Olen päättänyt antaa lapseni adoptioon :-(

KUulostaa niinkuin sinusta olisi parempi, että tämä ap:n lapsi olisi abortoitu ajoissa?

Suukotteletko, pidätkö sylissä, miten hän on hoidossa? Annatko ruokaa ja puetko, pesetkö? Ymmärtääkö hän, ettet rakasta? Ota heti yhteys lastensuojeluun!!! Sinä tarvitset apua ja lapsi uuden kodin.

Ota heti yhteyttä lastensuojelun sossuihin ja saat apua! Sijaisperhe löytyy varmasti lapselle ja hänen on turvallista ja hyvä kasvaa ja kehittyä siellä. Soita ihmeessä jo tänä iltana.

Ei tarvitse jaksaa... on niitä jotka haluavat ja jaksavat hoitaa ja kasvattaa lapsia.

Kuka tietää, jos hekin ovat hakeneet vertaistukea netistä ja saaneet samanlaisen syytöstulvan kuin tämän ketjun ap.



Minä uskon, että biologinen äiti ei ole aina paras äiti, jos hän ei oikeasti ole kunnossa. Tässä maailmassa riittää kyllä rakkautta pienille ihmisille muutenkin.

Aina jos olen puhunut tästä ajatuksesta, ihmiset suhtautuu kuin vitsiin tai provoon. MIKSI? Onko tää vain niin kauhea ajatus, ettei kukaan halua edes ajatella asiaa.



Yritin jos raskaana ollessani tuoda esille, että en ehkä halua pitää lasta. Siihenkin ajatukseen suhtauduttiin kuin pilaan. Lopuksi sitten taivuin kaikkien taivutteluiden edessä ja kadun asiaa. Olis tosiaan ollut parempi, jos oisin heti saanut annettu lapsen pois.



Joku kysyi terapeutistani: hän on psykologi ja psykoterapeutti ja kuulemma on suuntautunut kognitiiviseen ja ratkaisukeskeiseen terapiaan (jos oikein muistan).



Mulla on joitain ongelmia ollut, mistä masennuskin johtuu. En ole kuitenkaan ihan täysin friikki, vaan normaali työssäkäyvä ihminen. Lapsen isää ei tosiaan ole mailla eikä halmeilla eikä tarvitsekaan olla.



ap

Jos olet kiinnittänyt huomiota viimeaikaisiin tapahtumiiin maassamme, ymmärtänet että kaikilla asioilla ei sovi pilailla. Todella rumaa ja sydämetöntä.

Uskon, että ymmärrät adobtion olevan pysyvä ratkaisu ja vaikutat siltä että ole asiaa miettinyt.

Minun mielestä sinun kannattaa ottaa sosiaalivirastoon tms yhteyttä ja ihan suoraan esittää asiasi. Selvästi ajattelet lapsen etua ja luulen, että hänellekin on parempi päästä uuteen perheeseen mahdollisimman pian. Varmasti se on helmpompaa hänelle mitä pienempi hän on. Älä siis aikaile turhia, jos olet päätöksesi jo tehnyt. Varmasti adoptiojonossa on lukuisia rakastavia perheitä, jotka ottavat lapsesi avosylin vastaan.

Onko jotenkin "poikkeavan" vilkas tai vaativa? Puhut hänestä kuin kukkaruukusta tai mistä tahansa merkityksettömästä esineestä.

ettei terapeuttisi ole järjestänyt sulle apua. Mun terapeutti yritti ainakin auttaa paljonkin kun olin lasten kanssa uupunut. Siis soitti kuntaan ja kyseli lapsille hoitomahdollisuuksista, kodinhoitoavusta, kasvatusneuvoloista jne. Mielestäni on ihan väärin, että joudut tuossa rankassa tilanteessa yksin ajamaan asioitasi.

mutta ihan jokapäiväistä ja normaalia. Sinä olet jostain syystä päässyt erikoisen "hyysäyksen" kohteeksi mikä ei todellakaan ole normaali käytäntö. Valitettavasti.

Minä kannatan adoptiota. Tässä tilanteessa kypsän ihmisen ratkaisu oman lapsen hyvinvoinnin puolesta. Ei ketään voi pakottaa pitämään lasta, jota ei alunperinkään olisi halunnut, herätkää ruusunpunaiset , ihanan aviomiehen kanssa elävät täydelliset mammat !

Jos olet kiinnittänyt huomiota viimeaikaisiin tapahtumiiin maassamme, ymmärtänet että kaikilla asioilla ei sovi pilailla. Todella rumaa ja sydämetöntä.

Ap hae apua, kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.

Aina jos olen puhunut tästä ajatuksesta, ihmiset suhtautuu kuin vitsiin tai provoon. MIKSI? Onko tää vain niin kauhea ajatus, ettei kukaan halua edes ajatella asiaa.

Yritin jos raskaana ollessani tuoda esille, että en ehkä halua pitää lasta. Siihenkin ajatukseen suhtauduttiin kuin pilaan. Lopuksi sitten taivuin kaikkien taivutteluiden edessä ja kadun asiaa. Olis tosiaan ollut parempi, jos oisin heti saanut annettu lapsen pois.

Joku kysyi terapeutistani: hän on psykologi ja psykoterapeutti ja kuulemma on suuntautunut kognitiiviseen ja ratkaisukeskeiseen terapiaan (jos oikein muistan).

Mulla on joitain ongelmia ollut, mistä masennuskin johtuu. En ole kuitenkaan ihan täysin friikki, vaan normaali työssäkäyvä ihminen. Lapsen isää ei tosiaan ole mailla eikä halmeilla eikä tarvitsekaan olla.

ap

Sen haluaisin kuitenkin tietää ap, että jos katsot lastasi, niin pidätkö häntä onnellisena lapsena, vai onko hän onneton ja kaltoinkohdeltu?

myös pitkäaikainen sijoitus muuttuu joskus adoptioksi. Joten tärkeintä kai on, jos et jaksa olla äiti, että saisit lapsesi aluksi sijoitukseen? Ota yhteyttä lastensuojeluun, taaperoille pitäisi löytyä sijotusperhe helpommin kuin vanhemmille.

Sen haluaisin kuitenkin tietää ap, että jos katsot lastasi, niin pidätkö häntä onnellisena lapsena, vai onko hän onneton ja kaltoinkohdeltu?

Hänen kehityksensä on ollut normaalia, puhuu, hymyilee ja nauraa. Mä hoidan lasta ihan ok, pidän lähellä, juttelen, leikin yms. Se kaikki vain tuntuu ihan turhalta.

Joku ilmeisesti viittasi näihin laajennettuihin itsemurhiin, joita viime aikoina on tapahtunut. Haluan nyt tässä kirjoittaa, että EN MISSÄÄN NIMESSÄ SUUNNITTELE MITÄÄN DRAMAATTISTA. Olen ihan rauhallinen ja tämä juttu on pitkään harkittu.

Rakastan lasta jotenkin omalla tavallani. En kuitenkaan niin, että haluaisin ikään kuin jakaa elämäni hänen kanssaan.

ap

Ärsyttävää, että kulutat ihmisten aikaa ja herätät tunteita typerällä aloituksellasi.

itsellä vähän sama tilanne...ja mietityttää, et saanko aborttia vai en...lääkäri ens viikol

Ihan kuin kyseessä olisi viallinen tuote, jonka haluaisit palauttaa jonnekin. Ilmeisesti sitten olet jo tehnyt päätöksen, ettet koskaan enää hanki yhtään lasta. Koska tuskin pystyt elää tunteikasta raskautta, kestää rakkauden tunteita muita lapsia kohtaan (tai rakkaudettomuuttakaan), tai varsinkaan selittämään lapsesi sisaruksille, minne ensimmäisen lapsesi hylkäsit.



Minusta sinä et ollenkaan ole kokeillut kaikkea, mitä voisit yhteyden synnyttämiseksi tehdä.

Otat yhteyttä kuntasi lastensuojeluun ja asia järjestyy sitä kautta. Toinen, ehkä helpommin lähestyttävä mahdollisuus on Pelastakaa lapset RY (www.pelastakaalapset.fi)



Adoptiossa on 8 viikon harkinta-aika ja siksi ajaksi lapselle järjestetään väliaikainen hoitopaikka ja kuten yllä on jo tullut esille kaikenlaisia tukitoimia tuosta väliltä löytyy, joiden avulla saatat hyvinkin jaksaa ilman että annat lasta pois. Mutta joskus adoptio on oikeasti hyvä vaihtoehto, ottajia terveelle vauvaikäiselle lapselle on jonoksi asti ja äidin elämäntilanne voi olla hankala. Mielestäni asiaa voi hyvin verrata aborttiin, vastaavista syistä päädytään molempiin ratkaisuihin ja välillä tuntuu, että jos joku kirjoittaisi harkitsevansa aborttia sitä moralisoitaisiin vähemmän kuin adoptioon antamista.



lt

Voit hoitaa asiaasi lastensuojelun kautta. Vapaaehtoinen huostaanotto, voit jo siinä vaiheessa kertoa halustasi etsiä lapselle perhe joka mahdollisesti voisi jopa adoptoida. Lastensuojelu kyllä pystyy etsimään sellaisen sijaisperheen, joka haluaa lapsen oman lapsen asemaan ( tiedän itse sijaisperheitä, joissa eivät voi saada lasta ).

Jos ap haluaa tuoda asiansa tänne pohdittavaksi hän on osannut varmaan varautua monenlaisiin näkökulmiin. Minusta vastauksissa on pohdittu asiaa monelta kantilta. Oli miten oli ap on vastuussa lapsestaan. Hän on aikuinen kai, vaikka kuulostaakin aika lapselliselta ja vastuuttomalta: "pärjään lapsen kanssa ihan hyvin, mutta en vain halua jakaa elämääni hänen kanssaa." Lapsi tulee elämään äidin hylkäämänä lopun elämäänsä, kun äitiä ei nyt vain oikein huvittanut olla äiti.