Miten reagoisit, jos lapsesi saisi 7-vuotislahjaksi mummolta

Saattaa tuoda tuliaisiksi vaikkapa jonkin lehdestä leikatun kuvan, jos se on hänestä söpön näköinen ja kaikkea sitä ilmaiskrääsää. Mutta synttereillä antaa aina rahaa. Nyt se on ollut 10 euroa viime vuosina. Ei hän enää oikein pääse kaupoille ja lähikyläkaupassa ei ole kuin noita "ruutuvihkoja" tai vastaavaa.

Lapsethan on itsekin innoissaan leikkaamassa lehdistä kuvia ja pitää just tosta ilmaiskrääsästä, mitä sen väliä vaikka tuliaisina tuo vai pitäisikö joka kerta osaa jotain kivaa kun tulee???

Ja muutenkin, eipä sitä ennen annettu synttärilahjaksi kovin paljon rahaa, ihan tyytyväinen sai olla jos kaksikymmentä markkaa sai.

Kummatkaan meidän mummoista eivät ole muistaneet lapsiamme syntymäpäivänä millään tavalla. Edes puhelinsoitolla.

Meillä kummatkaan mummot eivät anna yhtään mitään. Eivät edes soita onnitellakseen.

En kuule paljoa välittäisi mitä toisi vai toisiko mitään. Valitettvasti lapsi saa tyytyä soittelemaan leikkipuhelimella pilven reunalle :'(.



Toisekseen fiksut lapset ei välitä siitä mitä saavat, vaan ymmärtävät sen, että on hienoa kun joku haluaa muistaa.

joka antoi tänään 1-vuotiaallemme lahjaksi 6 ässäarpaa. Pari vuotta sitten "osasi" kyllä vielä ajatella lahjojen päälle siten että antoi esikoisellemme nallukan. Nyt sanoi vaan ettei millään keksinyt mitään sopivaa lahjaa, joten siksi arpoja. Eipä meitä tuo arpalahja harmittanut, huvitti vaan kun isi sitten raaputteli pojan lahja-arpoja into piukkana :)

Enpä lukenut vastauksia, mutta arvaan että joku kirjoitti "että olkaa tyytyväisiä että mummo on elossa" tai "olkaa kiitollisia että lapsi saa lahjan". Mutta meillä just samanlainen mummo lapsilla. Hyvä jos jonkun lahjan ostaa tai sitten se on niin outo että miettii mitä mummolla on ollut ajatuksena???



Kyse siis äidistäni. Yleensä huokailee jo kauan ennen synttäreitä että mitä nyt taas ostaisi. Sitten ostaa jotain 2 € arvoista krääsää. Mietin aina että miksi ei kysyisi mitä me tarvitsemme??? Voisin vaikka vinkata jotain tarpeellista, kuten sormikkaita tai sukat tms.



Jouluksi lapsen on turha odottaa mitään kivaa.



Onneksi on sentään anoppi ja appi jotka aina keksivät jotain kivaa ja hyödyllistä annettavaa lapsille! Enkä nyt tarkoita että lahjat ovat ainoita jotka mitään merkitsevät, mutta kyllä minusta on outoa jos lapsenlapselleen ei ikinä osta mitään kunnollista lahjaa.

Että muka "pitää" ostaa aina "kunnon" lahja. Maailmamme on materialistinen, inhottavaa ja yököttävää!



Samaan hengen vetoon tunnustan itsekin kuuluvani tähän kuntaan. Erittäin ärsyttävää! Olisi mahtavaa, jos oikeasti osaisimme olla onnellisia ruutuvihosta mutta ei, lahjan pitää olla jotain paljon hienompaa ja laadukkaampaa. Inhoan tätä ajatusmallia, miten siitäkin pääsisi eroon. Omille lapsilleni haluaisin opettaa kyvyn iloita pienistä asioista.



Itse olen lopen kyllästynyt esim. joulun materialismiin koska enemmän arvosta juuri joulun tunnelmaa ja sanomaa. Toivonkin usein, ettei läheiset ostaisi minulle lahjoja, tuloksetta tosin.

Mä en vain ymmärrä sitä että miksi ei voi kysyä että mitä joku 1-v tai 7-v tarvitsee? Ja jos jonnekin muuhun kauppaan kuin lähikauppaan ei pääse niin sittenhän voi antaa rahaa! Voi että kun mun lapset ois innoissaan rahasta! Valitettavasti kukaan mummoista tai paapoista eivät hoksaa kolikoita ikinä antaa.



Jotkut vaan on niin onnettomia näissä asioissa. Eikä sillä ole iän kanssa yhtään mitään tekemistä! Mun äiti ja isä eivät ole koskaan osanneet ostaa sopivia lahjoja kellekään. JOtain outoja sain itsekin, ikään sopimattomia.



Sen sijaan mulla oli onneksi kivat kummit jotka esim. 7-vuotispäiväkseni antoivat Aku Ankan tilauksen lahjaksi. Siitä olen vieläkin ikionnnelinen ja se tuntui suurelta lahjalta vrt. vanhempieni onnettomiin lahjoihin.



Ketkä täällä huutaa että olkaa kiitollisia jostain ruutuvihkosta? Varmaan te olette sitten saaneet aina kaiken minkä olette halunneet ja siksi ette osaa mitään kaivata??? Mä olin ainakin pienenä onneton kun en koskana saanut mitään toivomaani. Ja huom! Eivät olleet edes kalliita lahjatoiveita.



Vain se Aku Ankka oli toivottu!

esim. emme toivo lahjoja, koska meillä on kaikkea muuta paitsi hyvää seuraa, ja sinä olisit juuri sellaista seuraa mitä toivoisimme.



Meillä on vara ostaa kaikkea mitä tarvitsemme, vaikka tienaamme yhteensä 1800 euroa nettona.



Miettikää nyt hyvät ihmiset miten materialistisia kerskakuluttajia olette.

Anoppini toi tytölleni 1v.lahjaksi 2,50E pallopelin(olin sattunut näkemään kyseisiä pelejä kaupassa)ja toiselle lapsenlapselleen vei 1v.lahjaksi 100E.Todella eriarvoista!

En todellakaan oleta että mitään 100E lahjoja tuodaan,ei todellakaan tarvitse mutta kyllä epäreilua on että toinen lapsenlapsi saa noin paljon enemmän.

Meidän lapset saa aina jotain muutaman euron lahjoja anopilta kun muut lapsenlapset saa reilusti arvokkaampia.Tyttärensä tyttärelle antoivat pari sataa euroa.

Kyse siis äidistäni. Yleensä huokailee jo kauan ennen synttäreitä että mitä nyt taas ostaisi. Sitten ostaa jotain 2 € arvoista krääsää. Mietin aina että miksi ei kysyisi mitä me tarvitsemme??? Voisin vaikka vinkata jotain tarpeellista, kuten sormikkaita tai sukat tms.

Aku Ankka puoleksi vuodeks. Lehdet on tallessa ja tenava (nyt 3v.) lukee niitä yhä uudestaan. Joskus myöhemmin Aku Ankan voi tilata "tosissaan" mutta lapsi on jo pitkään tiennyt kuka on Aku, Roope, Hessu Hopo, Mikki Hiiri, jne.

Itse luen joskus Tinttiä ja niitäkin lukee mun kanssa. Mustan saaren salaisuus on pojan suosikki kun siinä on se gorilla.



lapselle voi olla vaikeaa ostaa lahjoja, jos ei ole lasten kanssa tekemisissä paljon muutenkaan. Ei mummot välttämättä enää muista millaista on pienen lapsen kanssa.

sitäpaitsi mun mielestä ruutupaperi ja suklaa kuulostaa hienolta lahjalta. Ennemmin harmittaisi jos mummo olisi törsännyt jonkun tolkuttoman summan rahaa johonkin turhaan.

eikö ajatus ole tärkein?