Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"me halutaan elää itsellemme..."
03.11.2008 |
Tällaisen viestin sain tänä aamuna äidiltäni. Mulla on 2,5 vuotias ja olen viimeisilläni raskaana. Mies on yrittäjä, tekee töitä 7 päivää viikossa, ja pitkiä päiviä. Oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, en saa öisin nukuttua kun supistaa ja sattuu, lapsella on tosi paha uhma, tappelen päivittäin pukemisesta yms. hänen kanssaan. Välillä oon niin väsynyt että jaksan vain itkeä. Hermostun lapselle helposti, kun joudun ison mahani kanssa kantamaan häntä, juoksemaan perässä... Eilen sitten päätin ensimmäistä kertaa puhua asiasta äidilleni. Vanhempani ja siskoni ovat ainoa tukijoukkoni, sillä miehen perhe asuu ulkomailla. Ystävistäni kaksi on juuri saanut vauvan, ja kaksi on työelämässä, yksi asuu toisella puolella kaupunkia, ja muut eivät ole niin hyviä tuttuja että kehtaisi pyytää apua.
En yleensä pyydä apua kun pakon edessä, lapsi on ollut yhden kerran yötä mummolassa, kun jouduin sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Kaksi kuukautta sitten vanhempani olivat lapsen kanssa kun kävin nopeasti ostoksilla, lapsi oli heillä n.2h hoidossa. No nyt sitten yritin puhua, että oikeasti tarvitsisin apua ja aikaa levätä, että jos he voisivat olla lapsen kanssa. Äidin ensimmäinen kommentti oli, että syyllistän häntä. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Alan vain olla epätoivoinen. Tänä aamuna tuli sitten tuo viesti, että haluavat auttaa mutta elää myös itsellensä...
Tiedänpähän nyt, että sieltä on apua turha odottaa. Tuli vain pahempi olo. Mulla on tosi kynnys puhua väsymyksestä neuvolassa, mutta pakko se on. Olisin vain niin toivonut jotain apua tässä raskausaikana, huomiota mutta ei. Kateellisena kuuntelen kavereita joiden vanhemmat auttavat, ja haluavat auttaa, lastenhoidossa vähän väliä.
Kommentit (297)
osata ennakoida kaikki elämän varrella vastaan tulevat vastoinkäymiset. Ja jos joku ei ole onnistunut ennakoimaan, eikä rakentamaan elämäänsä täsmälleen piirustusten mukaan, on ihan oikein jättää k.o. henkilö heitteille. Omapa on vikansa, kun ei ole täydellinen ja vahva.
Sovitaanko, että tästä lähtien kenelläkään ei ole oikeutta uupua, eikä valittaa. Ainahan löytyy jälkiviisaasti jotain, mitä olisi pitänyt tehdä toisin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei kai kukaan nyt niiiiin montaa raskautta koe ja vielä niin, että jokainen tulee kestoineen kaikkineen täytenä yllätyksenä.
Ap on haukuttu laidasta laitaan ja yleisesti naiset kuvittelevat että omaa elämää voi hallita niin, ettei koskaan tarvi apua.
No voi olla että joskus se elämä opettaa teillekin miten kävellään hiljakseen ja pidetään turpa rullalla rumista puheista
mutta ei kai raskauden kesto voi olla yllätys kenellekään peruskoulun suorittaneelle.
Onko AP siis mielestäsi vapaamatkustaja, jos hän viimeisillään raskaana ollessaan pyytää apua lähisukulaiseltaan? Olen pahoillasi, että sinun suvussasi on näin kovat arvot ja että vain täydellisiä ihmisiä sallitaan.
Mitenköhän suvussasi suhtauduttaisiin esim. syöpäsairaaseen olisiko hänkin vapaamatkustaja? Entä vanhukseen, jota pitäisi välillä käydä auttamassa jotta hän voi asua kotona? Totta, että raskaus ei ole sairaus, mutta silti se on monilla sairauden kaltainen varsinkin alku- tai loppuvaiheessa. Esim. kova raskauspahoinvointi on mielestäni sairauteen rinnastettava tila kuten myös korkea verenpaine, raskausdiabetes, väsymys (vaikuttaa ajattelukykyyn ja toimintaann), raskausmyrkytys (ystäväni meinasi kuolla tähän), kovat supistelut (ei saa nousta sängystä 5kk vuodelepoa), mielialanvaihtelut. Joten ei tämä siis ole niin mustavalkoista.
Onko ohjeesi siis, että pitää vaan jaksaa? Vai
Keneltä mielestäsi pitäisi pyytää apua, jos ei omilta sukulaisiltaan tai ystäviltään? AP:n tilannehan ei ollut ennakoitavissa esim. miehen työtilanne oli muuttunut lähiaikoina.Jos hän olisi puoli vuotta sitten tiennyt olevansa tässä tilanteessa, hän olisi varmasti järjestänyt lapselleen hoitopaikan. Mutta ei tiennyt. Ja arviointivirheitä nyt sattuu jokaiselle. Se on vaan elämää.
Toki on muitakin lastenhoitomuotoja ja niitä siis suosittaisin AP:lle. Esim. nuo Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajat pääsevät tulemaan lyhyelläkin varoitusajalla. Itse olen myös löytänyt todella mukavia hoitajia laittamalla ilmoituksen HS:miin. Ratkaisuja toki on, mutta jos on itse väsynyt ei välttämättä pysty niitä löytämään ja näkemään. Eli AP järjestä itsellesi pieni hengähdystauko, niin keksit myös muita ratkaisuja tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syöpäsairas ei voi tietää syövästään etukäteen. Nykyään raskaudesta tietää jo etukäteen, kun jättää ehkäisyn pois. Ja loppuraskaudesta ehtii tietää useita kuukausia.
Eli eivät ole rinnasteisia asioita.
Se että vanhemmalta vaatii aikuista käytöstä ja vastuunottoa, ei ole kova arvo. Se on nimenomaan pehmeä arvo, koska siinä kunnioitaan lasta/lapsia, ei lapsen tasolle jäänyttä vanhempaa.
joita hänellä ei edes ole?
Eikö pikemminkin ap nyt vaikuta maalailujesi jälkeen entistä homssummalta, koska on päästänyt tilanteen tuollaiseksi kun on, kun riskit on noiiiin valtavat kuin kuvaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on myös vastuuntuntoista tiedostaa omat heikkoutensa ja hankkia apua mikäli sitä kokee tarvitsevansa. Tämä on vastuullista myös suhteessa tuohon 2,5-vuotiaaseen lapseen sekä myös vauvaan.
Tämä maa on surullisen kuuluisa ihmisistä, jotka yrittävät jatkaa liian pitkään yksin. Katso vaikka itsemurhatilastoja.
Mikähän sitten on?
Sekö on lapselle parasta, että uupunut äiti ei saa apua? Vaikka syy olis mikä?
Ja minun mielestäni raskaana uupuminen ei ole tavatonta ja silloin täytyy saada apua.
Jos vain täydelliset uupumattomat ihmiset lisääntyisivät kymmenen vuoden välein, ettei vain tarvitse apua, niin vois teidän mammojen vaipat jäädä vaihtamatta vanhainkodissa.
Vai onko teidän tarkoitus tehdä tuolle vanhuuden avuntarpeelle jotakin. Kaikki vanhukset ammutaan (se on halpa keino) 70 vuotis syntymäpäivänä tai sinä opäivänä kun tarvitsee ensimmäisen kerran apua vanhuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä antaa asioiden lötkähtää löysästi kaaokseen, kuten ap on tehnyt.
Vastuuntuntoista olisi ollut huolehtia avusta jo aikaa sitten. Ryhdistäytyä muutenkin ja miettiä myös vakavasti terapiaan menoa, koska elämänhallinta on noin puutteellista.
mielestä varmaan itsemurhaajat hoitavat asiansa oikein. Eipähän ainakaan tule sairaaksi, eikä vanhaksi, eikä ehdi muodostua taakaksi läheisilleen.
Minusta on myös vastuuntuntoista tiedostaa omat heikkoutensa ja hankkia apua mikäli sitä kokee tarvitsevansa. Tämä on vastuullista myös suhteessa tuohon 2,5-vuotiaaseen lapseen sekä myös vauvaan.
Tämä maa on surullisen kuuluisa ihmisistä, jotka yrittävät jatkaa liian pitkään yksin. Katso vaikka itsemurhatilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa mitä sanotte. Ja ettekö muka itse kärjistä ollenkaan? Paitsi fyysisistä oireista tässä on myös kyse psyykkisistä oireista. Jos ihminen kokee, että hän ei jaksa niin sitten se on niin.
Minä sympatisoin AP:ta. Eikö teillä muka koskaan ole ollut sellaisia kuukausia, joilloin kaikki on mennyt pieleen ja on tuntunut siltä että ette tiedä miten selvitä tilanteesta. Loppujen lopuksi selviätte kuitenkin ja niin tekee myös AP. Hän vain kirjoitti viestinsä sellaisena hetkenä jolloin ei tuntunut hyvältä. Pitääkö hänet tuomita sen takia? Mielestäni ei. Sen sijaan häntä pitäisi tukea ja auttaa pääsemään tilanteen. Ja tämän tuen antaminen olisi juuri hänen perheensä ja ystäviensä asia.
Taitaa nimittäin kokemusta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kauhistellaan kun joku mamma hakkaa vauvansa tai taaperonsa. TAi pieni harhailee yksin yöllä pelkässä vaipassa tms tms.
Apu vois joskus olla tarpeen jo ennen tällaista tilannetta.
pitää mennä terapiaan. Aivan. Ei ole elämä ihan hallussa ja silti on kohta kaksi lasta vastuulla.
Ei ole ollut tuollaisia kuukausia. Ei. Ei tuollainen ap:n tilanne ja tunnetila ole normaali.
Että viitit tänäänkin tulla vauva-palstalle etsimään tätä ketjua että pääset vähän sanan säilällä sivaltamaan. Siitäs sait ja siitä ja siitä, vielä kerran. Joku raivo siellä sun sisällä kalvaa että viitit tehdä jotain noin typerää.
Minusta se on surullista. Tällä palstalla on todella pahoinvoivia ihmisiä, ja pahimmat heistä eivät edes tunnista sitä itse :(
Et sitten osaa sääliä todellisia uhreja eli niitä ap:n lapsia?
Taidat nyt olla niin kiihkoissasi tästä aiheesta, että kehittelet mielessäsi ihan omia utopioita. Jos sinulla on yleensäkin taipumusta tällaiseen, niin kyllä ne on sun lapset, jotka on epävakaan äidin uhreina.
Et sitten osaa sääliä todellisia uhreja eli niitä ap:n lapsia?
Alue: Aihe vapaa
mutta ap:n (joka siis on se raskaaksi hankkiutunut) ei. Hän voi reilusti vaan lähteä siitä ,että toka raskaus on yhtä helppo kuin ekakin ja kun ei ole, niin vinkuu muille.