Uskaltaisinko vielä yrittää äidiksi?

Hei, anna mennä vain! :)



Minulla on menossa rv 32 ja äidilläni rv 34.. Hyvässä lykyssä olemme laitoksella samoihin aikoihin. Eikä se meistä ole mitenkään kummallista.



Äitini odottaa nyt neljättä lastaan, on itse 41 v.

Minulla on toinen tulossa, olen 22 v.

Eli pian syntyvä sisareni on jo syntyessään täti esikoiselleni. :)



Kuka on sanonut, ettei lasten välillä voisi olla suuriakin ikäeroja? Ja kuka kieltää tekemästä lasta, vaikka oma lapsikin olisi jo Äiti?

Ei tuo ole mikään syy olla tekemättä omaa lasta.

Vierailija:

Et jaksa hoitaa mummonvirkaa jos itselläsi on pieni lapsi.

Aivan varmasti sopeutuisitte mihin tahansa ratkaisuun. Eli joko se oma lapsi joka tuo paaaljon kaikkea mukanaan, soputumista ja iloa, tai sitten odottamaan niitä lapsenlapsia, joista saisitte nauttia isovanhempina.

Mutta henkinen puoli onkin sitte toinen juttu. Minusta on jotenkin " kummalista" jos naisella on lapsensa kanssa suunnilleen samanikäinen lapsi. En tiedä miksi, se ei vain jotenkin ole luontevaa.



Toisaalta millainen ihminen tyttäresi on? Onko hänellä poikaystävä ja vauvakuume, vai haaveileeko opiskelusta ulkomailla ja urasta...?

Eli onko todennäköistä että tyttösi saa lapsen " lähivuosina" vai vasta kolmekymppisenä? Jos jälkimmäinen, niin silloinhan lapsillanne olisi kymmenkunta vuotta ikäeroa (jos siis esim. vuoden päästä olisit raskaana) eikä vain paria vuotta.

työkaverini oli yhtäaikaa laitoksella tyttärensä kanssa

Koska itse kasvatin lapseni yksinhuoltajana, olen enemmän tai vähemmän tietoisesti kasvattanut tyttärestäni melkolailla perinteisiä perhearvoja kunnioittavan ihmisen -tai sellainen hänestä on ainakin kasvanut. :)

Niinpä en hämmästyisi, jos hän perustaisi perheen melko nuorena.



Minusta olisi kuitenkin väärin, jos minä jättäisin iltatähden " tekemättä" siksi, että tyttäreni aikoo saada lapsia nuorena, ja ihan yhtä lailla olisi väärin, että tyttäreni lykkäisi omaa perheen perustamistaan siksi, että äidillä on vauva-ikäinen lapsi.



Hirmu vaikea tilanne. Kieltämättä ajatus siitä, että tulisin parin vuoden sisällä sekä äidiksi että isoäidiksi, on hiukan kummallinen. Toisaalta, olisihan lapsista seuraakin sitten toisilleen.



Mitä mieltä muut ovat? Olenko hullu, jos vielä näillä vuosilla yritän toteuttaa haaveeni äitiydestä?

jos lapsen vielä haluat ja olosuhteet on kunnossa niin anna mennä vain.



Tyttärellesikin sisaruksesta on varmasti vielä iloa. Ei muuta kuin toimeksi vain.

" luonnotonta" on ainoastaan se, että olet saanut esikoisesi luvattoman nuorena. Ei se, että tulisit uudestaan äidiksi nykyisessä suhteessasi. Eikä sekään ole outoa, että tyttäresi 18-vuotiaana on pontentiaalisessa äiti-iässä. Eli paikallista nyt reippaasti se outous sinne omaan teiniäitiyteesi:) Vapaudu huolista aamen;)



Sitä paitsi, tyttäresi ei koskaan ehkä saa lapsia. Lataat mielettömät paineet ainoalle lapselle. Kyllä hän toiveesi vaistoaa, vaikka olisit hienotunteinen. On häntä kohdin väärin siirtää vauvakuume isoäitiyteen.



Joko haluatte tai ette halua vauvaa. Tyttäresi ikä tai ratkaisut eivät kuulu siihen, hän perustaa oman perheen, jos perustaa. Sinä elät nyt miehesi kanssa ydinperhettä ja te päätätte keskenänne.



Kyllä äidit ovat siihen sopeutuneet kuten tyttäretkin, että saavat lapsia vielä yhtä aikaa. Suhde voi parhaimmillaan syventyä yhteisen pikkulapsiajan vuoksi. Mieti miten voitte olla toisillenne ehkä tukena ja nykyisten pienten perheiden aikana saavat lapset kuitenkin sukulaistenavoita=)



Voithan kertoa asiasta tyttärellesi ja emminnästäsi myös. Se varmasti selkiinnyttää.

Sinä osasit esittää asian todella hyvin! Kiitos sinulle siitä.



Olet aivan oikeassa siinä, että 35 ei ole sinänsä liian vanha äidiksi, vaan 17 oli liian nuori äidiksi. Eli ilman esikoiseni maailmaantuloa aikanaan en edes pohtisi tässä kohden, yrittäisinkö lasta vai en: olisin luultavasti jo työstämässä asiaa mieheni kanssa ihan täysillä.



Hyvänen aika. Mitä minä tässä oikeastaan edes jahkailen? Olen aikuinen, kypsä nainen, onnellisessa avioliitossa, on vakituinen työ ja oma talo, lasta kovasti toivova mies ja kaikki muut klassiset " puitteet" lapsen tulla..

Miksi ihmeessä edes kyselen tällä palstalla mielipiteitä?



Kiitos, kiitos teille kaikille vastanneille. Ajatukseni tuntuvat nyt paljon selkeämmiltä. Totta kai haluan yrittää vielä toista lasta, miehelleni ensimmäistä. :)



Taidankin tästä mennä hellästi herättelemään isäntää..

Pitäkäähän peukkuja, että vanhalla vielä tärppää. ;)

Et jaksa hoitaa mummonvirkaa jos itselläsi on pieni lapsi.

haaveilemaan iltatähdestä (mieheni ainokaisesta) kun olin 38v. Tekovaiheeseen meni muutama vuosi ja lopulta ihana tyttäremme syntyi juuri ennenkuin täytin 42v. Isot sisarukset tuossa vaiheessa 12-21v. Päivääkään en vaihtaisi pois eikä sisaruksetkaan, niin paljon iloa tuosta nuorimmaisesta kaikille on. Ja hän tietenkin nauttii tilanteesta täysillä kun on monta leffaanviejää ja pelikaveria:) Sinä olet vielä todella nuori tulemaan äidiksi - kannattaa varmasti!

Sitä paitsi itselläni on 20 v. vanhempi sisar, ja välimme ovat aina olleet loistavat. Olen " täti" muutaman vuoden nuoremmalle sisarenpojalleni, ja meidänkin välit ovat läheiset (suhde ja lapsuus oikeasti niin kuin serkuilla). Meistä kenestäkään tässä ei ole mitään kurjaa tai outoa, ja koska itse olemme aina suhtautuneet siihen luontevasti niin eipä ole kukaan muukaan päivitellyt.

oli lapsenlapsi. Ei kukaan tuosta tilanteesta ole kärsinyt, päinvastoin, suku on rikkaus

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette rohkaisseet minua. Yksin kun noita epäilyksiäni pyörittelin päässä, tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, että lapsillani voisi olla jopa 20 vuotta ikäeroa.



Jo pelkästään se, että kirjoitin asiasta mustaa valkoiselle, helpotti selkiyttämään ajatuksiani ja rohkaisevat kommentit vielä entisestään. Kiitos niistä!



Viime yönä kun sain pääni järjestykseen, kömmin miehen viereen peiton alle ja herättelin hänet hellävaroin. Hän on jo jonkin aikaa toivonut lasta, hänellä kun ei omia vielä ole.



Ette usko, kuinka onnellinen ja hämillään hän oli, kun viime yönä rakastelimme ensimmäisen kerran ilman ehkäisyä.. ;)



Toivon niin kovasti, että Jumala sen iltatähden meille vielä soisi.

En tahdo maalta mitään piruja seinille , mutta muistathan ettei 35 vuotias enään tule ihan niin helposti raskaaksi kuin se 17 vuotias.

Mutta tsemppiä teille kuiteskin kovasti! :)

hartaasti että onnistutte:) Yritä olla ajattelematta asiaa liikaa, tai siis sitä, tärppääkö vai ei. Ja tyttärestäsi tulee varmasti mitä ihanin isosisko, yksi tärkeä ja turvallinen aikuinen lisää pienokaisesi elämään. Läheisiä turvallisia aikuisia ei ole koskaan liikaa, ikäistään seuraa lapsi saa kyllä kerhoista tai hoidosta. Onnea vielä rohkeasta ja niin elämänmakuisesta päätöksestä, se on varmasti oikea ja hyvä päätös. Äitiys ja lapset ovat suuri rikkaus:)

Olen äärettömän onnellinen, että aloitte yrittää. Lasten ikäeron miettiminen tuntui hassulta kommenteilta, varsinkin kun isä on eri. Vaikka eipä väliä vaikka olisi sama. Ei lapsia voi " tehdä" niin, että 2v on ainoa sopiva ikäero, ei mikään muu tms. Lapsia toivotaan silloin, kun elämä näyttää hyvältä ja vauvalle sopivalta. Kypsä tytär sinulla, kun ilahtui päätöksestäsi.



Mummous on eri asia kuin äitiys. Vaikka tyttäresi saattaisi saada lapsen yhtä aikaa et olisi silti yhtään vähemmän mummo vaikka sinulla olisi omakin yhtä aikaa.



Käy tosiaan vauvakuume-palstalla lukemassa.

ONNEA!

Hei kaikille!



Minun oli ihan pakko tulla kertomaan tänne AV:lle..

Me onnistuimme, tein eilen testin, joka näytti selvää plussaa: olen raskaana jo näin lyhyen yrittämisen jälkeen! :)



Haluan vain kiittää kaikkia, jotka ovat täällä minua tukeneet ja kannustaneet. Jumalan siunausta teille kaikille palstalaisille!



Ap

Ihanaa, että teillä tärppäsi, ja vielä näin pian..

Tää on musta jotenkin niin ihana ketju. :)

Täällä toinen 35v joka on raskaana ensi yrittämällä ja vanhin lapsikin on jo 15v!