**HUHTIKSET -05 Marraskuun jutut**

Ihanaaa oli kuulla Kentistä ja Mallusta =)



Mallu: Hauska yhteen sattuma, että meillähän esikoinen oli se joka lopetti imetyksen ajoissa ja lähti liikkumaan ajoissa jne, kun taas Anton ei syönyt kuin tissiä ja liikkumaanlähtökin tapahtui veljeä paljon myöhemmin.



Kent: Kiva reissu teille tulossa miehen kanssa. Eipä mekään miehen kanssa olla kahdestaan juurikaan päästy. Tammikuussa mennään kavereiden häihin kahdestaan. Meilläkin pojat katselevat Tomi Traktoria tanskaksi =0 Esikoinen on tosi kiinnostunut kielistä. .



Antonkin juttelee ihan hurjan paljon, lauseita ja tosi vaikeitakin juttuja. Niitä on niin mielettömän ihana kuunnella.



Nyt tuli kaveri, joten pitää mennä



Mareila+Mussukat

On ollut aika kortilla täällä päässä, enkä ole ehtinyt kuin vilkaista välillä teidän kuulumisianne. Mutta katsotaanpa nyt, kauanko Tuure vielä nukkuu ja antaa äidin kirjoittaa!



Ensinnäkin: Milennalle perheineen lämpimät onnittelut!! Alkunne kuulostaa tosi hyvältä, samoin kuin ilmeisesti Sanna-P:lläkin, jes!



On ilo kirjoittaa, että meillä menee nyt ihan kivasti : ) . Ehkä noin kuukauden päivät olen tuntenut itseni taas " itsekseni" . En ole enää pääsääntöisesti allapäin, eivätkä asiat enää tunnu niin vaikeilta kuin siihen saakka. Olen aika onnellinen ja jollain tavalla tajuan, että tämä aika ihan oikeastikin o n ainutlaatuista. On kaksi pientä lasta, jotka molemmat oppivat koko ajan hurjasti ja tulevat aina vaan enemmän omiksi itseikseen (tota nyt ei varmasti kirjoiteta noin!). Vaikka kyllä musta edelleen kehoitukset tyyliin " nauti nyt joka hetkestä" ovat musta vähän liioiteltuja : )



Lauralla on meneillään suht helppo vaihe, eli ihan kaikesta ei tarvii uhmailla. Nukkumaanmenot ovat vaan pientä härdelliä... Äskenkin kesti melkein 2 tuntia päikkäreille nukahtaminen - ensin hän lueskeli itsekseen noin tunnin, ja sitä seurasi melkein tunnin mittainen hyppääminen ovella. En antanut periksi, koska L kyllä ehdottomasti tarvii ne unensa! Taitaa vaan mennä aika myöhäiseksi niiltä herääminen --> yöunille meno myös.



Laura leikkii tosi paljon ja saa leikin aikaan ihan mistä tahansa - vaikkapa kurkunviipaleista jotka päättävät lähteä laivalla kaupunkiin.. Niitä juttuja on hauska seurata. Viime lauantaina L leikki ensimmäistä kertaa ihan oikeaa roolileikkiä toisen (3,5v) lapsen kanssa. Toinen oli koiranpentu ja Laura oli sen " emo" . Olipas se aika suloista!



Tuure on jo 6,5kk ja aivan mahtava suloinen iloinen poika. Elämä on taas suht kuosissaan, kun vauvallakin on aika hyvä rytmi ja hän jopa nukkuu vaunuissa ja viihtyy jonkin aikaa hereilläkin. Soseita keitellään taas ja hirveästi tulee mieleen asioita siitä ajasta, kun L oli samanikäinen.



Nyt täytyy mennä, sori tuli aika omanapaista juttua! Terveiset kaikille!



t. Ompunäiti ja L + T

Mareila heitti jossain vaiheessa ilmaan idean pikkujouluista, ja minä kannatan sitä lämpimästi! Tulisitteko vaikka meille? Hoituisi helpoiten tuon vauvan päikkärit.



Entä mikä olisi hyvä ajankohta? Sopisiko esim ti 11.12 tai ti 18.12.?

Aamupäivästä vaiko iltasella?



Palataan!

O.

Ihan pikaan taas piipahdan



Kiva oli kuulla Ompunäidistä ja lapsosista, ihanaa jos olo alkaa olla parempi. Vitsi Tuure on iso poika, soseita jo...Niin se aika menee. Jep, pikkujouluista: Meille käy molemmat 11.12 mies on illallisella työporukan kanssa, eli silloin ilta voisi olla aika jees. Aamupaivällä meillä on Antonin muskarijuhlat, muistaakseni. 18.12 käy myös, silloin käy aamu- ja iltapäivä. Jos tullaan 11.12 iltapäivällä, niin esikko tulee mukaan, passaa varmaankin. Se mitä mietin, että meneekö tuo 18 päivä liian lähelle joulua jo? Toisaalta eipä meillä ihmeepiä ole, että sen puoleen. Pitkän ja sekavan sepustuksen jälkeen, meille käy kaikki muu paitsi 11.12 aamupäivä.



Vitsit oli jotain muutakin sanottavaa, mutta tapani mukaan unohdin, ,joten meneen siivoamaan, kun Anton katselee lastenohjelmia



Mareila+Mussukka

liitän tähän viime kuun jutut http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=11388972&p=3&tmo…



Hauskaa marraskuuta, se onkin seuraavaksi joulukuu, mihin tämä aika häviää



Mareila+Poju

Arvelin tulla moikkaamaan, kun en oo taas pitkään aikaan muistanut:(

Miia kasvaa ja kehittyy joka päivä, niinkuin varmasti muidenkin hippuset. Neiti on jo metrin pitkä ja painoa n.20kg. Iso tyttö siis:)



Viime pinossa oli kyselty hipun leikkejä, meillä Miia leikkii legoilla, rakentaa tornia, tykkää pukeutua, etenkin mekkoihin ja sitten tanssii (montakohan kertaa pitääkin aina päivässä vaihtaa vaatteet) on kans alkanut katsoa piirrettyjä, Nalle Puhit ja Lilo ja Stich on kaikista parhaita..sieltä sit tulee omat sanonnatkin; Täyttä eteen(Lilo&Stich) (kyllä ihmeteltiin kun tyttö auton takapenkiltä tuon ekan kerran päästi) ja Pönttöpää, myös Lilosta..Nalle Puhista on oikeestaan jääny päälle vain Tikrun pomppiminen, sillon pitää tytönki saada pomppia:)



Miialla vaan on paha tapa mennä liian lähelle telkkaa istumaan, vaikka sanotaan ja välillä nostetaan kauemmas..tekeekö muut hiput näin vai miten ootte opettaneet ettei saa mennä liian lähelle?



Ja uhmaa on kans Miiallakin, välillä tekee mieli huutaa..kaikki pitäis saada tehä itte tai sitten mikään vaihtoehto ei kelpaa, hudetaan vaan;ei käy, ei käy..Huoh, jospa se menee joskus ohi..

Parempina päivinä sit ollaan niin pikkuenkeliä, että..



Mutta, vilinää riittää, en ymmärrä mistä tuo tyttö kaiken energiansa ammentaa..ite kun ois ihan väsynyt jo, nii toinen eikun jatkaa ja jatkaa..mein Duracell-pupu:)



Omassa navassakin riittää vielä vilinää, potkuja satelee pitkin päivää kylkiin ja päätä porataan tuonne alas. No, sentään siel ollaan jo oikeinpäin ja kuulemma vähän alettu jo laskeutuukin. Muita vaivoja ei oikeestaan oo, alaselkää välillä juilii ja alamahaa vihloo..taitaa kuulua asiaan:)



Sanna-P oli saanut perheenlisäyksensä, onnea koko perheelle!!



Varmaan on paljon muutakin tapahtunut, mutta pääsi jo unohtumaan, sorit.

Milenna ja Miia ja masukki rv 38+5

Täällä on alkanu vauva-/taaperoarki rullaamaan ihan kivasti miehen isyysloman jälkeenkin. Tosin tänään väsyttää aivan sairaasti ja pöljä minä kun en tajua mennä nukkumaan, kun kerrankin molemmat muksut vetelee yhtäaikaa päiväunia. Pikkuneitikin ihme kyllä rauhoittui omaan sänkyynsä, vaikka yleensä nukkuukin päivällä mieluiten ulkona, joten hyvin voisin käydä itsekin omaan sänkyyn pötköttämään.



Vielä ei E ole osoittanu oikeastaan minkäänlaista mustasukkasuutta pikkusiskoaan kohtaan, mutta uhmaa ja omaa tahtoa löytyy ja PALJON. Aikamoista neuvottelua joudun pienen miehen kanssa käymään ja komentaaki tarvii melko usein. Yllättävää kyllä ainakin toistaiseksi vielä äitin sana tehoaa hyvin eikä tarvi edes montaa kertaa sanoa.

Vauvakin kulkee aika sujuvasti meidän touhuissa mukana, tosin aika paljonhan tuo vielä reilu kuukauden ikäisenä nukkuu, joten helposti hää tuleekin mukana, toisin sanottuna nukkuu liinassa/sitterissä/sängyssään, kun leikitään E:n kanssa, tai sitten hää matkaa kätevästi vaunuissa, kun ulkoillaan. Kauhulla odotan sitä vaihetta, kun vauva ei enää suostukaa nukkumaan. Muistan ainaki E:n kohdalla, että niitä kausia tuli muutamia, kun ei tiennyt monetko päikkärit sitä nyt sitten tarvis, kun kahdet oli liian vähän ja kolmet liian paljon ja kun päikkäreitä nukuttiin välillä vaan puol tuntia kerrallaan ja sitten kitistiin yliväsymystä (tai siis karjuttiin paremminkin). Oletan, että kaikilla vauvoilla on tota samaa, joten siks vähän niinku odotan tälle tytölleki noita kausia. Mutta sen näkee sitten.



Joka päivä meidän on kyllä pakko käydä edes vähän ulkona, muuten seinät kaatuu päälle. Tossa meidän naapurissa onki iso puisto, missä E saa kunnolla juoksenneltua ylimääräiset energiat pihalle. Välillä tulee melkein huono omatunto tuosta pakottavasta tarpeesta päästä pihalle, koska me lähinnä ulkoillaan mun laiskuuttani. Ei tarvi keksiä mitään tekemistä. ;) Mutta eiköhän tuo raitis ulkoilma oo ihan hyvästä ja parempihan se kai lapselleki on keksiä itse touhuttavaa siellä pihalla kuin että äiti yrittää kehittää jotain ohjelmaa ??

E kun ei sisällä kovin kauan itekseen leiki, hyvä jos ollenkaa, vaan aina tarvitaan joku kaveri, useimmiten ajamaan autoja. Se on meidän pikkumiehen lempparihommaa, autoilla ajelu ja muukin leikkiminen, autoilla siis. Autot onki niin pop, että kaupungillakin tunnistetaan jo eri merkkejä ja koko ajan poitsu kyselee, että " mikä melkki tuo auto on?"



Mareila kyseli unista: E nukkuu yöllä noin 11 tuntia (klo 20.30-07.30) ja päivällä parin tunnin päiväunet (klo 14-16). Meilläkin oli tuossa yhteen vaiheeseen ongelmana päiväunet. E ei meinannu mitenkää suostua unille ja usein nukutushommissa meni yli tunti. Muutaman kerran kokeiltii jättää päikkärit väliinkin,mut sitte oli illat aivan karmeita. Pelkkää kiukkua ja karjumista. Meillä asiaan auttoi se, että aamulla herätään riittävän aikasi (kun jossain vaiheessa saatettii nukkua jopa klo 9 asti) ja ainaki aamupäivällä ulkoillaan, mieluiten tunteja, paras olisi, jos vielä illallaki päästäisii edes tunniksi pihalle.



Äh, kai sitä oikeesti tarvis mennä hetkeks päikyille. Moikka!



S

Joko se viikko vierähti loppua kohden?? Nyt on hetki aikaa, kun Anton katselee pikkukakkosta, esikko on isin kanssa jalkapallo treeneissä.



Kiva kuulla Milennasta, sullahan viikkoja on ihan hurjasti, tule sitten ilmoittelemaan,kun pikkuinen syntyy.



Kiva oli kuulla myös Sanna-P:n vauva arjesta, ihanaa kun teillä se kuulosti oikein harmoniselta. Ehkä meilläkin sitten kolmannen kanssa...sitten joskus. Sinulla on hieno tapa olla " laiska" minulle menee enemmän niinpäin, etten jaksa aloittaa sitä pukemisrumbaa. Käydään kuitenkin ulkona joka päivä. ANton on puistossa ulkona ja esikko eskarissa, sen lisäksi koitan raaahautua illalla ulos vielä.



Tästä aasinsiltana, hirveän monella hippusella tuntuu olevan jo pikkusisaruksia. Minullakin on alkanut vauvakuume nostella päätä ja ihan vakavasti, koitan kuitenkin hillitä itseäni. Ystäväni saa vauvan helmikuussa ja puhuivat, että olivat ajatelleet meitä kummeiksi, ihanaa =) Tämä olisi siis ensimmäinen kummilapseni, olisi tosi suuri kunnia jos meistä kummeja tulisi. Ehkä tätä pikkuista kun pääsee katsomaan ja sylittelemään, niin oma vauvakuume laantuisi??? Pelkään pahoin, ettei näin käy.



Siitäpä Gallup teille joilla on kolme/useampia lapsia, oliko teillä " rimakauhua" kolmannen kohdalla, vai päätittekö vain, että nyt olisi hyvä aika. Itsestäni tuntuu, että vaiheilen ihan hirveästi kolmannen kohdalla.



Unet on ihan pyllystä, en jaksa stressata, Anton tarvitsee päikkärit, mutta kun nukkuu ne, niin ei nukahda ajoissa illalla. JOs ei nuku raivoaa ja jos herättää raivoaa, eikä nukahda. En tiedä mitä hiivattia teen. Katsellaan.



Syöminen on myös ed. mainitusta paikasta, Anton saa lautasen eteen ja ilmoittaa toi pahaa, eikä syö ja hänet tuntien ei siis syö vaikka mitä tekisin. Olen täysin varma, että pojasta tulee kasvissyöjä, jos joku kelpaa niin porkkana/tomaatti/kurkku, onneksi kuitenkin aamu-ja iltapuuro menee ok.



Ärsyttää, jos taas kaikki syömis- ja uniongelmat ovat löytäneet tiensä meille, niitä kun on tämän kakkosen kohdalla ollut ihan tarpeeksi. TOisaalta on varmaan ikäänkin kuuluvia juttuja, silti murr...



Pahoittelen tästä tuli valitusvirsi, joten taidan lopettaa tähän ja mennä siivoamaan, tupla blääh.



Toivottavasti muilla on vähän parempia fiiliksiä



Mareila+Anton

nostelen vaan pinoa =) Sitten siivoamaan

Pihla leikkii majaa isoveljensä kanssa, joten piipahdin koneelle. Lapset olivat eilisen päivän ja viime yön isovanhemmilla, ja haimme heidät tänään. Yhden yön ero toi taas ihkut rakkauden tunteet pintaan. Meillä on mahtavat muksut!



Mareila, eikö olekin mahtavaa, kun pääsee kummiksi. Minullakin on vain yksi kummilapsi, joka on nyt puolivuotias. Kävimme koko perheen voimin häntä tänään moikkaamassa ja voisin viedä pojan mukanani kotiin ja hallia ihan rusinaksi, hän on syötävän ihana. Minä olen aivan höperä, mitä kummipoikaani tulee. Maalailen hänelle vesiväriteoksia, kirjoittelen runoja ja hemmottelen kaikella mahdollisella tavalla. Vielä en ole päässyt kovasti hoitopuuhiin, sillä poju on tissimaakari ;=)



Vauvakuume ei ole laantunut.. Kohtutulehdus ja siitä seuranneet vaivat hidastivat projektia, mutta ajatus vaavelista elää yhä vahvana.



Pihlalla on menossa ihanan mutkaton ja mukava kausi. Hän on myös pullollaan rakkautta ja pussailee sekä paijailee vanhempiaan jatkuvasti. " olet suloinen" , hän ilmoittaa minulle tiuhaan.. Unet meillä menee myös loistavasti: 20-7 ja päikkärit suunnilleen 12-14.



No mutta, nyt lauantain viettoon. Rentoa meininkiä kaikille!