Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä olin suurin lahjatoiveesi lapsena, mutta jota et koskaan saanut?
05.11.2007 |
Mun kaverilla oli hirmusti My little poneja ja niiden tarvikkeita ja muistan kuinka halusin sen vauvaponien kodin (lullaby nurseryn vai mikä se olikaan) sekä sen ponien tallin (show stablen), mutta koskaan en niitä saanut, vaikka monena vuotena toivoin.
Ja sitten mä toivoin Peking mysteerit lautapeliä ja siskoni lupasi sen hankkia, mutta pettymys oli suuri, kun paketista kuoriutuikin Muuttuva labyrintti peli.
Muutenkin sain tosi harvoin lahjaksi leluja, jouluna ehkä yhden ja sitten synttäreillä toisen, muuten lahjat olivat vaatteita, pari kertaa sain jonkun videokasetin tms.
Kommentit (49)
Tämän olen oppinut hyväksymään. Mutta jos joskus tulee hyvä hoito allergiaan, niin meille tulee koira.
Noista leluista... olisin halunnut keinuhevosta, sellaista oikein aidon näköistä hienoa :).
Nyt kun näitä ketjuja lukee, niin minullahan on ollut paljon leluja, vaikka meitä oli monta lasta. mulla on ollut barbiet ja kalusteet, valaistu lundby-nukkekoti jossa myös silloin muodikkaat kalusteet, esim. oranssi-ruskea kylppäri :). Sitten minulla oli hienot vaunut nukelle, vaatteet, sitterit jne.
Ostan myös lapsilleni paljon leluja, enkä halua krääsää, sitäkin on saatu, eikä ole hauskaa, kun lelu hajoaa jo pakkauksesta otettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan että poika kasvaa isomaksi, että voin sitten hankkia hänelle sellaisen, mikäli niitä sitten enää on saatavilla...tuntuu kaikki lelut muuttuvan niin vähemmän leikittäviksi.
ainoa lapsi kun olen. Harmi vain, ettei ihmisiä voi muuttaa, olisin mielelläni ottanut selväpäiset vanhemmat edes jouluksi.
Toinen mitä halusin enkä koskaan saanut oli päästä balettitunneille. Asuimme pienellä paikkakunnalla jossa ei tuolloin 70-80-luvulla ollut balettitunteja tarjolla.
oisin aina halunnu. En saanu. Veljeltä (yli 10v. vanhempi) oli jääny kai kaks vaunua ja kaks raiteenpätkää sen omasta radasta. Niillä sitten leikin ja harmitti.
Minarit (eli minisukset) olisin halunnu. Veljeltä oli jääny kolme minisuksea, sininen ja kaks punaista, jotka kaikki eriparia. Käytin niitä, vaikka niistäkin oli siteet hajonnut enkä käytännössä pystyny niillä menemään ees metriä eteenpäin ilman että piti laittaa jalka paikalleen uudestaan.
Kampauspään sain, mutta se oli halpaversio ja sen hiukset oli ponnarilla. Kun ponnarin avas, niin se oli kalju alta.
Barbeja ja MyLittlePoneja sain kyllä (oikeita sekä halpiksia) joten en ihan katkeroitunu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halunnut pikkuveljen tai siskon tai sitten koiran. Koira tuli sitten joskus kesällä...
joka ei olisi isompien sisarusten vanha.
Koskaan en saanut sellaista vaan kaikki kierrätettiin isompien kautta ja vanhin lapsi sai upouutta.
Mentyäni töihin 16-vuotiaana säästin rahaa ja ostin itselleni elämäni ensimmäisen upouuden polkupyörän. Jolla muuten kuljen edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oikea nukkekoti---
omilla lapsilla on niitä kaksin kappalein...
Alue: Aihe vapaa
ei sitä kerrostaloon olis saanut. En saanut myöskään ratsastustunteja, meitä kolme tyttöä ja kaikki halus ratsastamaan, joten nyt ymmärrän että kallis lysti niin monelle kustantaa.
Koiran halusin myös, äitini olisi myöntynyt jos olisin kaksi kuukautta lenkittänyt pahvilaatikkoa monta kertaa päivässä. En viitsinyt, tyhmältähän se näyttää pahvilaatikon perässä vetäminen.
Tosin saatiin kyllä siskojen kanssa esim. pleikka 2 heti, kun se tuli myyntiin vaikka ei pelattukaan juurikaan. Nintendoa sain myös aikanaan ruinata iskältä kuukausitolkulla ja ai että kun sen sitten lopulta sai. Riemulla ei ollut rajaa.