Tonskailijoiden pino

quiero, hienoa että sait soitettua sinne väestöliittoon! Minäkin soittaisin heti taysiin jos ei olisi nuo irtisanomisuhat päällä. Juuri tuota samaa ajattelin että kävisi vain alustavasti keskustelemassa ja silleen :)



Tänään kun neiti menee päikyille niin surffailen vähän netissä ja soittelen gyneaikaa (jos muistan vielä) :)



Hoitojen maksamisesta. Aluksihan me oltiin " hoidoissa" AVAlla ja silloin oltiin molemmat ihan työssäkäyviä eikä maksamisessa ollut mitään ongelmia kun siellä tehtiin vain clomit+pregnyl koti-inssejä tutkimusten lisäksi. Sitten avan lääkäri sanoi mulle että käyppä tk:ssa papassa ja siellä sitten heti kirjoitettiin lähete taysiin ja siellä aloiteltiin hoidot. Aloitin silloin opiskelut ja sitten raadettiinkin viikonloput niska limassa töitä eikä kyllä silloinkaan inssien tai keinohedelmöityksen aikaan ollut mitään maksuongelmia. Minulla oli aika paljon säästössäkin rahaa mm. niihin kalliisiin lääkkeisiin! Ottakaa ihmeessä lainaa ja maksakaa pikkuhiljaa tai tosiaan voisitte kysyä maksusuunnitelmaa väestöliitolta, siihen ei taida tulla niitä pankin suolaisia korkoja?

Ihan mukavia uutisia on saanut täältä lukea :)



Q oli ollut reippaana ja saanut varattua itselleen lääkäriajan. Vähän samanlaiset suunnitelmat on itsellä mielessä eli mennä vuodenvaihteen jälkeen käymään yksityisellä ja katsoa missä kunnossa kroppa on ja millä keinoin se toisen lapsen saaminen voisi olla mahdollista. Varmaan pyydetään sitten lähete julkiselle puolelle varsinkin jos on tarvetta rankempiin hoitoihin. Jos tiedossa olisi rankemmat hoidot (IVF) niin sitten varmasti odotettaisiin ensi syksyyn. Toivotaan ettei nyt tarvitsisi tuollaisia edes hirveästi ajatella. Ja toivon myös teille ja tietysti meille kaikille, että tätä rumbaa ei tarvitsisi toiseen kertaan käydä rankimman kautta.



Osse on päässyt jo tosi toimiin. Toivotaan paljon (muttei liian paljon) hyvälaatuisia muniksia! bd



Hessusella onkin mahdolliset " vuokralaiset" jo kyydissä. Onnea jatkoon!



Meidän K:sta sen verran, että se hapenpuute-epäily tuli samantien, kun käytiin ekan kerran lastenneurologilla. Aivoissa ei näy mitään poikkeavaa. Kovasti K:n taidot ovat nyt edistyneet fysioterapian avulla ja varsinkin nyt meillä on menossa sellainen kausi, että uusia juttuja opitaan päivittäin :) Jollain tavalla tämä vamma tulee aina olemaan osa meidän ja K:n elämää, mutta näillä näkymin K saa elää aika lailla normaalia elämää. Meillä oli silloin K:n kanssa ongelmia jo silloin yliaikaiskontrollissa (sydänkäyrä oli pitkään monotoninen). Synnytyksessä ponnistusvaihe venyi lähes puolitoistatuntiseksi, K jäi jumiin ja imukuppia tarvittiin. K syntyi sinertävänä, velttona ja huonostihengittävänä 4 pisteen poikana ja vietiin saman tien tehohoitoon. Liian rankka oli pikkuiseni alku, mutta onneksi poju on taistelija ja positiivinen elämänasenne kantaa monien murheiden yli :' )



Mulla oli viikonloppuna tosi vahvat ovulaation merkit, että saa nähdä voisiko ne kuukautiset sieltä alkaa. Varmaan turha toivo, mutta saa sitä tässä vaiheessa vielä kuvitella. Harmi, ettei tuota mahdollista ovista tullut hyödynnettyä kun oltiin miehen kanssa molemmat niin väsyneitä. Nyt alkaakin isänpäivävalmistelut ja sitten heti perään K:n 1v. synttäreiden valmistelu ja juhliminen. Eli juhlaputki tiedossa :)



Nyt pikkumiehen kanssa taiteilemaan puolukkavärillä :)



Terkuin,

mörötin

Joskos jotain kirjottaiskin, eikä aina vaan kävis lukemassa... Toisaaltaan ei oo kyllä mitään kirjotettavaakaan, kun ei nyt oo mikään ¿akuutti¿ hoito menossa.



Ovistikuista, mä oon tilannut vaan netistä niitä, ei ne oo mulle niitä ehdottanut tuolta polilta. Ja tosiaan kun en ees ovuloi ilman lääkkeitä, niin mitäs sitä niitäkään enää tilaamaan...



Mä just tässä yks päivä mietin, että minneköhän me mentäis jos ei julkisella puolella enää hoitoja tehtäis? Kun en nyt muista onko täällä lapsettomuusklinikoita, tai siis Hämeenlinnassa. Todnäk se olis Tampere...



Ja kiva tosiaan että MM ja hessunen löysivät ¿perille¿.



Hessunen sulla on niin samanlaiset ajatukset tuosta perheestä ja muustakin kuin mulla, oli kuin olisin ite kirjoittanut tuon! ¿ Jotenkin kun yhden kerran on kokenut raskauden, synnytyksen (vaikkakin se oli todella karmea) ja ihanan vauvantuoksuisen arjen, sitä haluaisi vaan lisää ja lisää. Mä olen aina haaveillut suuresta perheestä, niin jotenkin se haave koko ajan kummittelee tuolla takaraivossa! Ja kaiholla katselen ihania vauvamahoja ja vauvoja ja ajattelen, olenko itse enää koskaan tuossa ihanassa tilassa ja saanko pitää ihanaa tuhisevaa nyyttiä sylissä ja hoivata. Mä haluun lisää vauvoja!!! Ei kai tässä voi muuta sanoa!¿

Ja toivotaan, että saatte Onnin ja Mannin kotiin saakka!



Quu, mitäs jos kuitenkin siellä olis jotain kasvamassa? Ja ihanaa kuulla että voit paremmin eikä enää niin ahdista, kun sait selvyyttä asioihin.



Hoitojen rahoituksesta... Mä en osaa sanoo mitään, kun ollaan tosiaan tuolla julkisella puolella...



Möröttimelle vielä, että harmi kun meni ¿hyvät päivät¿ ohi... Toivottavasti ne menkat sieltä kuitenkin nopeeta alkaa...



Mä tuossa viikonlopun aikana kuulin, kun oltiin kylässä, että yhelle tutulle parille, jotka olivat monta vuotta hoidoissa, niin saivat kaksospojat viimeisestä hoidosta, ja pari kuukautta kaksospoikien syntymän jälkeen, oli nainen plussannut, ja mies oli siihen vaan todennut ¿käy ostamassa uus testi!¿ Ja nyt heillä on kaksospojat vm-05 ja ylläripoika vm-06! Joten pikkusen sain voimia tuosta... Vaikka silti mä oon sitä mieltä, että kaikki tää on turhaa, ja rahaa vaan palaa, että ei meille sitä toista suoda... niisk!



napero

Joo, napero, olet ihan oikeassa eli voihan siellä jotain ollakin kasvamassa. Eihän sitä ole mitenkään nyt vielä todistettu, ettäkö en ovuloisi, on vaan itsellä sellainen olo, että kaikki on taas sekaisin. Ei näistä mun haihatuksista ota selvää. Nimittäin tänään tosiaan onkin ollut vähän sellaisia tuntemuksia, että ehkä jotain tapahtuu...tai sitten ei. Joka tapauksessa, kyllä me nyt ollaan tietty silleen jatkuvasti aktiivisena oltu, että jos vaan ovis sattuisi joskus olemaan, niin olisi edes mahdollisuuksia tulla raskaaksi. Pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja odotella (taas).



Tyhmä kysymys muuten, mutta miksi menkat sitten lopulta alkaa sellaisissakin kierroissa, joissa ei ole ovista?



Napero, onko sulle annettu lugeja tms. hoitokierroissa tukemaan mahdollisen raskauden jatkumista? Aion kysyä sitäkin ens viikolla lääkäriltä, että mitä se on mieltä, voisinko mä tarttea jotain sellastakin apua. Toisaalta, quu tarttui silloin mukaan tosi hienosti ja se maaliskuinenkin raskaus pysyi kuin vimmattu yllä, vaikka alkio oli jo kuollut... Vaan toi elokuinen kemiallinen sai mut taas kauhistelemaan, miten julmaa se on, että kun kerran hedelmöityskin on jo tapahtunut ja niin pitkälle on päästy, niin miksei se alkio voi kiinnittyä niin hyvin, että pysyisi matkassa.



-Q-

en sori nyt ehdi kommentoida, mutta tänään oli eka ultra, ja kuulema oli " ihan normaali" tämän vaiheen tilanne, joku kymmenisen follikkelia näkyi, mutta niistä mulla lopettaa varmasti osa kasvunsa, joten elättelen toiveita, et saadaan se 1-2 solua punktiossa. Hyvältä näyttää siihen nähden. Punktio tehdään ensi ke tai pe, lääkärin mukaan todennäköisesti vasta pe. Harmi, et sit joudutaan viikonloppu odottelemaan viljelyn kuulumisia, jos olis ke niin kuultais to väliaikatietoja.



Mutta näillä mennään, huomenna liitän mukaan estolääkityksen, ettei munikset karkaa etukäteen.



-Osse

Saitteko jo lisätietoja klinikalta? Onko sulle tullut huonoa oloa noista lääkityksistä?Siis tää on ihan superjännittävää! Ajatella, että sä voit olla jo parin viikon päästä raskaana! :)



Mitenkäs Onnin ja Mannin matka sujuu?



Mä oon jälleen kerran pihalla kuin lumiukko oman kroppani toiminnasta. Tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut eikä tulekaan tapahtumaan. Olo on kuin ameeballa... Milloinkohan ne menkat taas sitten suvaitsee alkaa, joskus vuonna 2010 varmaan...huoh. Oon nyt laittanut kaiken toivoni keskiviikkoon ja siihen jutusteluun lääkärin kanssa. On kyllä aivan satavarmaa, että jos me nyt sit päästäiskin lähtemään sinne matkalle, niin menkat alkaa just tasan siellä matkalla oikein kiusallaan. On sekin kyllä ihme juttu, että miten ne voi just olla aina kun tapahtuu jotain kivaa, vaikka muuten niitä saa oikein toivoa ja odotella. Vitsit tätä elämää!



-Q-

Voi että, miten tää aika matelee.... Tänään vasta pp10 ja tuntuu, että tonne perjantaihin asti on ikuisuus, kun sillon ajattelin testata. Ellen aiemmin ratkea. Miamik kyseli, millaista tää piinailu on toisen kohdalla, niin voin sanoa, että ihan yhtä " hirveetä" . Jokaikistä tuntemusta, mitä kropassa tapahtuu, niin ajattelen, että mitäköhän tuo on, oonkohan raskaana yms. Tämä on kyllä tosiaan piinaa!!! No onneksi se kohta loppuu, tavalla toisella! Sekin vähän huolestuttaa, kun ei ole oikein mitään oireita! Tuntuu, että voiko sitä olla edes raskaana, kun ei oikein tunnu miltään kropassa! Mutta ei kai vielä toivo ole menetetty!



Ossellahan on kohta kanssa jännät paikat! Tsemppiä punktioon! Toivotaan, että saatte niitä veitikoita monta. Vaikka eihän siihen raskauteen tosiaan tarvita kuin yksi hyvä alkio, joka on sitkeä sissi ja pysyy mukana loppuun asti! Kuten teillä vuosi sitten kävi!



Me ollaan oltu ja ollaan edelleen hoidossa yksityisellä ja hyvin aiemmat hoidot ollaan voitu rahoittaa omasta pussista, kun oltiin molemmat töissä. Nyt kun olen hoitovapaalla, niin on tietty tiukempaa, mut näihin passeihin on kuitenkin rahaa. Ja tammikuussa menenkin töihin, niin sitten on taas vara rahoittaa noita icsejä! Mut voihan sitä tosiaan ottaa pankistakin lainaa, niin kuin joku sanoi, niin kyllä sitä lainaa otetaan turhempaankin!



Mutta ei kai tässä auta kuin jatkaa vaan piinailua.



Hyvää, ihanaa talvista viikkoa kaikille tonskailijoille!



Terv. Hessunen, Mulju 10/06 sekä Onni ja Manni pp10

kuumeinen tyttö nyhjää sylissä, joten kerron vaan et nyt näyttäis soluja tulevan vain kolme, punktio on keskiviikkona ja siirto perjantaina. Enää pregnyl tänään ja siinä on piikitykset tällä kertaa. Pääsinkin aika paljon edelliskertaa vähemmällä piikeillä, mut tulos taitaa olla yhtä laiha... luotetaan nyt, et siirtoon päästään, sit tulee kyllä itku, jos ei päästä...



Hui, hessunen testaa ihan pian!!



-Osse

Hessuselle kärsivällisyyttä ja lehmän hermoja loppuihin piinapäiviin!



Osse piti tulla tsempittämään, että mulla on täällä peukut ja pottuvarpaat pystyssä, että ne kolme munista on ihan supermuniksia ja pääsette siirtoon asti ja mallikkaan vauvanalun kohtuun kasvamaan!



Jänskättää ihan teidän puolesta

Odottelen just lähtöä sinne VL:ään. Jännittää ihan kauheesti, miten tää voikin jännittää näin, vaikka mitään merkittävää tuskin tapahtuu... Koko kierron on ollut aivan mitätön olo, siis ei mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan. Ja nyt sit eilisillasta asti jotain tuttuja hormonijuilintoja alaselässä ja -vatsalla. Just joo, ettäkö se ovis olis sitten " nyt jo" tulossa, onhan kp:t vasta 31...?! Jos nyt on ovis, niin sitten kyllä taas missataan se, vaikka ollaankin oltu oikein ahkeria muuten tässä kierrossa. Miehen työvuorot on nyt sotkenut kuvioita silleen, että mahdollisuudet tulla raskaaksi on minimaaliset, jos ovis onkin vasta nyt. Toisaalta, miten kierrot vois yhtäkkiä alkaa tälleen pitenemään näin radikaalisti, kun elokuisen km:n jälkeen eka oli vaan 32, sit viimeks 40 ja jos nyt on ovis tulossa, niin mennään jo yli 45! En kyllä tajuu mitään tästä, mutta ehkä se lääkäri osaa sanoa jotain lohduttavaa. Pitäkäähän peukkuja!



-Q-

Hessusella piinispäivät jo vaikka kuinka pitkällä! Ootko malttanut olla testaamatta? :)



Tänään jännätäänkin Ossen punktiokuulumisia ja quieron " gynekuulumisia" . Hei oikeesti, mulla ei varmaan ole omaa elämää kun jännään niin teidän puolesta :D



Tänne ei mitään uutta kummallista. Nyt taitaa olla kp 7 ja edelleen vuodan, viimeksi menkat kesti 8 päivää! Saas nähdä koska alan tikuttelemaan ovista vai kiinnostaako edes moinen puuha. Tikkuja kyllä löytyy vaikka muille jakaa, mutta jotenkin nyt on vaan sellainen oli ettei jaksaisi yhtään kuumeilla :D



Imetyksen lopetin juuri ja olen aivan räjähtämispisteessä. JOs näette taivaalla pallon lentelevän, niin se olen minä ;)

punktio on nyt takana, saatiin ne kolme munasolua, joita toivottiin. Punktio meni hyvin, en tuntenut kipua ollenkaan ja jälkikäteenkin vointi oli hyvä heti, jaksoin ehkä 30 minuuttia olla paikallani, sit piti päästä jo pois lepohuoneesta. Mutta mutta... miehen spermassa olikin sitten jymy-yllätys, ja aiemmat 400 miljoonaa siittiötä lukemat vaihtuivat " muutama liikkuva siittiö" -tuomioon! Eli ilmeisesti se miehen sairastama ihme tauti on verottanut siittiöitä ja jouduttiin siirtymään suoraan ICSIin, eli injektoidaan yksi siittiö per munasolu ja toivotaan et ne on terveitä siittiöitä. Lääkäri oli kohtuullisen huolissaan tilanteesta, tosin sanoi et tällä kertaa mun solut näyttäis olevan se vahvempi lenkki. Kerrankin näin päin, mutta kyllä tää vähän sekoitti pakkaa! Ollaan varmaan molemmat vähän ällikällä lyötyjä, koska aiemmin ei tosiaan ole siittiöpuolella ollut mitään vikaa.



Huomenaamulla saadaan sit kuulla, ovatko hedelmöittyneet, joten jälleen kerran päästiin jännäämään loppuun asti. Pitäkää nyt tosiaan peukkuja, et edes yksi siirtokelpoinen saadaan. Saatiin kyllä lääkäri suostumaan siihen, et jos tulee useampi ja niistä joku ei ole tarpeeksi hyvä pakastettavaksi, niin meille siirrettäisiin kaksi alkiota kerralla.



Tulehan hessunen kertomaan tilanteesta! Samoin Q, miten VL:n käynti meni??



-Osse

Täytyy myöntää, että tänään tuli testattua ja negahan sieltä pamahti, nyt mulla menossa pp12. Onhan se vielä hieman aikaista, mutta kun aloin tätä esikoista odottamaan, niin tällöin pp12 tuli SELKEÄ plussa, joten tuntuu, että peli on nyt menetetty! Jotenkin harmittaa TOSI paljon! Olin muka niin positiivisella mielellä, että kyllä se pas onnistuu, niin nyt kyllä tympäsee. No seuraavaan kiertoon tehdä vielä toinen pas ja sit tammikuussa rankempiin hoitoihin! Testaan kuitenkin vielä perjantaina, kun on se pp14, mutta mihinpä tuo tulos muuttuisi, oltiin tässä kuiteskin piinistelyssä jo suht pitkällä!



Jotenkin on tosi masentunut olo!!! Tänään juuri eräs ystävä ilmoitti saaneensa pojan ja siitä ilmoituksesta mulle tuli kauhee vauvakuume ja tosi haikee olo!!! Melkein itku pääsi! Toiset ne voivat vaan päättää, että kuinka monta lasta haluaa ja milloin olis hyvä aika syntyä! Itsellä ei kuitenkaan ole yhtään varmaa, saako enää nauttia mahasta ja vauvan tuoksusta, vaikka sen yhden kullanmurusen onkin jo saanut! Ja hänestä olen aina tosi KIITOLLINEN! Lapsettomuuden alussa, kun ei ollut ollenkaan varmaa, saako edes yhtä kullanmurua!



Tuntuu, että kaikki ympärillä olevat tutut ja ystävät lisääntyvät minkä ehtivät, laskin tossa juuri, että tämän vuoden puolella kaksi ystävää, ovat vielä saamassa vauvan ja ensi vuodellekin niitä uutisia on tullut ainakin neljä!!! Miksi minä en saa olla niiden ilmoittajien joukossa???



No tietenkin täytyy myöntää, että onhan tuo meijän murunen vielä melko vauva (juuri tänään täytti 1v.1kk), joten onhan hänessä vielä hoitamista paljon ja pitkään, mutta kuitenkin... Ymmärrätte varmaan nää ristiriitaiset fiilikset? Ei oikein tiedä, mitä sitä ajattelisi! No nyt loppuu tää itsesäälissä rypeminen! Jotenkin se nega siinä tikussa on vaan aina niin ankea kohdata!!!



Mutta tsemppiä Osselle huomiselle ja perjantaille! Onneksi on keksitty icsi, niin muutamallakin siittiöllä saadaan hedelmöittymiset onnistumaan. (Meillekin täytyy aina tehdä icsi, kun halutaan niitä " rajumpia" hoitoja, vaikka eivät ne niin rajuja ole olleet, ainakaan fyysisesti, henkinen puoli onkin eri asia ) Toivotaan, että saatte kyytiläisen (kyytiläisiä) matkaan perjantaina!!! Täältä tulee onnenpotku! :)



Ja miten Quierolla meni lääkärissä käynti? Kerrohan kuulumisia!



On tää kyllä ihana palsta, kun täällä saa huoleti purkaa näitä omia tuntojaan, kun kellekään muulle ei voi/halua puhua!



Terv. Masentunut Hessunen ja kyytiläiset pp12, jotka eivät näköjään viihtyneet mun mukana tämän pitempään

Osse, hienoa, että saitte 3 saaliiksi! Toivottavasti sun vointi jatkuu hyvänä eikä tee kipeetä. Mutta voi miten kurjan uutisen te saitte noista siittiöistä! Ehkä se on vaan tilapäistä ja tilanne palautuu pian ennalleen? Nyt vaan peukut tosiaan pystyyn, että siirto onnistuu suunnitelmien mukaan, ja sit pidetäänkin peukut puutumiseen asti pystyssä pari viikkoa! :)



Me käytiin siis tänään VL:ssä. Juteltiin sen saman lääkärin kanssa, joka meillä viimeksi oli. En kyllä tiedä, oliko siitä nyt sit kuitenkaan niin paljon apua kuin olisin toivonut, mutta en sitten tiedä mitä olisin toivonut...? Siis enhän mä tietenkään olis sitäkään toivonut, että se olis sanonut meidän tilanteen olevan toivoton...



Mutta siis tiivistäen: Lääkäri oli sitä mieltä, että hän harvoin tapaa pareja, joilla raskaus alkaa näin helposti ja totesi, että hänen täytyy kyllä sanoa, että jopa Clomifenin aloittaminen nyt näin pian edellisen keskenmenon jälkeen voisi olla lääketieteelliseltä kannalta ylihoitoa. Kun kerran olen tullut raskaaksi ilmankin ja selkeästi ovuloinut. Toisaalta tässä vuoden aikana on ollut vaan 6 kiertoa, joten tän aineiston perusteella on mahdoton sanoa, että minkälainen tää mun kierto nyt tosiaan on... Se tossa lääkärissä on ihanaa, että se on niin realistinen eikä tavallaan kaunistele asioita, tai toisaalta joka sekunti katso mua jotenkin säälien. En tiedä ymmärrättekö, mutta sellainenkin ahdistaa. Lääkäri oli siis sitä mieltä, että hän kyllä neuvoisi nyt vaan toistaiseksi jatkamaan näin ilman mitään hoitoihin liittyvää, ja sit vuoden kuluttua voisi katsoa uudestaan. Toki ottavat sinne aikaisemminkin jos pari niin haluaa, mutta tää oli siis mielipide lääketieteelliseltä kannalta. Mulla on lääkärin sanojen mukaan selkeä kiertohäiriö, mutta todistettavasti olen ovuloinut, koska kaksi keskenmenoa... Ja jos toi Clomifen sitten aloitettais niin pitäis ehdottomasti käydä ultrassa seuraamassa tilannetta. Miehen siittiöiden osalta lääkäri ei ollut lainkaan enää huolissaan, kun selvästi ne on liikkunut ja niitä on ollut ihan tarpeeksi, kun raskauksia on alkanut. Totesi, että ne siittiöiden analysointitulokset on vaan lukuja, mutta todellisen testituloksen osoittaa noi raskaudet. Eli nyt lääkäri oli jopa sitä mieltä, että inssejä ei välttämättä tarttis, vaan mahdollisesti pelkkä ovulaation varmistaminen ja oikein ajoitettu yhdyntä riittäis. Hmm... Enhän mä ehdoin tahdoin mihinkään inssiin halua päätyä, mutta vähän toi kummastuttaa, kun viimeksi oli puhe, että kokeillaan 1-2 inssiä, mutta luultavasti ne ei meidän tapauksessa auta ja että meidän tapauksessa onnistumisprosentti on vaan jotain 5% luokkaa. Lääkäri oli kuitenkin nyt vahvasti sitä mieltä, että kun vaan odotetaan ja koitetaan olla miettimättä asiaa (niin varmaan!), niin kyllä meille vielä toinen lapsi tulee. Ei tähän voi muuta sanoa kuin että toivon niin kovasti, että lääkäri olisi oikeessa.



Tänään on siis kp31 ja lääkäri ultrasi munasarjat. Aamulla taisinkin jo kirjoitella, että ihan kuin olisi jotain hormonijuilintaa alaselässä... No kas, kohdun limakalvon ja ultran perusteella näyttäis siltä, että mulla voi olla ovis 4-5 päästä. Mutta sekään ei ole varmaa, kun se " follikkeli" saattaa kuulemma myös olla joku edellisestä kierrosta jäänyt kysta tms. Joka tapauksessa käyn vielä ens viikolla labrassa verikokeessa, josta katsotaan sitten, onko jotain tapahtunut vai ei. Ja sit multa otetaan varmuuden vuoksi niitä muitakin verikokeita hormonitasojen määrittämiseksi. Mut lääkäri oli aika varma, että ei niistä mitään löydy.



Mutta siis kuten huomaatte, ei tänään selvinnyt mitään uutta tai mitään, mikä vois mun oloa helpottaa. Lääkäri suositteli, että kävisin juttelemassa Väestöliiton lapsettomuusklinikan psykologin kanssa. Kuulemma selvästi huomasi, että tää asia ahdistaa mua suunnattomasti, kun taas mies ei ole niin ahdistunut. Ehkä se olis ihan hyvä mennäkin, mutta sit taas, mitä se vois mulle sanoa? Kun tuntuu, ettei tähän ole muuta ratkaisua kuin se joku kaunis päivä, jolloin tulen uudestaan raskaaksi. Eikä sekään vielä, vaan se joku vielä kauniimpi päivä, kun saan oman pienen vauvan syliini.



Me yritetään nyt vielä tää kierto, kun kerran ovis on oletettavasti tulossa, ja sit en tiedä. Se on niin helposti sanottu, että pitää vaan unohtaa koko asia. Mut mulle se tarkoittaa sitä, että lakkaan toivomasta. Ja toisaalta se tarkoittaa sitä, että mä henkisesti vaan hyväksyn sen, että meidän lasten ikäeroksi tulee sitten vähintään 3 vuotta. Ehkä se on sitten helpompaa niin, ja yritän tosiaan nyt olla laskematta edes koko kiertoa ja olla vaan ajattelematta asiaa vuoteen. Vaikeeta se on, kun en mä osaa hallita tolleen ajatuksiani. Ulkoisesti sitä voi esittää vaikka mitä, mutta omille ajatuksilleen on pakko olla rehellinen... Mutta jotain mun on tehtävä tälle asialle, ettei mun elämä vaan pyöri " lapsettomuuden" ympärillä ja ettei eletä tällaisessa pysähtyneessä tilassa, jossa ei voi nauttia elämästä ja kaikesta siitä mitä on...



Tekisi mieli sanoa, että nähdään vuoden kuluttua, mutta kyllä mua jännittää niin paljon teidän muiden puolesta, että täältä te varmaan edelleen mut bongaatte.



-Q-

Meillä siis elellään täällä nyt niitä päiviä, että menkat alkaa kohta, tosin ei mulla oo mitään tuntemuksia (alaselkä kipee, tai muutakaan) mutta TÄYSIN varma oon että menkat sieltä taas hyökkää puskan takaa.

Mun tunteet heittelee laidasta laitaan, välillä tulee sellaisia itkun ja kiukunpurkauksia, että ei meinaa mieskään jaksaa kuunnella, ja sitten taas välillä kaikki tuntuu hyvältä. Toisaalta mä oon miettinyt asiaa niinkin, että kaikki eivät saa valitettavasti edes sitä yhtä lasta, minkä me ollaan onnekkaina saatu, mutta kun ei se aina auta! Kun syli/sydän huutaa niin kovasti toista pientä, niin ei siinä järki auta! Välillä mä oon taas miettinyt, että ei me toista lasta ¿tarvita¿ että ollaan tyytyväisiä tähän yhteenkin, mutta... Ääh, en mä tiedä, mitä mä yritän selittää... Sorry, nää mun sekopäiset ajatukset!



Voi Quu, mä en tiedä mitä sanoisin sulle tuollaisen ¿tuomion¿ jälkeen! Ei varmaan mitkään sanat auta sua saati lohduta, mutta mielessä oot! Ja ISO RUTISTUS täältä!

Ei ollut muuten Quu tyhmä kysymys tuo ¿miksi menkat sitten lopulta alkaa sellaisissakin kierroissa, joissa ei ole ovista?¿ Sillä mäkin oon tuota miettinyt monet kerrat!

Ja Quu, en oo saanut noita lugeja auttamaan näissä kierroissa.

Ja ethän sä meitä jätä? Ethän?



Hessuselle täältä kovasti lähettelen kanssa ajatuksia! Mutta mitäs jos sittenkin... Eikös se niin oo että niin kauan kun ei mitään vuotoa ole/näy, niin niin kauan on myös toivoa!



Osse, IHANAA, että saitte kolme munasolua! Ja voi, että tuota miehesi tuomiota. Toivottavasti se ¿paranee¿. Anteeksi tyhmä kysymys, mutta mitäs se sun miehes sairasti? Ei muista...



Mutta joo, eipä nyt tällä kertaa enempää...



napero kp???

miehellä oli joku ihmeellinen tauti, suolisto-ongelmia ja selittämätöntä kuumeilua Aasian työreissun jälkeen. Mitään selitystä ei siis löydetty, huomenna menee vielä viimeiseen tulehdusarvokokeeseen, mutta nekin arvot on koko ajan olleet flunssaluokkaa, ei siis mitään pahaa. Mutta selvästikin jotain on ollut, koska ei kai tuo siittiötilanne ihan itsestään synny. Se hyvä puoli tässä selityksessä olisi, että tilanne palautuisi " normaaliksi" muutamassa kuukaudessa, muuten pitää tietty selvittää mistä moinen johtuu. Mut toivotaan nyt vielä, ettei tarviis esim. pariin vuoteen selvittää tällaisia asioita...



Q, mä en kans tiedä miten lohduttaa sua!! Toi on musta ihan pahin lausunto, et odotellaan nyt vaan... etenkin yksityiseltä kuultuna, koska siellähän hoitoihin lähdetään varmasti helpommin kuin julkisella. Mutta mä voisin suositella sulle tuota psykologille juttelua, sillä vaikka sä koet et tilannetta ei korjaa muu kuin uusi raskaus, niin ehkä juttelusta vois olla helpotusta odotuksen kestämiseen. Mä itse menin pahimman lapsettomuustuskan aikaan yths:n psykologille, ja jatkoin sitten yksityisellä terapeutilla. Toki mulla oli jonkin verran muitakin asioita (isän kuolema jne.), joiden vuoksi kävin pitkään terapiassa, mutta mulle siitä oli tosi paljon apua. Jo ennen typy-raskauden alkua mä tein paljon surutyötä joka kantaa ihan selvästi tänne uusiin hoitoihin asti. En osaa varmaan selittää, mutta siis halusin vain sanoa, et siitä juttelusta voi olla apua, jos suhtautuu siihen sillä tavalla, et siellä saat sanoa kaikki mahdolliset ajatuksesi ääneen ilman et kukaan tuomitsee. Et saat itseksesi käydä läpi ajatuksia, tuntemuksia jne ja ehkä oppia hyväksymään ne tai asiat, jotka niitä aiheuttaa.



Mut nyt meen hampaiden pesulle ja sänkyyn kokeileen josko uni tulis tänä yönä. Pelkään nukkumaan menoa, koska tiedän, et nukun huonosti ensi yönä ja inhoan valvomista ja kevyttä unta...



-Osse

Hessuselle pahoittelut negasta. On se niin väärin :(



Quiero, teillä kävi vähän niin kuin meillä ensimmäistä kertaa AVA-klinikalla. Tai ei nyt ihan samalla tavalla, mutta meille myöskin sanottiin yksityisellä ensimmäisenä että olette niin nuoria, voitte mennä vielä kotiin yrittämään. Itkuhan siinä meinasi päästä, oltiin kylläkin nuoria, mutta 1,5 vuotta lasta toivoneet! Sitten muutamien tutkimusten ja muutamien clomikiertojen jälkeen siirryimme taysiin ja siellä meidät otettiin " ilolla vastaa" , jos nyt niin voisi sanoa. Äläkä nyt meitä hylkää, eihän mekään olla ainakaan vuoteen menossa hoitoihin, mutta pakkohan sitä on olotilaansa jossain purkaa!



Niin ja mainitsit tuon 3 vuoden ikäeron. Mitä pahaa siinä on ;) Olen nyt kuukauden seurannut siskon perhe-elämää, heillähän tuli juuri tuo 3 vuotta ikäeroa ja kaikki on mennyt niin täydellisesti. Isosisko ei ole yhtään mustis, ei tee pahojaan kun siskoni imettää, ei lyö tai muuta vastaavaa. Isosisko käy jo omatoimisesti vessassa, pukee, riisuu ja syö jne. Eilen juuri puhuin neljän mamman kanssa, joiden lapsilla ikäeroa 2v tai vähän päälle ja kaikki kuvasivat vauva-ajan katastrofaaliseksi :D 2-vuotiaalla (en halua yleistää :D) on kauhia uhma päällä ja rajoja koetellaan jatkuvasti, 3-vuotias on jo kutakuinkin rauhoittunut! Eli siis halusin vain tälläisen näkökulman antaa, ei se 3 vuotta ole yhtään paha ikäero. Näin kun minäkin ajattelen, niin olen aika positiivisella mielellä.



Kaikki te taisitte mainita tuon, että kun on jo yksi lapsi niin ei saisi " kokea huonoa omaatuntoa" kun toivoo toista lasta yhtä kovasti. Minusta se on ihan tervettä, eikä kukaan lapseton voi sanoa yhden lapsen jo saaneelle, että olkaa nyt iloisia edes siitä yhdestä lapsesta jne. Miksei toinen lapsi saisi olla yhtä toivottu?

neiti nöpönenä kaipasi hellyyttä :)



Olen niin mahottoman huono kirjoittamaan omia tuntemuksiani, mutta yritän tässä nyt jotain sopertaa ;) Eilen juuri puhuin perhekerhossa tästä asiasta, että minusta on niin ihana herätä aamulla neidin iloiseen pulinaan, käydä neidin kanssa kaksi kertaa päivässä leikkipuistossa tai kärrylenkillä. Kun neiti nukkuu päikkyjä, on kiva höpötellä kavereiden kanssa mesessä ja jos ei sitä jaksa niin on ihana mennä peittojen alle siksi aikaa lukemaan kirjaa ja ottaa ehkä torkut. Ja kuinka ihanaa on hakea lämpöinen ja iloinen neiti päikyiltä hetkeksi syliin " heräilemään" . Sekin on ihanaa kun neiti tulee monta kertaa päivässä syliin halimaan ja pussimaan jne. Illatkin menee niin mukavasti, kun koko perheen kanssa touhutaan ja riehutaan sängyllä :) Nautin siis mahottomasti kotona olemista. Perhekerholaiset vain totesivat, että nauti nyt tuosta kaikesta kun on vain yksi lapsi :D



Niin ja quiero, jos ei psykologin kanssa jutustelu houkuta niin suosittelen ehdottomasti vyöhyketerapiaa ja homeopatiaa. Sen avulla minäkin ehkä plussasin :) Siitä lisää myöhemmin, nyt lähdetään neitin kanssa haukkaamaan raikasta ilmaa!

Aattelin teitä tänne tulla moikkaamaan :) Jännään ihan kamalasti että milloin niitä plussia alkaa tulemaan.



Se on kyllä outo juttu että lapsia ei tule sormia napsauttamalla. Onhan tuo tullut itselläkin huomattua että kaikki ei mene aina ihan putkeen. Nyt oon tosiaan tän raskautumisyrityksen suhteen nöyrempi.



Q, minä en tiedä miten olisin suhtautunut jos olisin saanut kuulla moisia uutisia. Varmaan olisin saanut sellaisen raivarin että, tai alkanut pillittämään oikein olan takaa... Mulla olisi sulle kuitenkin vinkki. Kokeile omenaviinietikkaa, aika moni tuntuu vannovan sen nimeen. Muuttaa elimistön ph:ta siten että se on edullisenpi raskautumista varten. Ehdit varmasti sitä siemaista vielä tähänkin kiertoon :)



Toivon vilpittömästi että jokainen teistä pääsee toivomaansa päämäärään, oikein mukavaa alkanutta talvea teille.



T: Ull-Maij & Jani

Pahoittelut negatestistä! Toivotaan nyt, että kiinnittyminen olisi tapahtunut vähän myöhemmin kuin viimeksi. Sitten ei ehkä vielä näyttäisi plussaa. Yritän jotain oljenkorsia heittää... Ethän vielä luovu toivosta, me ollaan ainakin kaikki mukana jännäämässä!



MiaMik, niin se juttu 3 vuoden ikäerosta on vaan sellainen mun alkuperäinen ajatus siitä, millä ikäerolla toivoisin perheessä olevan lapsia. Siis oon miettinyt noin aina jo ennen kuin lasten hankkiminen oli mitenkään ajankohtaista. Johtuu varmaan siitä, kun mulla on 2v ikäero siskoon ja 3v ikäero veljeen, ja meillä on aina ollut niin kivaa yhdessä. Mutta siis tää nyt on vaan tämmönen tyhmä ajatus, täysin toissijainen sen rinnalla, että saadaanko enää lisää lapsia.



Eilen illalla just koitin alkaa ajatella positiivisesti :) ja keksinkin pari syytä, miksi on ihan kiva, vaikka ikäeroa tuleekin enämmän. Ensinnäkin, luultavasti tuleva raskaus olisi mun viimeinen, koska ei olla kumpikaan valmiita ainakaan hoitoihin enää kolmatta kertaa, joten ihanaa, että se kaikki ihanuus on kuitenkin vielä edessä. Ja sitten alkoi hymyilyttää, kun mietin, miten kerrotaan quulle, että siitä tulee isoveli. Varmasti kutkuttava uutinen isosisaruksellekin tuo, joten hauska nähdä, miten poika siihen sitten joskus reagoi. Ja jos quu on jo niin iso, että voi hoitaa vauvaa apuna, niin sekin on kivaa.



Moni on puhunut tosta vyöhyketerapiasta. En tiedä miksi oon tällainen jästipää, mutta mulla on joku ihme päähäpinttymä, että mitä joku psykologi tai vyöhyketerapeutti mulle voisi muka tehdä. Tyyliin: kyllä mä omat asiani hoidan. Jaa, että mitäkö mä sitten täällä vouhaan ja pyydän apua, jos en ole valmis sitä vastaanottamaan? Sen kun tietäisin!



Mutta siis kuten jo eilen sanoin, kyllä mä tässä pinossa pysyn jännäämässä teidän kuulumisia.



-Q-