Lue keskustelun säännöt.
Voiko yhden lapsen äiti olla uupunut?
11.07.2013 |
Taaperoikäinen lapsi siis kyseessä. Pian 2v ja uhmaa alkaa olla. Tuntuu, että joka päivä on taistelua kaikesta. Syömisestä, pukemisesta, peseytymisestä. Nykyään jopa auton istuimeen laitosta! Olen puhunut tästä joillekin, mutta jotkut sanoo, että "Yhden kanssahan on vieä helppoa, mutta odota jos niitä on useampi!" Totta varmasti tuokin. Tuntuu vaan, että kaikki muut jaksaa paremmin ja on kärsivällisempiä. Mä saan nykyään useita raivareita päivässä, kun lapsi vaan kiukuttelee :( Enkä haluaisi huutaa lapselleni. Aina kaduttaa jälkeenpäin ;( Mies tekee pitkää päivää töissä. Ennen oli helpompaa, kun lapsi nukkui kunnon päikkärit. Sain silloin n 2h omaa aikaa. Nykyään päikkäritkin on yhtä taistelua. Ei meinaa nukahtaa enää päikyille. On yritetty rattaisiin, omaan sänkyyn, sohvalle, meidän sänkyyn. Ei tehoa. Tänään sain sen nukkumaan rattaissa noin 1/2 h päikyt kovan taistelun jälkeen, kun laitin sen valjaisiin kiinni. Muuten se nousi koko ajan istumaan ja nuokkui siinä. Oli sis selvästi väsynyt ja tarvitsee vielä päiväunet. Muuten on tosi kiukkuinen.
Toinen asia on syöminen. Ei syö juuri mitään. Herkut uppoaa toki, mutta niitä pyrin välttämään. Leipä ja maito menee. Lämpöiset ruuat ei uppoa. En tajua miten se saa tarpeeksi ravintoa :/ Eli sekin huolettaa. Yritän tehdä maukasta ja terveelistä kotiruokaa, mutta lapsi ei syö.
Kaikki nämä uuvuttavat todella! Kyläillessä eu voi yhtään istua rauhassa, kun on koko ajan pahanteossa. Tiedän sen kuuluvan ikään, mutta olisi kiva joskus istua rauhassa kahvikupin ääressä ja jutella muiden kanssa.
Onko muilla samanlaista? Miten selviätte arjesta? Kiitos, kun jaksoit lukea!
Kommentit (38)
Paljon vaan ulkoilua ja muuta tekemistä. Stressi pois syömisestä. Esikoiseni on vilkas ja hän hyppi tuossa iässä kirjaimellisesti seinille, eikä esim päikkärit onnistuneet muuten kuin autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä on rasittava, oli niitä lapsia sitten yksi tai useampi. Varmaan silloin, kun on useampi ja joutuu jakamaan sen huomion, ei sitä yhtä uhmaamistakaan ehdi ottaa niin vakavasti kuin yhden kanssa.
Tsemppiä, toivottavasti uhmaikä pian helpottaa.
Säännöllinen rytmi elämässä, aamupala, ulkoilua, lounas, nukkumaanmeno, rauhallista oloa, lukea satuja tai laulaa ja samalla sivellä poskea kun lapsi vaakatasossa. Sitten välipala ja leikkimistä, ulkoilua ja jossain välissä ruokaa tehdä, ruoka, leikkiiä, iltapesu ja iltaruoka ja rauhallista oloa.
Älä pakota päikkäreille, jos ei enää tarvitse, on yksi riita vähemmän. Toisten lapset nukkuvat 4-vuotiaiksi päikkärit ja toiset (kuten meidän vanhempi lapsi) lopettavat päikkäreiden nukkumisen 1,5-vuotiaina. Laita vaikka lasten musiikki-dvd tunniksi pyörimään, että voit juoda rauhassa kahvit (joo, ampukaa...). Meillä yöunet paranivat päikkäreiden jäätyä pois. Onneksi tuokin vaihe menee ohi :). Voimia!
Kyllä voi, jos ei saa tukea. Harmi, että miehesi on pakko tehdä pitkää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta kai voi. Joillakin lapsilla uhma on niin kova, että se vie mehut, ja lapsen kanssa taitelu on tosiaan kokopäivätyötä.
Suurin osa äideistä huutaa joskus, ja vaikka kukaan ei halua lapselleen huutaa, niin se vaan kuuluuu useimpien lapsiperheiden elämään. Huutaminen loppuu kun elämä helpottuu. :)
Sinuna jättäisin lapselta päikkärit pois ja aikaistaisin nukkumaanmenoaikaa seitsämän pintaan. Lapsi nukahtaa todennäköisesti illalla helposti ja sinulle jää rauhallinen ilta tehdä omia juttujasi. Syömisistä en stressaisi, monet kaksivuotiaat ovat tosi huonoruokaisia, ja silti kasvavat ja kehittyvät. Ei se ole sattumaa, että monen pikkulapsiperheen sapuskat ajautuvat makarooni-jauhelihalinjalle, koska kun on muutama sata ateriaa heittänyt koskemattomana kompostiin, raivonnut lapselle, yrittänyt hyvällä ja yrittänyt pahalla, tajuaa ettei ruuasta kannata tehdä elämää suurempaa asiaa. Sitä tarjotaan, mitä lapsi syö, koska ainoa ravitseva ruoka on se mikä menee vatsaan asti. Lapset oppivat kasvaessaan syömään monipuolisemmin.
Muistakaa tehdä joka päivä asioita jotka tuottavat teille iloa. Tanssikaa, laulakaa, naurakaa, pelleilkää. Jos väsyttää, mene lattialle makaamaan, ja sano että äitiä pitää vähän hoivata. Omat raivopääuhmikseni ovat tykänneet tästä leikistä ihan simona. Olen saanut silloin ihania hemmotteluhoitoja, kuten haarukalla kammatut hiukset, lukuisia erilaisia leikkiruokia ja hurjia suukkoja. Toki joskus on ilmennyt myös väkivaltaa ja lievää pahoinpitelyä, mutta senhän sietää kun saa hetken huilata lattialla. ;)
Kyllä se siitä. :)
Eipä paljon ehdi yhteen uhmaikäiseen keskittyä, kun on pari muutakin uhmaikäistä ja vauva kotona hoidettavana.
Toisille vaan valitettavasti tuntuu yhdessäkin lapsessa olevan jo liikaa töitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 22:06"]
Eipä paljon ehdi yhteen uhmaikäiseen keskittyä, kun on pari muutakin uhmaikäistä ja vauva kotona hoidettavana.
Toisille vaan valitettavasti tuntuu yhdessäkin lapsessa olevan jo liikaa töitä...
[/quote]
Hassua, että monen lapsi äiti voi olla noin mustavalkoisesti ajatteleva. Omassa tuttavapiirissä on paljon 4-6 lapsen äitejä ja heillä riittää avarakatseisuutta ja näkemystä:) Ihailen heitä kovasti.
Joo, voi olla. Meillä samanlainen tapaus. Tosin päiväunet nukkuu ihan mukisematta yleensä. Ja meille on kohta vauvakin syntymässä, joten katotaan miten riekaleina mun hermot sitten on. Meillä auttaa se, että annetaan tehdä mahdollisimman paljon itse, kun se tuntuu olevan hänelle niin tärkeää. Syöminen, pukeminen, turvaistuimeen kiipeäminen, lelujen järjestely yms. Pyytää apua kun tarvitsee. Ja kotitöissä saa auttaa. Tyhjentää astianpesukonetta, ojentaa pyykkejä kuivumaan, auttaa purkamaan ostoskassit, kastellaan kukkia yhdessä jne. Välillä melko rasittavaa, mutta huomattavasti mukavampaa kun turhasta raivoaminen. Tää tapaus kun tylsistyy heti kuoliaaksi ja alkaa tekemään tuhmia, jos ei oo tarpeeksi mielekästä puuhaa. Suosittelen myös minilomaa. Oltiin miehen kanssa justiin yksi yö pois kotoota ja sekin jo auttoi. Ja kummasti kiukutteleva 2v oli ollut mummin kanssa kuin mikäkin enkeli :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8; ymmärrätkö, että kuulostat itse tosi uupuneelta äidiltä? Oliko se tarkoituksesi? Aloita oma viestiketju siitä, miltä tuntuu olla kolmen hankalassa iässä olevan pikkulapsen äiti, niin kyllä me tsempataan suakin. :)
Hei ystäväisein!
Vähemmästäkin voi uupua!
Lapsesi kokeilee rajojaan todenteolla. Suosittelen soittamaan perheneuvolaan, osaavat siellä varmasti auttaa tilanteessasi. Koska rakastat pientäsi (ja itseäsi), haet tilanteeseen apua. Ei ole kenenkään etu, että uuvut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 22:06"]
Eipä paljon ehdi yhteen uhmaikäiseen keskittyä, kun on pari muutakin uhmaikäistä ja vauva kotona hoidettavana.
Toisille vaan valitettavasti tuntuu yhdessäkin lapsessa olevan jo liikaa töitä...
[/quote]
voi sanonko... mullakin on temperamenttinen uhmis ja pieni vauva ja käyhän se voimille mutta kyllä puuttuu ymmärrystä tai kokemusta (tai molempia) jos kehtaa noin sanoa toiselle äidille.
ja vastaus ap.n kysymykseen... kyllä voi olla. tsemppiä!
Meillä on miehen kanssa sovittu molemmille omat vapaa-illat viikolle. Ideana siis se, että kerran viikossa säännöllisesti on ilta, jolloin mies hakee lapset hoidosta ja hoitaa koko show:n pyörittämisen nukkumaan menoon saakka ja minä saan vapaasti tehdä mitä haluan: nähdä kavereita, käydä shoppailemassa tms. Vastaavasti minulla on sitten yksi rankempi ilta kun mies on menossa, mutta itse koen tämän järjestelyn auttavan jaksamistani, kun saan säännöllisesti sitä omaa aikaa, ilman, että sitä tarvitsee erikseen mieheltä anella tai siitä tarvitsisi tapella.
Olisiko vastaava järjestely teillä mahdollinen? Jos mies tekee pitkää päivää, niin voisitteko vaikka palkata hoitajan yhdeksi illaksi tai jos tukiverkostot on lähellä niin sopia hoitoillasta mummin/tädin/kummin kanssa? Tai voisiko se mies sittenkin tehdä yhden edes järjellisen mittaisen työpäivän viikossa?
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin se meidän vika olisi ettet osaa niitä reisiä yhteen lyödä. Miksi pitää ees verrata onko 1 lapsen hoitaminen rankempaa kuin esim. 3 ? Kaikilla eri lähtö kohdat...... härre goda sua
Kiitos vastauksistanne! Aivan mahtavaa ja huojentavaa kuulla muiden kokemuksia <3
Ap
No mä kyllä kolmen äitinä sanon, että se yhden lapsen äiti voi jopa helpommin väsyä. Niistä sisaruksista on siinä mielessä todella paljon apua, että lapset kohdistavat osan energiastaan (niin kiukuista kuin iloistakin) sisaruksiin, ei kaikkea äitiin. Meillä oli ensimmäisellä raskain uhmaikä, toka ja kolmas on möykännyt niin paljon sisarusten kesken, että on ollut päiviä, etten ole huomannut koko uhmaa.
Lisäksi joskus onnistuu harhauttaminen sisarusten kautta. "Laitetaanpas nyt äkkiä tämä takki, katso kun Liisakin noin reippaasti jo menee", tai voi laittaa kilpailuksi, "Laitetaan reippaasti, niin olet ihan eka!".
Ei aina toimi, mutta joskus toimii ja siitä on apua.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa ap:lle!
Voi olla, mutta yritä jaksaa helpottaa kyllä ajan myötä. Oma jaksaminen on paljon myös lapsen luonteesta kiinni, toiset lapset on vaativampia ja toiset helpompia. Meillä esikoinen on aina ollut vaativa ja omapäinen lapsi. Vauvana itki paljon, viihtyi vain sylissä, olin todella väsynyt. Vuoden ikäisenä tuli oma tahto ja siitä seuraavat raivarit kun asiat ei mennyt hänen mukaan. Samoihin aikoihin huomasin myös olevani raskaana ja ajattelin etten yhtään enempää kestä. Vauva oli kuitenkin tervetullut ja "onnekseni" hän on ollut aina helppo ja tyytyväinen vauva. Nyt esikoinen on 4v ja nykyisin iloinen ja kiltti lapsi, joten koita jaksaa helpottaa varmasti.:)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 22:21"]
Ihan kuin se meidän vika olisi ettet osaa niitä reisiä yhteen lyödä. Miksi pitää ees verrata onko 1 lapsen hoitaminen rankempaa kuin esim. 3 ? Kaikilla eri lähtö kohdat...... härre goda sua
[/quote]
Kukakohan tässä ketään on syytellyt? Ja mitä ihmeellistä on pohtia onko kolmen kanssa helpompaa vai vaikeampaa kuin yhden lapsen kanssa, nykyään ei saa näköjään ajatella mitään etteikö joku ole heti aiheesta urputtamassa.
Kyllä voi.
Sanoisin jopa, että yhden kanssa oli vielä jollain tavalla rankempaa, kuin kahden. Sitä yhtä lasta piti koko ajan viihdyttää, kun se kohdisti kaiken energiansa ja vaateensa siihen ainoaan vieressä olevaan henkilöön.
Kahden lapsen kanssa on ollut kiirempää, mutta jollain tavalla olen silti jaksanut paremmin. Yhden lapsen kanssa muistan alkuillasta istuneeni täysin uupuneena lattialla, vaikka lapsi oli nukkunut usean tunnin päiväunet.
Tietenkin voi.
Ja lapsetonkin nainen voi uupua.