Lue keskustelun säännöt.
Mies ei viihdy työssään, talo vasta ostettu
06.11.2007 |
Mieheni työ ei ole enää hänen unelma-ammattinsa niinkuin joskus oli, ja ajoittain hän on tosi ahdistunut työn takia. Mies on johtavassa asemassa ja sen verran hyväpalkkainen (tosin työtunteihin nähden palkka on pieni), että saatiin talo ostettua vaikka minä en ole töissä vaan kahden lapsen kanssa kotona. Nyt mies harkitsee vakavissaan työn vaihtoa, mutta täällä päin ei todellakaan ole montaa työpaikkaa auki, saati että hänellä olisi mihinkään niistä koulutusta tai kokemusta. Itsekään en ole töitä löytänyt. Taloa ollaan kunnostettu ja se on ihana, ensimmäinen omistusasunto. Ja paikkakunnastakin tykätään tosi paljon eikä monta kertaa muuttaneena enää haluaisi muuttaa minnekään. Mä en usein ahdistu mut nyt kyllä vähän ahdistaa. :( Kokemuksia, kommentteja kellään?
Kommentit (22)
Niin syytä on tutkia, mikä oikein mättää. Jos on mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta ja masennusta, niin silloin haetaan apua siihen, eikä aleta pyörittää jotain ulkoisia ratkaisuja ja koko perhettä niihin mukaan. Työ voi olla paskaa, mutta todennäköisesti miehellä paha olo jatkuu uudessa paikassakin. Miksi sanon näin? No koska olet huolissasi hänestä ja hän voi huonosti. Silloin tilanne on jo niin pitkällä, ettei sillä ole kauheasti merkitystä, vaikka se olisikin alkanut tympeästä työstä. Kuulostaa myös siltä, että miehesi etsii itseään, että mikä oikeastaan olisi kivaa...
Eli varaamaan aikaa psykiatrille ja justelemaan mikä mättää. Jotenkin tosi kylmä asenne, että ongelmat ratkeaisivat työpaikanvaihdolla:/ Mä en sellaista riskiä ottaisi. Jos sitten selvitysten jälkeen on vielä se meinki, että uusi työ olisi paikallaan, niin sitä sitten kehiin. Tai sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä kamalaa siinä olisi esim. vaihtaa työpaikkaa. Voihan mies ottaa vuorotteluvapaata tms. Ei siitä työpaikasta tarvitse irtisanoutua!
Syy miksi puolustelen ap:n miestä on se, että minulla oli kauan se tilanne, että asuimme tosi kamalassa paikassa, jossa viihdyin niin huonosti että masennuin. Talo oli maalla, kaukana kaikesta, minä yksin siellä lasten kanssa, kävelylle ei voinut mennä, kaikki ystävät kaukana ja mies paljon poissa töissä. Lopulta paikka alkoi ahdistaa niin paljon että muutimme pois.
Olemme nyt asuneet n. puoli vuotta uudessa paikassa ja voin sanoa, että olen oikeasti kuin uusi ihminen! Tapailen ystäviäni, lapsillani on lapsikavereita, työpaikalle on lyhyt matka, on kiva kun on naapureita jne jne.
Että kyllä ne olosuhteetkin (työ, asuminen, perhesuhteet) vaikuttavat ihmiseen todella paljon. Kyllä se masennus ja ahdistuneisuuskin voi oikeasti alkaa jostain konkreettisesta asiasta, juuri esim. työssä viihtymättömyydestä.
Sitä en nyt sano että ap:n miehen pitäisi heti irtisanoutua. Mutta onhan se sanomattakin selvää että työpaikoissa ja niiden ilmapiireissä on eroja! Ihan kuten omassa tapauksessani, asuinpaikoissa on eroja!
Vierailija:
asutaan vielä molempien kotikaupungissa, eli täällä lasten isovanhemnmat, sukulaiset yms.Kaiken piti olla ok, mutta mies työn takia ihan eri mies kuin yleensä. Mietin että miten paljon täytyy kestää rahan takia... On miettinyt jopa vähemmän kuormittavan työn ottamista, mutta miehen vanhemmat ovat avustaneet rahallisesti melkoisesti talon hankinnassa, joten he ottivat heti kielteisen kanssa työnvaihtoon, etenkin appiukko.
Mietin vaan että tällaisestako tilanteesta ne ikävät perhetragediat aina saa alkunsa...
VAikka kuin olisivat avustaneet niin TEIDÄN on elämä! TE ootte aikuisia ja teette omat ratkasut! ETtä te voi apelle loppuelämää elää! En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka edes kysyvät vanhemmiltaa suunnitelmistaan.
Te saatte tehä elämässä ihan miten itse parhaaksi näette ja siinä ei ole apella mitää sanomista, oli sitte maksanu vaikka koko talon teille! Itepähän on suostunu maksamaa, oma moka!
Ei tulis edes mieleen kertoo tollaselle apelle jos suunniteltas jotain muutosta elämää!
Olisimpa ap sinun housuissa. Meillä oma talo. Mies viihtyy paremmin kuin hyvin töissä. Minä taas haluaisin muuttaa ja päästä takaisin kotiseudulle päin. Olen jo vuosia oottanut että lähdettäs täältä. Mies etsii töitä ja minä kovasti toivon että tärppäis.
Ei voi antaa toisten ihmisten määrätä niinkin tärkeistä asioista kuin asuminen ja työ. Jokaisen aikuisen ihmisen on itse saatava päättää tällaisista asioista.
Toki meidänkin vanhempamme kovasti ovat yrittäneet neuvoa meitä milloin missäkin asiassa, mm. siinä missä meidän tulisi asua. Mutta olemme aina pitäneet omat päämme. Ei ihminen koskaan voi tulla onnelliseksi jos elää jonkun toisen toiveiden mukaan!
Talossa ei ollut vikaa ja naapurusto oli kiva, mutta silti en enää ikipäivänä vaihtaisi takaisin. Nyt uudella paikkakunnalla meillä on myös kiva oma talo, josta emme muuta ikuna! Lapset voi käydä koulunsa, ja meillä on uudet mielenkiintoiset työt. Lisäksi muutimme pienelle paikkakunnalle lähemmäs isoja keskuksia, että seuraavassa työpaikan vaihdossa ei tarvitse muuttaa vaan ajaa vain työmatkaa.
Kyllä se aiheuttaa masennusta jos elämäntilanne on kestämätön, paremmin se olosuhteiden muutos siihen auttaa kuin lääkekuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa varmaan miettiä kumpi on tärkeämpää, miehen mielenterveys vai omistusasunto. vuokrallakin asuu monia onnellisia perheitä, ei omistusasunnon takia kannata riskeerata että miehesi masentuu tai palaa loppuun. tue miestäsi ennemmin ja ole valmis muutoksiin koska et itsekään kykene ylläpitämään haluamaasi elintasoa yksin.
asutaan vielä molempien kotikaupungissa, eli täällä lasten isovanhemnmat, sukulaiset yms.
Kaiken piti olla ok, mutta mies työn takia ihan eri mies kuin yleensä. Mietin että miten paljon täytyy kestää rahan takia... On miettinyt jopa vähemmän kuormittavan työn ottamista, mutta miehen vanhemmat ovat avustaneet rahallisesti melkoisesti talon hankinnassa, joten he ottivat heti kielteisen kanssa työnvaihtoon, etenkin appiukko.
Mietin vaan että tällaisestako tilanteesta ne ikävät perhetragediat aina saa alkunsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaiikka mies vaihtaisikin työpaikkaa? Tai jos sinä menet töihin niin sinähän saat palkkaa. Ei kun miettimään miten saisitte esim. laina-aikaa pidennettyä tai kuukausieriä pienennettyä.
Kyllä työpaikassa viihtyminen on erittäin tärkeää. Ainahan voitte pitää välivuoden lainan maksussakin ja miettiä sen ajan mitä teette! Ei hyvää asuntaokaan kannata vaihtaa ihan heti.
Miehesi täytyy aika selkeästi vaihtaa työpaikkaa.
Jos hän saa paikan samalla palkalla, sinä et joudu vielä töihin. Jos hän löytäisi sen samalta paikkakunnalta, taloa ei tarvitse myydä. Ensimmäiseksi hänen siis pitäisi katsastaa paikkakunnan työt, ja muistaa että vähän eri työkin olisi sikäli hyvä että se olisi paikkakunnalla.
Jos hän saisi paikkakunnalta, mutta pienemmällä palkalla vaikka aluksi, niin sinä joutuisit töihin. Varaudu siihen, ei se ole maailmanloppu. Ajattele että sillä varmistat kuitenkin että lastesi ei tarvitse muuttaa.
Jos hän saisi paikan toiselta paikkakunnalta, hän ehkä tekisi matkatöitä tai asuisi 4 pv työpaikkakunnalla. Paljon sitä tehdään, se vaatisi sinulta enemmän koska silloin hoidat arjen yksin viikolla.
Viimeinen vaihtoehto olisi, että te muutatte koko perhe. Joskus niin vain täytyy tehdä, että molemmille olisi työtä jota jaksaa tehdä. Sillä voi pelastaa parisuhteen ja perheen, koska ihminen joka vihaa työtään ei ole muussakaan elämässään onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukko saa olla mitä mieltä haluaa. Teidän suhde on teidän pelastettava, tuollaisista tilanteista kehittyy hoitamattomina aviokriisejä ja turhia eroja.
SE on OMA elämänne ja vaikka ovat avustaneet talon ostamisessa niin kai se on silti teidän talonne?
Me olemme myymässä oman talomme koska emme viihdy täällä lainkaan. JOs olisimme kuunnelleet omia vanhempiamme niin emme olisi täältä saaneet muuttaa... Mutta kukapa tuntee ja tietää miten me viihdymme paremmin kuin me ITSE!
Kannattaa kuulkaa seurata sydämen ääntä sekä työ- että asuntoasioissa, muuten ei hyvää seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tässä kuitenkin tienaa hyvin, tämä mahdollistaa perheelle hyvän elintason ja lapsille hoitopäivät, joten yhtään en edes mieti, ettenkö olisi tässä vielä ainakin viittä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ihan hienot mahdollisuudet edessä, älä suotta ahdistu. Jos lapset ovat vielä pieniä, heillä muutto menee kivuttomasti. Kun nyt valitsette vähän isomman paikkakunnan, sieltä löytyy molemmille töitä.
Isovanhempia voitte nähdä sitten muutenkin, olen varma että tästä alkaa teille vielä parempi vaihe (niin alkoi meillekin). Huomaat sen sitten kun mies on uudessa paikassaan ja innostunut ja onnellinen, ja sinäkin pääset koulutusta vastaaviin töihin.
Valitkaa vielä alue jossa on muita lapsiperheitä ja koulut lähellä, niin voitte asettua piiiitkäksi aikaa.
ja te kaikki uudella paikkakunnalla?
Miehen mielenterveys eniten huolettaakin. :( Olen itsekin ollut sellaisessa työssä jossa en viihtynyt, joka päivä sinne mennessä oli olo etten halua tulla tänne. Alussa mies kyllä piti työstään ja ei kai se yhtä tuskaa nytkään ole koko aikaa, mutta välillä. En tiedä vaikuttaako se, että mies on usein näin syksyisin vähän masentunut. Tosin, oli hän ahdistunut välillä viime kesänäkin.
Vuokrallekin voisi toki muuttaa taas, mutta se on viimeinen vaihtoehto. Nyt vain on niin nauttinut paljosta tilasta ja omasta pihasta että kova pala se varmasti olisi. Töihin menisin mielelläni, jos sopiva paikka löytyisi. Minä en kyllä mieheni tuloihin tule yltämään, mutta yhdessä tienattaisiin tarpeeksi.
En tiedä voiko laina-aikaa enää pitkittää, ei varmaan, kun muutenkin otettiin pisin mahdollinen laina aika jolla valtiontakauksen sai. Jos maksettaisiin pelkkiä korkoja niin ei se montaa sataa helpottaisi, kun näin alussa niitä korkoja maksetaan niin paljon. Mutta auttaisihan sekin vähän, jos täytyy alkaa senttiä venyttämään.
On kai nyt ollut rankkaa muutenkin, lapset on pieniä ja yöt huonoja. Sukulaisia ei täällä ole. Parisuhde voi kuitenkin mielestäni hyvin vaikkei kahdenkeskistä aikaa juuri ole.
Eiköhän tästä jotenkin selvitä. Tietäis vaan miten.
Älkää nyt heti olko myymässä taloa ja muuttamassa. Mies voi hakea uutta työpaikkaa ja jos saa sellaisen hyvän, niin muutatte sitten sinne perässä, jos tarve vaatii. Uutta työpaikkaa odottaessa asukaa nyt siinä talossanne vaan..
Meillä myös iso asuntolaina (150.000e, vaikkakin talon arvo nyt n. 330.000e)) ja ihana talo josta ei haluta luopua. Mutta jos minä vaihtaisin paikkaa tai jäisin työttömäksi, niin sitten täytyis kyllä aikalailla venyttää centtiä tai pidentää laina-aikaa (nyt jo 17v, joten yhtään lisää ei kiitos!)....
on tää rankkaa aikaa, mutta toivotaan että meillä molemmilla tilanne selkiäisi ;)
tarkoittaisi parin tunnin työmatkoja (siis edestakaisin), mutta vaihtoehto sekin on.
Se hyvä puoli miehen työssä on että se on ainakin turvattu, eli ei tarvitse pelätä töiden loppumista. Mutta eipä se juuri mieltä piristä jos työ on vastenmielistä.
Me niin tykätään asua pienellä paikkakunnalla ja senkin takia ollaan täällä niin viihdytty. Täytyy vaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä vaihtoehtoja illalla miehen kanssa...
Kun keksisi jonkin hyvän liikeaidean niin laitettaisiin oma yritys pystyyn! Mutta mikäpä näin pienellä paikkakunnalla menestyisi... ei olla vielä keksitty.
Monella on pitkät työmatkat eli mikä sanoo, että miehelläsi pitää välttämättä olla työpaikka lähellä kotia? Täältä meiltäkin päin monet kulkevat lähimpään kaupunkiin töihin ja matkaa 50 km... Tiedän myös niitä, jotka ajavat joka päivä 80+80 km. Kyllähän sitäkin voi hetken tehdä ja kokeilla miltä tuntuu.
Olisi kai aika tyhmää nyt mennä ja heti myydä ihana talo jossa viihdytte. Helpompaa olisi kyllä että mies kokeilisi jotain toista työtä vaikka vähän kauempaa.
Mutta onhan se työssäkin viihtyminen tärkeää!