Lue keskustelun säännöt.
Mies ja sen ex (löpinää, lue ja kommentoi)
13.11.2007 |
Ollaan nyt seurusteltu melkein 5 kk. Vaihdettiin existä suoraan nykyiseen suhteeseen kun molempien suhde oli aikansa elänyt. Mies lähti exänsä luota eikä pitänyt minkäänlaista yhteyttä tähän naisen toiveesta. Nyt nainen lähetti mailia.. virallisen.. yhdestä asiasta, ja mies soittikin sitten eilen ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Asiat jäivät erossa selvittämättä ja aikovat nähdä myöhemmin jossain vaikka kahvilla.
Mulla on paha mieli asiasta. Tiedän, että asiat pitää selvittää, etteivät ne jää kalvamaan. Silti mulla on paha olla. Olen ehkä turhasta mustasukkainen. Pelkään, mitä musta ollaan mieltä kun nainen kuitenkin tietää mut ja on varmasti kuullut juttuja musta (tosia tai keksittyjä). Pelkään myös, että hän haluaa mieheni takaisin. Tai että mieheni haluaa hänet... En mä estääkään totta tapaamista halua, mutta luulis et sen vois puhua puhelimessakin?
Omaan exääni olen ollut yhteydessä puhelimitse harvakseltaan arkipäiväisistä asioista. Myös niin, että mieheni on kuullut mitä olemme puhuneet. Mä en kuullut heidän puheluaan. Mies oli kuitenkin puhelun jälkeen hyvillä mielin kun oli päässyt puhumaan ylipäätään ja asioita hiukan selvemmiksi. Lisäksi olivat puhuneet kuulumisia ylipäänsä.
Miksi tuntuu niin pahalta vaikkei mulla ole syytä olla mustasukkainenkaan?
Kommentit (24)
En mä aio rajoittaa miestä. Kyllä hän saa tavata exäänsä. En aio puuttua siihen, kunhan siitä ei tule jatkuvaa ja tapaavat julkisella paikalla. Esim. kahvilla.
Mä nielen omat pahat sanani. Sanoin kyllä, että tuntuu vähän pahalta, mutta että en halua rajoittaa miestäni, ymmärrän että menneet täytyy selvittää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hieman samankaltaisessa tilanteessa, tosin erosimme ennen kuin mies löysi uuden, mutta se tapahtui hyvin pian eromme jälkeen. Minun on nyt pakko puida, yrittää ymmärtää ja keskustella asiasta exäni kanssa, muuten en pääse siitä koskaan eroon ja se jää vainoamaan myös tulevia suhteita.
Olen menossa parin viikon päästä exän luoksen käymään (asumme eri paikkakunnilla) ja aion viettää siellä koko viikonlopun, siihen ei ole miehen nyksällä mitään sanomista (ja tietenkin mies on tähän suostunut, tai sitä ehdottanut itse asiassa). Meistä ei voi ikinä tulla oikeita ystäviä, jos emme käsittele tätä asiaa nyt. Ja siihen käsittelyyn voidaan tarvita läpi yön keskusteluja ja itkemisiä, ei sellaisia hoideta julkisilla paikoilla.
Tottakai ap tunnet olosi uhatuksi, minäkin tuntisin vastaavassa tilanteessa. Mutta yritä nyt hieman asettua toisen asemaan. Miehesi on exälleen tämän velkaa.
http: //readingeagle. com/article. aspx?id=67537
http: //mensstuff. org/issues/byissue/infidelitystats. html
http: //www. divorcepeers. com/stats21. htm
http: //www. drphil. com/articles/article/127
saattaa se näkyä menettämisenpelkona myös aikuisena, eikä sitä tunnetta ole kovin helppo järkisyillä vaimentaa.
Itse olen jopa käynyt ammattilaisen juttusilla aiheesta (ei olla vielä valmiita asian kanssa), mutta jos ap olet esim. eroperheestä, kuten minä, tai on muusta syystä ollut jokin aika varhaislapsuudessa, jolloin joku perustarve on jäänyt vajaaksi tai olet menettänyt jonkun läheisen, niin se iso, lapsena koettu tunne mönkii esiin jossakin tilanteessa, jossa on pieni vivahde samankaltaiseen, vaikkei tilanne olekaan sama, eikä mitään todellista perustetta tunteeseen olisi.