Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eroanko vai en?

Vierailija
02.11.2008 |

Sitä tässä mietin kuumeisesti.



Tilanne se, että olemme olleet miehen kanssa 12v yhdessä, 3 lasta (10v, 9v ja 2v). Olen raskaana vkolla 12.

Mies on ihan ok isä ja rakastan häntä tosi paljon. Meillä menee hyvin, tosin olemme kovasti joutuneet tekemään töitä parisuhteen eteen.

Eroaminen ei kävis mielessäkään, ellei..



Miehen viinankäyttö menee joskus överiksi. Ei usein, mutta 1-2x vuodessa. Ottaa muutenki suht usein, 1-2x kuussa,mutta yleensä siis kohtuudella. Paitsi näinä 1-2x vuodessa.



Olen antanut anteeksi 3 tällaista ylilyöntiä ja viimeisen kerran jälkeen tein selväksi,että jos vielä yks tulee, niin lasten vuoksi mulla on pakko erota. Mies ei siis ole koskaan käynyt minuun tai lapsiin käsiksi, mutta käyttäytyminen on muutoin sellaista että lapset pelkäävät, välillä minäkin. Ja humalatila siis niin tolkuton, ettei pysy pystyssä tai ymmärrä puhetta.



Nyt se sitten tapahtui taas. Edellinen kerta oli 1v4kk sitten, sitä ennen oli 2 aika lyhyellä välillä.

Tällä hetkellä mies nukkuu. Itse en saa enää unta, vaan mietin vain tätä.



Mies on antanut vuosia sitten mulle 2 tosi pahaa mokaa anteeksi.

Mutta niihin ei liittyny lapset.

Onko minun velvollisuus lapsia varjellakseni erota ja ottaa lapset (toki mies saa tapaamisoikeudet jne) vai riittääkö, että meidän perheellä menee hyvin 354 päivää vuodessa?



Neuvoja, mielipiteitä, ohjeita. Niitä kaipaan.

Kommentit (42)

Vierailija
1/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tuota olen pyytänyt, ettei tulis kännissä kotiin, mutta ei toimi. On niin humalassa, ettei oikeasti tajua mitään. Esim. viimeyönä kaatuli pitkin taloa, herätti ryminällä lapset, puhui todella sekavia, oksensi vessan lattialle, särki kuopuksen uuden lelun, kun kaatui sen päälle ja uhitteli huutaen mulle, kun yritin saaha äijää nukkumaan.



Kyse on vain ja ainoastaan lasten turvallisuudentunteesta, joka milestäni näinä ylilyönti-öinä on todella uhattuna.

Tosin, en tiedä ylireagoinko, kun nuita tosiaan sattuu HARVOIN.



ap

Vierailija
2/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos rakastat miestäsi ja hän on lapsille hyvä, niin ei mielestäni muutama överikänni vuodessa vielä anna syytä erota. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin että suo nyt sapettaa. Itsekin INHOAN nähdä ketään lähipiiristäni överikännissä, saati sitten lasten edessä. Jos todella on niin, että miehellesi riittää vuodessa nämä pari totaali 'irtiottoa' , olisiko sun mahdollista sopia hänen kanssaan esim. et hoitais ne kavereiden kanssa ja tulis kotiin sitte vasta kun tolpillaan jo pysyis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

raskaanakin kun olet. Katsoisin vauvan syntymään asti.



Alkoholisti tuo sun miehesi ei ole. Eron syyksi alkoholi käy silloin kun ryyppääminen vaarantaa talouden (ryyppää ne viimeisetkin rahat, saa potkut juomisen takia), häiritsee arkielämää jatkuvasti (mitään ei voi suunnitella kun alkoholisti jättää lupaukset väliin ja juo silloin kun piti tehdä jotain muuta) tai aiheuttaa agressiivisuutta (fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa).



Minä ottaisin miehen vielä kerran puhutteluun. Armon aikaa antaisin vauvan tuloon.

Koita nyt vielä kerran.



t: ihan oikean alkoholistin ex-vaimo

Vierailija
4/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näinhän se menee, lasten vuoksi olisi aina jaksettava ja totta onkin, kaikkensa tehtävä.



Sinun tapauksessa miehesi ilmeisesti aikuinen kun teillä 10 v. lapsikin. Eli neljäs lapsi tulossa. Olet koittanut puhua asiasta, miten hän suhtautuu, lupaako ettei enää, pettääkö kerta toisensa jälkeen lupauksen? Vaikka tapahtuu vain pari kertaa vuodessa, pelkäät siis tapahtumaa, pikkujoulukautta kenties?



Hyvä jos miehesi ei ole väkivaltainen, kuitenkin on täysin tolkuton, voisi siis kaatuilla lasten päälle jos päättäisi kännispäissään käydä vilkaisemassa nukkuvatko, on edesvastuuton vai?



Tietysti tuota sattuu harvoin, en osaa sanoa pitäisikö teidän erota mutta pystyykö miehesi ottamaan kuitenkin alkoa kohtuudellakin? Juo minusta suht usein (joku sanoo tietysti että on ok juoda pari x kk) mutta mielestäni perheellinen ei juo ainakaan kännejä noin usein. Tai sitten aikuiset saavat mennä laivalle tms. missä mukulat ei ole mukana..



Nyt omaa tarinaani ja mietin samaa kuin sinä, erotako?



Mieheni on hyvä isä, meillä myös 3 lasta, vanhin 14 jo. Sain juuri keskenmenon joten neljäs olisi tullut mutta ei. Tiesin siinä hetkessä että avioliittomme on ohi. Rakastan miestäni, meillä pikku taapero nuorin eli missään helpossa tilanteessa en itsekään ole. Mies vetää pari x vuodessa niin överiksi juuri humalassa että pilaa aina moneksi kuukaudeksi aina seuraavaan kertaan asti kaiken. Olen niin monesti antanut anteeksi.. ei ole ohka meille mitenkään mutta parisuhteelle kyllä.



Aina kun lähtee ulos ilman minua eli jonkun polttarit, pikkujoulut, varpajaiset, äijien ilta niin katastrofin ainekset on valmiina. Sammuu millon mihinkin, kömpii järkyssä kunnossa tavarat hävinneenä kotiin yleensä pitkälle seuraavana aamuna/ päivänä. Alussa soittelin kaverinsa läpi, ihan alussa jopa kävin parilla kaverilla etsimässä olisiko täällä? Meinasin huolesta kuolla, makaako hakattuna katuojassa. Joskus taksi tuli pihaan ja soitto voitko maksaa kun oli hävittänyt lompakkonsakin. Eli kännistä hölmöilyä, meni aina suoraan sänkyyn eikä lapset herää mutta seuraava päivä yrjöämistä.. Pelkään oikein millon hänen firma pitää pikkujoulut..



Muuten siis hyvä isä, aviomiehenä ei mikään maailmanmies ja unelmatapaus mutta tulemme suht hyvin toimeen. Olen vaan miettinyt että olisiko helpompi yksin tai siis lastemme kanssa, en jaksa enää pelätä. Itse kun juon joskus harvoin vaikka humalaankin itseni, löydän omin jaloin kotiin enkä örvellä! Siksi niin vaikea ymmärtää.



Anteeksi pitkä jaaritus mutta monet sanovat minulle että älä nyt eroa kun muuten ok, miksi tyytyä kuitenkaan, miksei pyynnöstä huolimatta mies voisi skarpata! Tsemppiä mitä ikinä teetkin!

Vierailija
5/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

itselläni ei ole tuollaista miestä, mutta tutun perheellä tuollainen on saatu toimimaan sillä, että mies ei ota silloin kun on kotona, vaan ulkoruokinnassa. Tulee sitten selvänä takaisin kotiin. :) En tiedä tarkemmin miten, mutta miettikää sitä, jos kerran miehes on otettava se pari kertaa kuussa kuitenkin, ja jos sitä ei pysty ennelta tietämään milloin me´nee´överiksi.

Vierailija
6/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni miehellesi ei yksinkertaisesti sovi alkoholinkäyttö lainkaan. Eli hän ei saisi jouda yhtään ettei noita tilanteita tulisi, muuten on aina vaan ajan ksymys milloin menee överiksi.



Ehkä voisit asian esittää siten, että jos haluaa pitää perheensä koossa, tulee hänen luopua kokonaan viinan kanssa läträämisestä. Voisit vaikka solidaarisuudesta häntä kohtaan tehdä myös itse niin.



Tiedän itse monta kunnon perheenisää, jotka ovat alkoholisteja, mutta ovat luopuneet siitä juuri noiden övereiden takia, vaikka niitä tulisikin harvoin. Oma isäni oli alkoholisti, ja itse en tuollaista sekoila pystyisi hyväksymään ihan lasten takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on nimenomaan sovittu, että jos mies ottaa reilummin, niin menee jonkun sinkkukaverinsa luo yöksi. Joskus näin käykin, mutta välillä tosiaan, kuten viimeyönä, oli tuo sopimus unohtunut.



Olen yön valvonut ensin sairaan kuopuksen kanssa, sitten kuunnellut miehen möykkäämistä ja lopuksi jäänyt hereille miettimään asioita & katsomaan, että mies tosiaan nukkuu eikä kaatuile minne sattuu enää.



Mies kävi hereillä 10 maissa, ei muista mitään, pyysi vaihteeksi taas anteeksi. Tajuaa itsekin, ettei viina hänelle sovi, kerran on yrittäny lopettaa kokonaan (tällaisen todella överiyön jälkeen,jolloin uhkasin ottaa lapset ja lähteä). Pystyi olemaan 3kk ilman ja sitten taas lipsuttiin entiseen.



Nyt mies nukkuu tuolla. Minä olen todella väsynyt, tietää sen. Meillä on kuopus sairaana, kauhea pyykkivuori, talossa viikkosiivous tekemättä (lue: kamala kaaos) ja 15 aikaan alkaa harrastusrumba isojen lasten kans 2,5 tunniksi.

Kaiken tämän mies siis tietää, mutta kun HÄNELLÄ on paha olo ja HÄNELLÄ väsyttää, niin on ilmeisesti sitten oikeus vaan maata peiton alla.



Mitä ajatuksia se minussa herättää? Että olen täysin arvoton, tunteeton ja väsymätön kodinhengetär. Minun pitää jaksaa, minä en saa väsyä, minulla ei ole oikeutta nukkua. Lapset on minun, minä olen vain lapsia varten. Isä kun ei just nyt jaksa. Kukaan ei kysy minulta, jaksanko minä? Tämä on ihan kauheaa sanoa, mutta tänään olen jopa katunut, että neljännen lapsen halusin. Tai, halusihan miehenikin, mutta minä enemmän. Olisin vaan tyytynyt noihin kolmeen.



Ajatus erosta houkuttais juuri nyt todella paljon. Voin silmissäni nähdä oman kodin, minun ja lasten. Siellä ei olisi näin paljoa tavaroita (siis ei miehen kamoja). Ottaisimme sinne lasten kans jonkun lemmikin (jota mies ei nyt anna ottaa). Voisimme suunnitella elämämme ihan miten meille sopisi. Ja ennenkaikkea, minun ei enää IKINÄ tarvitsisi pelätä viikonloppuja. Joka toinen viikonloppu minulla olisi aikaa vain itselleni. Saisin ihan rauhassa nukkua, siivoilla, lukea kirjaa tai käydä yksin syömässä, rauhassa.



Sitten taas.. kuinka yksinäistä se olisikaan? Ei ketään, kenen kainalossa katsoa yhteisiä lempisarjoja lasten mentyä nukkumaan. Ja entä lapset? kuinka paljon he kärsisivät? Kuinka ikävöisivät isäänsä? Yhteistä arkea? Tai haluaisiko esikoinen, joka ainoa lapsista on oikein isänsä poika, muuttaakaan? Jäisikö isän kanssa mielummin asumaan? Kuinka minä osaisin olla ilman poikaaniP?



En tiedä. Ajatukseni kiertävät ympyrää. Tunteet on pinnassa.



AP

Vierailija
8/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tehkää terapeutin kanssa suunnitelma miten tehdä jatkossa. perhe saattaa pysyä ehjänä ja saatatte saada ratkaisun ongelmaan. ja joka tapauksessa annat näin miehellesi viestin että on vakavasta asiasta kyse. esitä se niin että ero tai terapia, olet armollinen nyt kun suostutkin harkitsemaan terapiaa, vaikka olit sanonut eroavasi. että mies tajuaa että se on myönnytys sulta. et menetä uskottavuuttasi, ja saatatte oikeastikin saada apua terapiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lemmikeistä ja tavaramääristä.

Vierailija
10/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kuin meillä!!! Sun ajatukset on kuin omiani. Me ollaan onnellisia mut muutamia kertoja vuodessa käyn läpi juuri tuon saman ja painin just samojen ajatusten kanssa. Et ole yksin!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis kuten sanottua, olen antanut 3 tällaista lastenaikaista örvellystä anteeksi. Toisen jälkeen siksi, kun mies lupasi luopua kokonaan alkoholista. Se ei vaan pitänyt.

Kolmannella kerralla puhuimme todella paljon asiasta ja sanoin silloin, että YHTÄÄN kertaa ei saa enää tulla. Tuolloin sovimme mm. että mies EI tule kotiin vahvassa humalassa, EI makaa yli puoleen päivään krapulassa kotona ja EI oleta, että sais enää yhtään kertaa anteeksi, vaan sitten oikeasti, VAIN tämän humalakäyttäytymisen vuoksi eroan.



Ja nyt sitten kosahti. Jos en nyt eroa, niin mieshän voi kai huoletta luottaa siihen, että aina tulee "vielä yksi mahdollisuus". Toisaalta ajatus erosta tuon 1-2 helvetillisen vuorokauden takia vuodessa tuntuu aika radikaalilta.



Mihinkään terapiaan mies ei varmasti lähde enkä jostain syystä itsekään oikein innostu ajatuksesta.



ap

Vierailija
12/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kyseessä sairaus nimeltä alkoholismi. Jos miehesi ei asiaa tunnusta eikä halua hakeutua hoitoon, tai aa-kerhoon tms. voit ihan itse päättää haluatko elää lopun elämääsi samassa tlanteessa, joka tod. näk. ei helpotu vaan pahenee ajan mittaan. Millaista esimerkkiä perheestä haluat lapsillesi antaa? Vaikka kertoja olisi tosi harvoin, olet mielestäni oikeutettu

elämään elämääsi lasten kanssa tarvitsematta pelätä humalaista miestäsi.



Sori, mutta mä jättäisin tuollaisen miehen. Pärjäät paremmin itseksesi.



T. Se alkoholistin tytär

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin.Siis suhteemme on melko tuore, oltu vasta 2vuotta kimpassa. Minulla yksi lapsi ennestään, nyt odotamme ensimmäistä yhteistä lasta.

Miestä rakastan mielettömästi ja olen todellakin onnellinen hänen kanssaan, onnellisempi kuin koskaan ennen kenenkään kanssa.

Kuitenkin jo alusta asti sama ongelma kuin ap:lla, mies juon toisinaan itsensä sellaiseen humalatilaan(n. 6kk välein) ettei ole mitään tolkkua. Pelkään häntä silloin, vaikkei koskaan ole satuttanut. Mutta ei siis hänkään ymmärrä puhetta, saattaa todella loukata sanoin ja jotenkin käytöksensä saa minut pelkäämään.

Jokaisen kerran jälkeen olen sanonut että nyt ei enää. että en anna enää yhtään kertaa anteeksi, että juokoon jos lystää mutta jokin tolkku siinä täytyy pysyä. hän ei ikinä muista mitään edellisyön tapahtumista tuon överikännin jälkeen ja itkee minut takaisin.

Tässä sitä edelleen ollaan. edellisestä kerrasta n. puoli vuotta aikaa, eli onko kohta taas aika 'nollata'.. :(

Ooon niin surullinen tän asian takia. muuten kaikki meillä ihanaa, mutta en halua koskaan enää omassa kodissani pelätä omaa miestäni saatikka että lasten tarviis pelätä.

Vierailija
14/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monella sama tilanne, ja jotenkin tuntuu että te kaikki tiedätte miten pitäisi toimia, mutta ette vaan toimi!



Ei se tilanne ainakaan parempaan muutu, jos keskustelut käyty ja lupaukset annettu, mutta vanha meno jatkuu vaan. Älkää altistko itseänne ja ennen kaikkea lapsianne alkoholismille. Sitä paitsi, koskaan ette voi tietää millaoin tulee se ensimmäinen kerta kun miehestä tulee esim. väkivaltainen puoli esiin.



Voimia vaikeaan tilanteeseen ja ratkaisuntekoon!



T. sama alkoholistin tytär joka on ikuisesti kiitollinen äidilleen joka rohkeni erota

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei eroaminen auta. Mieti lapsia, enemmän ne erosta kärsii. Puhut miehelles ja käytte puhumassa vaikka perheneuvolassa. Itse en eroais parin kännin takia. Herranjumala on miehiä jotka hakkaa, pettää ja vetää kännit joka ilta. sulla on hyvä mies, pidä siitä kiinni.

Vierailija
16/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla tilanne se, että mies ei ota juuri ollenkaan, ainoastaan noi överit. on siis muutaman kerran myös kohtuudella ottanut, pystyy siihen, mutta niiinkuin sanoin niin edellisistä övereistä on se 6kk ja sen jälkeen hän ei ole ottanut olllenkaan, enkä tietty itsekään kun raskaana olen.

Tiedän että pitäisi lähteä :( viimestään jos ja kai kun se seuraava kerta taas koittaa.. Se vaa on niin mielettömän vaikeaa, koska muuten kaikki niin ihanaa tämän ihmisen rinnalla.



t:15

Vierailija
17/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tilanne onkin se että kun kerta toisensa jälkeen sanoo että perhe tai viina.. etten enää ota vastaan tuollaista käytöstä kertaakaan enkä kotonani halua pelätä.. Jos aina annan anteeksi ja pyörrän puheeni niin ei tää niinkään parane.

Vierailija
18/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja yleensä joka kerta menee överiksi. Itse kieltää kaiken. Eilenkin nukkumaan mennessä väitti vastaan ettei ole yhtään humalassa. Aamulla heräsin seitsemältä, kun oksenteli vessassa. Olen myöskin raskaana ja pelkään ettei mieheni ole edes ajokunnossa kun pitäisi synnyttämään lähteä. Joka viikonloppu olen valmis pakkaamaan tavarani ja häipymään. Mies parkuu ja uhkailee sekä lupaa ettei toistu. Itse tyhmänä katson sormien läpi joka kerta ja jatkan tätä samaa!!!

Vierailija
19/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehellä meni jokunen kerta vuodessa ihan överiksi, mulla on edelleen jäljellä valokuvia lasinsirpaleista pitkin keittiötä yms. Me erottiin, ehkä osittain siksi että olin nuori enkä niin kovin kärsivällinen.

Erosta on nyt 5 vuotta, lapset nyt 9 ja 7v. Elämä on toisaalta helpompaa kun ei tarvitse pelätä/huolestua/ hermoilla/ suuttua jne.

Mutta erossa on monta puolta. Meidän silloin kovin nuoret lapset ovat sopeutuneet, nuorempi ei edes muista yhteistä aikaa. Itse olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen ja mies on löytänyt uuden kumppanin rinnalleen (voi raukkaa..).

Ne ihanat viikonloput ilman lapsia ei ole aina niin ihania. Ensimmäiset vapaat on mahtavia, mutta pidemmän päälle koti voi olla aika tyhjä, kavereilla on menoja ja illat yksinäisiä ja pimeitä. Mun pelastus on ollut vuorotyö - voin olla töissä usein kun lapset on poissa ja itse asiassa nautin siitä, vapaata sitten arkena, mikä helpottaa elämää kaikin puolin. Lisänä tulee joulut, pääsiäiset, juhannukset, lomat, sukujuhlat jne, kaikki ne jolloin on oltu perheenä yhdessä. Niitä arvotaan ja riidellä kenellä lapset on milloinkin. Joten kannattaa oikeesti punnita haluaako ihan oikesti erota.

Itse olen erittäin tyytyväinen elämääni, voin taas tehdä isäviikonloppujen ansiosta vuorotyötä, matkustella, kaveripiiristä olen löytänyt uudelleen perheettömiä ystäviä, nautin omasta ajasta ja siitä ettei tarvitse pelätä tms. Mutta kannattaa todella miettiä onko valmis kaikkeen siihen mitä ero mukanaan tuo.

Vierailija
20/42 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viitonen täällä vielä. Te olette kuin me, paitsi että minun neljäs lapseni ei saanut syntyä.



Päätin kun vauvakin oli tulossa että minun on päästävä tästä avioliitosta, ei siksi että olisin itsekäs koska olenhan yrittänyt kaiken lasten vuoksi. Olen ollut hänelle vaimo ja kumppani niin kuin suurin piirtein pitää. En hörhöile vaan hänen ei ole tarvinnut luottamusta epäillä koskaan. Itse taas en ole voinut koskaan oikein kunnolla luottaa häneen. Olen niin monasti antanut anteeksi ja kyllä mokia sattuu ja saa sattuakin ja anteeksi pitää osata antaa mutta kuinka monta kertaa on liikaa?



Kun ensimmäisessä uä:ssä vauvan todettiin olevan "poissa" olin aivan murtunut ja seuraava ajatus vauvan menetyksen jälkeen oli että tämä on loppu, minulla on niin paljon vielä, pieni taapero kotona ja kaksi isompaa jotka eivät tarvitse onnetonta äitiä vaan iloisen joka rakastaa itseään. Oma itsetunto kärsii näistä mieheni tohelluksista. Ja aina kun luulen kun riittävästi edellistä hölmöilystä aikaa että jo vain hän on oppinut läksynsä on jo seuraava kerta oven takana.. tätä on jatkunut enkä jaksa enää. Olen koittanut nuo uhkauset ja niin se on että jos niitä ei toteuta niillä ei ole mitään virkaa. Jo kun meillä oli vasta 1 lapsi muutin toiselle paikkakunnalle lapsemme kanssa ja kyllä tuli isillä kiire perään. Saimme avioliiton kuntoon ja viiden vuoden päästä odotin jo toista lastamme. Se jälkeen aina pahemmin ja pahemmin toisen lapsen ollessa siinä 3 alkoi nämä idioottimaiset teot jälleen. Siksi olen kestänyt näin kauan että taukoa oli. Nyt viimeisen 6 vuotta olleet vuosi vuottaa pahempaa aikaa ja nyt olen saanut tarpeeksi. Toivun vielä keskenmenosta mutta joulun jälkeen sanon heipat rakkaalleni.



Toivon että saatte apua mutta jos tuo jatkuu niin kehotan itsesi, lastenne vuoksi myös sen pikkuisen uuden tulokkaan vuoksi sinua harkitsemaan kimpsujen pakkaamista vaikka se vaikealta ja pahalta tuntuukin. Saatat tehdä palveluksen miehellesi koska hän huomaa kyllä mitä on menettänyt ennen pitkää :)