Tuli tuon perheen aidin katoamisesta mieleen: Olin alle 3-kymppinen kahden pienen lapsen aiti, kotona oli aikaa rankkaakin silloin.

Yksi ilta mies jäi hoitamaan lapsia ja pyöräilin läheiseen kahvilaan. Tapasin siellä sattumalta ex-poikakaverini teinivuosilta. Juteltiin niitä näitä. Kerroin että olen aika väsynyt nyt ja elämä aika rankkaa. Tuo mies ehdotti että katoisin. Tulisin heille ja hän järjestäisi niin että saisin uuden henkilöllisyyden. Lähtisin hänen kanssa ulkomaille ja aloittaisin uuden elämän.



Kieltäydyin. Mietin pitkään oliko hän tosissaan. Kerroin miehellenikin ja tämä vaan nauroi asialle.



Kuitenkin jos olisin ollut oikeasti epätoivoinen ja masentunut ja kyllästynyt kaikkeen ja vastannut kyllä niin olisinko minäkin kadonnut samalla tavalla? Missään nimessä en sitä olisi tietenkään tehnyt. Mutta tuli nyt tämä (viaton???) episodi mieleen iltalehteä lukiessa.