Tonskailijoiden pino

...Oli vaan aivan pakko tulla onnittelemaan Q:ta!! Aivan ihana uutinen! Toivotan kovasti onnea matkaan ja tarrasukkia, ja käy ihmeessä jutustelemassa asiasta huomenna, puhumisesta ei ole koskaan haittaa, toivotaan että se auttaisi nostamaan fiiliksiä.



Karssuli

Tosi suuret onnittelut Quierolle ja koko perheelle! Ihanaa että tärppäsi! Toivotaan että pieni pysyy matkassa elokuuhun asti!



Itse olen taas ihan hyvillä mielin, päätettiin miehen kanssa kokeilla se vimppa pas heti tähän perään ja tänään siis siirrettiin kaksi, kuulemma huippualkiota kasvamaan massuun! Lääkärikin oli tosi positiivinen ja sanoi että tilanne ei tämän paremmaksi enää voi mennä limiksen ja alkioitten suhteen, nyt sitten luotetaan tohon yläkerran ukkoon että olisi samaa mieltä ja antaisi meille vielä nämä kaksi (tai yksi) ihanaista vauvelia, enempää ei voisi edes toivoa!!!



Nyt ei muuta, pitää mennä nauttimaan tästä " raskaana" olosta!



Hessunen sekä Anelma ja Unelma pp0

..kunhan tapoin aikaa ja eksyin tänne..



Q*lle onnea ja nyt meet sit oikeesti hoidattaan ton nuppis kuntoon!!! Mulla on nyt vasta sellanen olo, et ihanaa kun on lapsi ja et mä oon äiti ja et mun lapsi on maailman ihanin, kun olin niiiiin pää sekasin silloin aluksi.. (Mun pää sekos vielä tota ahdistaa, itkettää, masentaa-astetta enemmän.. Ja sitä ei kenellekkään sois..) En mä silti voi väitää ,et niistä jutteluista sen mun psyk.sairaanhoitajan kans mitään iloa ois ollut (en ees tykännyt koko muijasta ja pelkäänki et jos napsahtaa toisen kerran niin joudun saman naisen juttusille), vaan enmmänkin siitä mitä niiden keskustelujen jälkeen oon ite kelaillut päässäni ja osannut yhdistellä asioita yms. (Tai ei kai niistä psyk.polin jutuista mitään hyötyä sinänsä voinutkaan olla, kun en kertonut sille muijalle puoliakaan asioista yms..)



Nyt nukkuun..



Jenni

Ajattelin, että täytyy vihdoin tulla ilmoittautumaan, että ette ihmettele, ja kun ette varmaan uskalla kysyäkään...



Kiitos teille kaikille onnitteluista, olette ihania kun jaksatte tukea ja kannustaa! Kovin hämmentyneenä teidän viestejä luin, ja toivon tosiaan, että olen niiden onnittelujen " arvoinen" , eli että kaikki menee hyvin.



Toistaiseksi kaikki on siis hyvin, mistä olen kyllä niin kiitollinen, että ei ole tosikaan! Viimeksi ei päästy edes tähän asti, ja nyt musta alkaa tuntua, että ensimmäinen etappi on voitettu. Kyseessä ei luultavasti ole ainakaan kemiallinen raskaus. Voi kun alkio vaan olisi oikeassa paikassa! Oikeastaan aikamoinen etominen on alkanut, se on ihan kokopäiväistä. Ja ruoat on alkanut tuntua vastenmielisiltä, kuten kahvikin. Appelsiinimehua vaan tekis mieli. Vatsassa tuntuu aika voimakasta vellomista ja juilintaa, mutta tulkitsen ne toistaiseksi ainakin vielä juuri sellaiseksi kuin kuuluukin. Ei siis onneksi mitään kipuilua.



Puhuin Väestöliiton lääkärin kanssa, ja se oli ihanan ymmärtäväinen. Tsemppasi vaan, että kyllä mahdollisuuksien pitäisi olla ihan hyvät, koska mä olen nuori ja kohdun limakalvo näytti silloin ultrassa tosi hyvältä ja kun meille on kuitenkin syntynyt jo yksi lapsi. Ei lääkäri tietenkään mitään luvata voi, ja noi samat syyt oli varmaan voimassa edellisissäkin, keskenmenoon päättyneissä raskauksissa, mutta oon vissiin sen verran lapsellinen, että mua helpotti jo ihan vaan sekin, kun tollanen " auktoriteetti" sanoo, että toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Mulla on siellä VL:ssä alkuraskaudenultra 20.12. Se on seuraava etappi, johon asti yritetään vaan sinnitellä. Ollaan miehen kanssa juteltu tästä paljon, ja meillä on nyt sellainen taistelumeininki, että eletään vaan päivä kerrallaan ja edetään pieniä etappeja.



Tätä ei varmaan saisi sanoa " ääneen" , mutta olen jotenkin kuitenkin vähän toiveikas, että jospa onkin tarkoitus, että me saadaan pitää tää vauva. Mulla on niin hassusti ihan samanlainen olo kuin quuta odottaessa. Ajankohta on ihan sama ja kaikki tuoksut ja tää pimeys ja joulun odotus ja kaikki. Lasketuissa ajoissakin olis vaan 11 päivää eroa. Niin tää ihmismieli on kummallinen - ainakin mulla - että heti kun annetaan vähän toivoa, niin sitä haaveet karkaa ihan pilvilinnoihin asti. :)



Tuosta, mitä jenni sanoi, että mun pitää nyt hoitaa nuppini kuntoon, niin se kuulosti musta vähän turhan rajulta. Siis siinä mielessä, että vaikka mä oonkin täälläkin jo pitkään kirjoitellut, miten paljon tää lastensaamisen vaikeus mua ahdistaa, niin silti en koe itseäni mitenkään masentuneeksi. Mun mielestä masennus on sellaista, että ei enää pysty hallitsemaan itseään ja eämäänsä. Mä oon alusta asti rakastanut quuta aivan äärettömästi ja pystynyt kaikista tänä vuonna tapahtuneista ikävistä asioista huolimatta nauttimaan elämästäni ja olemaan onnellinen ja todella, todella kiitollinen siitä, mitä me saadaan kokea meidän oman pienen pojan kanssa. Mä koen, että nää on kaksi toisistaan riippumatonta asiaa sinänsä, että niin kuin varmaan moni muukin suree erilaisia asioita, mä oon surrut tätä asiaa kaikessa rauhassa itsekseni lähinnä iltaisin. Monesti kirjoittelen tänne palstallekin iltaisin, niin viestit on aika tunnesävytteisiä. :) Mä siis ajattelen, että tää on mulle sellainen suuri suru, joka on kuitenkin täysin normaalia. Siis kyllähän ihmiset elämässään saattaa olla pitkiäkin aikoja tosi surullisia jostain asiasta (esim. läheisen kuolemasta tms.), mutta silti ei sen tartte olla masennusta. Mun suurin haave on aina ollut saada 2 tai 3 lasta, ja kyllähän se tuntuu haikealta, jos omista haaveistaan joutuu jostain syystä luopumaan... Toisaalta mä en ole missään vaiheessa kyllä vielä ajatellutkaan, että joutuisin kokonaan luopumaan tosta unelmastani, mutta sen täyttymisen odotus vaan on ollut niin raskasta. Ehkä, jos en olisi saanut keskenmenoja, olisin osannut odottaa omaa vuoroani jotenkin " kiltimmin" ja rauhallisemmin, mutta väkisinkin se tuntuu niin julmalta, että annetaan toivoa ja sitten taas se viedään pois... Ja mä oon tällainen täysillä eläjä, eli mulla on vaan kaksi vaihdetta: joko oon onneni kukkuloilla tai sitten täysin murheen murtama. Tosi dramaattinen tyyppi siis. :) Vaikka mulla oliskin tosi suuri tarve ehkä puhua tästä jollekin, niin koen, että sekin johtuu ehkä lähinnä vaan siitä, että oon yleensä aina voinut puhua kaikesta mun siskolle, mutta nyt en ole halunnut, kun he ovat odottaneet vauvaa enkä ole halunnut himmentää sitä onnea.



Tän vuodatuksen päätteeksi voisin vielä todeta, että oon nyt toistaiseksi kuitenkin päättänyt, että en vielä ainakaan mee sinne lapsettomuuspsykologin juttusille. Kuten sanoin, mun mieli muuttuu niin äkkiä, ja nyt kun on pieni pilkahdus toivoa taas, tuntuu jo paremmalta. Niin tiedän, että varmaan ajattelette, että helppohan se nyt on sanoa, mutta jos jotain ikävää tapahtuu, mun mieli varmasti muuttuu myös taas hyvin pian... Neuvolassa aion kuitenkin heti sanoa keskenmenopelosta. Jos sinne asti päästään, pikku-quun 1,5v-neuvola on just sopivasti viikkoa tai paria ennen np-ultraa. En vielä halua edes ajatella, miten mut täytyy raahata käsistä ja jaloista sinne ultrahuoneeseen... Mutta siis mietittiin miehen kanssa, että toivottavasti ekalla neuvolakerralla kuuluisi jo sydänäänet. Ja sitten jos niitä vois kuunnella tossa välissä just ennen np-ultraa, niin ei ehkä pelottais ihan niin paljon mennä sinne ultraan. Vaikka pelottaa se kuitenkin.



Yritän nyt olla kovin rohkea, joten:

-Q- ja -q- 1v4kk ja masuvaavi 5+0

Pakko vaan onnitella Q:a. Hieno homma! Paljon paljon paljon onnea!!! Oon ihan älyttömän onnellinen sun puolesta. Mä täällä olin jo monta päivää ihan sydän syrjälläni, kun ei susta kuulunut mitään. Nyt oon ihan onnesta sanaton, joten en muuta osaa sanoa :)



Ja ihan kamalan paljon plussaa toivon teille kaikille muillekin rakkaille Enskaystäville.



pesukarhu erittäin iloisena :)

Pakko oli tulla tarkentamaan, kun tuli sellanen olo, että mut ymmärretään väärin. En siis tarkoittanut, että Q sun täytyis joka päivä täällä käydäkkään raportoimassa. Jännäsin vaan niin kovin sun tilannetta ja oon tottunut, että oot aktiivinen kirjoittelija. Ei siis mitään paineita kirjotteluaktiivisuuden suhteen :)



pesukarhu joka on jo tunnin ollut muka menossa nukkumaan ;)



P.S. Yritän olla jatkossa tukkimatta tätä teidän pinoa, kun en tänne kuulu ;)

halusin tulla jotain kirjottaan ennen kuin tänään lähdetään loppuviikoksi mun ja miehen äitien luokse kyläilemään, mutta ei mulla mitään asiaa ole.



Q:lle toivon vaan kovasti onnea nyt matkaan!



Ja Unelman kuulumisia oon seurannut tuolta plussanneiden puolelta, toivottavasti se arvo nousee kunnolla. Tulehan kertomaan sinäkin uusin tilanne!



Itsellä ei siis mitään uutta, maanantaina aloitan taas primolut-kuurin ja sit vissiin uuden vuoden tienoilla alkaa se pas-kierto. Pitäis muistaa hakea lääkkeet tän vuoden puolella, mut jotenkin näyttää olevan mahdotonta minun muistaa...



Mites MM, millon saan ruveta jännäämään? Entä miten möröttimen uusi kierto? Ja naperon laihis? Kohtahan teilläkin alkaa taas hoidot! Ja hessusen piinis!! Miten etenee??



-Osse

No oo mitään positiivista kerrottavaa.. Kävin eilen ultrassa eikä näkyny alkiota. Lääkäri epäili tuulimunaa ja heti sen käynnin jälkeen alkoikin tuhrutteleen. Että se siitä lyhyestä ilosta. Mutta huonoja uutisia osasin kyllä oottaakin.. Pää on kyllä aika tyhjä täälläkin. Meillä on kerta kaikkiaan ollu niin vastustusten syksy, että huh huh. Positiivista kuitenkin tuo juttu siinä mielessä, että mahdollisuuksia luomuraskauteen siis on. Tällä hetkellä en kyllä jaksa ees aatella sitä ivf:ää, aattelin, että voitais yrittää luomuilla nyt jonku aikaa. Yritän nyt keskittyä joulufiilikseen, jospa se tästä vielä nousis tuosta surkeasta joulukuun säästä huolimatta. Mekin lähtään alku viikosta pohjoseen sukuloimaan jouluksi, ihanaa päästä taas kotinurkista ihmisten ilmoille.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulun odotusta kaikille! Jouluja en vielä toivottele, josko täällä tulee vielä ennen joulua piipahdettua :D



Unelm@

Tänään tuli taas se tuttu tunne että menkathan ne sieltä jossain vaiheessa tulla tupsahtavat.... Ei ole tullut oikein kirjoiteltua kun ei oikein tapahdukaan mitään ;)



Unelmallakin on surullisia uutisia :( Höh, en oikein osaa sanoa mitään järkevää. Positiivista on kuitenkin, kuten itsekin sanoit että luomusti on mahdollisuuksia :)



Quieron ajatuksia oli taas kiva lukea, kiva kuulla että olet positiivisella mielellä ja toivotaan että saatte tämän pikkuisen vajaan 9kk päästä syliinne :)



Hessuselle tsemppiä piinisajalle. Mahtaa olla taas hermoja raastavaa hommaa ;)





Näin joulun lähestyessä on niin ihanaa ajatella että meillä on edes tuo yksi ihanainen palleroinen, jonka kanssa voi koko perheen voimin rauhoittua juhlapyhäpäiviin :) On se vaan niin ihana tunne. Minua ihan surettaa kaikkien tahattomasti lapsettomien puolesta, kun kaikki eivät vielä saa kokea sitä onnea!

Unelm@, pahoittelut, että piti käydä näin!!! Se on kyllä niin väärin, että jo ehtii toivoa ja sitten se onni viedään pois. Voimia!



MiaMik, toivotaan, että teillekin tapahtuisi ihme!



Napero, anteeksi kun kysyn, mutta eikö sulla ole ollut yksi kohdun ulkoinen raskaus? Miltä se tuntui? Mua on alkanut vähän pelottaa, että onkohan raskaus oikeassa paikassa. En muista tämmöistä vihlontaa aikaisemmista raskauksista. Mutta mua kyllä vihloo kamalasti ihan kuin nivusista. Sellasta oli quuta odottaessa ihan loppuraskaudessa, kun maha alkoi painaa. Nyt mulla on jotenkin kokonaan jalat ihan tukossa ja tärisee ja noita nivusia vihloo. Onkohan tää normaalia? Kauheeta, miten sitä heti alkaa vilistä kauhukuvat päässä, vaikka kuinka yrittäis pysyä rauhallisena.



Ja pesukarhu, kiva kun kävit ja kiitos! Mä yritän vaan vähän pysytellä poissa täältä, että aika kuluisi nopeampaa enkä koko ajan jännittäis niin kauheesti.



-Q-

Pahoittelut unelm@lle, on kyllä surullista, että pieni ei jaksanut sinnitellä kesään asti! Nämä uutiset on kyllä aina niin kauheita!



Niin ja olen ihan unohtanut pahoitella Ossen negaa, tsemppiä teille tulevaan passiin! Toivotaan, että siitä saatte toisen pikkuisen sulostuttamaan perhettänne!



Toivotaan, että quieron tuntemukset kohdunulkoisesta olisivat väärässä ja että pikkuinen olisi ihan oikeassa paikassa kasvamassa! Eihän sulla ole siihen ultraan enää kuin reilu viikko aikaa ja sitten selviää, että KAIKKI ON HYVIN! Vaikka varmasti aika tuntuu pitkältä odotellessa sitä! Ja kiva että olet kuitenkin voinut ajatella raskautta positiivisin mielin ja iloita että teille tulee vauva kesällä! Aatella!



Itse olen yrittänyt kehitellä meille kaikille tosi paljon tekemistä, ettei tarvisi ajatella tätä kamalaa piinaa, mutta vaikeaahan se on! Tänään ton pikkumiehen kanssa askarreltiin joulukortit mummuille ja kummeille, pitää ne tänään laittaa postiin! Ihana oli seurata ukkelia, kun niin innoissaan sormiväreillä töhersi paperille ja oli omasta tuotoksestaan todella ylpeä! Ja seinällehän se taideteos piti tietty laittaa! Tänään annoin hänen ekaa kertaa itse töhertää sormiväreillä, sotkuista puuhaahan se on, mutta hällä väliä kun on hauskaa!



tänään on mulla menossa pp5 (vasta), nythän ne pienet ovat kiinnittyneet, jos ovat viihtyneet kaksiossaan hyvin. Oireita ei yllättäin ole vielä mitään suuntaan tai toiseen, yllätys yllätys, vaikka koko ajan yritän itseäni tutkia! Tänään toi flunssakin löysi perille asti, koko ajan aivastuttaa ja palelee ja kun lisää vaatetta, niin tuskan hikeä puskee, aika ankeeta! Menispä äkkiä ohi!



No eipäs mulla tällä kertaa muuta



Terv. Hessunen

mutta Q:lle ku:sta - ne vihlonnat on kyllä kaukana nivusvihlonnasta, eli jos koskee toispuoleisesti alaselkään, silleen välillä tosi kovasti, niin sit kannattaa edes huolestua. Ja nekin voi olla vielä ihan normaaleja kipuja. Mutta mulla ei siis tosiaan ollut nivusvihlontoja ku:ssa, vaan tuolla ylempänä, munasarjojen paikkeilla.



Unelmalle pahoittelut!! Tosi kurjaa, et kävi noin... :(



-Osse pohjanmaalta

Helpotti kuulla, että ei tää kuulosta miltään vakavammalta! Kiitos kun vastasit!



-Q-

Voi kuulema tulla ihan ensimmäisillä viikoilla kun on ollut jo aijemmin raskaana.



Mulla taas kohdunulkoisessa ei ollut mitään kipuja, (ehkä pientä jomotusta) ainoastaan tuhru vuoto ja matala hcg. Sitten vasta sattui, kun raskausmateriaali abortoitui ulos munajohtimesta. Siellä siis ei kuulema ollut alkiota, vaan jotain istukkamateriaalia. Se kipu oli sellaista että tuntu kun olis hillittömät vatsanväänteet ja kamala p-hätä.



Siitä myös osasin epäillä ku:ta koska ei ollut mitään tuntemuksia kohdun suunnalla. Vihlonnat ja muut kolotukset kuuluu mun mielestä asiaan :)



T: Ull-Maij kp 22/28, kuusi yötä testiin on... ja joo laskin aivan itse.

Täytys olla jo nukkumassa, mutta kun Quu multa kyseli, että onko mulla ollu kohdun ulkoinen, niin ei oo... Se mikä meni sillon monen monta vuotta sitten kesken, niin en tiedä mikä oli, oliko siis kohdussa vaiko ulkopuolella...



Unelmalle pahoittelut, ei oo tollanen reilua... Voimia!



Jospa mä huomenna pääsisin kirjottamaan vähän paremmalla ajalla, olis taas vähän marinaa... Mutta se huomiseen.



napero kp 25/??? (ja en aio testata ennenkun on myöhässä PALJON!!!)

En tarkottanut sitä niin kun sä olit käsittänyt. Mä kaytän tosi usein puhuessa yms. ilmaisuja jotka monille muille on tavallaan liioteltuja. Esim. omasta masikseta sanon just et silloin kun pää sekos yms. Samanlainen väärinkäsitys on tullut palstalla esim. siitä mitä silloin sanoin niistä negatiivisiista asioista.. Mä tarkotin sitä, et puhut jonkun kans sen verran, et saat samalla niitä asioita itelles selvemmiksi etkä vaan kelailis kaikkea ' mitä jos' -juttuja. Ja ite sanoitkin tuolla, et ootte ottaneet päivä kerrallaan ja et on parempi olo. Just tollasta tarkotinki aiemmin ja nyt..



Tsemppiä ja hyviä vointeja kaikille!

quiero3:

Tuosta, mitä jenni sanoi, että mun pitää nyt hoitaa nuppini kuntoon, niin se kuulosti musta vähän turhan rajulta. Siis siinä mielessä, että vaikka mä oonkin täälläkin jo pitkään kirjoitellut, miten paljon tää lastensaamisen vaikeus mua ahdistaa, niin silti en koe itseäni mitenkään masentuneeksi. Mun mielestä masennus on sellaista, että ei enää pysty hallitsemaan itseään ja eämäänsä. Mä oon alusta asti rakastanut quuta aivan äärettömästi ja pystynyt kaikista tänä vuonna tapahtuneista ikävistä asioista huolimatta nauttimaan elämästäni ja olemaan onnellinen ja todella, todella kiitollinen siitä, mitä me saadaan kokea meidän oman pienen pojan kanssa.

Masis ei ole vaan tota ettei pysty hallitsemaan asioita. Mun masiksessa esim. oli koko ajan kausia, et näin asiat tosi selkeästi ja jopa tykkäsin tehdä asioita. Esim. tajusin hyvinä hetkeinä, et miten sekasin olen niinä huonoina hetkinä (jolloin olen kelannut ihan tosi rankkoja juttuja). Joka kerran, kun D heräs jaksoin tsempata ja hoitaa D' n hyvin. Mitä ilemisesti ei kukaan suostu tajuamaan, koska jouduin silloin käymään sossussa ja yhdessä muussa paikassa sen takia ,et ne halus syynätä et hoidan mun lapsen. Olen mäkin raksatanut mun lasta koko ajan, mut nyt viime aikoina oon vaan jotenkin erilailla herännyt tähän ,et tätä mun elämä nyt on ja se onkin tosi kivaa :).

Mä halusin vaan tuoda nää asiat nyt ilmi siksikin, et kun omasta kokemuksesta edes lääkärit ei ota tosissaan masennusta eikä tunnista sitä..

Olipas hässäkkä vkl, ku oli vieraita ja 2 pientä lasta kylässä, huh huh. Kyllä siinä väkisinki mietti, että millasta se ois ku ois 2 lasta ja eipä sitä toista ainakaan vielä tuu. Kyllä meinas pikku masista pukata päälle ja tuli kyllä olo, että miten mää saatoinki olla niin idiootti, että kuvittelin, että voisin muka olla oikeesti raskaana.



Mulla vuoto jatkuu edelleen, sais jo loppua, että sais taas alkaa tikutteleen ovista :D Siinähän ne joulupyhät sit menee, ovista ootellessa.. No, ehkä tässä vielä tulee joulufiilis päälle. Ihanaa kuitenkin viettää ekaa joulua oman pikku palleron kanssa. Johan sitä on siinäkin ilon aihetta ja paljonki.



Pakko kertoa yks vähemmän kiva juttu.. Yks pv lörähti sit SE pöksyihin, sellanen iso, höllyvä klöntti, jossa oli sellasta vaaleetaki, niinku ois ollu jotain istukan alkua. Että varmaan siinä oli se, mitä sinne ehti kehittyä. Hitto, se löntti tippu vielä housun lahkeeseen ku vaihdoin sidettä. Olipas kiva kaivella sitä sieltä..



Mutta nyt mää toivottelen oikein ihanaa joulun aikaa kaikille ja rutkasti onnea uudelle vuodelle! :)



Unelm@

oon MM:lle jo ihmetellytkin oloani, ja ihmettelenpä tännekin - mulla on ihan sellainen olo, kuin mulla olis ollut ovulaatio! Oon ihan ällikällä lyöty, mutta en keksi mitään selitystä tälle, mulla on nimittäin nännit kipeet, eikä mulla ole ikinä rinnat saati sitten nännit kipeet ilman tuhteja hormoneja! En tajua! Etenkin kun jos nyt olis ollut ovis, se olis ollut kp10, mikä tuntuu ihan älyttömältä meikäläisen megakierroilla. Eli todennäköisesti nyt on vaan joku ihme häiriö kropassa, eikä mitään oikeeta ovulaatiota. Huomenna pitäis joka tapauksessa aloittaa 10 päivän primolut-kuuri ja sit ootellaan menkkoja. Uuden vuoden puolella sit päästään hoitoon.



Mulle on taas tehnyt tosi pahaa lukea juttuja nopeista raskautumisista, jotenkin ei kestä pää yhtään. Tätä nyt ei taas saisi tietenkään sanoa ääneen, mutta kaipa mullakin pitää olla joku paikka, jossa sen saa sanoa. Onneksi pääsen piakkoin työhaastatteluun, jos vaikka saisin töitä eikä tarttis tuntee niin kamalaa painetta et aika kuluis, et sais taas ees pienen mahdollisuuden tulla raskaaksi, siis itsestä lähtöisin olevaa painetta... jotenkin olis niin ihanaa, et olis kerran kuussa ees se pieni mahdollisuus tulla raskaaksi, mutta kun mulla ei sitä ole. toki mä ymmärrän, että ei sekään olis kivaa, jos kaikki olis ok ja silti joka kuukausi alkais menkat, mutta ahdistaa tääkin, et kerran tai kaks vuodessa on mahkuja ees jännittää, sit loppuaika vaan odotellaan sitä kuukautta, jossa hoito ehkä sit joskus voidaan taas tehdä... nyt vaikka mulla oliskin ollut ovis, niin miehen tilanne oli viime kuussa niin surkee, et tuskinpa tässä mitään tarttis jännittää.



Enpä saanut mitään järkevää kirjoitettua, kauheaa itsesäälistä soopaa vaan, joten poistun taas...



-Osse kp14

En edes tiedä että onko " tonskailijoiden pino" toista toivovien pino? Tai jatkohoidossa olevien pino? Toivottavasti jotain minulle sopivaa, koska täällä on yksi joka katselee kaihoisasti möhömahojen perään!! Ja olisiko joku syy myös siinä että pääsisin a) pinoilemaan Ossen kanssa? Ja lisäksi b) Quieron jutut riipaisee, syvältä c) teidän muidenkin kanssa on takuulla PALJON yhteistä. Vaikken jaksanutkaan lukea kaikkia 12 sivua, anteex :-)...



Tilanne meillä on se, että ihana neitosemme täytti hiljattain 9 kk ja uutta vauvaa voisin jo ruveta toivottamaan tervetulleeksi. Asia on aktualisoitunut tänä viikonloppuna kun olen ollut aistivinani toisaalta PMS:ää ja toisaalta Penelopen alkuajoilta tuttuja alavatsavihlontoja (huom. Quiero!!) Eihän se ole yksi eikä ainoakaan tapaus joka hoitojen jälkeen olisi plussannut luomusti, mistäs sen tietää... Alkuperäinen suunnitelma olisi lähteä alkuvuodesta tyhjäämään Fertiksen pakastinta, ja siihen kai lähdetäänkin jossei ihmeitä -suuria sellaisia- tapahdu.



Mutta näin alkutervehdyksenä tähän pinoon, heilutukset Osselle ja kaikille muillekin \O/ ja Quiero: minullakin on ollut ku ja sen todella tiesi, ettei kaikki ole kunnossa. Silloin yhtenä syksynä oltiin sieniretkellä plussan jälkeen ja sieltä palatessa oli jotenkin määrittelemätön kumma olo vatsanseudulla. Välittömästi kotiin palattua mies kävi kaupassa (jonne vartin kävelymatka) ja sillävälin (siis nopeasti!!) olo paheni niin että itkin lattialla ja lähdettiin menemään samoin tein. Mulla ei ollut siinä vaiheessa pienintäkään toivoa siitä, että se olisi ollut " tavallista" venymisjuilimista, olo paheni niin nopeasti. Voi tietenkin johtua ku sijainnista tai tuhannesta muusta syystä, mutta ainakin nuo syntyneestä vauvasta johtuneet juilimiset (tämä ku oli oli 1. raskaus , vauva syntyi 3. raskaudesta) oli ihan eri luokkaa, hetkittäisiä vihlaisuja eikä tosiaankaan mitään hirveätä tuskaa. Mutta arvaa vaan että olin ihan hirvitttävän huolissani niistäkin. Ja: nuo masennusasiat on niin monimutkaisia: silloin joskus pahimpina lapsettomuusaikoina mietin tosi omituisia juttuja. Välillä tietenkin nautin olostani ja elämä tuntui elämisen arvoiselta, mutta taas joskus lapsettomuus kanavoitui kaiken kattavaan ekoahdistukseen (tyyliin tämäkin huulirasvapötkylä on olemassa maailman tappiin tuolla jossain kaatopaikalla vain mun huulten takia) sun muuhun kamalaan mitä joku voisi itsetuhoiseksikin sanoa. Missään " virallisella " taholla en käynyt näitä tilittämässä, onhan mulla useampi sisko, hah... No mitä tästä masennuksesta haluan sanoa, varmaan mullekin olisi joku diagnoosi lätkäisty aikoinaan mutta nyt tunnen itseni pelkästään _alttiiksi_ moiselle. Eli jos joskus alkaa tuntua samalta niin haen apua jostain ennen kuin tuntuu yhtä hirveältä.