++++Toukotuhisijat vk 45++++

Voimakas pahoinvointi on vihdoin helpottanut sen verran, että palasin töihin reilun viiden viikon sairausloman jälkeen :) Edelleen oksennan aamuisin ja kuvotus kulkee mukana aamusta iltaan, mutta pystyn jo olemaan pystyssä ja yletön oksentaminen on ohi. Ehkä se elämä vihdoinkin voittaa!



Kuinka te muut voitte?



riia75 rv 14+2

Olossa ei mitään erikoista. Hieman väsyttää, mutta ei enään niin paljon kuin pari viikkoa sitten. Viikonloppuna on saanut oltua miehellekin hyvänä. On jäänyt paitsioon ihan täysin.



Vielä ei olla lapsille kerrottu (5 ja 3 (pian) vuotta). Odotetaaan että massu alkaa näkyä kunnolla niin on konkreettisempi asia.

Mitä pitempään kertomista on vitkuttanut niin sitä vaikeampaa se tuntuu olevan. Mummille ei olla kerrottu vaikka naapurissa asuu. On kyllä voinut jo arvata, mutta ei sano mitään.



Lumen ja talven odotusta muun odotuksen ohella.



-Pikkukolmonen ja massu 14+4-

Hei!



En ole pitkään aikaan ehtinyt edes ajatella koneella käymistä, tässä on tapahtunut niin paljon kaikennäköstä viime viikkoina. On ollut ongelmia oman terveyden kanssa, kuten myös esikoisen. Lähipiirissäkin tuntuu olevan vaan ongelmia :(



Raskaus kuitenkin etenee. Ultrassa on käyty (ainoa mikä täällä tarjotaan), saivat siellä lasketuksi ajaksi 12.5.2008. Eli muutamalla päivällä muuttu myöhemmäksi. Ja yksi siellä mahassa uiskenteli, meidän " Hippu" :). Viime viikolla oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Lääkärin mukaan voisin olla jo viikoilla 14-15. Tuolloin viikkoja oli kuitenkin kasassa 12+1. Nyt sitten katsotaan ja odotellaan jatkuuko kohdun kasvu mitenkä. Jos vielä hetken päästä näyttää siltä, että kohtu on liian iso tms. niin äippäpolille tarkistukseen. En osaa oikein suhtautua nyt tähän asiaan, ei kai se mitään vaarallista ole, kun ei lääkäri mitään sellaista maininnut. Sekava olo siis.



Me ollaan kerrottu isovanhemmille jo raskaudesta ja esikoiselle myös, mutta eihän hän vielä ymmärrä. Saas nähdä ymmärtääkö silloinkaan kun vauva tulee kotiin :) Esikoisella on nyt siis ikää 1v2kk.



Mukavaa syksyn jatkoa! Yritän nyt ahkerammin saada kirjoteltua.



Amy rv 13

Pitkästä aikaa saan aikaiseksi kirjoitella. Käväisimme viime viikolla rv 14+0 ultrassa ja kaikki oli hyvin. A oli 85mm ja paino arvio oli 100g. Istukkakin oli noussut ja reuna tulee sisäsuun viereen. B oli 90mm ja painoarvio 110g. Uskallankohan nyt sanoa, että pahoinvointi rupeaa helpottamaan...

Meillä lapset tietävät, että vauvoja on tulossa. Meillä esikoinen on kuusi, kakkonen pian neljä ja kuopus täyttää 2. Kuopus ei tosin mitään asiasta ymmärrä. Meillä vatsa on kyllä niin komia jo, että raskautta on mahdoton peitellä. Ainakaan ilman talvitakkia.

Vointeja kaikille!



Letti (14+4)

[color=orchid]Eipäs tänne omaan napaan mitään erikoista, paha olo ei oo mennyt pois kokonaan ja nirsoilen ruuasta ihan älyttömästi. :( Ei paljon innosta viikon ruokalistaa miettiä kauppareissua varten, kun mikään ei houkuta. Huomenna kuitenkin ollaan menossa synttärin kunniaksi Amarilloon, siellä varmasti kyllä maistuvaa listalta löytyy! ;)



Raskaus ei oo enää salaisuus ja muutamille ystäville on erikseen kerrottu ja lopuille sitten aikanaan, kunhan sopiva tilaisuus tulee. Vapaasti saa lähipiiri uutista kertoa muillekin siis. Todellakin taitaa olla niin, että mitä pitemmälle raskaus etenee, sitä vaikeammaksi kertominen tulee. Itsestä tuntui vaan reilulta kertoa ainakin perheille samoihin aikoihin, miehen isoveli ei edes itse kertonut, että heille on tulossa äkkinäistä perheenlisäystä eikä missään nimessä haluttu toimia samoin, vaikkei heille tehnytkään mieli kertoa. Joten muutaman päivän viiveellä molempien vanhemmat ja sisarukset sai kuulla uutiset. Sitten on kertoiltu vähitellen muille, kun sydän äänet kuului.



Kaksoisraskaudessa on varmasti oma jännittävyytensä, ja tietysti myös huolensa. Serkulla on kaksoset ja onhan ne nyt aika mainioita, kun ikää on jo 3,5v. Vauva-aika on varmaan tuplasti rankkaa.



Kylläpä väsyttää, en oo vähään aikaan ottanut päiväunia, taitais olla taas paikallaan. Kyllähän se huono syöminenkin voimattomaksi vie, hullulta tuntuu, kun jenkkakahvat vähitellen häivää, mutta maha on pieni ainoastaan aamulla. :D Mutta sitä oikeaa masua odottellaan vielä.



Hypätkäähän pinoon tuhisijat turinoimaan! :)



t. cadavera & salamatkustaja 12+2[/color]

Olimme esikoisen kanssa aamulla srk:n perhekerhossa ja nyt jo jonkin aikaa kotona oltu. Pian täytyy viedä poika päiväunille ja taidanpa mäkin tehdä pojalle seuraa ja oikaista itseni sängyn päälle. Päiväunia en välttämättä tarvi, mutta mä olen silti ottanut tavaksi nukkua ainakin tunnin pojan kanssa samaan aikaan. Ajattelen sen olevan masuasukillekin hyödyksi kun ainakin kerran päivässä vähän hiljennän vauhtia.



Mä täällä odottelen malttamattona kunnolla tuntuvia liikkeitä. Vielä ei säännöllistä liikehdintää ole täällä bongattu kuin dopplerilla. No, toivottavasti kohta muuttuu...



Täällä on vointi ollut hyvä ja paremmaksi muuttuu kunhan tuo lääkekuuri kohta loppuu.



Pikkupapu, esikoinen 1v 9kk ja sintti rv 15+1



Ps.

Kirjoitelkaahan muutkin toukotuhisijat kuulumisianne!

Kyllä mullakin edelleen pahoinvointi jatkuu, mut on kai se jo helpottanut =) Väsykään ei ole ihan niin kova enää. mutta kun joudun opiskelujeni takia tekemään näitä helsingin reissuja, niin tuntuu, ettei hengenlähtö ole kaukana. Mahaankin rupee sattumaan, kun on liian paljon jaloillaan.



Kuinka moni on menossa rakenneultraan, jos kaupunki ei sitä maksa? meillä ei maksa, enkä ole varma mitä tekisin. Tarkastin hinnat tampereelta, ja kelakorvauksen jälkeen maksettavaa jäis 102 euroa. Ei hirvittävän kallis, mut silti aika iso raha. miehen mielestä tutkimus on turha, koska ei me missään tilanteessa varmaan enää raskautta keskeytettäisi. itse haluaisin vaan nähdä vauvan, ja kuulla että sillä on edelleen kaikki hyvin. olen siis päättänyt, että sillä kaikki on hyvin. Eli mitä mä teen ja millä perustelen päätökseni miehelleni, jonka mielestä kyseessä on mun päätös??



Neuvolassa kävin perjantaina, painoo oli vähän lähtenyt, muuten kaikki ok. Sydänääniä ei tahtonut millään löytyä, kun nuorukainen siellä heilui ja teki kuperkeikkoja niin kauheasti. lopulta kuului kyllä selvät äänet, kun tyyppi hiukan rauhoittui.



nyt lähden katsomaan bebesistä sellaisia liivejä, joissa pysyis edes nännit sisällä (nykyisissä kun ei enää =()



Helena 15+4

Huh huh. Ehkä tämä olo jonakin päivänä kohenee. Tavoitteena on selvitä hengissä toukokuulle! Oksentelen, lepopulssi on sata ja olo on surkea. Helmi (kohta 5-v) teki viime viikolla äitille laulun:

" Äitini on aivan voimaton, kun hänellä on aina vauva masussa.

Hän on niin väsynyt ja heikko, ettei jaksa minua hoitaa."

No, siinä hetki naurettiin ja tuumattiin, että kokeillaan kestää vielä kunnes saadaan tämä viimeinen ihme maailmaan.



Epe: Menitkö sinne tippaan? Olen kahdessa aiemmassa raskaudessa kokeillut tuota ja todellakin auttaa! Mutta nesteytykseen otetaan osastolle, tk:ssa voidaan aloittaa, mutta yleensä jatketaan pari päivää osastolla. Onko sulla ollut ketoaineet koholla? Ne kannattaa käydä tarkistamassa neuvolassa. Kokemuksesta voin sanoa, että ne kohoaa siinä vaiheessa kun mikään ei pysy sisällä. Pahoinvointiin nesteytys ei sinänsä auta, mutta olo kohenee kovasti. Herttulia kun vartosin niin paino tippui alussa seitsemän kiloa. Yhden yön olin tipassa ja sain kerättyä kaksi kiloa nesteitä itseeni!



Onnea myös uudelle Vaimolle!



Voimia teille kaikille ihanille äityleille! Kyllä tämän kohta pitäisi jo helpottaa. Sitten alkaa se närästys, suonenveto, lonkkien kolotus, supistelut, liitoskivut jne. Ei näistä vaivoista todella taida ennen toukokuuta päästä!



Mukavaa viikkoa,



Noora ja Sulo 13+0

nordenskjold: Kiitos kysymästä, en käynyt tiputuksessa. Ymmärsin terveydenhoitajan puheista, että se olisi ollut vaan pikkukeikka tk:n puolella, mutta toisaalta kuulostaa järkevältä (omiin sairaalakokemuksiin verrattuna), että tiputus jatkuisi pidempään. Pitää seurailla oloa, joka on ollut viime päivinä energisempi, mutta oksentaa on kyllä pitänyt. Ketoaineet on katsottu neuvolassa viimeksi kuukausi sitten ja silloin niissä ei ollut mitään sanomista. - Ihan ohi aiheen: mulla tulee nordenskjold-nimestä aina lämpimästi mieleen Rokki-Mäkkäri, jonka vieressä asuin Mannerheimintiellä sinkkuvuosinani :)



Pohdiskelin tässä yksi päivä, että jotkut ihmiset tuntuvat vetävän herneet nokkaan, jos raskaana oleva nainen valittelee heikkoa oloaan tai epävarmuuden tunteitaan. Itselleni on sanottu, että pahoinvoinnista pitäisi nauttia, koska se tapahtuu hyvän asian takia! Minusta tuntuisi jotenkin hullulta, että äidin pitäisi sulkea mielestään kaikki negatiiviset tuntemuksensa raskauden aikana. Omasta mielestäni on ihan hyvä, että lapsen saamista tulee punnittua monesta näkökulmasta, jotta vanhemmuuteen voi kasvaa niin paljon, kuin se on mahdollista ennen lapsen syntymää. Tätä juttua siis ensimmäistään odottava on pohtinut...

Koin oloni ensimmäistä kertaa omaksi tutuksi itsekseni tänään. Ei ollut huono olo ja ruokaakaan ei tarvinnut olla koko ajan kippaamassa suuhun. Toivottavasti tämä olotila on pysyvä.



Taidan odottaa poikaa tällä kertaa, kun nuo tyttöraskaudet ovat olleet ihan erilaisia. Tämä alku noudattelee samoja linjoja kuin odottaessani tuota meidän tähän mennessä ainokaista poikaamme :) Säärikarvatkin kasvavat kuin viimeistä päivää -Järkyttävää!



Pitäisi kait varata aikaa sokerirasitukseen. Joudun käymään siinä kahteen kertaan :( ...mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.



Olen muuten samaa mieltä, että ikävistäkin tunteista pitää saada puhua. Itselläni on tuon pahoinvoinnin kanssa ollut aiemmissa raskauksissa niin vaikeata, että olen pahimmassa vaiheessa toivonut, etten olisikaan raskaana ja kun on oikein oksennellut ja siihen päälle saanut vielä järkyttävän migreenikohtauksen, ei ole enää muuta toivonutkaan, kuin että pääsisi itse pois kitumasta. Olon kohentuessa olen kuitenkin osannut nauttia raskaudesta ja iloita tulevasta vauvasta. Ei se raskausaika mitään iloa ja auvoa aina ole.



Kun odotin kolmatta lastamme, olivat kaikki loppuraskauden vaivat läsnä jo viikolla 20+. Nyt kauhistuttaa toden teolla, mitä tämän neljännen kanssa tuleman pitää...parempi kun ei murehdi etukäteen.



Synnytyskin hieman pelottaa. Lapsemme ovat olleet isoja syntyessään ja tämä kolmas syntyi todella nopeasti. En kerinnyt henkisellä tasolla mukaan ollenkaan koko tapahtumaan ja tuntui, kuin olisin jäänyt jyrän alle. Kahteen edelliseen synnytykseen verrattuna aivan täysin erilainen kokemus!



Meillä tulee ikäeroa kolmannen (tässä kuussa täyttää 1v) ja neljännen välille 1v6kk. On se jo ruhtinaallista, kun vertaa, että esikoisen ja toisen välissä oli vain hassut 1v2kk. Nyt nuokin ovat jo isoja, esikoinen täyttää kohta 10 ja kakkonen 9v...niin se aika kiitää. Lapsille emme ole asiasta vielä kertoneet, sillä emme halua kertoa vielä muille sukulaisille. Salaisuutemme ei säilyisi viikkoa kauempaa heidän hallussaan :p



Nyt pitää lopettaa, hyvää yötä kaikille!



Kanelisokeri 10+6

Pitkästä aikaa ilmoittaudun :-)



Pahoinvointi/oksentelu vei sitten sairalomalle. Voimat oli

niin loppu että huh huh. Nyt on vähän helpottanut ja

toivon todella että tämä tilanne tästä vain paranee :-)



Syödä on pakko edelleen usein ja pahoinvointi on pahinta

aamuisin ja iltaisin, mutta nyt on mennyt pari päivää oksentamatta.

Aamulla jo säikähdin että alkaako oksentelu, mutta kyökkäminen

riitti tällä kertaa. Saas nähdä miten vaikuttaa kun ei pääse

tarvittaessa lepäämään...



Lepo on näköjään mulle parasta ' lääkettä' pahoinvointiin/

oksenteluun. Magnesiumia otan kyllä päivittäin edelleen ja

meinaan jatkaakin.



72mama rv 13+0

Soittelin eilen neuvolaan, täälläkin oli ollut keskustelua siitä, että miten usein niitä neuvoloita tässä vaiheessa on.

No, meillä Helsingissä, ja kun odotan jo kolmatta, niin ekan neuvolan ja neuvolalääkärin jälkeen menen vasta rakenneultran jälkeen uudestaan neuvolaan. Meillä oli se np-ultra pari viikkoa sitten ja rakenneultra on joulukuun alussa. Ja vasta r-viikoilla 23-25 olisi seuraava neuvola, mikä mun tapauksessani olisi jouluna, joten hyppää lomien vuoksi heti tammikuulle saakka. Saan kuulemma mennä lyhyelle käynnille kuuntelemaan sydänääniä jos huolettaa, mutta muuten vasta sitten.



Miten teillä muilla? Ja entä ensimmäistään odottavat? Mä muistelen, että aikoinaan ekan ja tokan kanssa ravasin neuvolassa kyllä kk välein. Muistankohan ihan väärin, siitä kun on jo viisi vuotta aikaa kun nykyistä kuopusta odotin. Lapsemme ovat siis 4v ja 6v.



Synnytystä pelkään jo minäkin, ainakin Kanelisokeri oli tätä miettinyt. Tää on tätä " tieto lisää tuskaa" , pelkään ihan eri tavalla kuin aikoinaan ekaa ja tokaa tehdessä. Mulla on ollut keskenään kaksi hyvin erilaista synnytystä ja molemmista jäänyt jotain mietityttämään. Pelkääminen on muutenkin välillä niin ei-konkreettinen tunne, jota on vaikea perustella. Kun pelottaa niin pelottaa. Harkitsen asian puheeksi ottamista neuvolassa sitten vuodenvaihteen jälkeen.



Onko joku teistä harkinnut asian esille ottamista tai pelkopolille soittoa?



Lapsille ja ystäville kertomista on moni myös miettinyt. Me kerrottiin omille lapsillemme np-ultran jälkeen, mutta he eivät vissiin ole kovasti siitä vielä kavereille päiväkodissa tai eskarissa jutelleet, ainakaan en ole mitään kuullut. Kun kysyin asiaa, niin eskarilaisemme totesi, että se on vielä mun oma salaisuus :) Lapsemme tuntuvat prosessoivan sitä pikkuhiljaa, mikä onkin ihan hyvä kun tätä aikaa siihen on riittämiin.

Ystävillekin olemme viime viikosta alkaen pikkuhiljaa alkaneet kertoa. Emme tosin aio pitää tämän asian kanssa kiirettä, kerromme kun tulee luonteva tilaisuus kertoa. Ja kohtahan se jo näkyykin ihan kertomattakin...



Olen siirtynyt tällä viikolla äitiyshousuihin kun tavalliset housut ahdistivat töissä istuessa epämukavasti (vaikka seistessä mahtuivat vielä vallan mainiosti), ja sellainen selkeä pikku-kumpu tuossa alavatsanseudulla näkyy, varsinkin jos laitan kireän paidan. Tosin tämän hetken muoti, tunikat ja muut, kyllä peittävät mun kummun vielä tosi hyvin: kukaan töissä ei ole asiaa yhtään kysellyt tai vatsaa katsellut siihen malliin, että en usko kenenkään sitä vielä huomanneen. Tässä asiassa pituudesta on kyllä hyötyä, on masulla enemmän tilaa olla. En nimittäin välittäisi töissä ihan vielä asiasta kertoa.



Mulla on ollut kummallinen vaiva viime aikoina, tunnistaako joku tämän? Olen onnellisesti ollut jo ihan hyvinvoiva nyt pari viikkoa, mutta aamuisin aamupalalla mulla nousee tosi äkillisesti sellaisen huonon olon aalto, joka tulee ja menee ihan parissakymmenessä sekunnissa ohi. Olo on tosi paha ja oksettaa, sit se menee ohi ja pystyn jatkamaan syömistä kuin ei mitään. Olen tätä ennen juuri ottanut tyhjään mahaan raskaus-vitamiinit (ladyvita plus) ja mietin, että voisi joku aine niissä tehdä tämän olon? Muistanko oikein, että jollain tuli paha olo rautalisästä?? Näissä nimittäin on rautaa.



Voimia kaikille tähän pimeään ja (ainakin Helsingissä) tosi kurjanoloiseen päivää - vihmaa ja sadetta, pimeyttä ja harmautta näkyy työpaikan ikkunoista... Mutta onneksi meillä on kaikilla omat pikkuauringot sisällämme antamassa hyvää mieltä :)



Niipa rv 15+1

Jaksamista kaikille, joita pahoinvointi vielä vaivaa! Itsellä se on tällä 15. viikolla helpottanut melkein kahden kuukauden kuvotuksen ja oksentelun jälkeen ja arvatkaa, olenko onnellinen!!! Minä odotan ensimmäistä, enkä ois ikinä uskonu, että alku jo voi olla näin hankalaa... Moneen viikkoon en juuri pystynyt sängystä nousemaan ylös ja valitin kyllä ahkerasti ;)



Niipa: rautatabletit ei oo pysyneet mulla sisällä ja neuvolan mukaan niistä tulee pahoinvointia monille. Raskaus-multitabs sen sijaan pysyy sisällä, mutta otan senkin aina aterian yhteydessä.



riia75 rv 14+5

en kauheesti ehdi kirjottelee, mutta hyvää kuuluu ja voinnissa ei valittamista. Voimia kaikille ja hyvää loppuviikkoa!





mamseli_82

Meillä menee hyvin...

Eilen oli eka neuvolalääkäri painoa tullut vain 100g lisää mikä on hyvä =) Sydänääniä ei kuulunut.. on tuota mahaa itselläni edessä.... =)



Huoli syntyi kun lääkäri sanoi että minulla on haavauma kohdunkaulalla ???? lähetti papa näytteeseen.... sanoi että on eroosio... mutta neuvolatäti jolle soitin tänään katsoi koneelta ettei siellä lukenut mitään ja jos olisi jotain vakavaa ollut niin olisi se kuulemma sanonut...

Kohtu oli kasvanut normaalisti... 16.11 ultraääni...



Rv 11+6

Onpa mukava lukea, että pahimmat oireet alkavat olla suurimmalla osalla historiaa :)



Niipa: otin jo tuon synnytyspelon puheeksi neuvolassa ja terkka ainakin otti asian ihan vakavissaan. Ehdotti synnytystapa-arviota loppuvaiheessa raskautta. Pelkopolista ei ollut puhetta. En tiedä mitä se synnytystapa-arvio sitten pitää sisällään, mutta monen monta sektion kokenutta henkilöä kohdattuani, olen valmis ponnistamaan vauvani luonnollista kautta ulos, vaikka hän olisikin sitten kuusi kiloinen. :O



Käynnistystä en enää toista kertaa hyväksy, tämä kolmas nimittäin käynnistettiin ja synnytys oli yhtä polttoa sen vähän aikaa kun se kesti (3h20min). Mieluummin koen synnytyksen, joka alkaa spontaanisti ja etenee sopivasti, kuten kaksi ensimmäistä synnytystäni, eikä niin, että olen yhtä valtavaa ja jatkuvaa tuskaa täynnä ja etenen vaiheesta toiseen sellaista vauhtia, etten kerkiä kissaa siinä välissä sanoa. :(



Äh, nyt pitää lopettaa, kuopus repii eteisessä sanomalehtiä...



Kanelisokeri & papu 11+0

Nyt on käyty ekassa virallisessa ultrassa ja kaikki on hyvin. Neuvolalääkärihän mua pelotteli että kohtu ei vastaa viikkoja ja kaikkea sitä ehti miettiä sen jälkeen. Ultran perusteella vauva olisi jopa pari päivää pidemmällä kasvussa. En sitten tiedä onko kohtu niin hyvin jemmassa tuolla masun keskellä, että lääkäri tuollaisen kommentin antoi silloin. Seuraavaksi onkin neuvolakäynti joskus marraskuun loppupuolella.

Ilmeisimmin useimmilla on olo jo onneksi kohentunut ja niin on itselläkin. Päivittäin kyllä vähän yleensä jossain kohdassa kuvottaa, mutta ei pahasti.



Me ollaan kerrottu raskaudesta varmaan aikalailla kaikille ja aika hölmöltä tuntuisikin yrittää piilotella, kun mun maha on jo aika iso. Tuleva 3-vuotias isoveli tuumasi, että kun vauva kuoriutuu se sitten leikkii sillä.



Niipa, mäkin asun Helsingissä ja odotan kolmatta ja kuten sinä olen käynyt kerran neuvolassa ja kerran neuvolalääkärissä ja mulla on seuraava neuvola-aika marraskuun lopussa. Siis kerran kk:ssa tahdilla mennään. Tosin jos hoitajien irtisanominen tulee aika saattaa peruuntua tai muuttua. Kyllä varmasti aamuinen pahoinvointikohtaus voi johtua tyhjään mahaan otetusta monivitamiinista, oletko kokeillut ottaa sitä vasta kun olet syönyt vähän jotain alle?



Typo, hienoa että vauva on kasvanut normaalisti. Käsikopelolla vatsan päältä ei tosiaan voi satavarmasti kohdun kokoa arvioida varsinkaan jos se mahtuu hyvin vatsaonteloon eikä heti rupea törsköttämään ulospäin kuten allekirjoittaneella.





Ankkis rv14+3

iltaa..



pahoinvointi alkaa helpottamaan ja väsymys väistymään..onneksi. Jaksaa taas ollla töissä paremmin.



niipa: kyllä mulla ainakin on neuvola/lääkäri kuukauden välein¿ eka neuvola oli 4.10, sitten np-ulta 2.11 ja nyt kyllä jo neuvolakin ens viikolla eli 13.11¿hyvä vaan, että kun ensimmäistä odottaa, niin saa käydä useammin¿



niipalle uudestaan: mulla ainakin tulee heti vitamiinien jälkeen huono olo hetkeksi¿menee nopeasti kyllä ohi¿mutta ne vitamiinithan haisee niin pahalle¿että johtuiskohan siitä¿



-sylinalle rv 13+1

saan aikaiseksi palata tänne...

alku huuman jälkein alkoi sellainen pahoinvointi etti ikinä uskois. oksensin ja oksensin vaan, painokin tippui 5kg 6 viikossa. töistä en oikein pystynyt olemaan pois, ja kun kotona on vielä 2,5v touhottaja ja mies illat töissä niin se olikin jo sallanen yhtälö, että päädyin lopulta jorviin.

syy tolkuttomaan pahoinvointiin kuitenkin selvisi ja se oli KAKSOSET ja se vasta ylläätys oli, vaikkakin ihan mukava (kai) tulossa oli itseasiassa kolmoset, mutta ultrassa näkyi enää tyhjä pussi, ja vuotojakin oli ollut.



mutta nyt siis kaikki hyvin ja pahoinvointi on hellittänyt onneksi. joulua kovasti odotan ja sitä että nyt pääsen jo pian joulun jälkeen ensin sairaslomalle ja sit äippälomalle.



eikös täällä ollut joku muukin kaksosten odottaja?? olsi kiva vaihtaa kuulumisia vaikka ihan sähköpostilla tms.



michi rv 14+2