Eronneet!

ts vasta sitten kun pystytte taas kohtaamaan toisenne, viettämään synttäritä yhdessä, sopimaan KAIKISTA lapsiin liittyvistä asioista hyvässä hengessä, viettämään aikaa muutenkin perheenä tuntematta vanhoja kaunoja... vasta sitten lapsetkin pääsevät kokonaisuudessaan erosta yli kun huomaavat että elämä jatkuu ja kaikki ovat tyytyväisiä :)

Lapsilla menee oma aikansa ja sekin on niin yksilöllistä. Mutta jonain päivänä he kiittävät sinua siitä että olit vahva ja rakastit itseäsi tarpeeksi.

Eron jälkeen useimmiten molemmat perustavat uuden perheen, miehet keskimäärin nopeammin kuin naiset. Lapsille tulee kaksi perhettä, joiden kanssa he viettävät arkea ja merkkipäiviä.



Lapset eivät pääse yli vanhempiensa avioerosta koskaan. He muistavat sen vielä aikuisinakin pahimpana asiana, mitä heille on tapahtunut. En eroaisi muuta kuin tilanteessa, jossa lapsille tapahtuu ilman eroa jotakin vielä pahempaa. Henkinen pettäminen ja luottamuksen menettäminen ei ole riittävä syy rikkoa lasten perusturvallisuutta. Jos ei osaa luottaa, seuraavassa suhteessa tulee ihan sama ongelma esiin. Ap:n kannattaisi mennä terapiaan käsittelemään kyvyttömyyttään sitoutua.

Et kai ole tosissaan?

Avioeroko lapsuuden pahin juttu? Itse 5 vuotiaana erolapsena voin kertoa, etten ole avioerosta kärsinyt millään tavalla. Nyt 25 vuotta myöhemmin olen syvästi kiitollinen kaikista niistä läheisistä ihmisistä, joita vamhempien ero aikoinaan tielleni toi ja tuo.

Asioilla on aina tapana järjestyä.

oli aivan kun mun tekstiä 10v sitten, lapset silloin 1,2 ja 4vee. Mies uskoton, eka kerta annoin anteeksi mut eihän enää ollut perustaa mihin rakentaa suhdetta joten... Erottiin ja varmasti on tehnyt virheitäkin mutta hyvin on mennyt. Tärkeintä on että ei puhuta lapsille pahaa toisesta ja että sekä isä että äiti on tärkeänä osana lasten elämässä. Tärkeä on myös se että ei liian aikaisin oteta heidän elämään uusi tyttö/poikakaveri vaan antaa vuosia mennä. Sitä en suosittele että eron jälkeen vietetä (leikitä) perhettä esim jouluna jne, ei voi sekä syödä kakun että säästää sitä vaan kun on eronnut on eronnut. Toki voi joskus tavata niin että iskä käy kahvilla kun hakee lapset että lapset näkee että äidillä ja iskällä toimii ilman huutamista mutta se että juhlapyhiä leikitään perhettä antaa AINA pienen toivomurusen lapsille että " ehkä sittenkin" ja sit he taas pettyvät kun huomaa että ei iskä muutakaan takaisin vaikka eilen/viime viikolla oli niin hauskaa. Kun sinä voit hyvin (kun eroat) niin lapsetkin voivat hyvin. Tsemppiä.

niin mikä sitten on? Minkälaisen mallin lapsilleen antaa ihminen, joka ei kunnioita itseään vaan antaa satuttaa itseään uudelleen ja uudelleen? Ja minkälaisen miehen mallin antaa isä, joka rikkoo perheensä asettamalla sen jatkuvasti kakkossijalle ja muut naiset oman perheen edelle?



Ei kenenkään tarvitse elää parisuhteessa vailla luottamusta ja rakkautta. Kuinkakohan monta onnetonta suomalaissukupolvea on jo kasvatettu tämän " kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -mentaliteetin ohjaamana?



Lasten kannalta eron myötä saattaa jopa syntyä sikäli parempi tilanne, että heidän kanssa ollessaan isä keskittyy heihin ja panostaa heihin ja asettaa heidät ykkössijalle. Tai näin voisi toivoa hänen tekevän.



Mutta se on kyllä totta, että lapset pääsevät sinuiksi eron kanssa sitä nopeammin ja paremmin, mitä paremmin vanhemmat pystyvät kommunikoimaan keskenään sopuisasti. Mikä ei tämäkään tarkoita sitä, että riitoja on viimeiseen asti vältettävä ja suostuttava kaikkeen mitä toinen vanhempi haluaa, se synnyttää vain suurempia riitoja ja katkeruuksia myöhemmin, mutta jos riidellään niin riidellään asioista ja asiallisesti ja selvitetään ne asiat niin hyvin kuin pystyy.