Lue keskustelun säännöt.
voi itku, olen kuulunut nettiyhteisöön, missä on ollut aika aktiivista keskustelua. Olen kuulunut
18.11.2007 |
siihen jo reilun vuoden ja mielestäni tutustunut muihin sen verran, että ajattelin jakaa pahaa mieltäni muiden kanssa. On ollut esikoisen koulunkäynnissä kaikkea, avioero, omassa työssäni kestämistä ja nyt pisteenä i:n päälle isäni sairastui vakavasti. Olen ollut viimeiset pari viikkoa aika puhki ja pohdiskelin sitä netissä! Ja herranen aika, sieltä alkoi tulla käskyjä kestää vaan, kun muutkin on joutuneet kestämään. Ja että nyt täytyy sitten vihdoin puhua kuolemasta isän kanssa ja laittaa asiat järjestykseen, kun en niitä ole tähän asti kyennyt selvittämään. Jne. Ihan outoja juttuja, kukaan muu ei ole moista ryöpytystä saanut osakseen. Normaali tilanteessa varmaan nauraisin koko jutulle, mutta nyt tuntuu, että noi neuvot melkein olivat se liika pisara...
Ensin ajattelin erota koko yhteisöstä, mutta piruuttani roikunkin mukana ja annan samalla tavalla takaisin, jos jollain on jotain huolia. Miksi ihmiset on noin ilkeitä.
Kommentit (7)
enkä halua hirveästi kuormittaa. Netissäkin olen tähän asti jutellut vaan niitä näitä, aika kevyesti. Ollut mukavaa iltaisin lasten nukahdettua muutama lause vaihtaa. Pari viikkoa sitten yhtenä iltana tuli mitta jotenkin täyteen ja tyhjensin ns. koko pajatson. Ja kyllä siellä monet jutut olivat enemmän vittuilua tyyliin niin makaa kuin petaa. Tiedän, että nettiyhteisöjä ei kannata ottaa vakavasti, kun anonyymina on helppoa latoa mitä totuuksia tahansa ja kun yksi aloittaa, niin muut peesaa. Mutta silti, yhdeltä kuoli kissa ja sekin sai viikkotolkulla myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en jaksa omia huoliani selittää enää kenellekkää. Kun kukaan ei oikeesti halua kuunnella saati tukea. Hampaat vaan irveen ja eteen päin.
Mutta yritä silti kestää, elämä järjestää meille kaikille ne raskaatkin ajat, myös niille jotka ovat sinua kaltoin kohdelleet. Älä sinä vaan vajoa samalle tasolle heidän kanssaan, yritä olla heidän yläpuolellaan siinä suhteessa ja antaa anteeksi, sillä se helpottaa oloasi kyllä ennemmin tai myöhemmin, nyt ei kannata antaa moisten pikkusielujen enää yhtään enempää lisätä muutenkin raskasta taakkaasi.
Pärjäämistä ja valoisampi aikoja, pidetään peukkuja isäsi puolesta! t. Äiti vaan
[size=5][color=pink]H A L I (color=lightblue]H A L I
Jätän koko yhteisön, pikkuhiljaa en isolla rytinällä. On niin käynyt ennenkin, kun en ollut ollenkaan samaa joukkoa... Kiitos kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinä olet päättämään mikä on se oikea tapa?
Kun toimitaan nimettömästi, ovat ihmiset toisinaan todella julmia ja ajattelemattomia. Suosittelen että jätät kyseisen yhetisön ja etsit LIVEystäviä tilalle.