Apulaisrehtori oli puhunut: Tämä teko on anteeksi antamaton...
Juuri kun yritän opettaa lastani siihen, että anteeksi antaminen on inhimillisyyden paras osoitus ja siihen tulisi kaikkien meidän pyrkiä vaikka tilanne on vaikea.
: (
Kommentit (108)
Et kai muuten viitsisi noin antaumuksella jankuttaa.
Kertoi siis minulle itse, miten painokkaasti hän oli lyhyeen puheensa alustanut. Lapsi oli itsekin sitä miettinyt ja kääntyi puoleeni, onneksi.
Ja Morre hyvä kysymys, en taida pyytää anteeksi, ajattelin sen vain olevan korrektimpi lause sen sanan kanssa.
ap
Tapahtuneesta on kulunut päivä. Anteeksiannon aika on myöhemmin. Jos tämä ei ole mennyt lapsesi jakeluun niin koetapa jankata sitä hänelle tänään.
On se kumma, että ne jotka kokee mielihyvää vihantunteesta eivät voi asennoitua meihin jotka pyristelevät siitä tunteesta pois.
Ei HEMMETTI ole kyse siitä, että odottaisin kaikkien antavan anteeksi tämän päivässä, mutta HEMMETTI sentään ei tule koulussa antaa ohjetta olla antamatta sitä myöskään koskaan anteeksi!
ap
Nyt syytetään siitä, että se antoi ohjeita.
Miten ihmeessä joku tahtoo kouluun töihin?!
Tapahtuneesta on kulunut yksi PÄIVÄ. Mielestäni tässä vaiheessa pitäisi ymmärtää, että ihmiset eivät osaa vielä käsitellä asiaa kunnolla, päälimmäisenä asiana on shokki. Mahdollisesti huonosti valitut sanat pitäisi kyllä osata antaa anteeksi ja miettiä sitä, että tilanne on hädin tuskin edes ohi.
Kyllä on suuri vastuu puhetta pitää vastaavassa tilanteessa, se on parempi jättää sitten pitämättä jos on kovin kiihkoissaan ja tunnemyrskyssä.
Itse en olisi toivonut koululta juuri mitään kantaa, tukea niille jotka sitä olisvat tarvinneet. Lapseni on jo kuten jo sanoin, vanhempi koululainen.
ap
ja sen myötä myös (paperillekin) tehdyn puheen hiomattomuuden.
Hän lienee kyvykäs myös ymmärtämään, että apulaisrehtorin sana ei ole laki - etenkään tunneasioissa.
Jos sitä ei ole tarjolla voidaan puheet jättää puhumatta, ensi kerralla.
Kiitos
ap
Etkö huomaa mitään ristiriitaisuutta omissa ajatuksissasi? Sinä julistat anteeksiantamisesta, kun joku on tappanut toisen, mutta et pysty anteeksiantamaan ja ymmärtämään näinkin ihmillistä erehdystä kuin ko rehtorin sanat? Ei tässä kukaan väitä, että hänen sanansa olivat välttämättä parhaat mahdolliset, mutta sinä teet tästä aivan liian ison asian. Mietipä mikä tässä on oikeasti kärpänen ja härkä? Ja mietipä sen jälkeen kumman sinä olitkaan valmis antamaan anteeksi?
Ja siirrät ne valitettavasti myös lapsesi taakaksi.
Sinun kannattaisi ehkä hakea apua...
Tuo apulaisrehtori ei nimittäin surmannut ketään. Kohdistat siis kaunasi nyt aivan väärään kohteeseen. Ja vedät ajatusmaailmaasi vielä kasvavan lapsen/nuoren mukaan.
Vierailija:
Itse en olisi toivonut koululta juuri mitään kantaa, tukea niille jotka sitä olisvat tarvinneet. Lapseni on jo kuten jo sanoin, vanhempi koululainen.ap
Aina vaan ei saa mitä haluaa.
Puhetilaisuus ei ole sama kuin opetustilaisuus. Etenkään näissä olosuhteissa.
Jokainen opettaja yrittää varmasti parhaansa tämän asian tiimoilta. Jälkiviisaus on hirvittävän helppoa ja ah, niin tyydyttävää.
Haluan tietää mitä siinä on käsitelty. Lapseni on kuitenkin ala-asteella vasta (6lk).
En ole ristiriidassa, minusta on tärkeää tiedostaa vastuu ja valita sanansa näin tärkeässä lapsille kohdistuneessa puheessa.
Morre: mitä olisit tykännyt jos oman lapsesi a-rehtori olisi pitänyt tekoa vaikka saatanallisena?
Et olisi tykännyt, kuten en minäkään tykkää nyt.
Se on niin yksinkertaista.
ap
109Vierailija:
Haluan tietää mitä siinä on käsitelty. Lapseni on kuitenkin ala-asteella vasta (6lk).ap
Pistähän nyt jo jäitä hattuusi, ihan vain lapsesi vuoksi.
t. 109, myös 6. luokkalaisen äiti
Mikä siinä niin kaivelee, ettet voi tuollaista kommenttia antaa anteeksi, kun on kyse näinkin tuoreesta tapauksesta? Samalla olet kuitenkin peräänkuuluttamassa kuinka ampujan teko on anteeksiannettavissa, mutta apulaisrehtori teki nyt sellaisen mokan, että siitä pitää paasata vaahto suussa.
Vierailija:
Mikä siinä niin kaivelee, ettet voi tuollaista kommenttia antaa anteeksi, kun on kyse näinkin tuoreesta tapauksesta? Samalla olet kuitenkin peräänkuuluttamassa kuinka ampujan teko on anteeksiannettavissa, mutta apulaisrehtori teki nyt sellaisen mokan, että siitä pitää paasata vaahto suussa.
ap:n omat menneisyyden traumat verestävät edelleen :(
Tähän aikaan yöstä en ala aiheesta enempää keskustelemaan, koska linjoilla tuntuu olevan ihmisiä jotka eivät HALUA ymmärtää pointtiani.
Palataan vaikka huomenna jos tulee tarvetta.
ap
ei, eteenpäin meneminen ei ole unohtamista, asioiden hautaamista, suremisen lopettamista. Se on sitä, että katsoo tpahtunutta silmiin: voihan perseen perse, asiat on päin honkia... ja etsii ratkaisun selviämiseen. Ei jää elämään sellaiseen viha-katkeruus-kiukku ympyrään vaan kehittyy, kasvaa ja etsii vaihtoehtoja.
Olen kokenut suurta vihaa, kun läheinen vietiin pois julmalla tavalla. Ei pysty elämään ennen kuin antaa anteeksi. vasta se antoi mahdollisuuden käydä kaikki tunteet läpi. Vihan, kiukun, rakkauden jne...
Vierailija: