Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eronneet yh-äidit miten arkenne muuttui eron jälkeen?

Vierailija
09.11.2007 |

Luin lehdestä näin isänpäivän alla yh-isästä, joka oli jäänyt lasten kanssa yhteiseen kotiin ja äiti muutti pois. Isä sanoi, että ensin oli opettelemista arjen pyörityksessä. Itselläni arki ei muuttunut mitenkään kun jäin lasten kanssa.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jouduin itse tekemään kaikki asiat yksin ja siihen oli totuttelemista sillä exä teki suurimman osan kotihommista, kävi kaupassa jne.

Mutt kun opin nämä asiat niin vapaammaksihan se muuttui :)

Plus että sain vapaat viikonloput.

Vierailija
2/12 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on kotona vain viikonloppuisin ja silloinkin tosi väsynyt. Ei sitä paljon kotihommat nappaa. Yksin hoidan talon, pihan ja lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ex hoiti oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidostakin, nyt kaikki on itsellä. Ja viikonloppuisin oli aika luxusta, kun sai nukkua pidempään exän pomppiessa aamuvirkkuna puuronkeittoon. Nyt saa nukkua vain silloin kun lapset ovat isällään - onneksi ovat usein!



Osallistuvasta miehestä eroaminen on varmaan koettelevampaa kuin sohvaperunasta eroaminen. Vaikka henkisesti on tietty (joissakin asioissa) helpompaa, vaikka stressi ja väsymys syö henkisiäkin voimavaroja.



Ja mikä vituttaa kaikkein eniten on se, että harrastamaan ei pääse enää juuri koskaan. Kun on vapaata, ei aina jaksa ja kun lapset ovat kotona, ei viitsi alkaa järjestelmään hoitajia, että pääsisi vaikka pienelle lenkille tai salille... Kilojakin on tullut muutama lisää, ihan vaan siitä syystä että ulkoilu on pienten muksujen kanssa vain rauhallista kävelyä tai seisoskelua hiekkalaatikon laidalla.



Silti en palaisi edesmenneeseen liittoon!!!

Vierailija
4/12 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Henkisesti ol hyvä päästä siitä mulkerosta eroon! Kieltämättä ensimmäiset vuodet pienten lasten kanssa kolmistaan olivat rankkoja. Mutta ei siitä kusipäästä juurikaan apuja ollut muutenkaan, että liiton jatkuminen ei olisi elämääni ratkaisevasti helpottanut.

Vierailija
5/12 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tuolla toisessa ketjussa kirjoitin, että helpotus oli se, ettei enää tarvitse olla vastuussa kuin itsestään ja lapsistaan. Exä oli hyvä isä ja osallistuva mies, mutta meillä oli mm täysin eri siisteyskäsitys ja kotitöistä oli AINA kahnausta, vaikka TEORIASSA työnjako oli tasan ja mies moderni mies jne. Myös tavattoman huonomuistinen ja minä sain aina olla muistuttamassa siitä ja tästä. Siis helpottavaa ettei enää sitä. Mutta lasten suhteen arki on tietenkin todella paljon raskaampaa, vaikka meillä on noin 40/60 % luonapito (mulla siis vähän enemmän). Kun lapset on mulla, siinä on 100%sesti kiinni, eikä sitä kevennä se, että ne sitten yhtäkkiä onkin 100%sesti toisella. Silloin on myös ikävän ja jopa syyllisyyden tunteita (vaikka minä en eroa halunnut). Mutta toki myös nautin vapaapäivistä ja -öistä, joita ei ennen juuri ollut.

Vierailija
6/12 |
09.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tarvitse pelätä, ei jatkuvaa varuilla oloa, koska taas nyrkki heiluu, lapset ovat rauhallisia ja iloisia, saan itse päättää omista ja lapsien asioista yksin, minulla/meillä on paljon ystäviä ja harrastuksia, saan käydä töissä ja koulussa, arki on sujuvaa ilman jatkuvaa ahdistusta ja päänsärkyä, ei rahahuolia, saan huolehtia ulkonäöstäni ja hyvinvoinnistani......Loputon lista, kaikki on paremmin! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
26.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ex hoiti oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidostakin, nyt kaikki on itsellä. Ja viikonloppuisin oli aika luxusta, kun sai nukkua pidempään exän pomppiessa aamuvirkkuna puuronkeittoon. Nyt saa nukkua vain silloin kun lapset ovat isällään - onneksi ovat usein!

Osallistuvasta miehestä eroaminen on varmaan koettelevampaa kuin sohvaperunasta eroaminen. Vaikka henkisesti on tietty (joissakin asioissa) helpompaa, vaikka stressi ja väsymys syö henkisiäkin voimavaroja.

Ja mikä vituttaa kaikkein eniten on se, että harrastamaan ei pääse enää juuri koskaan. Kun on vapaata, ei aina jaksa ja kun lapset ovat kotona, ei viitsi alkaa järjestelmään hoitajia, että pääsisi vaikka pienelle lenkille tai salille... Kilojakin on tullut muutama lisää, ihan vaan siitä syystä että ulkoilu on pienten muksujen kanssa vain rauhallista kävelyä tai seisoskelua hiekkalaatikon laidalla.

Silti en palaisi edesmenneeseen liittoon!!!

Kuulostaa yleisesti ottaen asioitten olevan kunnossa. Miten sun seksuaalielämä?

Vierailija
8/12 |
26.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Arki muuttui paljonkin, koska muutin lasten kanssa pois. Koen elämäni olevan helppoa. Ei enää tilityksiä "miksi kampaajalla meni 1,5 tuntia", "miksi kaupassa meni noin kauan". Ei enää loputonta exän sotkujen siivousta. Ei enää kaljatölkkien katselua. Ihana tulla siistiin kotiin. Ihanaa tehdä asiat omalla tavalla. Kuskaan lapsia harrastuksissa 3 iltana viikossa, eikä rasita. Nautin siitä, että lapset saavat tehdä asioita mistä pitävät. En kaipaa omaa aikaa lisää. Sitä olen saanut niin, että joka toinen vkl on vapaata ja lasten lomien aikaan noin puolet ovat isällään ja puolet minulla. Vapaa-aikaa on riittävästi. Ennen ei ollut, koska mies ei "sallinut" minulle kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä vapaata muutoinkaan. Aaaah, elämä osaa olla ihanaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
26.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän se suurin muutos oli, että enää ei ollut ketään jonka kanssa jakaa se arki ja elämä muuttui pikahuoltamiseksi, kun kaikesta joutui vastaamaan yksin. Eikä sen toisen palkkapussin poistuminen tilannetta helpottanut. Piti opiskella uusi ammatti, kun pienipalkkainen kolmivuorotuyö oli lähes mahdotonta. Edelleen "vihaan" yksinäisiä iltoja. Tapaamiset on niin säännöölisen epäsäännöllisiä, että ei tässä oikein ole aikaa luoda "uutta" elämään. Ihan perusarkeahan tämä vaan on kahden aktiivisesti harrastavan lapsen kanssa, töitä kuskaamista, pyykkiä ja ruokaa. 

Vierailija
10/12 |
26.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Loppui pelkääminen, sain pikkuhiljaa ystäväni takaisin, lapsi lopetti änkyttämisen ja sain ihan itse päättää raha-asioistani. Tunne oli sellainen kuin olisi vapautunut vankilasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
26.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun kolmas lapsi lähti pois sotkemasta ja tuhlaamasta rahaa, helpotti kovasti arkea. Oli kiva tulla töiden jälkeen siistiin kotiin. Rahaa jäi enemmän käteen, mies nimittäin söikin enemmän kuin minä ja lapset yhteensä ja oli hyvin nirso ruuasta, kahta päivää ei voinut peräkkäin syödä samaa jne. Mies ei tosiaan osallistunut juuri mihinkään joten mulla vaan asiat helpottui tosi paljon.

Vierailija
12/12 |
26.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mitenkään, kuitenkin päävastuu arjen pyörityksessä oli aina ollut mulla. Lasten (3) tarha/koulukyytejä ei enää voinut hoitaa puoliksi mutta toisaalta matka oli vain 100m entisen 5km sijaan.

Rahankäytön sai päättää itse, kukaan ei huomauttanut tekemättömistä kotitöistä (niistä 100 tehdystä ei koskaan mainittu) ja naurua oli kotona enemmän

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme yhdeksän