Miten kertoa ystävälle hänen olevan alkoholisti?

Ensinnäkin miksi haluat olla ilonpilaaja? Toisekseen miksi pidät yhteyttä jos et häntä kuitenkaan hyväksy sellaisena kun hän on?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sun ystävä itsekin tietää olevansa alkoholisti, joten 99% varmuudella sanomisistasi ei ole mitään hyötyä...

Näin.

Olen ollut tuollainen alkoholin suurkuluttaja ja olen vähän vieläkin.

Pari vuotta sitten minusta oli vielä ihan oikeasti hauskaa vetää pari kertaa viikossa pää täyteen, ja ärsytti kaverien huolestumiset ja kyseenalaistamiset: Minusta juominen oli ihan oikeasti kivaa, enkä kokenut siitä juuri mitään haittoja. Heidän oli omissa krapula-ahdistuksissaan (jollaisia en itse kokenut) tätä vaikea käsittää, eivätkä suostuneet uskomaan kun sanoin, ettei minulla ole mitään hätää vaan ihan oikeasti minusta nyt vain on kivaa olla kännissä. 

Nyt olen parin vuoden kuluttua itse vähän väsynyt jatkuvaan juomiseen enkä saa siitä enää samanlaista hyvää fiilistä kuin pari vuotta sitten, joten humalahakuinen juomiseni on vähentynyt kuin itsestään.

Sama kuin sanoisit lihavan olevan lihava...

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin sanoisit lihavan olevan lihava...

Nuo "runon" roikkuvat allit menivät kyllä yli.

Voisit kysellä onko elämässä kaikki hyvin, kun olet huomannut, että juot aika usein itsesi känniin. Johonkinhan sitä juomista tarvitsee. Voi suuttua tai sitten ottaa onkeensa.

Mutta näin muutaman läheisen alkoholistin kokemuksella on pakko todeta, että kukaan ei välttämättä voi vaikuttaa mitenkään juomiseen. Jos ystäväsi vanhemmat ovat alkoholisteja, hänellä voi olla sellaiset geenit, että juomista on vaikeampi lopettaa. Läheiseni joi, käytti päihteitä ja menehtyi aika nuorena sen takia. Pelkäänpä, että toinen on menossa samaa tietä, se vain kestää kauemmin, kun oli kauemmin työelämässä eikä voinut juoda päivittäin. 

Alkoholistin juominen on juuri sellaista alusta asti, että juodaan naamat. Vähitellen siitä tulee sekoilua, voi kehkeytyä ilkeilyä ystäviä ja läheisiä kohtaan, jolloin nämä ottavat etäisyyttä. Kännissä sattuu ja tapahtuu ja ajan mittaan normaalissa elämässä elävät ottavat etäisyyttä ja kavereiksi jäävät muut alkoholistit ja bilettäjät. 

Sitten kun saat lapsia, voi tämä alkoholistikin saada lapsia ja joudut miettimään mitä pitäisi tehdä. Sinua ehkä värvätään peittelemään juomista ja saatat joutua miettimään pitääkö tehdä lasu lapsista.

Se on pitkä tie ystävälle, joka haluaa pysyä alkoholistin ystävänä ja läheisenä kaikesta huolimatta. Olen kulkenut sitä tietä, kunnes en enää jaksanut. Olisi pitänyt jo nuorena tehdä pesäero kuten moni muu teki. 

Eräs tapa saattaisi olla hankkia vihkosia alkoholismista ja jättää niitä postilaatikkoon tms. Joskus joitakin auttaa lukeminen siitä ja oivallus "Tämähän kertoo ihan minusta ...". Omassa rauhassaan ilman muita saattaa olla helpompi miettiä asioita ja hakea apua ammatti - ihmisiltä, joiden tiedot voisi olla vihkosissa.

Varmaan hän on niin vaikeassa tilanteessa ja niin suurissa ongelmissa (?), että tarvitaan sitten myöhemmin tukihenkilö tai muu huolenpitäjä, siis ammattilainen, joka huolehtii hänet sairaalaan tms. ja ohjaa mielenterveyspalveluihin. Nämä kaikki ovat ammattilaisten tehtäviä, itsellesi älä missään tapauksessa ota tätä roolia, se on liian raskas ja voi pilata sinun oman elämäsi, koska se on ns. kaikennielevä auttamistehtävä ja usein loputon ja mahdoton eli loppua ei näy vaan jatkuu aina ja ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuivilla 2 vuotta ollut alkoholisti  vastaa: jos otat asian puheeksi esim. sanomalla, että sinun mielestäsi ystävä juo liikaa ja olet huolestunut asiasta, on kaksi todennäköistä vaihtoehtoa: Kaverisi joko kuittaa asian vähättelemällä tai raivostuu sinulle. Kuitenkin puheeksi ottaminen auttaa noista reaktioista huolimatta, koska alkoholisti tajuaa, että muut(kin) huomaavat hänen juomatapansa oleva ongelmallinen. Tärkeää on ottaa asia puheeksi syyllistämättä, ei siis kannata sanoa esim. Ettet jaksa lähteä hänen kanssaan ulos koska et jaksa katsella humalaista seuralaista. Ilmaise mieluummin huolestuneisuutesi ja se, että olet valmis tukemaan 

Höpö höpö. Mä olen alkoholisti eikä muiden sanomiset mitään tunteita aiheuta. Mies lopetti vuosien jankuttamisen kun sanoin että tossa on ovi. Ei lähteny ja loppu se turhanpäiväinen länkytys. Ite ei juo lainkaan. Muutama erittäin hyvä ystävä mulla on, tuntevat mut ja tietävät ettei niistä sanomisista mitään aiheudu. Ihminen itse päättää juoda, turhaa tommonen toisten ihmisten sörkkiminen. Sama kuin tulisin sun kotiin länkyttämään kuinka sikolätti sun kämppäs on. Laittaako se siivoamaan enemmän?

Mä oon dokannu aina siks ku se on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisit kysellä onko elämässä kaikki hyvin, kun olet huomannut, että juot aika usein itsesi känniin. Johonkinhan sitä juomista tarvitsee. Voi suuttua tai sitten ottaa onkeensa.

Mutta näin muutaman läheisen alkoholistin kokemuksella on pakko todeta, että kukaan ei välttämättä voi vaikuttaa mitenkään juomiseen. Jos ystäväsi vanhemmat ovat alkoholisteja, hänellä voi olla sellaiset geenit, että juomista on vaikeampi lopettaa. Läheiseni joi, käytti päihteitä ja menehtyi aika nuorena sen takia. Pelkäänpä, että toinen on menossa samaa tietä, se vain kestää kauemmin, kun oli kauemmin työelämässä eikä voinut juoda päivittäin. 

Alkoholistin juominen on juuri sellaista alusta asti, että juodaan naamat. Vähitellen siitä tulee sekoilua, voi kehkeytyä ilkeilyä ystäviä ja läheisiä kohtaan, jolloin nämä ottavat etäisyyttä. Kännissä sattuu ja tapahtuu ja ajan mittaan normaalissa elämässä elävät ottavat etäisyyttä ja

Olet väärässä, ja kuvailit jotain alkoholistin äärityyppiä.

Itselläni on masennuksen itselääkinnän takia kehittynyt alkoholiongelma, mutta en ikinä ole naamat, enkä tavoittele humalaa. Moni ei tietäisi edes, että olen juonut jotain. Käyttäydyn asiallisesti ja puhun selkeästi. Heti jos huomaan itse, että kieli alkaa kangertua, niin vetäydyn omiin oloihini. En halua altistaa muita. En myöskään rettelöi enkä ajaudu hankaluuksiin. Että niin, ei ole alkoholismi pelkkää kännäämistä kyllä.

Voit minun mielestä hyvin sanoa, että olet huomannut hänen runsaan alkoholinkäytön ja jos hän haluaa puhua asiasta niin olet valmis kuuntelemaan. Ei välttämättä avaudu heti, mutta joku päivä voi hyvinkin ottaa asian puheeksi, jos on miettinyt lopettamista ja tarvitsee siihen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit kysellä onko elämässä kaikki hyvin, kun olet huomannut, että juot aika usein itsesi känniin. Johonkinhan sitä juomista tarvitsee. Voi suuttua tai sitten ottaa onkeensa.

Mutta näin muutaman läheisen alkoholistin kokemuksella on pakko todeta, että kukaan ei välttämättä voi vaikuttaa mitenkään juomiseen. Jos ystäväsi vanhemmat ovat alkoholisteja, hänellä voi olla sellaiset geenit, että juomista on vaikeampi lopettaa. Läheiseni joi, käytti päihteitä ja menehtyi aika nuorena sen takia. Pelkäänpä, että toinen on menossa samaa tietä, se vain kestää kauemmin, kun oli kauemmin työelämässä eikä voinut juoda päivittäin. 

Alkoholistin juominen on juuri sellaista alusta asti, että juodaan naamat. Vähitellen siitä tulee sekoilua, voi kehkeytyä ilkeilyä ystäviä ja läheisiä kohtaan, jolloin nämä ottavat etäisyyttä. Kännissä sattuu ja tapahtuu ja ajan mittaan norm

täytyy kyllä sanoa että vaikka sinä alkoholisti luulet ettei kukaan huomaa sinun olevan kännissä, niin kyllä he huomaavat. 

 

Tuttavani on alkoholisti ja huomaan heti kun on ottanut lasillisen. Näen sen silmistä ja olemuksesta. 

ja karuinta on että vaikka hän on räkäkännissä niin väittää ettei ole ottanut mitään tai korkeintaan yhden.

Voit sanoa sen ihan suoraan. Tai sanot että "minun.mielestäni". Ei hän kuitenkaan usko.

Kaveripiirissä huomautettiin henkilölle, joka juo. Huomauttajien kanssa meni välit pitkäksi aikaa, ja paljon juova henkilö tiedosti itsekin juovansa liikaa. Riski on menettää ystävyyssuhde, mutta hyvin ymmärrän että haluat asiaan puuttua. Jollain tasolla alkoholistit tietävät käyttävänsä liikaa, mutta parantuvat vasta kun tiedostavat sen itse ihan kunnolla. Alkoholistista itsestään pitää lähteä halu parantua.