Suositelkaa pienille (2 v) sopivia Raamattu/uskontoaiheisia videoita.
Kommentit (61)
En muista kenen tekemä se on. Lapsiryhmä esittää helppoja, mukaansatempaavia lastenvirsiä ja lauluja. Lauluihin oli tehty lavasteita ja esitystapa oli mielenkiintoinen. Kerran olen tuon videon nähnyt, tästä on nyt joitakin vuosia aikaa joten tarkemmin en muista. Tosi kiva video, lapsi oppii nopeasti laulamaan mukana.
Että mitähän tähtivalo nyt oikein kelaat? Onko raskaushormoonit saanut sut ihan sekaisin? ; )
Lastenpsykiatrin neuvo, kuultuna lastenneurologin suusta.
Kauhea meteli että jeesuksesta ei saa puhua tai katsoa videota mutta kaikenmaailman monsterit sun muut ei kauhistuta yhtään. Hyvä Tähtivalo, pisteesi nousi hurjasti! Minäkin olen kiinnostunut uskonnollisista videoista. Meillä on kirjasarja ikuisia kertomuksia.
Lapsi oppii uskonnosta kun käy seurakunnan perhekerhossa, tai kirkossa laulamassa joululauluja, ja hänelle vaikka luetaan iltarukous.
Toisaalta, ihan yhtä hyvä tapa on se, että ei kerro lapselle uskonnosta mitään, vaan antaa hänen isompana päättää haluaako tietää siitä vai ei. Jos lasta kiinnostaa, hän kyllä kysyy vanhemmiltaan, ilman mitään lastenraamattuja ja videoitakin.
Vierailija:
Mielestäni on parempi kertoa uskonnollisistakin asioista lapselle. Lapsi sitten itse aikuisena päättää uskooko niihin vai ei ja millä tavalla.
Osa tarinoista jäi aika pelottavina kyllä mieleen. Esim. Loot, Joona valaan vatsassa ja Daniel leijonien luolassa.
Tuli noista uskollisista ystävistä mieleen, ne on meilläkin adduanopin ansiosta ja onhan tuo koululainen niitä kuunnellut ja tykännyt, mutta 2v ei ei ja ei.
Vierailija:
Kauhea meteli että jeesuksesta ei saa puhua tai katsoa videota mutta kaikenmaailman monsterit sun muut ei kauhistuta yhtään. Hyvä Tähtivalo, pisteesi nousi hurjasti!
En minä mitään pisteitä täällä kerää, mutta kiitos nyt silti. Olen samaa mieltä kanssasi monstereista sun muista. Onneksi aika moni on niitäkin kohtaan kriittinen, mutta uskonto se vasta näppylöitä nykyihmiselle aiheuttaakin. Erikoista sinänsä, sillä vaikka uskonnon uhrejakin on, niin huomattavasti enemmän on muiden elämäntapojen uhreja. Useimmille uskonto on kuitenkin ilon, rauhan ja tasapainon lähde.
Isä on tavallinen " tapaluterilainen" , eli ei siis kiinnostunut uskonnoista lainkaan ja käy siis kirkossa jouluisin koska " se nyt vaan on tapana" .
Äitini on taas kristitty, mutta ei kuulu mihinkään lahkoon eikä kovin aktiivinen kirkkokävijäkään. Usko on aika huomaamatonta ja yksityistäkin.
Jostain syystä meillä vain oli tuo kirjasarja.
Minulla on hirmuisen tiukkauskovainen sukutausta, joten en oikein tiedä, mitä sellainen rennompi ja suvaitsevaisempi uskovaisuus olisi. Olin nuorempana kielteisempi uskontoa kohtaan, mutta viime aikoina olen miettinyt asioita paljon.
Joku tuossa heitti kymmenestä käskystä - toki minäkin niitä kunnioitan, mutta uskovaisten elämässä on paljon sellaista (täysin kymmenen käskyn ulkopuolelta), jota en itselleni halua. Minulla on muutamia uskovaisia ystäviä ja olen käynyt kirkossakin nyt jonkin verran, mutta mutta... en tiedä. Jotain sellaista siinä on, johon en pysty samaistumaan ollenkaan, ja silti haluaisin olla lähempänä Jumalaa. Ja kai tavallaan olenkin, mutta omalla tavallani.
Vinkkejä otetaan vastaan. ;)
Tämä siis myös siihen parisuhteeseesi, josta olet puhunutkin paljon täällä.
Oletko ehkä sitoutumiskammoinen?
Ahdistaako se sinua.
Ja onko sinun pakko lokeroida itsesi? Ei se ketään autuaaksi tee.
Siksi vähän tuntuu hurjata 2v lasta istuttaa videon ääressä (vaikka olisit läsnä) tästä aihepiiristä. JOS et sitten pystykään tukemaan hänen uskoaan.
Sinun täytyisi nyt tietää mitä haluat, huomaatko jälleen kerran...
Ihan lämmöllä: Anne
En kuitenkaan juuri käy seurakunnan tilaisuuksissa (perhekerhossa ja joskus kirkossa käyn). Olen uskossani siis aika yksin. Kuitenkin rukoilen ja luen hengellistä kirjallisuutta. Vierastan kuitenkin kaikenlaista kiihkoilua ja hyväksyn esim. homot. Olen ajatuksiltani siis aika liberaali. Lapseni haluan kasvattaa kristillisten arvojen mukaan ja mm. iltarukous luetaan joka ilta. Muita samanlaisia?
mutta en allekirjoita sitä. Ei tällä ole minusta mitään tekemistä parisuhteeni kanssa. Ja mitä pahaa siinä on, että miettii uskonasioita? Miksi kaiken pitäisi olla heti niin selvää ja kirkasta?
Ja mikä on mielestäsi niin kauheaa siinä, että tutustuttaa lasta hengellisiin asioihin, vaikka ei kaikesta niin varma itse olekaan? Vieväthän ihmiset lapsiaan seurakunnan kerhoihinkin jne, vaikka itse saattavat uskoa jotain ihan muuta. Minä sentään suurin piirtein tiedän, mitä haluan. Ja onhan lapsella myös isä, joka myös osallistuu uskontokasvatukseen.
Yksi parhaista ystävistäni homo. Hän tuli uskoon pari vuotta sitten. On rankkaa seurata vierestä, kuinka hän etsii identiteettiään sekä uskovaisena että homona, eikä sitä hänelle myönnetä.
taidat olla tosiaan samalla aaltopituudella mun kanssa. Mulla kanssa lesbokaveri ja asia on minusta ok. Jatka vain valitsemallasi tiellä, niin minäkin aion. 45
meidän 2,5-vuotias tykkää kovasti Pienten raamatusta, se on siis kirja.
jotakin katsotaan, niin sitten mieluummin jotakin kristillistä kuin Disneyn piirrettyjä väkivaltavideoita.
Ja minusta tähtivalo juuri tästä on taas sun elämässä kyse. Sä taas luulet, että joku juttu olis kiva, mutta et oo varma.
Eikä siinä mitään, mutta älä hitsi vie, ensi vuonna tule kysymään, mikä wicca-aiheinen elokuva sopisi 3veelle. ; )
Juupas eipäs tähtivalo.
T. Anne
Mrs_Starlight:
Jotain sellaista siinä on, johon en pysty samaistumaan ollenkaan, ja silti haluaisin olla lähempänä Jumalaa. Ja kai tavallaan olenkin, mutta omalla tavallani. Vinkkejä otetaan vastaan. ;)
Jos olet pk-seutulaisia, niin suosittelen Kauniaisissa sijaitsevan Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksia ja muutakin toimintaa. Jos siellä ei asiat selviä niin sitten ei missään. Jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin klo 11.
myös kovassa huudossa, mutta ne ovat selkeästi sopivia vasta noin 4-v. ylöspäin, koska tarinat ovat aika jännittäviä.