kaksosten alatiesynnytys

Heippa.

Aattelin kertoa oman tarinan kaksosten synnytyksestä,pojat kohta 2v.

Synnytys käynnistettiin 37+1 ja synnytys kesti n.3,5h. Aivan mahtava kokemus! Supparit oli tosi lieviä siis ei juurikaan sattunut mutta kätilö oli sitä mieltä että epiduraali ois hyvä laittaa,se olikin ainut lievitys mitä laitettiin/tarvittiin. Poikien ikä-ero on 21min ja B-pojan synnyttäminen oli huomattavasti helpompi koska " paikat" oli jo A-poika aukaissut,pari ponnistusta ja siinä se oli.

Onnea koitokseen Bea24,hyvin se menee! Synnytyksen jälkeen se rumba sitten vasta alkaakin;)

Pirpuli

pikaisesti: Oma oli spontaani alatiesynnytys vk 33+4, helppo (en tarkoita kivutonta!). Reilu kaksikiloisia molemmat.

Eka synnytys 6 h, tämä 4 h. B perätilassa. Ei mitään kivunlievityksiä, en halunnut. Ei episiotomiaa. B tuli sujuvasti, pään auttoi lääkäri ulos. Kyykyssä synnytyspöydällä olin, en suostunut selälleni ja laittamaan jalkoja telineisiin.

Sykkeiden seurantavyöt oli.

Minulla käynnistettiin viikoilla 37+5.

Kaksosten synnytys ei mielestäni ollut sen vaikeampaa kuin esikoisenkaan, paitsi että en saanut loppurutistukseen epiduraalia koska supistusten oli riitettävä myös B:lle. Esikoisen synnytyksen jälkeen WC:ssä käynti ja kävely ym oli kivuliasta pari viikkoa, kaksosten jälkeen ei mitään!!! Vauvat olivat samankokoisia kuin esikoinen, noin kolmikiloisia.

Minä myös jännitin synnytystä, etenkin kun B oli perätilassa. Pääsin kuitenkin pyytämättä magneettikuvaukseen, jossa katsottiin että B mahtuu. Minulla ainakin tieto vähensi jännitystä. B kuitenkin kiepsahti..ja tuli pää edellä. 26 min oli syntymisten väli ja kokonaisuudessaan ekoista supistuksista laskettuna kesto 9h.

Salissa oli paljon porukkaa, tunsi olevansa hyvissä käsissä.

Synnytys käynnistettiin viikolla 37+5. Tämä oli kolmas synntykseni ja edelliset olivat olleet aika helppoja, vaikka varsinkin toinen kivulias.

Tämä synnytys kesti n. 5 tuntia. Sain muistaakseni kohdunkaulan puudutuksen, mutta se ei suuremmin auttanut, supistukset olivat suht kivuliaita. Molemmat vauvat olivat oikein päin. Onnekseni A-tyttö oli pienempi (2810 g) ja avasi paikat aikasta isopäiselle B-pojalle (3450 g). Lasten väli oli 9 minuuttia, jonka ajan yksi lääkäreistä piti B:tä paikallaan, jottei kääntyisi. B liukui A:n perässä ja ainoastaan pään tulo sattui hieman. Ainakaan omalla kohdallani ei voi sanoa, että olisi ollut ns. kaksi synnytystä, sillä tuo B-vauvan syntymä oli niin helppo, että hämmästyin, kun kätilö sanoi lapsen syntyneen. Minulle ongelmia tuotti istukka, joka ei irronnut tunnin erittäin kivuliaan yrittämisen jälkeen ja jouduin käsinirrotukseen.



Kaksonen4 ja 2,5 v neiti & herra

Hei!



Olen jo kauan käynyt lukemassa tätäkin palstaa mutten ole ikinä ennen yhteenkään keskusteluun osallistunut. Tätä keskustelua lukiessani päädyin siihen että jos en kerro meidän kokemuksista niin tulen tuntemaan siitä jonkinnäköistä kieroutunutta syyllisyyttä pitkään.



En tarkoita meidän tarinaamme mitenkään pelotteluna tai ¿neuvona mitä pitäisi tehdä¿ ketään kohtaan, mutta yhtenä näkökantana minun on se kerrottava.



Elikkä hyvin sujuneesta raskausajasta huolimatta meidän kaksostyttömme (epäidenttiset mutta istukat kasvaneet yhteen) ilmoittivat suunnitelmistaan syntyä rkv 30+4, viimevuoden huhtikuussa, aamulla lattialle lorisevan lapsivesilammikon myötä. Järkytys oli tietysti aikamoinen kun siihen saakka kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin. Synnärille päästyämme sain supistuksenestolääkkeet ja kortisonit vaikka lääkärit uskoivat pystyvänsä synnytystä vielä lykkäämään päiviä tai jopa viikkoa. Toisin kävi, supistukset alkoivat ja kovenivat nopeasti ja alle 7 tuntia vesien menosta meidän A-tyttömme syntyi muutamalla ponnistuksella nopeasti ja helposti. Supistukset loppuivat kuin seinään ja niitä yritettiin uudestaan käynnistää oksitosiinilla, tuloksetta. Loputtomalta tuntuneen odottelun jälkeen lääkäri ohjasi minua ponnistamaan ilman supistusta (mikä oli todella hankalaa, A-vauvan kohdalla tuntui että ponnistaminen oli helppoa ja automaattisesti tiesi mitä piti tehdä, ilman supistusta se tuntui mahdottomalta). Imukupillakin vauvaa yritettiin auttaa (muistaakseni 8 kertaa) ja kaikkea muutakin kokeiltiin. Vauvan vointi pysyi kokoajan hyvänä, useaan kertaan sitä huolissani kyselin. Kun tätä oli jatkunut vajaa puolitoista tuntia vauvan käyriin alkoi tulla pieniä merkkejä väsymisestä ja minultakin alkoivat loppua niin usko kuin voimatkin. Lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon, ei siis hätäsektioon koska vauvan vointi oli hyvä. Sektiopäätöksestä B-vauvan syntymään kului 24 minuuttia. Jotain kuitenkin ehti tapahtua sen 24 minuutin aikana ja tyttäremme syntyi elottomana. Hänet saatiin elvytettyä ja laitettiin hengityskoneeseen, kaikki oli jotakuinkin hyvin. Minut vietiin osastolle nukkumaan, mutta viideltä aamulla kätilö tuli herättämään minut ja sanoi että toisella vauvalla ei ole kaikki hyvin ja hänet pitää hätäkastaa. Soitin kauhuissani itkien miehelleni joka tuli sairaalaan. Minut kärrättiin sänkyineni päivineni vastasyntyneiden teho-osastolle. Lastenlääkäri kertoi vauvan kärsineen hapenpuutteesta niin että se oli johtanut monielinvaurioon ja vauva ei tulisi selviämään. Pienenpieni tyttömme siis hätäkastettiin, mutta sitkeästi hän sinnitteli vielä vuorokauden seuraavan aamun koittoon jolloin hän nukkui pois äidin ja isin sylistä.



Tyttärillemme tuli siis ikäeroa 1 tunti 46 minuuttia. Myöhemmin toinen lääkäri (ei siis synnytystä hoitanut) jutteli kanssamme ja sanoi että normaalisti kaksosten ikäeroa ei noin suureksi päästetä mutta että hänen mielestään varsinaista virhettä ei ollut tapahtunut. Synnytystä hoitanut lääkäri oli ulkomaalainen ja vasta hetken talossa ollut. Olen itse sairaanhoitaja (leikkausosastolla) ja ymmärrän hyvin että koska vauvan vointi oli hyvä niin minua yritettiin sektiolta säästää ja myös sen että sektiota ei tehty hätäsektiona koska vielä silloin ei mitään hätää ollut.



Silloin kun olin vielä töissä niin kaksikin anestesialääkäriä sanoi minulle että vaadi sektio, he ovat niin usein nähneet B-vauvalle käyvän huonosti. Itsekin olin raskausaikana mukana sektiossa jossa A-vauva syntyi alakautta ja heti sen jälkeen B-vauvan sydänäänet romahtivat ja hän syntyi hätäsektiolla. Olen lukemattomia kertoja pyöritellyt näitä asioita päässäni ja miettinyt, mitä jos¿



Meidän A-vauvammekin sai aivoverenvuodon joka tukki liqvorkierron, hänet siirrettiin leikattavaksi yliopistonsairaalaan 10 päivän ikäisenä, vajaa vuorokautta ennen sisarensa hautajaisia. Hänelle leikattiin avoshuntti joka voitiin kuitenkin kolmen viikon kuluttua poistaa ja pysyvää shunttia hän ei koskaan tarvinnut. Tänään hän on maailman ihanin ja aurinkoisin tyttö joka osaa jo paljon ja josta vanhemmat ovat suunnattoman kiitollisia ja ylpeitä. Koettelemuksistaan hälle jäi kuitenkin lievä alaraajapainotteinen CP-vamma, hän kävelee silti hyvin tukien ja pian ilmankin tukea (fysioterapeutin mukaan ainakin). Terveenä hän on pysynyt ja on tosiaan äidilleen suunnaton ilonaihe vaikka sydämestäni aina pala tuleekin puuttumaan.



Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että raskautta ja synnytystä hoitavat lääkärit tietävät parhaiten ja jos meille joskus suodaan vielä kolmas lapsi niin olen silloinkin valmis heihin luottamaan ja valmis alatiesynnytykseen. Siinä kuvitteellisessa tilanteessa että meille vielä toiset kaksoset tulisi, vaatisin varmasti sektiota. Psyykkisesti en varmasti kestäisi tilannetta A-vauvan syntymän jälkeen. Mutta jos synnyttäisin kaksosia ¿puhtaalta pöydältä¿ niin varmasti haluaisin alatiesynnytystä lääkärien sitä suositellessa.



Kiitos jos joku on jaksanut lukea koko pitkän vuodatuksen ja toivon etten ole turhaan aiheuttanut pelkoja ja huolta kellekään. Kuten jo sanoin, uskon yhäkin alatiesynnytyksen turvallisuuteen, kaikesta huolimatta. Suurin osa kaksosista kuitenkin syntyy ihan ilman ongelmia ja joskus ongelmia tulee yhdenkin vauvan synnytyksessä. Kun A-vauvamme pääsi kotiin yliopistonsairaalasta, keskolan lääkäri sanoi että hän ainakin suosittelee keskosille aina ¿alatiesyntymää¿ jos se vain on mahdollista, alateitse syntyneet vauvat ovat kuulemma parempivointisia ja virkeämpi ja pärjäävät paremmin kun supistukset ym. ovat valmistaneet vauvaa syntymään.



Toivottavasti en suututa ketään kun olen oikeastaan kirjoittamassa hieman väärässä paikassa, vaikka olen kaksosia odottanut ja kaksoset synnyttänyt, kahden lapsen hoitamisesta en tiedä mitään. Jotenkin silti vaan tunnen itseni kaksosten äidiksi vaikka en heistä toista saanutkaan pitää ja tunsin suunnatonta tarvetta kertoa tähän kohtaan meidänkin kokemukset.



Oikein ihanaa ja huoletonta raskausaikaa sinulle ja toivottavasti vauvat syntyvät täysiaikaisina helposti ja nopeasti, oli se sitten mitä kautta vaan! Onnea!

Pakko kirjoittaa omakin synnytyskokemuksemme kun se sattuu olemaan aivan samoilta viikoilta kuin edellisen kirjoittajan. Olen todella pahoillani Nuppunen, teidän perheenne koettelemuksista ja toisen lapsenne menettämisestä.



Meillä hyvin sujuneen raskauden lopulla, viikolla 30+2 sappihappoarvojen kohoamisen takia jouduin sairaalaan ja siellä ultrassa huomattiin, että kohdunkaula oli lyhentynyt senttiin. Jäin osastolle. Seuraavana aamuna täyslevosta huolimatta kohdunkaulaa oli jäljellä 0,5 senttiä ja sekin osittain auki. Ambulanssilla Nkl:lle.



Siellä sain kortisonit ja supistuksia estäviä pistoksia jotka eivät kuitenkaan auttaneet. Illasta seuraavaan päivään roikuin synnytyssalissa tipassa jolla vielä yritettiin pitkittää synnytyksen alkamista. Tästä huolimatta synnytys käynnistyi täysin viikolla 30+5.



Supistuksia oli tullut 17 h jonka jälkeen todettiin että estolääkitys lopetetaan. Sain epiduraalin ja nukuin 1,5 h. Tämän jälkeen kätilö totesi A-vauvan syntyvän " nyt"

Synnytin A-vauvan 30 min. ponnistamisen jälkeen jonka jälkeen B-vauvaa pideltiin tiukasti paikoillaan kunnes se laskeutui synnytyskanavaan ja ponnistin 20 min. ja b-vauva syntyi. Molemmilla pysyivät sykkeet hyvässä kunnossa koko synnytyksen ajan.



Meillä loppu hyvin. Olen todella suruissani edellisen kirjoittajan tilanteesta. Voimia.

Kaksosemme syntyivät rv 30+2 ja sektiolla, koska molemmat vauvat olivat perätilassa. Itse vielä tuossakin vaiheessa toivoin alatiesynnytystä ja olisin siihen ryhtynyt ellei lääkäri olisi ollut toista mieltä. Lääkäri mietti pitkään, kumpi tapa on parempi. Minulla oli takana yksi kiireellinen sektio ja yksi alatiesynnytys. Sektio oli hirvittäväja alatiesynnytys ihan uskomattoman helppo. Siksi toivoin alatiesynnytystä, vaikka molemmat lapset perätilassa.



No parin viikon pakkolevon jälkeen kaksoset kuitenkin päättivät syntyä ja olin kauhusta kankea, kun päädyttiin A-vauvan jalkatarjonnan vuoksi kiireelliseen sektioon. Sektio oli taas hurja kokemus, kun epiduraali epäonnistui ja puuduin hivenen liikaa... No anestesialääkäri onneksi selvensi tilannetta ja pahoitteli tapahtunutta. Minuutin ikäerolla syntyivät meidän kaksoset : )



Nuppusen2006 kokemuksen kuultuani olen iloinen, että sektio tapahtui. Syvät pahoittelut teille!!!! Minäkin sain syntymän jälkeen kuulla, että B-vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Tulee vain mieleen, että miten tuo alatiesynnytys olisikaan voinut päättyä... Luota lääkäreihin ja itse et tosiaan voi kovinkaan paljon asiaan vaikuttaa. Tsemppiä koitokseen!

Hei!



Kiitos paljon kaikille, jotka olette kirjoitellet kokemuksianne. Erityisesti Nuppuselle. Otan osaa menetykseenne! Toivottavasti jaksatte!



Mielelläni vieläkin lueskelen tarinoita, jos joku jaksaa kirjoittaa. Kaikille mukavaa alkutalvea ja rauhallista joulun odotusta!



-Bea ja kaksoset-

Meillä kaksoset esikoiset. Raskausaika sujui todella hyvin ja rv 38+2 alettiin käynnistellä synnytystä kun molemmat arvioitiin hyvän kokoisiksi ja olisi varmaan muuten mennyt viikot ylikin kun ei mitään kypsymistä ollut tapahtunut :)



Molemmat vauvat olivat raivotarjonnassa,vaikka B-vauva oli pitkään ollut perätilassa niin vielä myöhäisillä viikoilla oli mahtunut onneksi kääntymään.



Ensimmäisenä päivänä ei tapahtunut kohdunsuulla mitään,oli edelleen noin sentin auki,seuraavana aamuna alkoivat supistelut ja paikat aukesivat todella nopeasti.



Ilokaasua en osannut hengittää oikein kun ei tehonnut joten kätilö suositteli kohdunkaulan puudutusta,joka olikin todella tehokas.

Ponnistamisen tunnetta ei tullut missään vaiheessa joten supistusten tahtiin vain yritin ponnistaa ja oksitosiinilla voimistettiin supistuksia koko synnytyksen ajan. Ilmeisesti kohtu oli jo venynyt niin paljon että supistukset heikkoja. Väliliha leikattiin ja muutenkin paikat repesivät,ompelu olikin ikävin homma koko synnytyksessä.



A-vauva syntyi 29 minuutin ponnistuksen jälkeen ja B-vauva 15 minuuttia myöhemmin. Koko synnytyksen kestoksi laskettiin alle 5 tuntia. Molemmat neidit yli 3kg ja pääsivät heti viereen osastolla.



Synnytyksestä jäi todella hyvät muistot ja vaikka synnytyssali olikin täynnä lääkäreitä,kätilöitä,opiskelijoita ym. niin tunsi ainakin olevansa turvallisissa käsissä.



Tsemppiä!



Memmi ja tytöt jo 1v1kk

kun kysyit että kuinka jaksaa kaksi lasta synnyttää. Meille kätilö sanoi heti että kaksosia synnyttäville yritetään tehdä avautumisvaihe mahdollisimman helpoksi ja nopeaksi että voimia jää siihen punnaamiseen.

Ja kun a on syntynyt niin b tulee aika helposti ulos kun a raivannut jo " tien auki" .

Kertoilenpa minäkin synnytyskertomukseni.



Synnytys käynnistettiin 38+5, koska verenpaineet oli koholla ja valkuaista alkoi tulla virtsaan. Molemmat vauvat raivotilassa. Ensin kalvot puhkaistiin ja laitettiin oksitosiini-tippa, jota lisättiin vähitellen. Päivän mittaan supistukset lisääntyivät, hitaasti kaikki tapahtui kalvojen puhkaisusta A-vauvan syntymään meni 15.5 tuntia.



Epiduraalin otin kun supistukset alkoivat olemaan todella kipeitä. Kohdun suu aukeni hitaasti mutta varmasti. Kun sitten vihdoin päästiin ponnistamaan ei minulla ollut ponnistamistarvetta ollenkaan ja supistukset olivat tehottomia. Kivut alkoivat olla silti kovat, kun epiduraalista ei enää tietoakaan ja uuttakaan ei annettu. Ponnistin aina kun sanoivat, että ponnista nyt. A-vauva autettiin ulos imukupilla, koska itse en sitä olisi saanut ponnistettua. A-vauvan synnyttyä vähätkin supistukset loppuivat. Kun B-vauva oli laskeutumassa tuli napanuoran luiskahdus ja kai siellä käsikin oli tulossa liian aikaisin. B-vauvan sykkeet laskivat 60 tienoille. Minulle suoritettiin hätäsektio, ja B-vauva syntyi 19 minuuttia myöhemmin happivajeisena. Myöhemmin selvisi, että napanuora oli 24 senttinen, joten alatiesynnytys ei olisi hänen kohdallaan onnistunut kuitenkaan. Meillä myös istukka oli yhteenliittynyt. B-vauva oli muutaman päivän aika väsynyt syntymisestään eikä happivaje ollu aiheuttanut mitään vaurioita.



Kokemuksena synnytys oli hyvä, vaikka loppuen lopuksi päädyttiin sektioon.

Alkuun pahoittelut Nuppuselle. Älä tunne yhtään huonoa omaatuntoa siitä että seuraat tätä palstaa. Olet monikkoäiti siinä missä me muutkin. Kyllä kahden odotus ja synnytys ja ne muutamat hetket molempien lastenne kanssa tekee sinusta monikkoäidin, vaikka arjen kotona olette joutuneet elämään vain yhden lapsen kanssa. Osanottoni.



Ja sitten meidän kaksosten synnytykseen. Viikolla 30 kontrollissa huomatti kohdunkaulan vähän lyhentyneen ja -suun pehmenneen, joten minut otettiin osastolle ja annettiin kortisoni. Supistuksia tuli heti kun liikuin (vain vessaan), levossa ei ongelmia. Pääsin sitten vielä kotiin lepäämään (vain vessalupa edelleen). Lapsivettä tiputteli pariin otteeseen muutamien supistusten kera, mutta rahoittui sitten. Viikoilla 32+3 sitten lapsivettä tuli taas vähän ja nyt supistelut eivät loppuneetkaan ->kohti sairaalaa. Synnytysvastaanotossa sitten yritettiin vielä estää synnytystä, mutta estolääkityksestä huolimatta tilanne kohdunsuulla eteni.



Estolääkitys lopetettiin noin 8-10 tunnin jälkeen ja sen jälkeen odoteltiin supistusten voimistumisia taas jonkun tunnin. Sittenpä ne voimistu ja lopulta pyysin epiduraalin. Kalvojen puhkaisun jälkee oli tosi kivuliaat kesto-supistukset, mutta sitten helpotti kun epiduraali alkoi vaikuttamaan! Olisinkohan ponnistanut A-vauvaa 5-10 min. Meinasi kuulemma sydänäänet vähän laskea, joten leikkasivat tietä vähän auki niin saatiin nopeammin ponnattua ulos. Helposti homma hoitui.



B-vauva oli tässä vaiheessa pää ylöspäin (oli pyörinyt vielä viime päivinä ylös-alas) ja kätilö yritti pitää sitä paikoillaan. A:n synnyttyä B:tä ultrattiin ja kai siinä jo nähtiin että se oli poikittain -tarjosi kättä ja jalkaa. Synnytyslääkäri sitten laittoi kätensä A:n tekemää väylä pitkin sisään ja käänsi B:n, nappasi sitä jaloista/pepusta ja veti ulos! Vähän siinä hämmästelin että mitä, nytkö se B jo tuli ulos. Eikö minun pitäinyt se itse synnyttää. Jälkeenpäin kun minulle sitten vasta kerrottiin tämä poikittaismeno ym.



Mutta hyvä näin. Lapset saatiin samaa reittiä pihalle eikä leikkauspöydälle jouduttu menemään. Aikaa syntymien väliin jäi 9 minuttia. A oli isompi 2640g ja B pienempi 2130g. Viettivät reilu kolme viikkoa keskolassa ennen kotiin pääsyä ja ovat nyt eloisia 1v7kk ikäisiä vesseleitä.



Rokein ja ennen kaikkea avoimin mielin synnytykseen! Liikaa ei sovi mitään suunnitella etukäteen, antaa ammattilaisten vain hoitaa homma parhaalla näkemällään tavalla.

Ensin Nuppuselle lämmin osanottoni. Kirjoittele vaan tänne, jos jaksat. Itsekin aina välillä mietin, kannattaako mun vastata kaikkiin aiheisiin täällä, etten kauheasti säikyttelisi odottajia. Meillä nimittäin pojat syntyivät parin päivän pidättelyn jälkeen jo rv 24+1, vaikka siihen asti raskaus oli mennyt tosi hyvin (23+6 jouduin sitten sairaalaan supistusten vuoksi). Eikä jälkikäteenkään mitään selitystä tapahtuneelle ole löytynyt. Onni onnettomuudessa, lapset kuitenkin selvisivät, vaikka täpärällä oli moneen kertaan ekojen kuukausien aikana.



Joka tapauksessa, synnytin kaksoset alakautta, 31 minuutin ikäerolla. Vauvat syntyivät kalvopusseineen vesineen päivineen, lääkärit halusivat näin, eli eivät puhkaisseet kalvoja, tämä kuulemma suojasi pientä hentoista vauvaa " matkalla" . Pieniähän he olivat kooltaan (n. 800 g per lapsi) mutta nuo " lisukkeet" toivat omat haasteensa. Jälkimmäinen tuli vielä perätilassa. Muistan kyllä miettineeni synnytyksessä, että miten ne muut niitä nelikiloisia jaksaa puskea ulos... (Kaikkea sitä ehtikin miettiä.) Ikävin osuus synnytyksessä oli tuo 31 minuutin " väliaika" . Ensin oli supistellut pari päivää estolääkkeistä huolimatta, sitten A:n synnyttyä supistukset loppuivat kuin seinään. Oksitosiinia tarvittiin. Lisäksi koko ajan oli valtava huoli ekasta lapsesta (veivät pois salista hoidettavaksi, eivät antaneet mitään tietoja) ja sitten tietysti siitä toisesta myös. Kun ikäero alkoi lähestyä puolta tuntia, lääkärit käskivät hoitajien soittaa anestesialääkärille, että tullaan sektioon. Yhtäkkiä B kuitenkin laskeutui nopeasti ja syntyi sitten alakautta. Lääkärit pitivät A;n syntymän ajan ja sen jälkeen B:tä mahan päältä kaikin voimin siinä perätilassa, ettei kääntyisi ainakaan poikittain. Ilmeisesti tässäkin koko ajan ajettiin takaa sitä, että pikkukeskosille hellempi tapa tulla maailmaan olisi tuo alatiesynnytys, mutta siinä varmasti mennään tietynlaisella häilyvällä rajalla, eivät lääkäritkään kai kovin varmoja itse tilanteessa olleet, jälkikäteen sitten sanoivat että olivat tyytyväisiä että tekivät tämän ratkaisun.



Nyt unohduin kirjoittelemaan enkä enää muista mitä alkuperäisessä viestissä kysyttiin... Ah joo, kivunlievitys. Mulle ei ehditty epiduraalia enää laittaa, joten aquarakkuloilla mentiin, ne kyllä auttoi kun supparit oli pääasiassa selän puolella. Ja mies hieroi selkää, se on kirjattu synnytyskertomukseenkin. :) Ilokaasusta tuli vain paha olo. Episiotomiakin tehtiin ja se on parantunut tosi hyvin.



Itse en ehtinyt synnytystä kovin paljon etukäteen miettimään, kun se olikin jo edessä. Ainoa ennakkohaaveeni oli, että molemmat lapset tulisivat samaa kautta, oli se sitten alatie tai sektio. Tämä sentään toteutui. Synnytyslääkäri lohdutteli, että ei se mitään, vaikka et ollut ehtinyt synnytysasioita vielä opiskellakaan, pääasia oli että pystyi kuuntelemaan ja noudattamaan kätilöiden ja lääkäreiden ohjeita siinä itse tilanteessa.



Jostain monikkosynnytysvideosta olin jo ehtinyt sen " oppia" , että synnytyssalissa on sitten paljon porukkaa, kun on kaksi lastenlääkäriä jne. Ihmettelin siinä salissa jo jonkin aikaa oltuani, että kun itsestä tuntuu, että eka tulee ihan kohta maailmaan, että eikö ne kätilöt vielä ole sitä mieltä, kun lastenlääkäreitäkään ei ole kutsuttu eikä niitä keskoskaappeja näy... Että tässäkö vielä menee kauan ennen kuin mitään alkaa tapahtua. No, sitten selvisi, että ainakaan KYSissä ei pikkukeskosia ruveta siinä salissa elvyttelemään vaan viedään viereiseen huoneeseen, jossa se koko lastenlääkärien ja vauvatehon hoitajien porukka odotteli, ja ne kaapit myös. Varmasti hyvä käytäntö näin, mutta hämäännyin vähän kun en sitä ensin tiennyt. Niin ja olihan sitä porukkaa toki paljon kyllä, enkä kaikista tiennyt missä roolissa edes olivat, sattui vielä kätilöillä vuoronvaihtokin. Mutta sitä kaappien puuttumista ihmettelin eniten.



Tämmöistä tuli mieleen näin lähes 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen.

Muistaakseni uusimmassa Monikkoperhelehdessä oli artikkeli, jossa joku lääkäri sanoi, että kaksosten ikäeron ei oikeastaan koskaan anneta venyä yli tunnin mittaiseksi. Mulla ei itsellä ollu mitään käsitystä etukäteen siitä, paljonko sitä ikäeroa voi tulla. Olo oli vaan sellainen, että tässä voi vielä kestää kauan, kun ei enää supistanut... Miestäkin olin lähettämässä käytävään soittamaan sukulaisilleni, kun kätilöt käännytti sen salin ovelta takas, että ei tässä välissä mihinkään ehdi.



Todella ikävä tuo Nuppusen tilanne, pakko ihmetellä lääkäreiden toimintaa.:(

ikäeroa, kun a:n jälkeen supistukset loppuivat täysin. B oli perätilassa. Sain todella paljon oksitosiinia ja cytotecia, ja näillä sain ponnistettua B:nkin ulos. Mitään ponnistamisen tarvetta ei missään vaiheessa ollut. Olen todella kiitollinen että minulla sattui kokenut synnytyslääkäri, ja rankasta synnytyksestä huolimatta lapset voivat hyvin. Olivat muutaman päivän lastenosastolla kasvamassa ja lepäämässä. B siis alkujaan poikittain, mutta kääntyi a:n synnyttyä perätilaan. Synnytys käynnistettiin 38 viikolla ja kesti puolet vähemmän aikaa kuin esikoisen synnytys pari vuotta sitten. Epparia ei leikattu, eikä tarvittu yhtään tikkiä. Toivuin myös paljon paremmin ja nopeammin kuin esikoisesta. Että, oikein hyvin meni lopulta, vaikka synnytys ei helppo ollutkaan, enkä todellakaan voi sanoa että b vauva olisi tullut huomaamattani ulos. Tosi kivuliaat supparit, ja lääkäri auttoi mahan päältä todella voimakkaasti. Ja ponnistusvaiheessa siis ei enää ollut mitään puudutusta " voimassa" , epiduraalin olin saanut mutta koska ponnistusvaihe näin pitkä, niin ei enää vaikuttanut. Silti olen kiitollinen ettei leikkaukseen tarvinnut mennä.



Siis: Luota kätilöön ja lääkäriin. Monikkosynnytykseen kuitenkin yleensä tulee vain tosi kokenutta väkeä. Ja luota itseesi! Tsemppiä raskauteen, synnytykseen ja varsinkin siitä alkavaan arkeen!



Ja sinä joka olet toisen lapsesi menettänyt, olen todella pahoillani sinun ja perheesi puolesta. :`(

Synnytys alkoi spontaanisti A:n vesien menolla rv37+2. Synnytys oli mielestäni paljon helpompi kuin esikoisen synnytys. Sain epiduraalin ja oksitosiinia. Synnytys kesti 8h. Pieni eppari tehtiin. A syntyi pää edellä. Sinä aikana perätilaisen B:n sydänäänet laski, joten hänelle tehtiin nopea ulosveto. Itse en paljonkaan edes ponnistanut, vauvaa vain vedettiin, käänneltiin ja väänneltiin, kunnes saatin ulos. A voi heti todella hyvin. B vietiin virvoiteltavaksi, mutta virkosi jo matkalla. Synnytyksen jälkeen sain A-pojan puolipukeissa vatsani päälle. B oli muutaman tunnin happikaapissa tarkkailtavana. Mielestäni itse synnytys meni ihan kivasti kuitenkin.



Synnytyksen jälkeen tosin aloin vuotaa salakavalasti. Ja minut vietiin tukka putkella kaavintaan, olin jo jossain tajunnan rajamailla. Verta oli vuotanut kohtuun 2 litraa. Tämä oli aika hurja ja uuvuttava kokemus, mutta SILTI olin paremmassa kunnossa kuin ekan lapsen syntymän jälkeen.



Alia ja mukulat 4,5v ja 2x1v

Pakko minunkin kirjoittaa tänne.



Siis miten peljon teillä oikeen on ollu ihmisiä synnytyksessä mukana? Kun ei mulla ollu ku kätilö, yksin oli tosi pitkään, vaikka sanoimme miehen kans, että aikaisemmat synnytykset on ollu nopeita. Sitten oli lastenhoitaja, tai se joka pukee vauvat, ihan lopussa (liian myöhään) tuli toinen kätilö pitämään B-vauvaa paikoillaan ja lääkäri.



Mulla synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla 37+6 viikolla. Molemmat vauvat olivat olleet rt:ssa useamman viikon. Neiti A syntyi alakautta minuutin ponnistuksella. B ehti kuitenkin kääntyä jalkatarjontaan ennen kuin toinen kätilö ehti pitämään häntä paikoillaan. Kiireellisellä sektiolla syntyi neiti B 49min siskonsa jälkeen. Molemmat vauvat voivat heti synnyttyään hyvin pisteet molemmilla 9-9. Synnytyksen kesto 4h 18min. Sairaalassa ehdittiin olla reilu tunti ennen A vauvan syntymää.



Edelleenkin haluaisin synnyttää alakautta, jos joskus vielä kaksosia odottaisin. Osaisin ehkä vaatia toisen kätilön huoneeseen avuksi aikasemmin.



Olen todella iloinen, että kaikki meni hyvin, pääasia joka tapauksessa vauvojen paras. Olen todella pahoillani puolestasi, joka menetit toisen vauvan. Itku tuli kun luin kertomustasi.



Sektiosta toivuin paljon nopeammin kuin olisin uskonut, vaikeaa oli lähinnä muistaa olla nostelematta, kun en ollut kipeä ja siksi tajunnut varoa haavaa.



Pipsa ja tuplatytöt reilu 7kk