Voisiko joku valaista ihan asiallisesti tyhmaa? 1) Mika on trauma ihan kaytannossa, miten se ilmenee ja mista sen vahimmillaan voi saada oikeasti kun tallakin palstalla sita hoetaa

henkinen tai fyysinen. Yleensä ajatellaan kuitenkin, että siitä kannattaa puhua vasta kun siitä on haittaa toiminnalle.



Kynnen katkeaminen aiheuttaa todennäköisemmin fyysisen trauman kuin henkistä, jos se esim katekaa niin alhaalta, että sormea ei voi käyttää kun siihen sattuu. Henkisen trauman siitä voi saada jos se esim katkeaa kun äiti lyö tahallaan autonoven kiinni lapsensa sormille tai jos se katkeaa vaikka hääpäivänä ja koko hääpuku sotkeentuu vereen.

millainen jostakusta tulisi ilman terapiaa. Ihmisiä on niin erilaisia. Eivät meidän mielemme toimi samalla tavalla. Joku selviää vakavasta sairaudesta ilman leikkausta, toinen ei. Eivät lääkärit voi etukäteen sanoa, kuka selviää kuka ei.

Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua perhe, ryhmä tai yhteisö (aseellinen ryöstö, työpaikkaonnettomuus, työtoverin itsemurha tai suuronnettomuus). Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman. Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, insesti, koulukiusaaminen/työpaikkakiusaaminen) aiheuttaa ns. II-tyypin trauman.



Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Sen aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä.



Stressi on rasitusta tai painetta. Voimakas fyysinen ja psyykkinen rasitus aiheuttaa ihmisessä fyysisen ja psyykkisen sopeutumisreaktion. Stressi koetaan ahdistuksena, jonka aiheuttaa uhkan havaitseminen. Ahdistus voi ilmetä muuttuneena käyttäytymisenä, ruumiillisina oireina ja/tai tunnereaktioina.



Traumaattinen kriisi on psyykkinen tilanne, jossa yksilö kohtaa ulkoisen tapahtuman, joka uhkaa hänen ruumiillista olemassaoloaan, sosiaalista identiteettiään ja turvallisuuttaan tai tyydytysmahdollisuuksiaan.



Traumatisoivissa tapahtumissa yksilö voi olla tai kokea olevansa kuolemanvaarassa tai joutua todistamaan läheisen ihmisen kuolemanvaaraa. Jo yhden erittäin voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena saattaa kuva maailmasta ja elämisen luonteesta muuttua. Kokemukset voivat synnyttää myös ehdollistuneita pelkoreaktioita, jolloin aiemmin neutraalit asiat alkavat aiheuttaa pelkoa.



Traumatisoiva tapahtuma uhkaa ihmisen uskomusjärjestelmää. Yleensä terve ihminen uskoo, että maailma on hyvä, elämä on tarkoituksenmukaista ja että ihmiset ovat arvokkaita. Järkyttävä tapahtuma voi murskata uskomusjärjestelmän, koska se tapahtuu ennustamatta ja sattumanvaraisesti. Haavoittumattomuuden illuusio häviää ja ihminen menettää hallinnantunteensa.



Traumaattiset kokemukset ovat ihmisen psyykelle erityisiä sen vuoksi, että ne tallentuvat muistiin toisin kuin arkipäivän tapahtumat. Kun yksilö joutuu voimakkaasti stressaavaan tilanteeseen, hänen elimistössään erittyy endogeenisia hormoneja ns. stressihormoneja, jotka vahvistavat traumaattisen tilanteen muistiin tallentumista. Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei-kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä ja kinesteettisesti ilman semanttista rakennetta. Ihmisen tulisi myöhemmin rakentaa tuntemuksiaan vastaava kielellinen kertomus tilanteesta sitä mukaa kun käsitys tapahtuneesta tarkentuu.



Traumaattisen kriisin sokkivaiheen jälkeiseen toipumiseen kuuluu sekä kokemuksen toistuva mieleen tunkeutuminen että sen aktiivinen välttely sekä ylivireysoireet. Jos edellä mainitut oireet ovat voimakkaita vielä yli kuukausi tapahtuman jälkeen, ja jos henkilö ei pysty toimimaan kuten tavallisesti on luultavaa, että kyseessä on traumaperäinen stressihäiriö.

traumatisoiduin synnytyksessä.



" Traumatisoiva tapahtuma uhkaa ihmisen uskomusjärjestelmää. Yleensä terve ihminen uskoo, että maailma on hyvä, elämä on tarkoituksenmukaista ja että ihmiset ovat arvokkaita. Järkyttävä tapahtuma voi murskata uskomusjärjestelmän, koska se tapahtuu ennustamatta ja sattumanvaraisesti. Haavoittumattomuuden illuusio häviää ja ihminen menettää hallinnantunteensa."





Halusin siis pelkosektion mutta en kehdannut pyytää. Synnytys meni pieleen, lapsi leikattiin lopulta ulos kiireellisessä sektiossa.



Synnytyksessä menetin uskoni maailman hyvyyteen, elämän tarkoituksenmukaisuuteen ja ihmisten arvokkuuteen. Eipä muuten paremmin voisi enää tuota kuvata, kaikki noi allekirjoitan. Ja lisäksi menetin uskoni jumalaan ja rupsesin pelkäämään kuolemaa. Kuolemanpelostani olen päässyt, mutta muilta osin en ole enää sama ihminen kuin ennen.

noi käsitykseni ovat vain aikuiseksi kasvamista, jonka synnytys sai aikaan.

aikuisena, vaikka ei sanallista muistoa tapahtumasta olisikaan. Tällaisen muiston voi laukaista joku ääni, haju, samankaltainen tilanne. Vähän isommallakin lapsella voi toisaalta traumaattinen tapahtuma aiheuttaa täydellisen muistamattomuuden, ei halua muistaa, ei pysty muistamaan.



Esimerkiksi lapsena äitinsä pahasti pahoinpitelemä ei välttämättä ole pystynyt tapahtumaa muistamaan tai työstämään, koska se on uhannut olemassaoloa niin pahasti. Muisto jää fyysisinä oireina, pelkotiloina, kauhuna, vaikka sanoja ei olisikaan.



Itse en muista isäni raivokohtauksista muuta kuin sanattoman kauhun tunteen ja pimeyden. Vuosia myöhemmin saattaa jotkut tapahtumat laukaista saman tunteen: oksettaa, huimaa, tunnen hajoavani palasiksi, koko maailma pyörii.