Olen päättänyt antaa lapseni adoptioon :-(

Haluaisin auttaa sinua. Mistä päin olet?

Vaikka tämä on vain nettimaailma, olet silti vastuussa sanoistasi. Et tunne ap:ta etkä hänen henkistä kapasiteettiaan.

Itselläni oli synnytyksen jälkeinen masennus ja olin ihan loppuun väsynyt lapsen kanssa. Puhuin terapeutille, että josko kyselisin perhetyöntekijää meille. Terapeutti erittäin alentuvaan sävyyn: "Kuvitteletko sinä muka, että te olette lastensuojeluperhe?!?" Juu ei löytynyt tukea mihinkään asiaan siltä terapeutilta.

mutta ihan jokapäiväistä ja normaalia. Sinä olet jostain syystä päässyt erikoisen "hyysäyksen" kohteeksi mikä ei todellakaan ole normaali käytäntö. Valitettavasti.

Suosittelisin hakeutumaan pikkulapsipsykiatrian kontakteihin. Tukiperhe tai sijaisperhe voisi olla hyvä vaihtoehto adoptiolle. Lastensuojelutyöntekijään yhteys, niin apua järjestyy paremmin kuin neuvolan kautta. Ehkä perhetyöntekijän käynnit?

Olen yh, lapsi on täydellinen vahinko, huomasin olevani raskaana "liian myöhään" ts. en saanut aborttia. En ole kyennyt yrityksistäni huolimatta kehittämään tunnesidettä lapseen.

ap

niin voi soittaa sosiaalipäivystykseen ja kertoa tilanteen. He voivat tehdä kiireellisen huostaanoton ja hakea lapsen pois samantien, luulisin.

Ap kertoi jo aikaisemmin inhoavansa juuri tuon tyyppisiä viestejä. Hän kun ei halua tukea, vaan antaa lapsen kokonaan pois.

Yhteys sosiaalitoimistoon, lapsi lastenkotiin , kuuden viikon harkinta-aika ja se on siinä.

Ap kertoi jo aikaisemmin inhoavansa juuri tuon tyyppisiä viestejä. Hän kun ei halua tukea, vaan antaa lapsen kokonaan pois.

Ajattelin asiaa liiaksi lapsen näkökulmasta. On totta, että hyvä äiti antaa lapsensa pois jos ei voimat riitä huolehtimiseen.

Anna vaan ap se lapsi adoptioon jos olen täysin varma asiasta.Jos oikeasti ei ole rakastunut lapseensa tai kiintynyt 1,5 vuodessa niin silloin on myöh'istä enään kiintyäkkään.Tiedän erään äidin joka tuli vahingossa raskaaksi.Piti lapsen mutta oli raskaana ollessaan ja synnytettyään hyvin kylmä ja tunteeton,mutta sitten kun alkoi imettämään ja hoitamaan niin rakastui lapseensa ja nyt ovat hyvin onnellisia olleet jo monta vuotta.Ymmärrän että lapseen on varmaan hankala kiintyä heti jos se on vahinko mutta en voi ymmärtää että miten kukaan voi olla niin kylmä ettei kiinny 1,5 vuodessa lapseen.Siis 1,5 vuotias on lapsi ihanimmillaan.Anna ap lapsi ajoissa pois että ehtii muodostamaan joihinkin muihin aikuisiin läheiset välit.Ihmettelen vain miten voit olla noin kylmä. Tulet varmasti katumaan tätä myöhemmin. ja anteeksi jos loukkasin mutta oikeasti tuollanen ei ole normaalia ollenkaan. Hyvä silti ettet tejnyt aborttia.

asti kuin syntyi. Kun sain lapsen syliin niin tuli sellainen olo, että viekää pois. Halusin vain lähteä kotiin ja unohtaa koko jutun. Itkin jokainen päivä ja toivoin sen katoamista, että joku tulisi hakemaan sen pois, että sen voisi palauttaa sairaalaan. Mulla tosin on mieskin joka ei varmasti halunnut luopua lapsestaan josta tuli vielä enemmän sellainen olo, että olin jumissa painajaisessa. Lapsi ei kadonnut mihinkään.



No nyt tämä lapsi on 9v ja vieläkin yritän löytää niitä tunteita. Halaan kyllä ja lohdutan, mutta jotain puuttuu. En tiedä mitä. Minua vaivaa vain kamala syyllisyys tunnekylmyydestäni. Poika on nyt toista kertaa lastensuojelun kohteena. Taas jälleen kerran mennään terapiaan. Mitä esikoinenkin mahtaa ajatella kun koko alkuelämä on hypätty kaikenmaailman terapioissa..

Sinussa on inhimillysyys nyt ja tässä, myönnät tarvitsevasi apua. Hyvä jos tiedostat että tämä ei ole missään nimessä sinun eikä lapsesi syytä. Lapsesi tarvitsee kuitenkin ainakin sen välttämättömän hoidon, toivon että jaksat sen antaa edes vaikka loppu oletkin.



Ota vaikka heti nyt vaikka yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen tai sairaalaan ja pyydä että saat sosiaalihuollon paikalle jos et itse jaksa soittaa suoraan sosiaalipäivystykseen. Olet jaksanut vaikeassa tilanteessa aika pitkään jos lapsesi on 1,5 v.



Lapsesi tarvitsee rakkautta ehdottomasti myös hyvän huolenpidon lisäksi, olet oikeasti hyvä äiti jos päätät pyytää apua lapsellesi vaikeassa tilanteessasi.



Sinun ei tarvitse ratkaista heti annatko lapsesi lopullisesti adoptioon mutta varmasti heti löytyy lapselle sijoituspaikka jossa hänestä pidetään huolta. Eikä kukaan tuomitse sinua kun osaat pyytää apua.



Onko sinulla ketään joka voisi auttaa sinua ottamaan yhteyttä jos olet itse liian väsynyt? Nyt tarvitsette heti apua, älä anna kenenkään vähätellä avuntarvettasi, olet selvästi tiedostanut omat rajasi.

Jaksatko jo paremmin lapsen kanssa vai saiko lapsi uuden kodin?