"me halutaan elää itsellemme..."

elämän voi suunnitella pilkulleen siten että pärjää itse.



Kaikki tarvitsevat joskus apua, eikä ole mikään häpeä pyytää sitä. Jos äitisi ei halua auttaa kysy MLL:ltä kotiapua, tai naapurilta saako lapsi mennä sinne leikkimään, keneltä vain!



Mulla oli tosi hankala raskaus (sitä en suunnitellut enkä tiennyt etukäteen että joudun osastolle pariin kertaan jne.) kun odotin toista lastamme, esikoinen silloin 1,5 vuotias... En olisi pärjännyt ilman äitiä + anoppia + miestä, jolla silloin onneksi oli joustamisen mahdollisuus työpäivissä (tuli 5 deltä kotiin). On myös yrittäjä joten tiedän mistä puhut! Leipääkin tarvitaan pöytään, eikä se aina katso vaimon vointia kuinka niitä töitä tulee !



Kaikkea hyvää teille =) Nyt tarvitset apua, pidä huoli että saat sitä! Unohda äitisi ikävä asenne, ehkä hänellä on omassa elämässä nyt liikaa (sairautta, vaihdevuosia, työpulmia, ???) ja keskity siihen että jaksat lastesi kanssa. Et ole ikuisesti raskaana, joten nämä "entäs sitten kun vauva syntyy" kommentit voit hyvin unohtaa. Kyllä sitten jaksaa taas kun ei ole mahaa kanniskeltavana, itselläni helpotti ainakin 100% kun vauva viimein syntyi ja olin taas oma itseni ja jaksoin huolehtia perheestäni.



Tsemppiä!!!!!!

ap:n äiti on reagoinut. Olisin myös todella pettynyt itseeni, jos itse mummona käyttäytyisin kuten ap:n äiti. Meillä omat isovanhempani auttoivat vanhempiani aikoinaan ja samoin isovanhempiani autettiin vanhuuden päivinä. Nyt vanhempani ja mieheni vanhemmat auttavat jälkikasvuaan ja heitä tullaan auttamaan, kun vanhuuttaan tarvitsevat apua. Taidat elää todella kylmässä maailmassa nro 3?

niin miksi sitten ruikuttaa? Ottaa puhelimen kouraan, soittaa MLL:ään ja hommaa sen tilapäisen lapsenvahdin. Miksi koko ketju, miksi koko ruikutus äidille??

En tuollaisesta tilanteesta kyllä itseäni tai perhettäni löydä.

3

mä toivon, että en tunne sua eikä mun ikinä tarvitse tustustua suhun eikä kehenkään sun kaltaiseen.



ei ihme että suomessa ihmiset ampuu perheitään hengiltä. yksin pitää pärjätä, sääli on sairautta, ikinä en ole keneltäkään apua pyytänyt.



muista ap, että et ikinä auta lapsiasi missään asiassa. heti kun ovat täyttäneet 18, niin potkit ne kotoa tai vastaavasti perit vuokraa. jos jommalle kummalle tulee ongelmia koulussa, opiskelussa tai työnsaannissa, parisuhteissa tai tulevissa perheissään, niin muista, että istut vaan perseelläs ja elät itselles.

mutta eikö voisi yrittää kuunnella jotakuta, joka on keksinyt miten siitä selviää hyvin?



Etkä sinä olet yhtään sen kummempi äiti, vaikka kuinka viidettäsi odotat. Mitä se tähän kuuluu?

ja ikävä kyllä oman viisivuotisuhmansa jälkeen esikoisella alkoi kriisi vauvasta, kun tämä syntyi.

Mikset ap kerro missä päin asut, tässä näytti ainakin jo Tampereelta tulleen puistoon vienti-tarjous! Meillä ei kamalasti sosialisoida naapureiden kanssa, mutta jos aletaan huomata, että naapurin äiti on ihan tiltissä, niin joku vie ruokaa tai ottaa lapset kylään. Itseasiassa naapurit "pelastivat" lapseni ympärivuorokautiselta päiväkodilta.

Minä kyllä olen myös hiukan sitä mieltä, että ap olet aikuisena ja äitinä vastuussa teidän perheenne hyvinvoinnista. Kukaan ei tietenkään tarkoita sitä, että miehesi pitää ryhtyä työttömäksi ja jäädä kotiin pitämään sinua kädestä. Sehän ei ole mikään ratkaisu.



Jos teillä ei ole ystävissä ja sukulaisissa valmista tukiverkkoa, niin sitten ratkaisu on todella alkaa sitä rakentamaan. Tai sitten ostaa rahalla.



Jos miehesi ei saa palkattua firmaan apua, niin miten olisi jos edes tilapäisesti palkkaisitte kotiin apua. Joko kotitöihin tai sitten lapsen hoitoon. Firmojahan on pilvin pimein.



Jos äitisi ei halua syystä tai toisesta ottaa lapsiasi hoitoon, sille et mitään voi. Omalle tilanteellesi todella voit. Voit itse siis alkaa rakentamaan sitä tukiverkkoa tai voitte palkata kotiin apua. Aikuisuus ja vanhemmuus on sitä, että ottaa vastuun perheestään ja omista valinnoistaan.

Mää muuten ymmärrän kolmosen pointin! :D



Odottelen tässä kolmannen pullahtamista uunista ja jaloissa ravaa 2 alle 5- vuotiasta tenavaa.



VAIKKA on välillä ollu rankkoja hetkiä meikäläiselläkin niin en kehtaa olettaa että äitini tai kukaan muukaan ryntää apuun. Minä ne lapset olen hankkinut, ei niistä voi antaa toiselle sukulaiselle hoitoon jos tämä sanoo että haluaa elää omaakin elämää.

EHKÄ äiti (siis mummo) pelkää että pian hänellä on kaksi lastenlasta huollettavana, jos vaikka hoitopyyntöä on viimeaikoina tullut enempi kuin aikasemmin?

Ja jos mummo ei saa sanoa mielipidettään lapsensa kasvatuksessa.. Ehkä häntä harmittaa. Mummotkin on ihmisiä ja aika monesta meistä semmosia tulee.



Tässä ketjussa mummo ei pääse sanomaan mielipidettään miten asian on nähnyt tai kokenut.

Mutta äiti- ihminen on sanonut ettei mummo halua ottaa "harvoinkaan" hoitoon ja moittii kasvatuksessa. Tiedä sitten mikä on mummon näkemys.



Mitä tulee entisaikoihin niin silloinhan asuttiin isolla perheellä monen sukupolven kanssa samassa talossa/asunnossa. Minunkin äitini on asunut jossain vaiheessa miehensä ja muutaman lapsen kanssa isovanhempien kanssa. Eikä sekään ollut herkkua.. ;)

Joskus aikasemmin lapsilla arki ei ollut leikkimistä vaan työtä. Autettiin siinä arjessa, eikä äidit käyny kampaajalla ja laittamassa rakennekynsiä. -En sano että ap tekee niin mutta siihen on siis mahdollisuus.



Mitä sitten jos mummot ja papat haluaa harrastaa ja olla omissa oloissaan kuin vahtia meidän lapsia? Onko lapsen hankkiminen siis oikeasti joku velvollisuus että hoitaa niitä ja omille lapsille ei saa murjottaa jos kasvatus on huteraa?



Hanki lastenhoitaja jos tarttet sitä!

Tampereella hoitaja tulee leikittämään lasta neuvolan kautta hankittuna, ei tee siivouksia mutta vie vaikka puistoon niin äiti voi nostaa jalat pöydälle.

Älä sille lapselle missään nimessä tiuski!!! Se on mulla raja. Jos ärsyynnyt keskenkasvuisiini niin avaudun neuvolassa.



Mutta antakaa niille vanhemmillennekin vapaus tehdä mitä haluaa. Me täälä niitä lapsia hankitaan, jos ei ravostelua kuunnella niin miten pitkään isovanhemman tarttee vaan niellä?

Ymmärrettävää että olet väsynyt...



Osaltaan olen myös sitä mieltä että asioihin pitää pystyä aikuisen ihmisen varautumaan ja suunnittelemaan paremmin. Ajattelitko oikeasti alkuraskaudessa että jaksat loppuun asti samalla tavalla?



Voin lyödä vetoa että kulta pieni, se ei helpota! kun uusi vauva syntyy! Öitäsi et nuku

paremmin! 2.5v uhma EI tod helpota!! Pahenee vain!

Sinulla tulee olemaan kaksi vauvaa hoidettavanasi!!!!!



Olen myös sitä mieltä että 2.5v on pieni ikäero! Siksi omilla lapsillani 4v ikäeroa...



Ja mies järjestää kyllä aivan varmasti itselleen apua nopeasti!



Mitäs sitten kun vauva syntyy? Oletko yksin kahden lapsen kanssa? Vai pitääkö mies isyyslomaa ollenkaan?



En halua loukata sinua ap, mutta ihan oikeasti asioita pitää miettiä ja ottaa huomioon NIIN monia asioita!!



Miehen pitää joustaa ja olla vähän löysempi etsiessään itselleen työntekijää!



Ja äitisi on inhottava ihminen. Vaikkakin tavallaa ymmärrän häntä, mutta ei se oikeuta häntä kostamaan sinulle sitä ettei itse saanut lastenhoito apua kun olit pieni! Oletko ajatellut että ihan aikuisten oikeesti puhuisit hänelle miltä sinusta tuntuu. Kerrot että ymmärrät että hän haluaa sinun ottavan vastuun omista lapsistasi ja niin teetkin,... mutta hän on kuitenkin myös sinun äitisi vaikka oletkin jo aikuinen ja toivot tukea elämän tilanteeseeesi.

Äitiys on ikuista! Vaikkakin lapsen puolesta ei tarvitse elää ja kantaa vastuuta lapsen puolesta aikuisena.. Niin huolta voi kantaa ja osallistua tukemalla myös!





Mutta rohkeasti pyydät apua siltäkin joka joutuu matkaamaan 1.5t teille... Voitko sinä viedä 2.5v esim päiväksi hoitoon sinne? Autolla? tai pistät MIEHESI kuskaamaan häntä!!

Kiitos kaikesta. Oletpa sinä hyvä äiti. Täytyy muistaa tämä 20 vuoden päästä kun tarvitsette apua; haluamme elää itsellemme.

on nakojaan huuhdellut aamupesulla empatiat viemariin ;-)



Ei todellakaan ole hapea pyytaa apua. Kolmonen varmaan sitten kiillottaa superaitikruununsa joka aamu, jotta kaikki sen nakisivat.



Itse olin myos loppuraskaudessa tassa kuumuudessa aika poikki, onneksi oli yksi tati, joka vei vanhempaa lasta ulos, koska oma aiti olisi voinut sinne vaikka pokrata. Kolmonen varmaan vastaa, etta mitas hankitte siina ilmastossa toisen lapsen ;-)

Ensinnäkin, kyllä isovanhemmilla luulisi olevan halua auttaa omia lapsiaan edes sen verran että joskus ottaa hoitoon lapsenlastaan.

Minun mielestäni on todella outoa käytöstä jos näin ei ole. Miksi sitten tehdä lapsia ollenkaan jos ei niitä ole valmis auttamaan kun ovat aikuisiakin? Ei se vanhemman vastuu pääty siihen kun lapsi täyttää 18v.

Mä pidän erittäin huonona vanhempana sellaista joka ei voi auttaa ( edes satunnaisesti)

3, sä et ole sen parempi äiti vaikka yksin olet selvinnyt. Susta tulee luultavasti tyypillinen nykyajan mummo joka ei ikinä tule saamaan aitoa kontaktia lapsenlapsiinsa. Saati lapsiinsa, työnnät varmaan ulos ne just 18v päivänä kun täytyyhän kaikkien tulla toimeen omillaan.



Ap, jos asut Keski-Uudellamaalla voisin auttaa.

Ei lapsenlapsista oikeasti ole mitään apua siinä kohtaa, kun minulla aivot alkaa surkastua. Heillä on silloin pikkulapset omissa perheissään ja he huutavat äitejään avuksi, ei heitä voisi vähempää kiinnostaa raihnaisten vanhusten asiat, johan se nyt tästä ketjusta selvästi näkyy.



Oma ainut lapseni ei 50-60-vuotiaana millään ehdi hoitaa kaikkia sukunsa vanhuksia ja lapsenlapsiaan yhtä aikaa, joten sen varaan en myöskään laske mitään. Ainut toivoni on, että suomalainen yhteiskunta ei täysin romahda, vaan pystyy palkkaamaan jonkun filippiiniläisen syöttämään minua. Itse asiassa toivon hartaasti, että saan kuolettavan aivoveritulpan pian 80 vuotta täytettyäni.



Uskoisin asenteeni olevan aika yleinen. Suomalaiset vanhukset eivät halua jäädä lastensa ja lastenlastensa hoidettaviksi, vaan toivovat pääsevänsä ammattimaisen hoivan ääreen sitten, kun eivät enää pysty asumaan kotona.



Näin ollen meitä on ihan turha pelotella sillä, että jäämme vanhana yksin. Odotan jo innokkaasti sitä hetkeä.

joo, ja sehän tulee täysin yllättäen se loppuraskauden ajankohta. Yllättää täysin, että yhdeksän kuukauttako se raskaus kestää!

mutta se kyllä tuli, että olin PALJON huonommassa kunnossa kakkosen loppuraskaudesta kuin esikoisen. TOisella kerralla ivimeisillä viikoilla tuskin pääsin sängystä ylös, kun esikoisen raskausaikana kävin laskettuna päivänä vielä monen kilometrin kävelylenkillä.



Ja mistäköhän joku kirjoittaja repäisi tuon, että ap on lapsensa kanssa 3-4 tuntia päivässä? Kyllä meidän kellon mukaan aamuheräämisestä klo 17-18 mennessä (jolloin ap: mies siis herää päivälevolta) tulee 9-10 tuntia.

mutta eikö perhe ole sitä varten, että toisiinsa voi tukeutua ja turvautua. Tämä on ainakin minun perhekäsitykseni ja olisin itse valmis auttamaan perheenjäsentä tai perheenjäseniksi lukemiani ystäviä tilanteessa kuin tilanteessa.



Mielestäni AP:n tilanne oikeuttaa täysin häntä pyytämään apua. Enkä usko, että ketään auttaa tuo syyllistäminen, mitä tässä ketjussa harrastetaan. Itse kukin voi joskus tarvita apua. Ja sitä paitsi mitä apua voi sitten itse olettaa saavansa, jos ei auta muita. Mitä sitten jos AP:n äiti vaikka sairastuu, vastaako Ap sitten että "halutaan elää itsellemme". Hei oikeasti, pitäkää omistanne huolta!



Itselläni on ollut etäisemmät välit mieheni äitiin, joten ymmärrän hyvin tilanteen perusproblematiikan. Hän on juuri näitä "halutaan elää itsellemme"-isoäitejä. En ole nähnyt syytä dumpata häntä tästä syystä vaan olen pyrkinyt luomaan tilanteita, joissa hän voisi tavata lapsenlapsiaan hänelle sopivissa puitteissa. Tilanne on tosin muuttunut sen jälkeen kun hän jäi eläkkeelle. Hän tuli esim. hoitamaan 4 päivää viikossa sairasta lastamme 1,5 kuukauden ajan. Lapsi ei tuon sairauden aikana voinut olla päiväkodissa ja meidän vanhempien piti käydä töissä. Uskon, että myös isoäiti itse sai tästä paljon ja pystyi tänä aikana luomaan yksilöllisen suhteen tyttäreemme. Isoäiti tuntuu nyt huomattavasti läheisemmältä perheellemme. Läheisyyden tunteella on todella paljon merkitystä esim. perhejuhlien paikan valinnan suhteen yms.



Muutenkin olemme löytäneet tasapainon miten toimia. Isoäidillemme on selvästi vaikeampaa, että kyläilemme heillä, koska silloin hänen täytyy kokoajan vahtia posliiniesineitään joita lapsemme haluaisivat siirrellä ja käsitellä. Meille tullessaan hän sen sijaan rentoutuu ja antaa asioiden olla ja pystyy keskittymään enemmän lapsiin. Olen myös huomannut, että hänen on helpompi olla vähän vanhempien lasten kanssa kuin ihan pienten.



Tsemppiä AP. Jos ei muu auta niin ulkoista sitten hoitoapu. Tulevan vauvankin kannalta on erittäin tärkeää, että pidät itsestäsi huolta, saat levätä etkä stressaa.

Kyllä sitä pitäisi tajuta jo yhden lapsen äitinä, että raskaudet voi olla erilaisia jo ihan siitäkin syystä, että on jo se yksi lapsi hoidettavana.



Ja miksi ihmeessä sen miehen pitäisi nukkua 3 - 4 tunnin päiväunet normaalimittaisen perustyöpäivän päälle???



Ja vaikka nukkuisikin, hän on kuitenkin jo kotona eli jos tulee jokin hätänä, ap ei todellakaan ole yksin siellä.



Ja ap:lle sitä lastenhoitoa tulee aamupäivällä 3 - 4 tuntia. Ei ole paljon.

Ja perhe-käsitteeseen kuuluu myös se, ettei kukaan ole vapaamatkustaja toisten raataessa.

Joskus vaa raskaus ei mene ihan normaalisti, eli sitä ei ihan oikeasti voi suunnitella. Itselläni kolmesta raskaudesta kahdessa olisin vielä viimeisenä päivänä juosta lenkin. ja näiden rskauksien välillä oli sentään vain reilu vuosi. Kolmannen teimme av:n virrallisen linjan hyväksymällä ikäerolla eli n. 3 vuotta, mutta lopussa kaikki meni pieleen kun sain raskaushepatoosin, jouduin ramppaamaan lääkärissä, verikokeissa ja sydänkäyrässä harva se päivä. Lisäksi valvoin yöt kammottavan kutinan kourissa. Olin niin kipeä ja väsynyt että suunilleen itkin kaiket päivät. Onneksi meillä oli aika itsestään selvää että isovanhemmat auttoivat.



Ai niin, mutta olisihan minun pitänyt ottaa tämä mahdollisuus huomioon ja jättää lapset tekemättä.



Ja mitä tuohon jonkun älyn jättiläisen kommenttiin "miksi miehen pitäisi saada nukkua päiväunia ihan normaalin työpäivän jälkeen" on taas aivan pimeä. Hänen työaikansa ei ole normaalia vaan yötyöhön verrattavaa. Herääminen klo 03 kuormittaa ihmistä vaikka nukkuisikin normaalin määrän. Tästä yötyön ja siihen rinnastettavan työn tekemisen terveydellisistä vaikutuksista oli joku aika siten julkistettu tutkimus jossa sen todettiin olevan selvästi terveydelle haitallista.

Ja ap:han se nimenomaan ei ole tajunnut huomioida miehensä työn raskautta ja hankkinut hyvissä ajoin apujoukkoja.

tervetuloa! mites on päivä mennyt noin muuten?