**HUHTIKSET -05 Marraskuun jutut**

nostelen, kun ei nyt mitään muuta mainittavaa löydy... Neidin uusiin hiuksiin on jo totuttu jotenkin, saas nähdä mitä keksii seuraavaksi.



Mutta nyt nukkumaan!



Äippä + Jenna unten mailla

Tänään suureksi tyrmistyksekseni huomasin, että en enää työkoneellani pääse tänne keskustelupalstalle, koska se on " sopimaton" sivu. Työkaverini (miespuolinen) kanssa nauroimme, että tästähän kärsii koko työryhmä, jos minä joudun höpöttämään " vauva-juttuja" kollegoille. EN todellakaan tuhraa kalliita työminuutteja netissä lorvimiseen juuri lainkaan, ja ole oikeasti aika suivaantunut.. Klassisena vertailukohtana nostin mieleeni tupakoitsijat, jotka seisovat pihalla monen monta hetkeä päivässä. Tämä kaikki tietenkin hyvällä huumorilla. Jos tämä on kaupungin mielestä hyvää henkilöstöpolitiikkaa, niin hieno homma. Luppoaikaa ei töissä viime aikoina olekaan ollut, joten eipä tänne ole muutenkaan ehtinyt höpisemään..



Oli kiva kuulla Kentistä ja Mallusta, ja teistä kaikista tietenkin.



Kentin matkan odottaminen kuulosti tutulta. Me ollaan mieheni kanssa menossa maaliskuussa New Yorkiin ja se on jotenkin vaan " se juttu" , jota niin odottaa. Toisaalta, olen myös ihan tietoisesti pysähtynyt nauttimaan juuri tästä ja nyt. Olen siinä ajoittain aika huono, mutta nyt olen huomannut, miten paljon askarteluhetket esikon kanssa tai eläinleikit PIhlan kanssa antavat, kun niihin oikein antautuu.. Oppia ikä kaikki.



Pihla kävi viime viikolla puheterapiassa. Olin taas sen keikan jälkeen niin ylpeä, että oksat pois. Pihla kysyi heti " missäs ne muumit on?" ja seuraavaksi totesi puheterapeutille " leikitään nyt" . Ja siinä leikin lomassa hän esitteli sitten kaikki sanalliset taitonsa. Pihlalla on kuulemma ikäistään kypsempi mielikuvitus ja laaja sanavarasto (mieheni sanoi, että naisen hommiin kuuluu kehua kaikkia, mutta minä tietenkin haluan uskoa, että oma tyttöni on aivan erityisen upea). Pihla väläytti melkein kaikki konsonantit, mutta kuten puheterapeuttikin totesi, PIhlalla on niin valtava kiire, ettei hän höpötyksen määrältä ehdi kuulemaan, mitä sanoo. Puheenparannusleikkaukseen emme onneksi joudu. PUheterapia aloitetaan varsinaisesti kolmivuotiaana, mikä on kuulemma aikainen aloitus, mutta PIhla on kuulemma siihen kypsä..



Nyt PIhla kiipesi syliini ja haluaa " salamapeliä" eli kuulemisiin!

Täällä elellään kiireistä kotiäidin arkea, keskellä hallittua kaaosta =)



Kivalta kuulostaa Lyle teidän tuleva reissu, kai mekin sitten joskus.



OIkeastaan tällä hetkellä suurimman esteen reissamiselle luo miehen gradun tekeminen ja vaikeus löytää lastenhoitajaa. Jos siis ajatellaan, että me miehen kanssa lähdettäisiin reissuun. Äiti ottaisi mielellään poikia, mutta ei yli yhden yön. Ymmärrän häntä täysin, poikien kanssa on raskasta ja Anton alkaa ikävöidä minua. Tällä hetkellä vajaa vuorokausi on ok Antonille, sitten poika muuttuu itkuiseksi ja alkaa ikävöidä. Eli symbioosissa elämme tällä hetkellä ja vahvasti. Näin on kuitenkin oikein hyvä, koitan nauttia pojista koko ajan, niin lyhyen aikaa ovat pieniä. Tosin aina se ei ole niin helppoa. On niitä päiviä, kun mietin, että ihanko oikeasti ei ole palautus oikeutta. Suurimman osan ajasta nautin kuitenkin heistä. IHanaa kun Antonin kanssa voi jo tehdä tosi paljon juttuja, askarreltiin isänpäiväksi savitaulu, jossa poikien jalanjäljet, sitä oli tosi kiva tehdä yhdessä.



Äidillä tulee nyt jo haikeus, esikko menee ensi vuonna kouluun ja meillä alkaa uusi elämän jakso, jota toisaalta odotan ja toisaalta pelkään. (viime viikkoiset tapahtumat vaikuttavat nyt minuun tosi paljon) Mietin, että miten sitä onnistuisi kasvattamaan niin, että toisen on hyvä olla ja näkisi, jos apua oikeasti tarvitaan ja osaisi vielä hakea apua.



Mutta sitten valoisampiin asioihin, Anton on aivan ihastuttava pieni mies. Puhuu paljon ja tosi pitkiä ja vaikeita lauseita. POjan juttuja on ihana kuunnella. JOtenkin elämän on siltä osin helppoa, Anton osaa sanoa mikä on vikana ja hälle saa nauraa maha kippurassa välillä.



Käytiin tänään ottamassa infulenssa rokotus Antonille, esikko ei sitä saanut, pitkän pähkäilyn jälkeen totesin, että emme sitä hänelle ota. Hirveä huuto satiin neuvolassa aikaan ja lopun aikaa Anton räpelsi reittä ja sanoi, " sattus " sekä mulkoili tätiä loukkaantuneena. Meillä oli sijainen, joka oli hänkin tosi kiva, oma neuvolan täti on siis todella ihana, joten oli mukava huomata, että sijainenkin oli oikein kiva.



Mutta nyt hommiin, ennenkuin haen Antonin, taidan mennä ulos poikien kanssa iltapäivällä, on niin kiva ilma =)



Mareila+Rakkaus-Anton

TOsi hienoa Lyle, että Pihlan puheterapia menee noin hyvin. Tottakai uskot, että täti ei kehunut vain kehumisen ilosta, miehet ovat välillä ilonpilaajia ;)



M the palstaterroristi ja A

Hööh, mä ajattelin tänään alottaa suursiivouksen. Tuntuu, että kaikki kaaostuu, siis silleen, että kun hätäpäissä siivoilen arkena niin lopulta kaikki on vaan jotenkin päin jossain ja pitäis repiä tavarat kaapeista ja hyllyistä ja oikeesti SIIVOTA!



Tosi kiva, kun Pihlan puheterapia sujuu!! Muute ihme, että miehillä on tapana ajatella juuri noin " no, kaikille ne sanoo tolleen" :/ Totta kai Pihla on taitava!! Muuten, New York kuulostaa ihanalta, täytyy sanoa!



Meillä ei kolmannen kanssa, Amandan siis, ollut mitään rimaa oikeestaan, ajateltiin että yritetään nyt heti perään ja onnistukin heti. Esikoinen oli sillon vajaa kuus ja alotti koulun sitten elokuussa että se sopi hyvin.



Tuli vielä tosta koulusta mieleen, että välillä ain hätkähdän, että esikoinen on niin iso. Se siis näyttää jo isolta ja kun se tekee kouluhommia niin sehän osaa siis hirveesti kaikkea ja sen jutut on isoja (paitsi on ne onneks välillä vielä tosi pikkusen juttuja...)



Emil ja Amanda on nyt ollut koko viikon kotona, Emilillä on ollut lievä vatsatauti. Eilen oli eka ihan terve päivä, mutta ajattelin, että paras nyt kuitenkin pitää vielä tänään kotona. Että hulinaa on ollut joo, mä olen kuitenkin ollut töissä koko ajan.



Anoppi tulee tänne keskiviikkona ja sitten lauantaina päästään miehen kanssa ulos. Ihanaa! Amandaa tässä pikkuhiljaa totutellaan :) Kyllä sillä jo kesällä meni tosi hyvin noin ilta/-yöhoidot, ja erityisesti kun on sisarusten kanssa kotona. Tykkäävät kaikki kolme nukkua yhdessä mykkyrässä. Sitten helmikuussa mies tulee Amandan kanssa Suomeen, mutta A on oikeestaan yksin sen ajan mun vanhemmilla, mies menee yksiin häihin, jotka on kauempana. Mutta Amanda kun on niin jauhanut lumesta, ja täällä sitä ei koskaan ole.



Hehe, hyvä jos Jennan hiuksiin on totuttu, Matilda meillä jo vähän vanhempana kerran päätti leikata itelleen otsatukan, ja sitä sitten itkettiin ja naurettiin jälkeen päin :)) Ja Emil vuosi sitten leikkas Amandalle kivan pystärin!! Amandan tukka oli kuulema likanen..



No niin, nyt nuo haluaa leipää ja omenaa. Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille teille!!

Toivottavasti Kentin ja miehen ilta oli onnistunut =)



Mites Milenna, vieläkö yhdessä kasassa?



Äippä, hyvä jos olette jo tottuneet Jennan uusiin hiuksiin



Minulla on hirvittävä kiire, tentti ensi maanantaina, joten vaan ihan tosi nopsaan tulin kirjoittelemaan. Viikonloppu meni oikein kivasti. Lauantaina oltiin miehen ja ystäväpariskunnan kanssa syömässä ja katsomassa stand up-komiikkaa. Hauskaa oli, saatiin nauraa maha kippurassa =) Pojat olivat äidilläni yökylässä, heillä oli mennyt oikein hienosti, Antonkaan ei minua juurikaa kysellyt.



Parturista tuli mieleen, onko moni hippu käynyt parturissa tai onko muuten vaan leikattu tukkaa ( ei lasketa sisarusten tekemiä leikkauksia ;)) ja miten leikkaaminen sujui? Anton ei ole ollut, tukkaa on leikattu kerran ja silloinkin A meni karkuun minkä kintuista pääsi ja karjui matkalla =(



Nyt tenttikirjan pariin, mukavaa viikkoa



Mareila+Anton

oli varmaan kolmas kerta, kun neidin hiuksia leikattiin. Tosin 2 ekaa kertaa oli kohteena vain etuhiukset ja leikkaajana minä. Kohtalaisen nätisti neiti ne ekat oli, vähän pää pyöri, mutta sai kumminkin homman hoidettua kiitettävästi. Nyt parturikin kehui, kun Jenna niin hienosti istui ja katseli, kun leikattiin. Ei pää pyörinyt eikä mitään muutakaan. Tosin äiti istui viereisellä tuolilla, joten ei tarvinnut senkään takia päätään käännellä.



Meidän herra 7v oli ekan kerran parturissa 4v, kun ei antanut mun koneella leikata. Siinä sitten oli ' käivärä kakara' eli kieppui jos johonkin ja olkapäät korvissa melkein koko ajan. Leikkaa siinä sitten, kun ei sakset mahdu niskaan. :S Sen jälkeen tuumasin, että kotona leikataan ja koneella vaikka mikä olis. Onneksi rauhoittui sen jälkeen ja on saanut koneella vetää kesätukat. :)



Mutta pitää jatkaa hommia. On tiedossa yhtä ja toista ja se joulukin lähestyy... Hyvää loppukuuta, toivoo



Äippä ja Jenna

Pikku-E:llä on luonnonkiharat hiukset ja vielä ei olla koskaan raaskittu viedä häntä parturiin tai ajella kotona koneella. Hiuksia on leikattu kaksi kertaa ja melkein vois sanoa, että menee kategoriaan " sisarusten tekemät leikkaukset" . Mie ite siis oon ollu asialla, mutta viimekeväinen tukanleikkuun lopputulos oli kiharaversio Ihmemies Mcgyverin tukasta eli edestä ja sivuilta lyhentelin vähän vissiin liikaaki ja takaa jäi sit semmonen tsekkiletti. No nyt eilen sitte kynin niillä äitiyspakkaus-kynsisaksilla poitsulta suihkun jälkeen otsalta ja korvien päältä muutamat sentit pois. Onneks on luonnonkihara tukka, muuten olis varmasti aika karseen näkönen. Nyt on oikeestaa ihan kiva ja poikamainen tukka. :) Ja niskassa edelleen muutamat kultaiset enkelin kiharat.



Eipä antanu nuorimmainen E äipän pitkään kirjotella. Mukavaa Pikkujouluaikaa kaikille!



S ja E

Enpä ookaan muistanut taas käydä..

Mahasta tosiaan päästiin jo, sieltä putkahti pikkuinen peikkoneiti 6tunnin ja 22minuutin voimankoitoksen päätteeksi.

Rv oli 40+2 kun aamuyöstä heräsin suppariehin, mitkä pian kovenikin niin että piti sairaalaan lähteä. Sairaalassa oltiin joskun 6 maissa ja jo puol 10 oli tyttö maailmassa. Strategiset mitat oli 3,610kg ja 50,5cm.

Oli iloinen yllätys että itekseen käynnistyi ja ei kestänyt tuon kauempaa. Meijän lapset oli todennäkösesti sitten tässä, kaks ihanaa prinsessaa, joista ollaan kyl koko sydämestämme kiitollisia:)



Hyvin on elo lähtenyt käyntiin, Miia on välillä innokkaasti auttamassa vauvan hoidossa(välillä vähän liiankin innokkaasti) ja välillä taas tuntuu mustis olevan, vaikka isompaakin sylitellään ja halitaan ja koitetaan ottaa mukaan kaikkeen. No, toivotaan vaan että tuo mustasukkaisuus loppuis.



Hippusen hiuksista oli teillä ollut juttua..Miialla on kans luonnonkiharat hiukset, eikä niitä oo takaa raaskittu leikata ollenkaan..muutamia kertoja on edest' pitänyt napsia kun silmille menee. Takaa ovat varmaan puoleen selkään asti.



Milenna ja tytöt 04/05 ja 11/07

Milennan perheelle onnittelut pikkuisesta prinsessasta =)



En muista kerroinko, oltiin viime su kaverin polttareita suunnittelemassa, siellä oli reilu 7 viikkoinen tyttövauva, joka oli aivan mahtavan suloinen ja rauhallinen pakkaus. EI sitä muistanutkaan, miten pikkuisia ne voi olla, vaikka tyttö oli kuitenkin syntyessään yli nelikiloinen, niin pieni kuin mikä ja ihana. KUmma kyllä minulle ei tullut " mulle kanssa" fiilisistä. ELi ehkä sen kolmosen kanssa odotellaan vielä, saas nähdä mitä käy, kun ystäväni saa helmikuussa vauvan.



Jep, hauskaa viikonloppua toivottelen, maanantaina on tentti ja siihen olen käyttänyt aikaa tosi paljon ja siivous on vähän jäänyt, eli imurin kanssa käyn taistoon pölyä vastaan =)



Mareila+Anton

En ole ehtinyt kuin vilkaisemaan nettiä kohta kuukauteen. Ihan tervettä vaihtelua, vaikkakin mulla on sen seurauksena hirvittävä patoutunut puheripuli. Miehellä on töissä niin järjetön kiire tällä hetkellä, ettei me oikeasti ehditä puhua ikinä kunnolla kahden kesken. Väliaikaista kai tämäkin on, mutta ei järin mukavaa.



Milenna! Onnea tyttösen johdosta!

Milenna kyselikin tellun katsomisesta. Minä huolehdin ihan samasta asiasta ja kävin aina nykimässä Helkaa kauemmas. Sitten mies väitti, että oli nähnyt jonkun silmälääkärin haastattelun telkkarissa, ja tämä lääkäri oli pitänyt suorastaan lasten kiusaamisena sitä, että pelotellaan silmien menevän pilalle (näin meillä kotona sanottiin) ties millä säteilyllä (näin miehen kotona sanottiin) ja ettei sillä hänen mukaansa ole mitään vaikutusta, vaikka tuijottaisi töllötintä nenä kiinni kuvaruudussa. Vaikea uskoa, mutta lopetin sitten jankuttamisen aiheesta. Lopputulema on joka tapauksessa ihan sama, vain ilman riitelyä.



Sanna-P mietti vauvojen uniasioita. Oivalla on nyt meneillään sellanen kausi, että päiväunet on muutoksessa. Yllättävän vähän olen kuitenkin edes miettinyt asiaa tai kokenut sitä ongelmaksi. Oiva on edelleenkin hyvin tyytyväinen luonne, eikä paljon huutele, mutta iso asia on ollut sekin, että meillä on jo tietty päivärytmi Helkan ansiosta. Sen mukaan mennään ja Oiva tulee mukana. Helkan kanssa oli paljon enemmän hakemista rytmeissä. Tämä asia on toisen lapsen kanssa kyllä paljon helpompi.



Hippusen uniasiat tällä hetkellä pitää sisällään periaatteellisen kiukuttelun, kesto 30min-1t...

" Minä EN haua nukkua! Minä EN haua tätä tyynyä, tämä on ihan TYHMÄ tyyny! Minä EN haua äitiä, äiti mene POIS! Äiti missä sinä olet, tule takaisin!" jne... Parhaimmillaan kaikki mitä sängystä löytyy, viskoutuu sieltä alas, Helka yrittää nukkua istualtaan tai päällään tai lattialla, plus huutaa ja rääkyy tottakai ja ilmoittaa kaiken olevan tyhmää ja tylsää. Lisäksi Helka on useampaan otteeseen ilmoittanut, että haluaa olla kiukkuinen ja huutaa, joten silleen sitten. Itse asiassa sillä on kauhea sylin tarve ja tarve kuulla, että sitä rakastetaan. Joskus se auttaa, joskus se haluaa siitä huolimatta huutaa. Kai tääkin taas joskus menee ohi. Ihan hyvä oli kuulla, että muilla on suunnilleen samanlaiset yö- ja päiväunien määrät. Olen sitä mieltä, että päiväunet on edelleen erittäin tarpeen (jos jää väliin, sen kyllä huomaa), mutta ei tunnu olevan helppoo just nyt teki mitä teki.



Toinen Helkan must-kiukuttelukohtaus liittyy pukemiseen ja uloslähtemiseen. Voi jumpe että minä tällä hetkellä vihaan ulos lähtemistä. Nyt ei nimittäin saa auttaa enää yhtään, käskyt ja kehotukset aiheuttavat lähinnä vastakohtansa, lisäksi pukemiseen myös liittyy periaatteellinen halu kiukutella. Kun lopulta olen saanut huutavan ja sätkivän neitokaisen ulos ovesta, kaikki on kuin taikaiskusta ihan hyvin. Mulla vaan edelleen nousee savu korvista ja hampaat kirskuu.



Mallu sanoi, että on ollut haikeutta vauvojen perään. Niinpä! Helkan pieniä vaatteita vei varastoon vielä sillä mielellä, että pianhan näitä tarvitaan uudelleen. Nyt taas en millään raaskisi viedä mitään pois... Äitiyspakkauksen koppaakin venytin olohuoneen penkillä useamman viikon sen jälkeen, kun Oiva siirtyi pinnasänkyyn. En vaan halunnut viedä sitä pois! Vauvakuumetta ei just nyt ole yhtään, en todellakaan halua kolmatta pientä. Olen miettinyt, että jos kolmannen aika tulee,

niin se ois hyvä siinä vaiheessa, kun Helka menee kouluun, että vois olla silloin itsekin kotona. Tai katotaan nyt, jos saan vielä joskus jostain töitä vai jäänkö kotiin kasvattamaan sammalta selkänahkaan. Uskallankohan edes ääneen sanoa, kuinka vähän tykkään olla kotona. Tottakai haluan olla lasten kanssa, mutta muuten kotona oleminen on ihan ---. Joulun jälkeen aion taas mennä maalauskurssille ja jotain muutakin pitäisi keksiä, muuten en kestä. Voi kun olis mahdollista tehdä vaikka jotain osa-aikaista työtä tai jotain vastaavaa, pysyisin jotenkin järjissäni. Mua ärsyttää, kun anoppi koko ajan nyt puhuu, kuinka tärkeää on olla lasten kanssa kotona kun ne on pieniä (se oli kauhuissaan, kun Helka meni 1-vuotiaana hoitoon), enkä kiistä sitä, ja aikomus onkin ollut olla kotona ainakin pari vuotta. Mutta tosiasia on, että minä tarvin virikkeitä, aikuisia ilman lapsia ja välillä aikaa olla ihan yksin ilman ketään syliteltävää - mies ja kissa mukaanlukien.



Tästä tuli taas romaani ja voisinpa kirjoittaa vaikka toisenkin, ellei tietokoneen akku olisi lopussa ja virtapiuha hukassa.

Viikonloppu meni tenttiin lukiessa, joten pojat saivat oikein isi viikonlopun. Esikoisella oli elämänsä ensimmäinen fudisturnaus ja sinne iskä viipotti innoissaan. POika oli pelannut tosi hyvin ja sai parhaan pelaajan palkinnon =) Oli niin polleata isiä ja poikaa että, kun tulivat takaisin. Lauantaina turnauksen jälkeen mies vei pojat uimaan ja ulos ja teki kaikkea kivaa. POjat nauttivat silminnähden ja olivatkin tosi väsyneitä illalla.



Sunnuntaina mies meni taas esikoisen kanssa turnaukseen, ja minun äiti haki Antonin, sai A nauttia vähän isoäidistä ihan itse. Olivat käyneet jätskillä ja sen sellaista =) Esikkokin meni illalla äidin luo ja siellä pojat olivat yön ja koko maanataipäivän (olivat olleet taas ulkona ja uimassa yms) Eli siis todellinen hemmottelu viikonloppu pojilla =) MInä taas luin tenttiin kuin hullu. Eilen tentin jälkeen lukemaan ja luennolle, aikas poikki olin illalla ja sairas ikävästä.



Antonilla oli mennyt niin hyvin äidillä, että hän ehdotti ,jos pojat rupeaisivat kerran kuussa käymään yökylässä. Tästä sitten kysymys, onko teidän mielestä kerran kuussa liikaa Antonin ikäiselle, miten usein teillä hiput ovat yökylässä?



Toisaalta aivan ihana ehdotus ja teksisi hyvää välillä saada lukea tenttiin ihan rauhassa/viettää ilta miehen kanssa kahden, mutta toisaalta tuntuu, että kerran kuussa on liikaa. Vaikeata tämä.



Nyt siivoilemaan, meille tulee vielä illalla kaverin lapset, koitan siivoilla yms ennen sitä.



Mukavaa viikkoa ja kirjoitelkaanhan ahkerasti



Mareila+Anton

Ihanaa, kuulla Errjistä piiitkästä aikaa =) Pohdiskelit kotona olemista ja virikkeitä, siinäpä yksi syy miksi minä opiskelen samalla kun olen kotona. Yksinkertaisesti, en jaksa " vaan" olla kotona, ihan kuin se vaan olemista olisi ;) Tarkoitan tuolla sitä, että oikeasti kaipaan jotain omaa juttua, mikä on ihan vaan minun juttu ja missä saan kokea edistyväni ja olevani muutakin kuin äiti =) Ilman opiskelua, en varmaan olisi jaksanut olla näin kauaa kotona Antonin kanssa.



Tsemppiä miehen työrumban kanssa, tuttua, ettei ole aikaa, meillä kun mies naputtelee gradua ja on töissä, niin ei sitä aikaa liikaa ole yhdessä.



Nyt siis ihan oikeasti siivoamaan



M kera A:n

TUlkaahan nyt kirjoittelemaan =)



Lyle: On ihanaa saada kummilapsi, minä otan tehtävän suurena kunnian osoituksena, enkä malta odottaa, että kummilapseni syntyy. Luultavasti hemmottelen hänet ihan pilalle =)



Antonillakin on tosi suloinen kausi menossa, juttua riittää ja suloisia sutkauksia tulee joka päivä. Usein Anton halii minua ja´sanoo " minä rakastan sinua" ihana.



Veljeksillä menee vaihtelevasti, välillä leikkivät kivasti ja välillä tappalevat tosi paljon. Anton on oppinut hienosti pyytämään, että pääsekö leikkeihin mukaan =) Se on tosi suloista.



Viikonloppu meni aika rennoissa merkeissä, oltiin kotosalla ja ulkoiltiin, esikko oli leffassa ja kummitätillä yökylässä. Eli aika normaalia meninkiä. Tästä eteenpäin viikonloput ovatkin ihan täynnä taas jonnekkin hamaan tulevaisuuteen asti.



Joululahjoja olen miettinyt, mitäs te meinasitte pukin konttiin toivoa/ostaa? Vai olenko taas superaikaisin liikkeellä?



Nyt tenttikirja kauniiseen kätöseen ja lukemaan



Mareila+Anton

tulla tänne purkamaan ja/tai nauramaan Jennan viimeisintä tempausta, vaikka just nyt ei juuri nauratakaan. Isäntä kun on iltavuorossa ja kotiutuu vasta puolen tunnin päästä.



Jenna oli vanhimman pojan kanssa yläkerrassa ja minä vauvan ja toisen pojan kanssa alhaalla. Hetken kuluttua Jenna tuli alas ja sanoi: ' Jaakko leikkaa.' Voi äitee mikä näky!!! Jennalla on (ollut) isänpuolen suvun ihanat, korkkiruuviset enkelinkiharat, jotka ulottui takaa ainakin kainaloihin. Edestä vain on leikattu etuhiuksia, ettei silmille mene. MUTTA, nyt on jäljellä 1 tupsu kiharaa ja muut on KYNITTY neidin itsensä toimesta!!! Oli löytänyt veljen askartelusakset, joilla oli sitten itseään toteuttanut. Toisella korvallisella on hiukset korvan puoliväliin, toisella 3 cm alle korvan... Ja takaa on vasen puoli kynitty vaihtelevasti vähän yli puolivälin ja loput on ennallaan (ei vissiin osannut toisella kädellä leikata, onneksi)... Piti isäntää jo varoittaa; lähetin kännykällä kuvan, että tietää varautua. Auta armias, jos en saa neitiä yhdellekään parturille loppuviikon aikana. Itse en ala leikkaamaan (poikien hiukset on eri asia, kun koneella vetää), ja lauantaina olis isänpäiväjuhla, johon ollaan menossa. Poiskaan ei voi jäädä, kun ollaan mukana parissa esityksessä. Voi apua ja huh! :D



Tutit on nyt jäänyt (toivottavasti) historiaan. Kaksi viimeisintä meni roskiin yhden pesukerran jälkeen. Neiti halusi pesulle ja oli ottanut mun tietämättä tutit mukaan. Kas kummaa, kun sattui vahinko eikä neiti ehtinyt potalle, joten pesuhuoneen lattialla oli läjä, jota neiti sitten yritti ahkerasti siivota (lue: sotki kahta kauheammin :D ) ja tutit pyöri siinä seassa. No, roskiin ne meni ja selitykseksi on hyväksynyt, ettei niitä voinut enää laittaa suuhun. Yök! Ja kun oli vielä lauantai-ilta eikä kaupat sunnuntaina auki, ei uusia ' päässyt' (muka) hakemaan ennen maanataita. Ja silloinkin kävin yksin kaupassa, ettei neiti vain älyä pyytää uusia. Pikkuveljen tuttia on kyllä yritetty lainata useampaan otteeseen, mutta eiköhän sekin kohta lopu. bd



Jotain muutakin kommenttia piti laittaa, mutta en nyt just saa päähäni. Pitää palata asiaan myöhemmin.



Hyvää kuun jatkoa!



Äippä ja ' muotihiuksinen' Jenna =)

Äippä: Anteeksi, mutta naurattaa tuo teidän tytön tempaus =) Meidän ystävillä kävi vähän samantapainen, mutta siellä oli isoveli leikannut pikkuveljen hiukset (hällä kanssa iiiihanat kikkarat) Tästä esimerkistä viisastuneena meillä sakset ovat visusti niin korkealla, etteivät pojat niitä saa.



Me saatiin päivähoitopaikka Antonille 1.1 alkaen, mutta minä hylkäsin sen, jatkan hoitovapaan loppuun. Olen tätä miettinyt ja nyt sain rauhan, poika pysyy visusti kotona, ja aloittaa vasta toukokuussa päiväkodin.



Jotenkin minulle iski yhtäkkiä tajuntaan, että tulevat joulujuhlat tarhassa, ovat meidän esikoisen osalta viimopiset, kamalaa. Poika menee kouluun jo elokuussa ja äitiä itkettää =( Onpa toinen jo iso.



Tänään mennään leikkimään kavereiden luo iltapäivällä, kivaa =) Ulos piti mennä, mutta saas nähdä, sää kun ei täällä ole kovin kiva. Ehkä se paranee



Huhuilen, että minne kaikki olette hukkuneet Kent, Omunäiti, Errj, Vaakis...ja kaikki muut ihanat hippusten äidit?? TUlkaahan kertomaan kuulumisia.



Nyt tenttikirjojen pariin,



Mareila+Anton

Taitaa olla aika hiljaista täällä pinossa..no, voin tulla taasen rustaamaan pari riviä, ollaan lähdössä shoppaa kaverillleni synttärilahjaa.



Yks päivä juteltiin miehen kans ehkäisyasioista tän raskauden jälkeen, kun ei oo seuraavaa enää toiveissakaan..siinä kysyin mieheltä et mitä ehkäisyä hänestä ois paras käyttää kun Mia tokaisi; Kuttia! (Jugurttia, Miian kielellä)

Hiukkasen minua ja miestä huvitti..ei taideta ihan pelkän Jugurtin voimaan kuitenkaan luottaa näissä asioissa :D



Miia on kans hirmuinen halija ja pusuttelija! Joskus ottaa vaan niin kovaa naamasta kiinni että leukaan koskee, sillon sanotaan ettää jospa vähän hellemmin pussaisit..ja sitten silittelee ja sanoo; Kuuta meemi(kulta pieni)

Tosin serkkupoikaa, joka on nyt vajaa puol vuotias, osaa kyl tois hellästi pusuttaa..muutenkin ihan innoissaan hoiti taas sitä pientä kun tässä yks päivä heidät nähtiin.

Kun vaan yhtä innoissaan olis tästäkin omasta sisaruksestaan..voipi kyl olla et jonkin verran mustis on, kun välillä ollaan niin äitin tyttöä, niin äitin tyttöä..



Mareila; Mulla oli mielessä että tänä vuonna ostelen lahjoja jo ajoissa, ettei tarviis sit jouluruuhkiin vauvan kans lähteä..pöh, eipä oo kuitenkaan osteltu kuin pari hassua lahjaa..ei kyllä tällä hetkellä oikeen ylimääräseen oo rahaakaan, eli on ootettava veronpalautuksiakin vielä..en vaan tiä uskaltaako sitten vauvan kans kovin paljoo liikkua jos on taas virusvuosi.



Mutta, taidetaan lähteä..

Milenna ja rv 39+4

kun tuli luettua koko pino sen jutun takia, joka eilen jäi vaivaamaan mieltä. Itse asiassa niitä löytyi sitten kaksi...



Mareilalle ensin: meidän hippunen on se kolmas lapsi, jonka alkuunsaattamista en juuri epäröinyt, vaan laskin ja toivoin oikein tosissaan, että syntyis just huhtikuussa -05. Ja kuin pisteeksi iin päälle sopivasti kierron puolivälin tienoilla poistettiin 5vuoden kierukka vuosi aiemmin, että sais yrittää seuraavaa (heh, 1 kerta riitti poistopäivänä ;-D). Jos jotain voi vauvojen suhteen suunnitella, niin Jenna on sitten just sen tulos. Sain a) olla kotona, kun isommat pojat meni eskariin ja kouluun, b) samalla sairaalasta kotiutuessa erikoislääkärin todistuksen ajokorttiin (toimitettava joka 5. vuosi) ja c) jatkoa poikien (vahingossa) aloittamaan synttärisarjaan: helmi-maalis-huhti, jota sitten nuorimmainen tänä keväänä jatkoi syntymällä toukokuussa. :D Melkein koko Jennan odotus kului kuitenkin vähän sumussa/ohi, kun kaverin rv 32 syntynyt vauva oli 6vk ennen omaa plussaa kuollut/irrotettu koneista 5 pv:n ikäisenä. Jotenkin sitä vaan ei uskonut, että meille tulee vauva, varsinkaan ennen kuin tunsi liikkeitä, ja vaikka tunsikin, oli se silti välillä vähän epätodellista.



Sitten se toinen: meiltä löytyy myös innokas pusuttelija. Tosin valikoiva sellainen: perheessä kaikki muut saa pusuja paitsi isä... Pikkuveljeä pitää myös halia, mutta aika nätisti on osannut toista kohdella. Ja pikkuveli kikattaa innoissaan, kun kaulasta ottaa kiinni ja vähän sisko rutistaa. Suloista! :)



Sitten viimeiseksi eiliselle päätös. :) Nyt sille jo nauretaan ja kuvia on otettu muistoksi, samoin pätkät kiharoita vauvamuistoihin laitettavaksi. Päivällä soittelin ja päästiin onneksi heti yhdelle parturille, jossa leikattiin lyhyt polkkatukka, etuhiukset rankalla kädellä ohennettuna, kun oli niin epätasaisen lyhyeksi saanut itse leikattua. Veljeni sanoin: kyllä se siitä taas kasvaa... Eri asia sitten on, tuleeko kiharat takaisin. :) Mummollekin piti käydä näyttämässä, ja surkutteli vähän, kun prinsessa katosi ja tilalle tuli isoveli pienenä. :D Jenna on kuulemma lyhyessä tukassaan ihan saman näköinen kuin esikoinen (se Jaakko) saman ikäisenä.



Mutta ettei taas menisi pikkutunneille oma nukkumaan meno, lopettelen tähän. Johan tässä taas olikin.



Terveisin äippä ja poikamainen Jenna :)

Mielessä olette olleet, mutta olen ollut arkipäivät ilman konetta, niin en ole päässyt edes lukemaan kuulumisianne!



Täällä nautitaan lumesta, jota alkaa olla jo aika mukavasti. Tehtiin Helmin kanssa jo hyvä liukurimäki etupihalle. Hilmakin on päässyt jo ensimmäisille pulkka-ajeluille. Vakavana istuu töröttää ja katselee. Tulee ihan Helmi vauvana mieleen kun pukukin on sama. *nyyh* Miksi nää kasvaa niin nopeasti?!



Mulle on alkanut tulla haikeus vauvojen perään. Hilman kun oli tarkoitus olla meidän viimeinen vauva. Neiti on jo kohta 8 kuinen! Helmi muuten saman ikäisenä nousi tukea vasten pystyyn ja tämä nuorempi ei pääse kuin taaksepäin ryömien. On ne niin erilaisia! Helmin kanssa tissittelyt loppui puolivuotiaana ja Hilmahan ei huoli maitoa mistään muualta kuin tissistä.



Helmilläkin on Antonin tapaan menossa vaikean syömisen kausi. Hän eläisi pelkällä Kidiusjugurtilla ja tietysti kaikilla herkuilla jos saisi itse päättää. Ruokaa ei syö ja jos yrittää painostettuna syödä, yökkii samalla. Muuten on kyllä meno tasoittunut. Edelleen tekee mieluiten kaiken itse, ruuan laitosta pikkusiskon hoitoon asti. Neiti on kyllä oikeasti avuksi esim. pyykkien laitossa, tiskikoneen tyhjennyksessä jne.



Tytöt leikkivät jo yllättävän paljon yhdessä. Tai siis Helmi leikkii ja Hilma seuraa ja kikattaa. Välillä ovat junassa peräkkäin, välillä syömässä. Helmistä on myös ihanaa kun on uskollinen kikattava yleisö kun hän tekee temppuja. On ne niin suloisia!



Joululahjat on edelleen kaupassa ja tällä ajatustyöllä tulevat olemaan siellä sinne viimepäiviin asti. Mä en koskaan ole ajoissa joulun kanssa! Kortteja en ole edes miettinyt (olen yleensä tehnyt ne itse). Pitäisi varmaan tehdä ihan lista tyttöjen lahjatarpeista ja -toiveista, josta voisi sitten antaa vinkkejä sukulaisille.



näihin tunnelmiin... (sekavilta vaikuttaviin)



mallu ja tytöt

Olen potenut tosi huonoa omaatuntoa, etten ole kirjottanut, töitä, töitä ja töitä. Mutta nyt ei töistä sen enempää :)



Muuten täällä arki sujuu ihan jees. On tää vaan sellasta hulinaa ja pyöritystä. Tuntuu että kaiken " vapaa-aikani" siivoan, pyykkään jne jne, ja silti aina on sotkusta ja hirveä pyykkivuori =/



Lapset kasvaa kaikki, ja oli muuten tosi hauskaa lukea teidän juttuja, niin tuttua kyllä on!



Amanda vaihtaa myös vaatetta harvasehetki kotona ollessaan. Jos musiikkia kuuluu jostain, amanda hakee heti mekon päälle. Tänään katseli ihastuksissa kun minä (kröhön!) kuntoilin crosstrainerilla, ja haki heti itelleen samanlaiset jumppahousut. Puhuu siis ihan hirveesti, erityisesti mieheni on niin ihastunut kun Amanda on alkanut todenteolla haastaa ruotsia myös. Keskustelee ja väittelee asiasta kun asiasta ja tykkää kielistä ylipäätään. (Täällähän Emil ja Amanda aina kiistelee katotaanko bamset ja muut millä kielellä, nyt on suosiossa " se danskan kieli" . Omituista.) Mutta Amanda mulle joka päivä ylpeenä esittelee, että " kuuntelepa nyt mamma, minä puhun sulle england-kielellä" jne.



Tarhassa sujuu edelleenkin aivan uskomattoman hyvin, eli Amandalle se tarha on kun joku huippulomapaikka. Mutta niin kun olen jauhanut, niin A onkin sellanen, joka haluaa koko ajan jotain puuhaa ja tykkää hirveästi muista lapsista. Amandalla on tarhassa jo sydänystävä, Vicky, ja tytöt kuulema on aina siellä yhdessä, mutta jos toinen on poissa niin sitten leikkivät muiden kanssa.



Ja tämänkin olen jo varmaan tuhanteen kertaan sanonut, mutta musta on niin ihanaa kun noi kasvaa (vaikka siis vauvat on myös aivan ylisulosia). Leikkivät yhdessä, ja itekin saa tehdä omiaan. Mutta kyllä tyhmyyksiä riittää. Amanda kanssa leikkelee mielellään, mutta hiukset on vielä jättänyt rauhaan. Emil ja Matilda on aikanaan molemmat leikelleet hiuksia...



Odotan niin älyttömästi tammikuuta (no, onhan tässä vaikka mitä ennen sitä), sillon nimittäin mun vanhemmat tulee tänne lapsenvahdiks, ja me lennetään miehen kanssa kaksin Tukholmaan ja sitten mennnään firman risteilylle Tukholma-Helsinki-Tukholma :)) Siitä on niin pitkä aika, että ollaan kahestaan oltu jossain!



Nyt kaikille hipuille ja perheille oikeen mukavaa alkavaa viikkoa!!



Kent ja Amanda 14.4.