Tuosta elokuvakeskustelusta ja leffojen ikärajoista sekä VANHEMMUUDESTA laajemminkin...

Olen järkyttynyt, että täällä mollataan vanhempia, jotka noudattavat ko. ikärajoja ja vielä järkyttyneempi olen siitä, että jonkun 2-v LAPSI katsoo Pakoa, 6-v LAPSI katsoo KIngKongia, joku aika sitten luin täältä myös, että jonkun 9-v oli katsonut SpiderManit viikonloppuleffoina vanhempiensa kanssa.



LAPSI EI OLE PIENI AIKUINEN!. LAPSI ei pysty käsittelemään aikuisille suunnattujen leffojen käsitteitä, pelotteita, rakastelukohtauksia. Yksinkertaisesti: sellaiset asiat EIVÄT KUULU LAPSEN KOKEMUSMAAILMAAN. Ei ole lapsen pumpulissakasvattamista, jos lasta kasvattaa hänen ikänsä ja kokemuksien omaksumiskyvyn mukaisesti.



Vanhemman tulee pystyä asettamaan lapsi tällaisissa asioissa omien mielihalujensa edelle. Vanhemman tehtävä on opastaa lasta maailmaan, lapsen kehityksen mukaisesti, suodattaen ja padoten ylimääräisiä ärsykkeitä. Ihmettelen, miksi lapset EIVÄT SAA OLLA LAPSIA ja miksi VANHEMMAT EIVÄT TOIMI VASTUULLISEN AIKUISEN ROOLISSA? Vanhemman tehtävä ei ole olla lapsen KAVERI. Vanhemman, niin isän kuin äidin tehtävä on kasvattaa (lue: ohjata ja opastaa) lasta TURVALLISESTI kohtaamaan lasta ympäröivä maailma sekä tarjota eväitä siinä pärjäämiseen ja sen käsittelyyn.



Sitäpaitsi: ONNEKSI kasvatus ei ole yksisuuntainen tapahtuma, myös lapset kasvattavat vanhempiaan VANHEMMIKSI, jos vanhemmat vain ovat vastaanottavaisia ja avoimia LAPSELLEEN. Lapsilta saa yllättävän paljon, kun heille myös antaa aikaansa ja läsnäoloaan.