Nyt 2 vuotta takana miehen kanssa, enkä vieläkään tajua miksi ex-vaimo vihaa niin paljon?!?

Hänen uutta naikkostaan pystyn vain huvittuneesti säälimään.

Omassa lähipiirissäni on muutamia uusperheitä, joiden osapuolia olen tuntenut pidempään, osan lapsuudesta saakka. On oikeasti hurjaa nähdä miten epäonnistunut ihmissuhde saa perusmukavissa ihmisissä aikaan vihaa ja katkeruutta ja kuinka toisten on vielä vaikea päästää sitä irti. Kun on seurannut koko eroprosessin läpi ja vuorotellen kuunnellut molempien osapuolien huolia ja tunteita, niin on todella iloinen, kun huomaa toisen löytäneen uuden onnen ja todella surullinen, kun toinen taas ei kykene unohtamaan kaikkia niitä negatiivisia tunteita jotka kertyivät ennen eroa ja sen aikana.



AP:lle haluaisin sanoa sen, että voi olla, että miehessäsi on piirteitä, jotka tulivat esiin hänen suhteessaan exänsä kanssa ja koska sinä olet eri henkilö ja suhteenne on erilainen, ne eivät koskaan suhteessanne tule esiin. Voi myös olla, että toiseen suhteeseen lähtiessään miehesi on myös oppinut jotain edellisessä suhteessa tekemistään virheistä. Sen voin vannoa, että hänkin teki virheitä edellisessä suhteessaan, ei vain häntä vihaava exä.

Vierailija:

Elä vain elämääsi ja anna naisen olla katkera, oman elämänsä sillä pilaa. Ja ole lapsille mukava, äläkä näytä heille orastavaa ärtymystäsi heidän äitiinsä.

halveksin kyllä.

Sen jälkeen hän jätti meidät täysin rauhaan.



Ymmärrän tavallaan hänen katkeruutensa, sillä he olivat toisilleen täysin väärät ihmiset. Nainen ei pystynyt ymmärtämään miehen erityispiirteitä eikä nainen parantunut ongelmista, joiden mies luuli liittyvän vain nuoruuteen ja korjaantuvan iän myötä. Nainen osoittautui tosi pahasti vaurioituneeksi lapsuudessaan, asia, jolle hän ei itse tietenkään voinut mitään, eikä miehen rakkaus riittänyt parantamaan häntä. Ja kun naisen elämästä ei tullutkaan unelmien mukaista, hän katkeroitui ja alkoi vihata miestä. Vielä pahempaa tietysi oli naiselle se, kun hänen oma uusi suhteensa eron jälkeen ajoi karille, mutta mies löysi minut ja tuli onnelliseksi. Miten joku voi tulla onnelliseksi saman miehen kanssa, jonka hän on juuri hylännyt ojaan kuin vanhan lapasen, ja vielä sylkäissyt päälle? Ja miten niin surkea mies on voinut löytää menestyvän vaimon, jolla tuntuu olevan kaikki, mitä hänellä itsellään ei ole? Kas siinäpä mainio katkeruuden aihe.

11:n kanssa ihan samaa mieltä.



Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, että mitä iloa on katkeruudesta, mutta läheisissäkin ihmisissä olen sitä nähnyt, että vuosien tai jopa vuosikymmenten takaiset vääryydet jaksavat joitakin painaa, jos niitä asioita ei ole selvitetty. Niin kauan kuin ei ole itse ollut kärpäsenä katossa toisten ihmisten tilanteissa, niin vaikea on mennä sanomaan, että mikä on mennyt pieleen ja missä on syy. Harvoin kuitenkin tuommoisissa jutuissa on vain yksi syyllinen, mutta voihan olla, että sen toisen syy on vain vaikka se, että ei ole jaksanut/viitsinyt jotain toisen mieltä painavaa asiaa käsitellä loppuun rakentavalla tavalla.



Ja vaikka kuinka luulisi tuntevansa ihmisen, niin se kaikista läheisinkin ihminen voi joskus muuttua ja parisuhde muuttaa muotoaan hyvinkin paljon. 2 vuotta on kuitenkin lyhyt aika, kun mietitään jotain vaikka Ilkka Koiviston tyyppistä tapausta.



melba, joka itse elänyt nyt 2,5 v miehensä kanssa ja nauttii siitä, mutta kuitenkin takaraivossa on se tietoisuus, että aikaisempi suhde näytti puolensa vasta 10 yhdessäolovuoden jälkeen

ehkä se katkeruuden aihe olikin se, ettei toinen ollut voinutkaan lukea ajatuksia. Eikä ollutkaan mikään ikuinen hyvänolon lähde, vaan ihan tavallinen ukkeli.

Päin vastoin - toivon heille kaikkea hyvää.



Ikävä kyllä he kuitenkin ilmeisesti kokevat asian aivan toisin.. syynä siihen lienee se, että exäni kanssa yhteistä lastamme koskevia asioita on lievästi sanoen hankala hoitaa. Sen takia minä olen hankalan, inhottavan ja ärsyttävän akan maineessa.



Mutta en oikeasti voi asialle mitään. He eivät halua keskustella aiheesta.



Mutta katkera en ole, en myöskään vihainen. Olen itse onnellisesti uudessa suhteessa enkä ikinä muutenkaan haikailisi exäni perään. Liitto myös loppui aivan yhteisymmärryksessä, joten edellytykset asiallisuudelle olisi ollut olemassa. Mutta niin vaan ei käynyt - harmillista kyllä.

kaiketi " vittunaama" ja " huora" eivät ole lempinimiä...

exä kohtaan on hävinnyt, on rakkauskin poissa. Eli on vielä rakastunut.

Kai se sitten on niin, että liitosta jäljellä olevat tunteet ovat nyt enää negatiivisia. Toivottavasti erosta eroon kypsymistä vähän nopeuttaa se, ettei roskasäkki enää suostu sellaiseksi. Omaisuus alkoikin vähän kiukutella.

nyt " selvittyäni" hänen kanssaan vauva-ajasta minulla on jo paljon selkeämpi käsitys.



On turha kuvitella että vain eksässä olisi ollut syytä. Voi olla että miehesi on oppinut jotain ja tekee asiat eri tavoin sinun kanssasi.

Voi olla että olet niin erilainen kui ex että ne asiat eivät edes tule esiin.



TODENNÄKÖISINTÄ kuitenkin on, niin kuin minullekin valkeni (oikeastaan vasta 10 vuoden päästä) että emme me kukaan miksikään muutu. Kyllä ne asiat tulevat sinullekin vielä vastaan.

siis ei hän mikään natsihirviö ole, jolta lapsia pitäisi suojella, kuten ex vaimo antaa ymmärtää.



Hänellä on omat omituisuutensa, mutta lapset pitävät hänestä ja viihtyvät hänen kanssaan. En itse käsitä, mikä hänessä on niin kamalaa, etteivät lapsetkaan saisi pitää.



En mä avioeroa itsessään ihmettele, olen minäkin ollut sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat olleet " OK, mutta ei minulle" . Enkä ole enää ystävä. Mutta ei syytä mihinkään suureen vihaankaan.

lapsiaan myrkyttää. Mutta siis ex miestään hän vihaa. Enkä tosiaan tajua, miksi.



ap

prinsseiksi.. kai se miehes on kohdellut naista huonosti.

Elä vain elämääsi ja anna naisen olla katkera, oman elämänsä sillä pilaa. Ja ole lapsille mukava, äläkä näytä heille orastavaa ärtymystäsi heidän äitiinsä.

sitten tuli kaikenlaisia vastauksia, miten varmaan mies OIKEASTI on tosi paska, mutta mä en vain näe sitä.



No ei nyt kyllä siltä vaikuta vieläkään. Onhan siinä ne ärsyttävätkin piirteensä, mutta melkein empaattisempaa ja kivempaa miestä on vaikea hakea. Aina valmis juttelemaan ongelmat läpi, arvostaa perhettä ja tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen. Ei edes juuri entistä vaimoaankaan noki, vaikka syytä kyllä olisikin. Joskus harvoin saattaa sanan tai kaksi ärähtää, kun exä oikein kiljuu, vittuilee ja melkein syöksyy silmille.