Uskaltaisinko vielä yrittää äidiksi?

Ihanaa :)

Hei taas!



Joku on näköjään nostellutkin tätä ketjua.. Kiitos, että olemme olleet ajatuksissanne! :)



Kovasti olemme mieheni kanssa työstäneet vauvaa, mutta ainakaan nyt ensimmäisellä kierrolla ei tärpännyt: kuukautiset alkoivat ihan ajallaan. (No, se olisikin ollut jo aivan uskomatonta tuuria.)



Mieheni on asiasta vieläkin kovin innoissaan: ostelee minulle hedelmiä, vitamiineja ja kalaruokia ja huolehtii muutenkin, että syön terveellisesti. Haluaa kuulemma sekä äidin että vauvan voivan mahdollisimman hyvin.. ;)



Jatkamme yrittämistä toisiamme rakastaen ja uuden elämän ihmettä toivoen. Vanhempi tyttärenikin rukoilee saavansa pikkusiskon tai -veljen.

Olisin syvästi kiitollinen, jos tekin rukoilisitte puolestamme, rakkaat ystävät, naiset, äidit..!



Ap

siis mitä ihmettä siinä on et on jo aikuinen lapsi

tiedän perheitä joissa äiti ja tytär ovat saaneet lapsia suunnillen samaan aikaan



itselläni oli esikoinen jo 16v kun sain vauvan ja oli itsekin 40v



eli sinulla aikaa on vielä hyvin



toivon sinulle onnea yrityksiin



itse olen vauvastani nauttinut ja olen kiitollinen että sain vielä kokea raskauden ja sain ihanan pienen vuavan

Tottakai noin lämpimään perheeseen kannattaa sitä iltatähteä yrittää. Toivotan onnea yritykseen:)

Oma tätini teki iltatähtensä 42 vuotiaana. Oma lapseni oli tällöin 2 vuotta vanhempi. Pojat ovat hyviä ystäviä keskenään :)

Tosiaan, kun ensimmäistäni aloin odottaa liki kaksi vuosikymmentä sitten, kyseessä oli todellakin yllätysraskaus. En ole siis aikaisemmin varsinaisesti _yrittänyt_ saada lasta..



Olen siis aikalailla tietämätön näistä " lapsentekemisen" kikoista. Kertoisitteko ystävällisesti te, jotka olette " tekemällä tehneet" lapsenne, että millaisia asioita minun kannattaisi ottaa huomioon? Anteeksi, että kyselen näin intiimejä! En toki halua loukata ketään.



-Miten niistä lämmöistä ja limoista ja sen sellaisista saattaisi voida päätellä ovulaation ajankohdan?

-Entä onko ehdotuksia " tehokkaimmista" rakasteluasennoista..?

-Tietääkö joku hyvää kirjallisuutta aiheesta?

-Mitään muita vinkkejä tai neuvoja?



Vähän nolottaa tällaisia kysellä, mutta haluaisin vain kovasti maksimoida onnistumisen mahdollisuuden. Kiitos paljon niille, jotka viitsivät asiallisesti vastata..!



Luojahan ne lapset viimekädessä vanhemmilleen lahjoittaa, mutta jos sitä Luojaa ihan pikkuisen itse voisi auttaa..? ;P



Ap

T. Toinen lapseni syntyi ollessani 40 v.

(tai kirjoittelemassa). Sieltä saa hyviä ja uskomattomia vinkkejä lastentekoon! ;) Niistä voi poimia sitten itselleen sopivat.



Minä antaisin vinkiksi, että mikäli ette jaksa/halua(ehdi olla yhdynnässä joka toinen päivä, kannattaa hommata ovulaatiotestejä, niin saa ajoituksen kohdalleen. :)

Itse sain esikoisen 36 vuotiaana ja ystävättäreni sai kuopuksensa 40 vuotiaana (esikoinen 22 vuotias).



Suosittelen ovulaatiotikkuja. Koska valitettavasti naisella on vain noin 24 tuntia kuukaudessa (jos molemmat munasarjat toimivat) aikaa tulla raskaaksi. Tosin siittiöt voivat elää pari päivää.

Jos et tule puolessa vuodessa raskaaksi, niin hakeudu tutkimuksiin. Voi olla joku pieni hormoni epätasapaino, joka korjaantuu helposti!



Oikein paljon tärppionnea!

Et mitenkään ole liian vanha lapsentekoon.



Sinuna kuitenkin rohkaisisin esikoista opiskelemaan, töihin, nauttimaan nuoruudesta -eikä vielä äidiksi. Esikoinen ehtii siihen kyllä -niin kuin itse tiedät! Siinä on suuri riski, että nuori perhe hajoaa, jos lapsentekoon ryhdytään 18-vuotiaana (no, tiedät senkin). Ja usein nuo teiniäitiydet vaan tahtovat periytyä, ja silloin koulutukset tahtovat jäädä hankkimatta...



Ja ole onnellinen, että miehesi haluaa kanssasi lapsen! Se on suuri kunnia ja siunaus. Minulla aviomies 41v. ei ole halunnut toista lasta, vaikka esikoisemme on jo 6v. Itse olen pian 38v ja vauva olisi ihana -vaan ei miehen mielestä...



Tsemppiä:)

Minusta ei ole kyllä ihan normaalia, jos lapsilla on parikymmentä vuotta ikäeroa! Kyllä lapset pitää tehdä kerralla ja putkeen, jotta niillä on toisistaan seuraa, ja kasvavat aikuisiksikin samaa tahtia. Ei ole sitten koko aikaa pikkulapsia talossa!

Minäkin haluaisin ja ikää on jo 37v.

ostin apteekista ovulaatiotestin että tietää milloin on otollisin aika. Netistä pystyi laskeen parhaat päivät sen mukaan. Sitten vaan molempien kalenteriin treffiaika:)

laitokselta palanneena sanon että antaa mennä! Huonetoverini esikoisen ja vauvan ikäeroksi tuli 24v eikä äiti ollut kuule yhtään liian vanha taas äidiksi!!

Hienoa, että itsekin heräsit tässä ketjussa - mitä ihmeen väliä sillä on mitä jotkut muut ajattelee! Ja jos yleistä mielipidettä kysytään, niin se on usein se 2 vuoden ikäero ja toinen lapsi tyttö ja toinen poika... ja kaikki muut on kummajaisia. Et varmaankaan ole kuitenkaan jättämässä lastasi tyttösi hoidettavaksi etkä kenenkään täällä olevankaan, joten näissä päätöksissä on minusta syytä muistaa, että vain niiden mielipiteillä on väliä, jotka asuvat saman katon alla!



Entisaikaan oli varsin yleistä 20 vuodenkin ikäerot. Ainakin sekä minun että mieheni suvussa on monia näin pitkiä ikäeroja sisarusten välillä. Tosin siellä välissä on saattanut olla muitakin lapsia. Mummoni on saanut tätini 47-vuotiaana ja tämä tätini nuorimmaisensa 42-vuotiaana ja mummoni ehti vielä lähdä tämän lapsenlapsensakin!



Niin ja kerran yh:na lapsen kanssa eläneen on varmaan tullut mietittyä myös sitä, että tarvittaessa pitää pystyä elämään lapsen/lapsien kanssa itsekseenkin. Ainakin mulla on ollut eron jälkeen ajatus, että niin kauan voi lapsia hankkia, kun on halua ja tuntuu, että yksinkin pystyy henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti huolehtimaan lapsistaan.

Mulla itsellä on ikää 34 ja pojat on 7 ja 0. Tähän asti on tuntunut aina, että jotain on puuttunut. Kun tuo " nolla" syntyi, niin silloin tuli tunne, että tämä on tässä.

Niin sen vielä mainitsen, että tietysti näillä iillä pitää vähän varautua siihenkin henkisesti, että se ei välttämättä onnistu tai että tärppääminen voi kestää.



Mutta varaudu myös henkisesti siihen, että ei välttämättä kestä. Itse olin tuohon ylempään varautunut ja sitten kun olinkin ekasta yritys kierrosta raskaana, niin hivenen yllätys oli! Niinpä meillä oli hääpäivänä jo 2kk vanha vauva talossa ;-)

Siis piti olla 1v hääpäivänä 2kk vanha.

Meillä on suvussa tapaus jossa enon ja sisarentyttären välillä on ikäeroa neljä vuotta enon eduksi...Että silleen! Ja hyvin menee:-)

tehkää ihmeessä se iltatähti jos siltä tuntuu! oma isäni on iltatähti ja syntynyt jo yli nelikymppisille isovanhemmilleni siis. omat serkkuni ovat isäni ikäisiä joka on tuntunut vähän hassulta serkussuhteelta mulle mutta he sitten ovat isälleni olleet läheisiä.

Joko on tärpännyt?

Kerrohan kuulumisia, ihan jännittää sun puolesta! :)

Miten voikin tuntua hyvältä, kun asiat ovat loksahtaneet paikoilleen ja kaikki tuntuu nyt niin selkeältä. Nyt oma jahkailuni tuntuu jo melkein naurettavalta.



Mieheni tuli töistä kotiin ja toi suuren kimpun ruusuja, sanoi, että halusi näin ilahduttaa " lapsensa tulevaa äitiä" . Hän on niin tohkeissaan nyt kun viime yönä sanoin, että jätetään vaan ne kondomit sinne yöpöydän laatikkoon.. Ilmoitti huomenna menevänsä apteekista hakemaan ovulaatio- ja raskaustestejä. :D Piti jo vähän toppuutella, että rauhoituhan nyt.



En edes tajunnut miten kiihkeästi hän on sitä lasta toivonut, kun ei ole kultaisuudessaan halunnut painostaa minua, kun on tiennyt epäilevät ajatukseni lasten suuresta ikäerosta.



Nyt on olo kuin parikymppisellä, olen niin innoissani ja onnellinen. Juttelin puhelimessa tyttäreni kanssa ja kerroin päätöksestäni ja olin kai jotenkin selittelevän ja anteeksipyytelevän oloinen, sillä tyttöni sanoi: " Nyt sä äiti olet vähän hölmö! Sehän on vain IHANAA jos sä saat vielä vauvan!"



Eli tosi hyvältä näyttää ja tuntuu. Kaiken tämän rakkauden keskelle olisi vauvan hyvä tulla, jos on tullakseen. Mutta loppujen lopuksi Luojahan sen viime kädessä päättää, kuka niitä vauvoja saa. Lapsi on aina lahja ja siunaus. Kiitos teille, rakkaat äidit ja naiset, rohkaisevista sanoistanne.