Siivoojaksi 8 vuoden yliopistokoulutuksella
Voi että ottaa päähän ja vituttaa.
Inhoan siivoomista ja nyt en saa mistään muualta töitä. Pakko mennä siivoojaksi. Että silleen...
Sori, oli pakko tuulettaa paskaa pois päästä.
Kommentit (22)
hankkinut lapset opiskeluaikana vai muuten vaan hitaasti opiskellut?
Jos vastaus oli viimeinen, niin se kyllä kertoo sinusta. Työnantajat kyllä hoksaavat, että jos ei opiskelijana jaksanut töitä tehdä, niin miten jaksaisit/viitsisit sitten oikeassa työpaikassakaan niin tehdä.
Jos taas jostain muusta oli kyse, niin sitten ei auta muu kuin jatkaa työnhakua. Se on v***maista hommaa, mutta melkein kaikki joutuvat tuohon tilanteeseen jossain vaiheessa.
mutta työtä sekin on ja nkyään kai ihan siedettävää kun välineet ja koneet ovat kehittyneet. Ja saahan siinä työskennellä itsenäisesti ja liikuntaa...
suoraan opiskelujen päätteeksi. Toka lapsi tehtiin sitten siihen perään ja nyt tilanne tämä. Mutta ittepä saan syyttää, enkä tietysti lapsiani kadu...
mutta haaveissa vielä kolmas lapsikin. Jatko-opinnoista ei tunnetusti paljoa äitiyspäivärahaa kerry, joten ihan taloudellisista syistä on otettava vastaan nyt työ kuin työ. Tuntuu vaan, että mulla ois ihan oikeesti paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle, mutta eipä auta kuin painua rättiä heiluttamaan.
Ja joo, en minä oikeastaan mitään sympatiaa tai säälipisteitä kaipaa, kunhan vituttaa niin suunnattomasti!
markkinoimaan itseäsi? Oikein myytynä voisi onnistaa paremmin
t. Businessnainen
Nimittäin kukaan MIES ei olisi samassa tilanteessa. Heille kahden tutkinnon ja kahden pienen lapsen isänä ei ole mitenkään vaikeaa saada töitä.
Mutta kun nuori nainen, vastavalmistunut ilman merkittävää työkokemusta, kahden pienen lapsen äiti hakee töitä, ei niitä sitten ole missään.
Minua on alkanut pännimään, kun nykyään (olen 35 v) kaikkia kavereiden miehiä ylennetään jos johonkin tytäryhtiöiden toimitusjohtajien tehtäviin, mutta saman perheen (yleensä fiksummat ja koulutetummat) naiset pysyvät jossain analyytikon hommissaan. 10 vuotta sitten olimme täysin tasa-arvioisia työelämässä, mutta tässä vaiheessa se ero näyttää sitten repeävän aivan järkyttäväksi. Palkkaeroista nyt puhumattakaan.
opiskelee "hitaasti". Kesken yliopisto-opintojen voi olla töissä, sairauslomalla, opiskella jotain muuta, tehdä lapsia tai vaikka matkustella. Samalla voi olla tai olla olematta kirjoilla yliopistolla.
Esimerkiksi mulla meni maisteriksi paperilla 11 vuotta ja se tietysti kuulostaa pitkältä ajalta. Opiskelujen lisäksi käväisin lukuvuoden verran ammattikorkeassa, olin sairauslomalla yhteensä kaksi vuotta, tein kaksi lasta ja olin sairauslomia ja äitiyslomia lukuunottamatta jatkuvasti ainakin osa-aikaisesti töissä. Esimerkiksi hoitovapaat sekä hoidin lapsia kotona että opiskelin että tein osa-aikatöitä. Eli sellaista työn vieroksuntaa tämmöisen opiskeluajan takana...!
juu, ihan samaa minäkin olen täällä pyöritellyt.
Omalla miehelläkin loistava ura ja siis tietysti nämä meidän kaksi ihanaa mussukkaa. Just mietin yks päivä, että jos nyt tulisi ero (mitä ei onneksi ole edes harkinnassa, onnellisessa liitossa eletään), hän varmaan saisi nämä lapsetkin itselleen, kun äiskä ois matalapalkkainen siivooja, jolla ei ole varaa edes ruokkia omia lapsiaan. Heh, no joo, nyt tämä menee itsesäälin puolelle. Nyt rupeen sitä siivoushakemusta täyttämään :(
Lues täältä sivu 22
http://www.structuralfunds.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julk…
Siinä kauppatieden maisteri ja tutkija ja puutarhurin ammattitutkinnon suorittanut henkilö "loikkasi" siivousalanyrittäjäksi.
Veikkaan, että jotain huuhaa- tieteitä (sorry, mutta käytän sitä nimitystä aloista, joille ihmiset valmistuvat, mutta joilla ei ole oikeasti mitään työtä ja tekemistä).
Mä olen nainen ja DI ja kolme alle kouluikäisen lapsen 33 v äiti. Aina on ollut töitä ja olen saanut jopa valita työpaikkani useista vaihtoehdoista. Välillä jopa headhunterit soittavat kotiin ja palkkaisivat puhelimessa eri firmoihin töihin (ovat siis saaneet suosituksia vanhoilta kollegoilta enkä itse ole hakenut mitään näitä duuneja).
Mutta kuten joku tuossa aiemmin sanoikin, naisena ja pienten lasten äitinä multa puuttuu se oikea _ura_. Saman ikäiset perheelliset DI- miehet tienaavat manager- tason hommissaan roimasti paremman palkan kuin minä (ehkä 500 e/kk enemmän). Ja minä olen siellä analyytikkotasolla vaikka mitä tekisin - vain koska olen nainen ja pienten lasten äiti. Ja ei - lapseni eivät sairastele, en siis ole poissa töistä lasten takia kuin muutaman päivän vuodessa eli sekään ei voi olla syy.
Mutta nykyään ajattelen niin, että kun pätevälle ja innokkaalle ja yritteliäälle ihmiselle ei anneta mahiksia niin teen sitten duunia "koko rahan" eli palkkani edestä. Eli kun olen saanut pakolliset hommat tehtyä niin vietän loppupäivän siestaa pomon tietämättä :) Toisin olisi, jos antaisivat vastuullisemman työn ja enemmän liksaa - tekisin kaikki kahdeksan tuntia päivässa firmassa duunia.
miksi en vaihda työnantajaa niin syy on se, että pidän työnantajani toimialasta tosi paljon, samoin työkaverini ovat ihania. Eli en haluaisi ottaa riskiä että saan haastavamman duunin muualta, mutta huonon työyhteisön. Olen siis elätellyt toiveita haastavammasta työstä nykyisellä työnantajalla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan vielä odotella...
-14
Mutta nykyään ajattelen niin, että kun pätevälle ja innokkaalle ja yritteliäälle ihmiselle ei anneta mahiksia niin teen sitten duunia "koko rahan" eli palkkani edestä. Eli kun olen saanut pakolliset hommat tehtyä niin vietän loppupäivän siestaa pomon tietämättä :) Toisin olisi, jos antaisivat vastuullisemman työn ja enemmän liksaa - tekisin kaikki kahdeksan tuntia päivässa firmassa duunia.
Ehkä se on just siitä kiinni. Pistäpä naiskortti ja lasikattokortti sivuun, ja kokeile joskus tehdä oma-aloitteellisesti jotain uutta. Jospa se innovointi onkin se miesten "suuri salaisuus", eikä hillitön naisten sorto?
erityisesti nuorella miehellä pari pientä lasta voi olla jopa etu naiseen verrattuna. Ajatellaan, että onpa siinä vastuullinen isä, kun painaa työtä perheensä eteen. Annetaanpa vähän palkkaan bonusta. Ihan hyvä niin, mutta tosiaan eron yllättäessä nainen jää nykyäänkin tosi pahaan taloudelliseen tilanteeseen.
että miksi puskit tähän ketujuun jaarittelemaan itsestäsi, aloita oma ketju, ei ketään kiinnosta.
Väittelyn jälkeen olet samassa tilanteessa, pääerona kuitenkin se, että työnantajat suhtautuvat vielä karsaammin sinuun ja mahdollisia työnantajia on vähemmän. Nykytilanteessa harva yritys haluaa palkata tohtoria, ei edes tutkimuspuolelle, mikä on kyllä ihmeellistä. Maisterina sinulla on paljon laajemmat vaihtoehdot työpaikan haun kannalta.
Eikä ne miehetkään suurin osa mitään innovoi vaan menee sieltä, mistä aita matalin! Ja silti niitä arvostetaan, ylennykset napsahtaa jne. nainen pärjää vain olemalla ahkerampi ja parempi sekä käyttäytymällä miesmäisesti. Työelämä arvostaa jostain syystä miehistä käytöstä ja naisen pitää olla miehekkään suoraviivainen ollakseen "pätevä".
Itse olen 32 ja DI täälläkin. Tuntuu, että kaikki opiskelukaverit on menneet uralla ohi paitsi ne muutama naispuolinen. Palkkauksessakin vain hiljaisimmat ja syrjäytyneimmät pojat ovat enää näillä luvuilla + ne naiset. En jaksa enää yrittää. Tietysti omistalla koko elämäni työlle, pääsisin varmaan eteenpäin, mutta jos samanmoinen panostus kuin miehillä ei riitä, niin olkoon. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita!
Ehkä se on just siitä kiinni. Pistäpä naiskortti ja lasikattokortti sivuun, ja kokeile joskus tehdä oma-aloitteellisesti jotain uutta. Jospa se innovointi onkin se miesten "suuri salaisuus", eikä hillitön naisten sorto?
[/quote]
omaa koulutustasi vastaavaa työtä. Työnantajat epäilee mikä sinussa on vikana, kun teet ylikoulutettuna siivoustöitä.
mutta itse mietin kanssa samoja asioita, olen ollut lasten kanssa kotona ja tehnyt pätkätöitä, olen ollut ihan tyytyväinen mutta nyt olisin halukas tekemään uraa ja haluan myös kunnon palkkaa. Nykyisessä työssä kyllä on kovat vaatimukset ja työtahti mutta palkka surkea. Hyvän ilmpapiirin ja työaikojen joustavuuden takia olen täällä roikkunut. Mutta miten tästä pääsisi eteenpäin? Toisaalta mulla on katkonaisen työuran takia vähän huono itsetunto enkä uskalla hakea mitään päällikkötason hommia vaan pelaan varman päälle.
mutta työtä sekin on ja nkyään kai ihan siedettävää kun välineet ja koneet ovat kehittyneet. Ja saahan siinä työskennellä itsenäisesti ja liikuntaa...