Mikä olin suurin lahjatoiveesi lapsena, mutta jota et koskaan saanut?
Mun kaverilla oli hirmusti My little poneja ja niiden tarvikkeita ja muistan kuinka halusin sen vauvaponien kodin (lullaby nurseryn vai mikä se olikaan) sekä sen ponien tallin (show stablen), mutta koskaan en niitä saanut, vaikka monena vuotena toivoin.
Ja sitten mä toivoin Peking mysteerit lautapeliä ja siskoni lupasi sen hankkia, mutta pettymys oli suuri, kun paketista kuoriutuikin Muuttuva labyrintti peli.
Muutenkin sain tosi harvoin lahjaksi leluja, jouluna ehkä yhden ja sitten synttäreillä toisen, muuten lahjat olivat vaatteita, pari kertaa sain jonkun videokasetin tms.
Kommentit (49)
Mutta toteutin viime jouluna itse toiveeni ja ostin tyttärelleni sellaisen ;).
Mulla oli sellainen iso nukke, mitä en saanut. En muista mitä se nukke teki tms, mutta muistan sen pettymyksen kun en sitä saanutkaan.
Kai se on parempi et meikkailee sitä kuin itseään? Tiedä vaikka olisi joku tuleva meikkitaiteilija.
Muistan eräänä vuonna toivoneeni kovasti jotain suurta ponilinnaa. Sain sitten sellaisen pienemmän ponijutun, sellainen ponikarsina tms. Olin siitäkin niin onnellinen, että muistan ajatelleeni, että nyt voisin kuolla onnellisena.
Olisin halunnut sellaiset niiiiin kovasti. Paras kaveri sai ja jakoi ne minun kanssani. Siis yksi suksi kummallekin. Opittiin laskemaan aika taitavasti niillä. Vanhempani olivat sitä mieltä, että minun yllytyshullu-luonteellani olisin katkaissut joka ikisen luun.
Realistisemmista saamatta jäivät sellainen iso lego tmv. ritarilinna, Robin Hoodin piilopaikka (lego) ja pikkuautojen parkkihalli.
Kerran toivoin pahvista sukellusvenettä, siis sellaista joka olisi niin iso että sinne mahtuisi sisään :)
oli vain koristeeksi sängyn päälle (istumaan) jolla kaunis mekko, korvakorut ja tummat hiukset. Joo en mitään saanut noista. Siskoni sen sijaan sai tuon kauniin nuken jolla mekko, korvakorut ja tummat hiukset. Ja ite sain ruman ja isopäisen vauvanuken jolle ei nyt enää 7 vuotiaana ollut mitään käyttöä. Äitini hyvin tiesi minkä halusin. Ja samana jouluna minä ja siskoni saimme nuo nuket.
mutta sen sijaan sain joka vuosi niitä halpoja kopioita joilta irtoilivat päät ja jalat (eivätkä ne olleet taittuvia), hiuksia ei ollut takaraivolla yhtään ja ne oli muutenkin ihan hamppua
Yhden ainoa Barbie huonekalun sain, sängyn ja se on mulla vieläkin tallella. No kummitytölle on sittemmin niitä tullut osteltua.
Tarjoutui muuttamaan vaatehuoneeseen asumaan niin heppa olisi voinut asua saunassa ja kaverin huone muuttaa uudeksi saunaksi :D
mutta näin jälkikäteen ajatellen olisin kyllä jaksanut ...
Vierailija:
Tarjoutui muuttamaan vaatehuoneeseen asumaan niin heppa olisi voinut asua saunassa ja kaverin huone muuttaa uudeksi saunaksi :D
Mun pikkusisko toivoi kanssa hevosta ja se olisi voinut kuulemma asua meidän olkkarissa niin kuin Peppi Pitkätossunkin hevonen :D Arvatkaa vaan tuliko meille heppa?
Mä sain aika paljon lahjoja, et oikeesti ei ole valittamista kuin että koiraa sain odottaa siihen että olin täysi ikäinen.
Meillä oli aika köyhä lapsuus. Ainahan sitä tuli kadehdittua kavereiden leluja.
lahjaksi, mutta ainakin haaveena olivat:
kampauspää,
nukkekoti (varsinkin ne valot olivat hienot!)
nukenvaunut (näitä muistan haikailleeni kovasti, mutta en saanut!)
Tavaroista taas He-Man -sarjaan kuuluvan Skeleton -linnan =)
Tykkäsin ajella kilpaa pihan poikien kanssa. Ja sain vaaleanpunaisen tunturin.=( No oli ehkä sitten kivempi vähän isompana koulussa.=)
Samaten toivoin suksia, polkupyörää ja koulupöytää, mutta mitään niistä en koskaan saanut joululahjaksi.
Eli minulla oli isosisko, jolta perin KAIKEN mahdollisen. :(
Meillä oli kaiken lisäksi ikäeroa 8 vuotta, joten kaikki häneltä saama oli jo todella vanhaa, käytettyä, muoditonta jne.
Mutta nuo luistimet ovat jääneet mieleen, olisi ollut niin ihanaa edes yhtenä talvena saada luistella kirkkaan valkoisilla uusilla luistimilla, eikä sellaisilla kellastuneilla, joissa oli nahda jo halkeillut, nilkat eivät enää tukeneet ja terät olivat ruosteessa jne.
Olisin kovasti halunnut sellaisen kammattavan ja meikattavan tytön pään, mutta äitini ei suostunut. Nyt kyllä ymmärrän, eikä sitä munkaan tyttöni saa...