikaan?" . No sinne se jäi itkemään ja isä ja tytär edelleen halasi eteisessä.



Jäi vain siis kaihertamaan tuo, että ihan uus hoitaja pannaan aikaiseen aamuun vastaanottamaan lapsia. Kun ei edes niiden nimiä tiedä, että osais lohduttaa. Noo, mä menin hakemaan Onnia ja se oli lempi hoitajansa kanssa tekemässä palapeliä ja naureskellen kerroin aamullisen. Sekin nauroi ja sanoi että olisit ottanut sitä iskää kädestä ja sanonut että nyt me lähdetään töihin;) Mutta samassa kävi ilmi, että kaikki pienten puolen hoitajat on tällä hetkellä sijaisia kun kaikki on saikulla. Joten ei niillä sitten ehkä ole vaihtoehtoa aikaisen aamun tekijäksi.



Mutta jotenkin silti jäi mietityttään. No ehkä reagoin tähän turhan herkästi mutta joo. Hyvinhän sillä Onskalla sitten aina päivät menee riippumatta siitä, millainen hoitoonjäämis hetki on.



Nämä iltahommelit meni sitten parissa illassa taas ihan uuteen kuosiin kun Onni oppi tai siis keksi alkaa tuleen sängystä pois ja jankkaa ettei halua nukkua tms. Ja se kaava on ihan selkeä nyt - ensin se vänkää vastaan niin kauan, että vien ne unikaverit pois, sitten se itkee ja itkee tai vaihtoehtoisesti itkee ja rauhoittuu kun menen tovin päästä vain istumaan huoneeseen luomatta mitään katsekontaktia tms (kuten eilen, jolloin annoin sitten lelut takas ja nukahti pian). TÄnään oli hermo taas asteen verran kireämmällä äitillä ja annoin sitten huutaa ja monta kertaa roudasin pojan takas sänkyyn vaikka se itki lempiunileluaan loduttomasti. Ehdotin, että jospa veisin sen ulos huutamaan. Ei halunnut;) Lopulta kun vein lempilelunsa, rauhoittui heti mun syliin.



Miksi sen pitää mennä noin? Ja viime päivinä on tullut taas esille näitä asioita, joista joku oli oman aloituksensakin tehnyt. Kun on niin helvetin tarkka poika ja jos joku asia menee väärin, on katastrofi valmis. Noina hetkinä mietin, että ollaanko me itse opetettu se siihen jotenkin... Tänä aamuna söi näkkileipää ja kun pyyhin murut pois, alkoi vikua että hän olis halunnut " imuleija ne" , eli imuroida rikkaimurilla. Siinäpä oli aamu pilalla.



Kai se kuuluu asiaankin mutta kun on astetta vaikeammalla luonteella varustettu poika ja noita tilanteita tulee niin usein vastaan, se aina välillä uuvuttaa, rasittaa, mietityttää ja ihmetyttää.



Jes, huomenna on perjantai. Tulis vaan kunnon kelit niin vois ulkoilla kunnolla. Salillekin ajattelin mennä lauantaina kun nyt tää nuhakin alkaa olla jo voiton puolella.



T-P

meidänkin syyspoika on aika tarkka tapaus, usein asioiden on mentävä tietyllä tavalla tai hän saa raivarin. En tiedä johtuuko iästä ja sen tuomasta uhmasta vai tuosta neitsyt-luonteesta.... ehkä se on sekoitus uhmaa, ikää, temperamenttiä ja meidän vanhempien vaikutusta.... luovimalla ja lahjomalla päästään usein eteenpäin, mutta hetkittäin meillä on kyllä aikamoista tahtojen taistoa. Ja mä koitan muistaa olla se aikuinen kinastellessani kolmevuotiaan kanssa, vaikka usein se unohtuu ja oma sisäinen kolmeveetyttö nostaa päätään.... ja valitettavasti myös ääntään.



Mutta niihin iltatoimiin, meillä ne alkoi yhtäkkiä sujua pitkän ja rankan kiukuttelukauden jälkeen. Nykyään menee kiltisti sänkyynsä ja nukahtaakin sadun ja laulun jälkeen itsekseen melko nopeasti, varmistettuaan ensin monta kertaa etteiväthän ne apinat sitten tule. " Mutta äiti, jos niillä on avaimet ne pääsee yöllä tänne... vahdithan äiti sitten etteivät norsut tule?" " Juu ju, nuku vaan kulta. Hyvää yötä, äiti vahtii koko yön..."



äh, nyt ei ajatus kulje yhtään. taidan mennä suihkuun ja nukkumaan.



äitikuu

siis apua! Meidän herra nuorimmainen huusi koko viime yön puolen tunnin välein! Mä valvoin, vein tuttia ja sit kun se välillä nukkui hetken maitopullon jälkeen mä en saanut unta. Aamuyöstä jo otin nukahtamislääkkeenkin taas mut meni ainakin tunti ennenkun nukahdin... hetkeksi. Nyt väsyttää..........................................



Me taidetaan lähteä aamupalan jälkeen lääkäriin tarkistuttamaan tuon korvat. Se on muuten ollut jo terveen oloinen, flunssa on parantunut, tai niin mä luulin, nyt pelkään et sillä on korvatulehdus.... Tai hampaat, tai allergiaa, söi eilen kaupassa yhden piparin ja pienen palan kaura-hunaja-subileipää... posket lehahti punaiseksi iltapäivällä, ja yhdistin sen heti noihin syömisiin.... Kakka on löysää, mutta sillä on aina ollut, neuvolassa se sano mulle et ihan ok.... Syyspoika kakkasi aikanaan paljon kiinteämpiä pökäleitä... Mä en tiedä mitä pitäis nyt tehdä!! Ainakaan mä en jaksa valvoa enää!!!



toivotaan et me saatais ens yönä nukkua... huomenna olis valokuvaus, kiva jos on pandakarhuäiti kuvissa, heh... ;(



parempaa huomenta teille muille!!



äk

äitikuu:

siis apua! Meidän herra nuorimmainen huusi koko viime yön puolen tunnin välein! Mä valvoin, vein tuttia ja sit kun se välillä nukkui hetken maitopullon jälkeen mä en saanut unta. Aamuyöstä jo otin nukahtamislääkkeenkin taas mut meni ainakin tunti ennenkun nukahdin... hetkeksi. Nyt väsyttää..........................................

Me taidetaan lähteä aamupalan jälkeen lääkäriin tarkistuttamaan tuon korvat. Se on muuten ollut jo terveen oloinen, flunssa on parantunut, tai niin mä luulin, nyt pelkään et sillä on korvatulehdus.... Tai hampaat, tai allergiaa, söi eilen kaupassa yhden piparin ja pienen palan kaura-hunaja-subileipää... posket lehahti punaiseksi iltapäivällä, ja yhdistin sen heti noihin syömisiin.... Kakka on löysää, mutta sillä on aina ollut, neuvolassa se sano mulle et ihan ok.... Syyspoika kakkasi aikanaan paljon kiinteämpiä pökäleitä... Mä en tiedä mitä pitäis nyt tehdä!! Ainakaan mä en jaksa valvoa enää!!!

toivotaan et me saatais ens yönä nukkua... huomenna olis valokuvaus, kiva jos on pandakarhuäiti kuvissa, heh... ;(

parempaa huomenta teille muille!!

äk

Siis kuin meidän viimeyö=(Kurjaa!

Mäkin olen aamun käynyt läpi että onko korvatulehdus,hampaat vai allergiaa.Meillä selvästi vatsa vaivaa.Mutta kakka ei oo löysää vaan ennemminkin kovaa(saa kyllä tulemaan ihan ok)Punaiset omenaposket meidän neidillä on ollut monta päivää pysyvästi mutta oon miettinyt liittyiskö siihen että " lämmityskausi" alkanut ja huoneilma kuivempaa?

Ympäri mennään,yhteen tullaan.

Voimia äitikuu!Ja hyvä peitekynä vaan silmien ympärille=)

Piti lähteä Venlan kanssa kaupungille, mutta ulkona on niin kurja sää etten viitsinyt lähteä. no jospa huomenna karkaan yksin kaupungille ilman lapsia ja miestä. Vois joitakin joululahja hankintoja jo tehdä.



Päätin siis alkaa siivoamaan. Venla vaan ihan vähän yrittää terrorisoida siivoamistani. Siivoamista kyllä riittää, kaks lasta ja kaks koiraa sotkee ihan kivasti. Ois kiva saada matot lattioille, mutta en ihan vielä viitsi laittaa. Pennulle ei juurikaan vahonkoja satu, mutta oon ihan varma että jos matot laitan lattioille niin alkaa niille pissailemaan. Muutenkin haluan uudet matot ja verhot.



Sain keskiviikkona sen uuden kameran ja voi että sillä tulee hyviä kuvia. Pitää vielä kunnolla opetella sitä käyttämään.



Äitikuulle voimia ja jaksuja öihin. Toivottavasti ensi yö ois parempi.



Meillä Venlan maha ei taida kestää pipareita (kaupasta valmiina ostettuja). Joka kerta kun on pipareita saanut on huutanut pitkin yötä ja maha on ollyt sekaisin. Oma tekemiä pipareita en oo vielä tehnytkään. Viikonloppuna vois Veetin kanssa tehdä niitä.



Venlalta tulee joitakin selviä sanoja jo. Ja kovasti yrittää matkia joitakin sanoja mitä sanon. Venla tykkää päivisin istua pitkiäkin aikoja sylissä niin että luen, laulan tai muuten vain höpötän hänelle. Veeti ei ikinä malttanut näin olla.



Mutta nyt jatkamaan siivousta.



Öttis, Veeti ja Venla

Säätä uhmaten kävin yli tunnin lenkin koiran kanssa. Nyt äkkiä ruokaa, sitten päikkärit. Sitten voikin pikkuhiljaa alkaa valmistautua pikkujouluihin. Taikoisko joku mulle päikkäreiden aikaan pikkujouluvaatteet. Mulla on vaan trikoopaitoja ja neuletakkeja kaapissa. Tylsä minä! Enkä ole kaupoista löytänyt mitään.



Kohta taitaa vesi kiehua. Tein ennen lenkkiä äidin perinteisellä ohjeella tehdyn jauhelihakastikkeen valmiiksi, sen kanssa spagettia. Nam:)



T: Ynis



Ps. Jaksua yövalvojille!

Myötätunto halaus kaikille valvoville!



Minäkin olen saikulla väsymyksen vuoksi ti-ke yönä en saanut yhtään nukuttua (lapset kyllä nukkui) ja keskiviikko aamuna en pystynyt töissä kun itkemään (että varmaan tahtoisi tälläisen TH:n vastaanotolle), niinpä tk avusta talutti mut TTH lääkärille ja sain tän loppuviikon sairauslomaa. No nyt oon sitten valvonut Aa:n kanssa loppuviikon, sen nänä vuotaa ja on ilmeisesti vaikea nukkua? korvat? (en kehtaa enää käydä niitä näyttämässä) hampaat?



Maanantaina pitäis mennä töihin, mut jos en jaksa saan kait lisääkin saikkua...



Ynikselle rentouttavia pikkujouluja!



Me lähetään poikien ja äidin kanssa seurakunnan järjestämille " kekkereille" (ilmeisesti liittyen tiistain lapsen oikeuksien päivään), siellä pitäis olla ruokaa, kakkua, toimintapistetitä ja Timo-taikuri.



Kirjoitusvirheistä: en minäkään niitä huomannut ja oma teksti on täynnä kuten voitte huomata!!



Rauhallista ja mukavaa viikonvaihdetta toivottaen !



Mari ja Ee ja Aa

löytyi tosiaan molemmista korvista. Jännä, mä kun ajattelin et poika olis jo terve, nuhaa ei enää ole. Sanoin aääkärillekin et taitaa olla turha reissu mut katotaan nyt korvat varmuuden vuoksi. Onneksi mentiin, nyt ollaan amoriom-kuurilla sitten.



Valokuvausaikaa siirretään ja kuvataan vasta kun pikkuinen terve ja äitikin saanut nukkua.



Kamalan paljon täällä syysmammoissakin tätä unettomuutta tai muuten vaan huonoja öitä. Tervehtymistä kaikille ja lämmintä syysvaloa tähän pimeyteen itse kullekin! Voimia kiipeämiseen Ampi ja muutkin! Tästäkin suosta noustaan vielä!!



Auttaisko tätä harmautta piristämään ajatelma Joulusta: jouluun on enää 32 päivää. :) Ihanaa!!!! Mä alan haaveilla jo graavilohesta ja kinkusta ja rosollista ja punaviinistä ja vihreistä kuulista ja suklaasta ja kynttilöistä ja tuoksuista ja k i i r e e t t ö m ä s t ä olosta. Heti kun alkaa masentaa tämä harmaus psyykkaan itseni ajattelemaan joulua. Toimii :)



äitikuu ja joulufiilis kaatosateesta huolimatta

On pitänyt viritellä jouluvalot jo ulos tuomaan iloa tähän harmauteen, vaan en olen vieläkään ehtinyt. Tänä viikonloppuna voisin ne laittaa päällekin. Olen myös kuolannut ajatusta rosollista ja miettinyt ostavani kaupasta rasian perinteiseen tapaan todetakseni sen pahan makuiseksi verrattuna omatekemään (jota aina jouluksi teen). Porkkanalaatikkokin houkutteli kerran kaupassa. Saarioisten on ihan kelvollista, vaikka joulupöytään teen edottomasti aina itse. " Minä itse" on jouluruoissa ehdotonta.



Enpä muuten taas nukkunutkaan. Sen siitä saa, kun suunnittelee jotain. Tyhjää parempi tietty, kun edes makoilee ajatuksissaan peiton alla.



Taidan mennä viimein suihkuun ja ruveta pikkuhiljaa valmistautumaan.



T: Ynis