MAALIKSET ' 05 vko 44

Kuinkas se viikonloppu meni? Kua oli ainut visssiin kuka kävi kirjoittamassa.. Entäpä kellojen siirto?



Mie tässä taannoin kerroin siitä mein mummola paikasta mikä siis on ollut tyhjillään. Myö nyt tehtiin viikonloppuna retki sinne ja alettiin tekemään siitä mein loma-asuntoa, siihen saakka siis kun se on mennyt kaupaksi. Maksetaan isovanhemmille pientä vuokraa siitä, joka kattaisi sähkölaskua mm.



Kivaa meillä olikin lämmitellä uuneja ja etsiskellä kaikkia jämähuonekaluja sinne. =) Tytötkin oli ihan tohkeissaan ja illalla meillä oli siellä jo vieraitakin. Paistettiin makkaraa uunissa ja vietettiin mukava ilta yhdessä. Likat kävikin nukkumaan vasta klo 22->, joten aamu alkoi ihan normi aikaan. Kellojen siirto ei siis vaikuttanut onneksi suuremmin. Mie nukuin vain huonosti, kun junarata menee siitä vierestä niin heräilin niihin juniin.



Mimmi näki taas painajaista viime yönä ja halusi nukkua mein välissä. Pitää olla nyt varovainen, ettei tule tavaksi. Nukkuu aina niin poikittain, ja potkii sitten miuta tuohon etumukseen.



Eipä meille kummoista, viimeinen saitsuviikko ellei nyt sitten jatketa. Mie tilaan lääkärin tuonne loppuviikoksi, niin saa katsastaa tilanteen.



Onko jo vauvauutisia? Nasulina, korvapuustit?



T

Täällä tulee vettä kun aisaa!!Kurjaa,kun eivät pääse hoidossakaan ulos.



Kuten viime viikolla kerroin,meidän viikonloppu meni muuttaessa.Asutaan siis nyt täällä appivanhempien luona.Kyllähän tässä on ollut totuttelemista,mut jospa tässä kuukausi menis.Kova hinku olis jo päästä omaan kotiin!



Tänään just aamulla kävin työmiehille tapetit ja laatat kuskaamassa.Illasta jää sit oma jumppa väliin,kun mennään miehen kans siivomaan.



Kellojen kääntäminen sujui meilläkin hyvin. Juuso rupes yheksän maissa nukkumaan ku ei ollut päikkäreitä nukkunut.Nukkui sitten uutta aikaa ni puoli kasiin asti.

Meillä on keskiviikona se Juuson loppu hampaan poisto...nyt jo pelottaa.



Onkohan Nasulinalle tullut lähtö,kun perjantaina minäkin häntä huhuilin,jännää!Ja LEHTOVIA huhuilen edelleen kun kiinnostaisi kuulla onko putket muksulla paikallaan.



Mutta nyt töihin valmistautumaan!



Suohomppeli81 ja Juuso

Viikonloppu meni pihatalkoissa haravoidessa ja pensasaitoja siivotessa.

Onneksi oli poutaa, niin oli kiva olla pihalla. Pääsin näkemään naapuruston lapsiperheitäkin, näin normaalipäivinä kun tässä ainakaan leikkipaikalla ei ipanoita äiteineen pyöri, mutta tosi monet ovatkin tarhassa tai muuten vaan ei pihalla leikitä. Nyt rupean huomaamaan itsessäni kaipuuta ihmisten ilmoille, töissä kun on ihmisten kanssa tekemisissä, niin tulee seurusteltua ihan itsestään. Tänne kotiin ei niin tunkua ole, tutut kun ovat töissä tai hankalan matkan päässä.



Aamupäivällä piipahdettiin likan kanssa ruokakaupassa sekä leivottiin marjapiirakkaa. Likka lappoi jauhoja ja taikinaa suuhun kaksin käsin ja nautti touhusta niinkuin tuon ikäinen vain voi. Illalla saadaan mummi ja pappa kyläilemään, niin saan sitä kaivattua juttuseuraa...



korvapuustit

Olin kyllä itsekin ihan varma että viikonloppuna lähdetään mutta näistähän ei koskaan tiedä :) En tosiaan ole mitenkään malttamaton mutta kaikki oireet viittas lauantaina siihen että kohta vois lähteäkin.

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään uutta ja ihmeellistä tai sit kaikki vaan pyörii oman navan ympärillä :)

Päinvastoin kuin Korvapuustilla, miulla on nyt sellainen " käpertymisolo" , en haluais millään kohdata muita ihmisiä enkä jaksais edes vastata puhelimeen!! Siis outoa tälläselle sosiaaliselle räpätädille. Ei vaan huvita, miusta on ihana olla yksin tai sit ihan perheen kans kotona. Yhdelle kaverille jo vähän tiuskahdin kun hän yritti soittaa lauantaina tunnin aikana 5 kertaa ja sit vast ehdin vastaamaan...oli ihan varma että olimme laitoksella. No kivahdin sit että ILMOITAN KYLLÄ kun lähdetään, ei tarttee rämpyttää =))

Noora neidillä oli kiva la-su ilta. Oli mummolassa kera 4v serkkunsa, 17v kumminsa ja tietysti mummon ja ukin. Heil oli lettukestit ja riehakkaita leikkejä riitti aina ilta kymmeneen. Kukaan ei komentanut :) Aleksin autot ja traktorit kiinnostivat kovin. Usein liikenteessä traktorit onkin ihan IN!

Nyt ruoanlaittoon, yritän jatkossa ilmoittautua päivittäin vaikka huutamalla hep! =))

Tsemppiä Suohomppelille appivanhempien luona asumiseen....varmaan hiukan hermoja raastavaa :(

Hyviä vointeja Tuulialle, toivottasti paranet sairasloman puitteissa ja pääset taas töihin. Joko muksut tervehtyi?

tultiin just Rushin keikalta ja annan hetken mielen rauhoittua ennen nukkumaan menoa. Mies lähti viemään lapsenvahtia kotiinsa (tulee jotenkin niin amerikkalainen olo..) ja palautuu sieltä vasta hetken kuluttua.



Keikka oli hyvä, mutta uskomattoman pitkä. Eipä ole ennen käynyt niin, että rokkikonsertissa olisi väliaika. Aloittivat kasilta ja me lähdettiin yhdeltätoista, jolloin encoret oli vielä tulematta. Miten ne jaksaa, vanhat äijät.



Aamulla oli tarhassa vanhempainkeskustelu, jossa käytiin läpi tavallisia asioita. Meillä on tarhan ihmisten kanssa niin samat ajattelutavat, ettei mitään vääntöä synny. Onneksi näin, kun lapsi on niin tolkuttoman paljon siellä toisten hoidettavana.



Työasiat saavat minut taas raivoihini - toivottavasti saisin sen uuden työn. Tilanne on taas niin paha, että tekisi mieli heittäytyä vaikka tyhjän päälle. Katsotaan katsotaan.



Heitän tässä galluppia, jotta viikon pinosta tulisi pidempi..

G: Mitä uutta lapsesi on oppinut?



Kuultiin tarhassa, että Kaisa osaa leikata saksilla! Vau, pitänee testata taitoa heti kotona, kunhan ensin hankin jostain lasten sakset.



Ja nyt iltapesulle. Kuulumisiin taas,

kua ja Kaisa

Neiti oli heti aamusta lähtien täydessä vauhdissa, tuli vetämään mut pissalle ja sitten oli jo niin kiire aamupalalle ja ulos haravoimaan!

Tuota haravointia on viime aikoina harrastettu melkein joka päivä, niin se on näköjään mennyt veriin! Haravoinnin sijaan kuitenkin lähdettiin tuohon kylälle bongaamaan juttuseuraa. Tämä on niin näppärä paikka asua, kun tuossa on ulkoilureitti vieressä ja koiranulkoiluttajat ja sauvakävelijämummot ovat yleisesti ottaen seurallista porukkaa, ainakin ne, joilla on aikaa tepastella aamupäivisin lenkillä.



Oltiin tosin niin aikaisin liikenteessä, ettei päästy tutkimaan eläinkauppaa, mutta onneksi sitten paluumatkalla tarkistettiin kierrätyskeskuksen anti ja bongasin sieltä samaa sarjaa matalia kaappeja, jota huusin joitakin viikkoja sitten Huutonetistä. Iltapäivällä päästään niitä lastaamaan autoon, ja mies saa purkaa ne joskus, kun on ihmisten aikaan kotona.



Itsekin rupesin tuossa joku päivä pähkäilemään, että pitäisi oikein kirjoittaa ylös, mitä kaikkia uusia taitoja on tullut. Niitä tulee niin paljon koko ajan, ettei muista, koska jokin asia on tapahtunut. Kiva oppi on se, että likka osaa laittaa haalarin naulakkoon ja hatun ja hanksat omalle paikalleen pyydettäessä. Muutenkin pukeutuminen on ruvennut sujumaan aika hyvin. Aika liikkistä on se, että jos mikrokupu on jäänyt mikron viereen, niin laittaa sen takaisin mikroon. Kurjaa se, että saa jääkaapin oven auki ja sieltä maito- ja mehupurkit ulos ja sisällön vaihtelevalla menestyksellä mukin suuntaan.

Purukumia on oppinut olemaan nielemättä.



Nyt itsellekin hetki päikkäreitä.

Korvapuustit

Mie olin aamulla kampaajalla ja sitten käin kirpparilla tekemässä hyviä löytöjä. Mimmille sain kuomat ja lassien toppapuvun, ihan muutamalla eurolla, sekä itelleni farkut ja villatakin, joulujuttuja ja pöytälampun. Hassua miten joskus sitten löytää kaikkee kivaa, ja yleensä ei sitten mitään. Tuli tosi hyvä mieli!!



G: Mimmi tuossa yllätti, kun osasi yhdistää kaupungin ja ihmiset. Puhuin missä isi on tänään töissä, niin Mimmi tuumasi että ipun ja japun luonako? Testasin sitten, niin osasi osan kummeista laittaa oikeisiin kaupunkeihin/kuntiin. =) Ehkä uutena taitona ilmi on tullut tähän liittyen Mimmin muisti. Osaa paljon lauluja/loruja pitkiäkin ulkoa.



Onko vauvan odottajat vielä yhtenä kasana, vai joko jakautuneena?



Meillä mielipahaa aiheuttaa tämä appiukko. Nyt hän on sitten lukenut meidän etäisyyden niin, että me vihataan häntä ja on vissiin jättänyt miun miehen perinnöttä. Sen minkä oli miehelleni luvannut, niin hän onkin luvannut sen sitten tyttärelleen. Arvatkaa vaan tuleekö tässä sisarrusten väliin taas ryppyjä. Onneks appi mursi jalkansa ja joutui sairaalahoitoon, tuli samalla katkaisuhoito. Jospa nyt hän pohjalla on käynyt ja alkaa nousemaan ylös päin. Tälläisiä ihmisiä kun on niin vaikea auttaa, jos se halu parempaan elämään ei tule itsestään.



Joskus tekis mieli muuttaa jonnekin ihan muualle, pois suvun lähettyviltä. Aina kun ne tuppaa jollakin tavoin aihettuamaan mielivaivaa.



Sorge, että taas papatin. Kismittää vaan. Onneks miun oma isä on vähän iisimpi ja leppoisampi tapaus ;)



Tuulia

Ja terveiset Känädästä! Kotia on palattu, tosin vuorokauden myöhässä, kun jäätiin Montrealiin jumiin Air Francen matkustamohenkilökunnan lakon takia.



Lento oli siis peruutettu ja saatiin vaan stand by-paikkoja eri lentoyhtiöiden lennoille. JOuduttiin oleen lentokenttähotellissa yksi yö (onneksi Air Francen laskuun) ja seuraava päivä menikin lippu/lentoasioita selvittäessä.



On nuo ranskalaiset sitten omituista porukkaa...Kauheesti puhutaan ja luvataan, mutta mitään ei tapahdu. Tai no siis...eihän ne mitään ranskalaisia taida olla siellä Montrealissa, vaan kanadalaisia. Mutta kun jouduin asioida myös British Airwaysin henkilökunnan kanssa, niin hekin sanoivat, että ne Air Francen tyypit on kyllä yksiä sählöjä. Meille kun annettiin kahteen kertaan väärät lennot ja jouduin sitte tosiaan tuon BA:n tyyppien kanssa asioimaan sekä Air Canadan ja tuntui, että meitä juoksutettiin varmaan kahdellakymmenellä eri tiskillä ja samoissa paikoilla tuhanteen kertaan. Myös tuntui siltä, että eivät itsekään tiedä, mitä ovat tekemässä, kun yhdestä paikasta käskettiin mennä toiseen ja siellä taas sanottiin, ettei täällä voi niitä asioita tehdä, mitä edellisessä oli käsketty mennä siihen paikkaan hoitamaan. Mutta loppujen lopuksi BA:lta mukava nuori mies lähti hoitamaan asiaa ja saatiin vähän juttuun järkeä.



Muutamat itkutkin tuli tirautettua stressin vuoksi, kun hoidettavana oli lentoselvittelyjen lisäksi Helmi ja kielitaidoton isäni, joka oli aivan hoo moilasena, kun ei ymmärtänyt mistään mitään. Saatiin kaksi kertaa stand by -liputkin ja ekalla kertaa selvisi pian, ettei mahduta mukaan lennolle ja seuraavakin näytti kuulemma huonolta. Mutta kuinka ollakaan päästiin lennolle Montrealista Lontooseen! Arvatkaa kiittikö tällainen vähemmän uskonnollinen ihminen silloin Jumalaa!! Mä olin jo melkeen toivoni menettänyt, kun meidän nimi vihdoinkin huudettiin. Olivat vissiin katsoneet listalta kaikki, kenellä on lapsi mukana ja nostaneet tärkeysjärjetyksessä korkeamalle.



Tuli siten tuo Lontookin katsottua. Ilmasta käsin. Näin muutaman julkimonkin. Tosin hyvin pieninä pisteinä. Heh.



Eilen tultiin sit 16.00 maissa kotiin ja arvartkaa väsyttikö vähän...En ollut 24 tuntiin nukkunut juuri silmäystäkään. Helmi halusi heti katsoa Muumeja ja oltiin sit siinä sohvalla sylikkäin. Helmi katsoi ja mä nukuin. Välillä Helmi aina huusi:" Äiti, herätys!" Pääsin sit ysiltä nukkumaan herätäkseni keskiyöllä siihen, että helmi oli tullut sänkyymme. Hän kun oli nukkunut tuolla Kanadassa koko ajan patjalla minun patjani vieressä eli käytännössä nukuttiin melkeen samassa pedissä. No, mies sitten vei Helmin omaan sänkyyn takasin, mutta eihän tuo sinne jäänyt. Mies laitto sit patjan tytön lattialle ja nukkui siellä yön. Meikäläinen koisasi aamu kymmeneen saakka ja vähänkö oli pönttö sekaisin, kun mies tuli herättämään! Ja Helmi nukkui edelleen! Ei oo tainnut tänään pahemmin päiväunet maistua. Mikä on ihan hyväkin, että saatas se rytmiin ehkä tänä iltana. Voi vaan olla, ettei se suostu ensi yönäkään nukkumaan yksin. No, pitää alkaa vierottamaan häntä pikkuhiljaa.



Kanadassa oli ihan hauskaa. Periaatteessa vietettiin ihan samaa kotielämää kuin Suomessakin, kun ei näiden pienten lasten kanssa viitsinyt mitään megaretkiä tehdä. Siinä oltiin kotona, laitettiin ruokaa, leikittiin sisällä ja ulkona, nukuttiin päikkäreitä. Heh, Helmi heräsi joka aamu klo. 5.00...Paitsi sitten ihan loman lopulla alkoi päästä rytmiin. Kiva. Sitten käytiin kaupoilla ja kävelyllä katselemassa ihan lähiseutuja jne. Eli ei mikään rentoutusloma, mutta enhän minä sitä odottanutkaan vaan siskon perheen näkemistä ja heidän kanssaan olemista.



Katsotaan nyt, miten tämä arki taas tästä lähtee sujumaan. Meillä ei onneksi tarvitse enää tuota kellojen siirtämistä miettiä, kun rytmit on ihan hakusessa jo muutenkin.



Suohomppelille putkista. Edelleen ovat korvissa. Neljän kuukauden päästä mennään taas katsomaan ovatko vielä. Ne putket olivat kyllä tosi mainiot nuilla lennoilla, kun Helmi ei ollut millänsäkään nousujen ja laskujen aikana. Paineet kun tasautuivat automaattisesti. Olihan siellä niitäkin lapsia jotka huusivat tuskasta heti, kun vähän korkeus vaihteli. Yksikin poika huusi aivan hysteerisenä, kun aloitettiin lasku Lontooseen. Kun se konehan kiertää ja kiertää ja paineet laskee pikkuhiljaa. tai mitä siinä laskussa nyt tapahtuukaan. Aina kun tuntui, että korkeus yhtäkkiä vähenee kuului sydäntä riipivä kirkuminen ja valitus. Pojan äiti oli varmaan ihan rauniona.



Eipä tällä erää muuta kuulukkaan. Flunssa on päällä koko perheellä eli räkään tulee melkeen joka rööristä ja pää on kuin tuulitunneli. Korvatt napsahtelee ja silmät vuotaa. Ihanata elämää! Ehkä tämä tästä.



Kua kyseli, mitä uutta on opittu. Jaa-a. Kyllähän sitä aina kaikkee, mut nyt ei tule mitään tiettyä mieleen. Saksilla on Helmi osannut leikata jo jonkun aikaa, mutta sen jälkeen ei olla sitä harrastettu pahemmin, kun hän leikkasi paitaansa ison reiän. Saa sitten uudestaan sakset käteensä, kun järkeä tulee vähän lisää...



Nyt ei muuta. Moikka ja vaikka en kirjoittelekaan usein, luen mielenkiinnolla viestejänne ja jännitän Korvapuustin ja Nasulinan poksahdusta. Tsemppiä teille!



lehtovi ja Helmi

Varoitus tää teksti sisältää marinaa ja valitusta...



Mä oon yksinkertaisesti niin rikki ja poikki! Ollaan oltu kaks päivää sisällä kun koko ajan tulee vettä ja Henri on tietty kovin turhautunut kun ei ole mitään tekemistä! Ei se kyllä ulkonakaan mitään juuri tee kun ollaan vaan me ulkona mutta tarhassa kyllä juoksee innoissaan pitkin pihaa ja leikkii.

Nyt hän sitten roikkuu koko ajan mun lahkeessa ja valittaa tai sitten kiipeilee mun päällä jos istun sohvalla tms. Äsken yritin katsoa vähän aikaa telkkaria mutta ei siitäkään mitään tule kun toinen riehuu siinä ja huutaa ja toinen kiljuu harmistuneena kun ei pääse eteenpäin lattialla vaikka kuinka yrittää. Ja jos otan Eelin syliin niin Henri tekee yleensä jotain pahaa kun on mustasukkainen. Myönnän, et on aika helpottavaa kun isompi menee huomenna taas tarhaan. Mikä mussa on vikana kun mä en jaksa kuunnella koko päivää tuon yhden kiukuttelua? Miten ihmeessä mä jaksan ensi keväänä muutaman kuukauden olla kotona kahden lapsen kanssa? Joku voisi kysyä, miksi olen hankkinut lapsia? Siksi, että rakastan lapsia ja tykkään olla niiden kanssa ja rakastan toki mielettömästi näitä omia lapsiani mutta nyt on ollut viime aikoina tosi rankkaa. Päivät tuntuu kovin pitkiltä ja hermot menee herkästi. Tietty nyt on niin paljon stressiä noista asuntojutuista ym. mutta ei tämä nyt ole oikein kivaa.

Mites muut kotiäidit??? Miten jaksatte pyörittää arkea nyt kun on synkkää ja sateista eikä aina pääse uloskaan? Kertokaa mulle jotain vinkkejä!!!



Kovasti odotellaan Nasulinan ja Korvapuustien poksahtamista! Mulla on kans yks kaveri aikas lähellä jakautumista. Hänellä on nyt 14 päivää yli lasketun ajan ja tänään on aamulla ollut yliaikakontrolli sairaalassa. toivon, että hän on saanut ajan käynnistykseen mahdollisimman pian. Ei varmasti ole enää herkkua kun on noin paljon yli!



Lehtovin Kanadan reissu kuullosti kivalta! Ja paluumatkassa olikin jännitystä riittämiin : )



Kiva Tuulia et löysit jotain kirpparilta, mä en ikinä löydä mitään. Jotain uusia juttuja olen löytänyt kun joku on myynyt jotain käyttämätöntä mutta useimmiten lasten vaatteetkin on tosi huonossa kunnossa ja olen jättänyt suosiolla ostamatta.



Suohomppelille tsemppiä ja jaksamista anopin luona asumiseen. Mites oma talo? Mitä siellä tehdään nyt? Teillä on tosi loppusuoralla jo???



G: Meillä puhetta on tullut koko ajan lisää ja oon kans huomannut, että Henrin muisti on aivan hirmuinen. Pukeminen ei suju kovinkaan hyvin vielä mutta on siinä edistytty. Kaikenkaikkiaan vaan tuntuu, että paljon on kehittynyt pienessä ajassa : )



Jahas, nyt loppui Himpulat ja taas roikutaan mun kaulassa. Se ei ole kivaa joten lopetan tähän.



Kalamami, Henri ja Eeli

Olipas aikamoinen reissu Lehtovilla. Onneksi nyt olette kotona turvallisesti kotoSuomessa. Muutenkin toivottavasti kerkeisit useammin kirjoitella, vaikkakin käytkin lukemassa niin toivomme toki kuulumisia teiltäkin.



KALAMAMILLE tulin tässä vastaamaan. Varmaan kaikki muistaakin miun vaikean kevään, uupumuksen, univaikeudet, Mimmin äiti-läheisriippuvuuden. Tiedän siis todella mistä sinä kirjoitat. Mie en osaa mitään kikkakolmosia antaa, kun itsekin jouduin turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Nyt lähinnä kun ollaan sairasteltu paljon, olen järkännyt sitä ohjattua toimintaa. Me leivotaan, askarrellaan kaikille kummeille yms kortteja ja lähetellään niitä sitten koristeluissa kirjekuorissa..Lähinnä siis paljon tekemistä, vähän joutoaikaa. Silleen me ollaan ne sisäpäivät saatu menemään. Toki lisäksi mielekästä dvd:tä..



Yritä jaksella ja pitkää pinnaa. Mie meen aina vaikka vessaan lukkojen taakse laskemaan sataa, jos tuntuu, että nyt palaa hihat. Vähän aikaa hengähdystä ja sitten sitä hulinaa ja huutoa jaksaa taas. Sekä muistathan käydä combatissa paiskimassa liiat höyryt pois!? Mie en nyt pääse varmaan kuin muutaman kerran tähän ohjelmaan. Harmittaa kun se on niin kiva. Tosin mein molemmat combatin ohjaajat jäivät posi raskauden takia, en tiiä onko saaneet uusia. Miulla voi olla kuntokeskuksen vaihtokin tässä edessä, sitten kun joskus pääsen jumppaan.



Siitä puheeksi..nuo kilot. Hitsi, oon kyllä mässännyt tässä saikun aikana ihan liikaa. Taas aloitetaan laihis alusta, kun pääsen normaaliin elämään ja rytmiin. Katselin tuota keventäjiä, onkohan se ihan rahastusta. Jos vaikka joulusta taas aloittaisin..=)



Mitenkäs muilla painon kanssa?



Muuten missä on Lappu? Mitä teille kuuluu?



Tuulia

Laitan tämän nimilistan taas näkyville!!

PIPPANDII

INSINÖÖRIÄITI

SENGI73

KUA

LEHTOVI

VUPII

KEVÄTMAMA

TEL5

SUOHOMPPELI

EMPPA 051

HURTTA

MIUQU

ROSA81

UUPU

KORVAPUUSTIT

PUMP@

KALAMAMI

MARANTA

PÄÄSIÄISÄITI78

MARJU73

MELROSE

MINI-05

MILI

ÄDÄ78

LARUSKA

FEMANA

KATI05

LAPPU

JOLLA

NOOPU

AJANKUVA

KUBLA

VIO

SOLANDRA

KATALIN

PAHIS1

VUOKKO

EGO

ELIISAKU

NASULIINA

RÄNKKÄ

TUULIEMILIA

LARUSKA

MURUNMAMA

PIPSA

KIIKKAKUKKA





Toivottavasti tuo tulosta ja paljon vanhoilta saataisiin kuulumisia!! Mie ainakin kovasti toivon niiltä ketkä oli jo odotusaikana mukana kirjoittelemassa!!! Siis sitä aikaa kun alettiin tässä tekemään ensimmäisiä joulutorttuja ja pipareita ;) kenellä niihin oli himo ja kuka ei voinut sietää..mie kuuluin niihin joulutorttuhimoajiin!! Kun taas Moonaa odotellessa en voinut sietää koko torttuja.



Tuulia taasen

Tulin ilmoittautumaan. Täällä vielä ollaan ja toivottavasti nyt ei tulekaan lähtöä laitokselle...Tultiin Nooran kans just päivystyksestä ja neidillä elämänsä eka korvatulehdus. Voi tätä itkua :(

Pikaisesti selailin muiden viestejä, tulen kirjoittelemaan enempi kun vähän tilanne rauhottuu. Kalamamille ainakin lähetän kovasti jaksamista!!! Aina vaan enempi alkaa hirvittämään oma jaksaminenkin kahden lapsen kanssa.

Kiva kun Lehtovikin kirjoitteli, pitää yöllä lukea ajatuksella siun kirjotus =)



Nyt meen lohduttamaan pientä, heippa!

Aloituksesta voi päätellä jotain...



Meni taas yö kukkuessa. 20.15 saatiin Helmi nukkumaan maanittelujen jälkeen, me vanhemmat katsottiin vielä Sopranos ja käytiin petiin. Ei vaan meinannut uni tulla, en tiedä miksi. Ja sit kun olin nukahtanut sain taas herätä siihen, kun Helmi huutaa sängyssään:" Äiti, tule auttamaan!" Oli ihan unessa tai unenpöpperössä kuitenkin. Ei auttanut taas muu kuin laittaa patja lattialle, tai itseasiassa kaksi, sillä Helmi halusi minun viereeni nukkumaaan, eikä me oltas yhdelle patajalle mahduttu. Siinä sitten nukahtelin ja heräilin, kun toinen monottaa välillä selkään tai naamaan. Ihanaaa.



Tänään olis ollut Helmillä tarhassa kuvaus, mutta jää nyt sekin väliin, kun aamulla hänen herättyä teimme ahavinnon silmätulehduksesta. Tämäkin vielä. Helmin tarhassa on sääntö, että yksi päivä pitää olla kotona, jos on silmätulehdus. Onneksi miehellä oli tänään vapaapäivä, niin pääsevät heti aamusta lääkäriin.



Jes. Mutta ei tämän enempiä. Valitusta tämäkin... :)



lehtovi ja punasilmä

Lehtovin tavoin, meillä unet myös taas jälleen kerran sekaisin.



G: Monelta teillä käydään nukkumaan, täytyykö nukuttaa? Herätäänkö yöllä, tuleeko viereen?



Ikuinen aihe, mutta kun meille niin ajankohtainen. Mimmi herätetään klo 13.30 päikkäreiltä, jotta saataisiin sitä väsymystä iltaan. Mimmi käy tuossa klo 21.40 nukkumaan, kun ysiltä mennään petiin. Vaikka kelloja on siirretty, se ei vaikuttanut mitenkään mein iltaväsymykseen. Mimmi edelleen vaatii, että aikuinen makaa siinä sängyn vieressä niin kauan kun hän nukahtaa. Onneksi isi kelpaa myös.



Yöllä Mimmi herää sen kerran kaksi. Viime yönäkin olin jo ennen klo 2 ollut sängyn vieressä kahteen otteeseen, kolmannella kerralla annoin Mimmin tulla mein väliin. Mimmi tuli itse mein sängyn viereen ja kysyi, äiti saanko minä tulla sinun viereen? Eihän siinä muu auttanut kun antaa toisen kömpiä sänkyyn. Saatiinpa sitten loppuyö kaikki nukuttua.



Moonalla ei ole mitään tälläisiä. Hänelle kun sanoo, että pää tyynyyn pari keraan, niin sinne jää. Sama toimii yölläkin jos hän sattuu heräämään.



Jotain vinkkiä pitäisi keksiä tuohon Mimmin nukkumiseen..väsyttää ja on niin kuluttavaa joka iltainen show. Mie käyn jo illan tullen siitä stressaamaan ja kai sen vaistoaa lapsetkin.



Miehen kanssakin tässä on nyt vähän porua. Hän kun käyttäisi lapsiaan isäänsä vastaan. Hän reagoi nyt tähän jupakkaan niin, että kerran isä on sitä mieltä että jättää perinnöttä niin ei myöskään tarvitse olla kenenkään meidän kanssa tekemissä, tarkkoitaen siis lastenlapsia. Miusta lapsilla on oikeus selvään ukkiin, känniseen ei. Mutta mitä mie voin tehdä/sanoa..ymmärrän kyllä mieheni kannan, mutta miusta lapsia ei siihen saa sotkea.



On tääkin sitten ainaista hullunmyllyä..



Tuulia

Ehdinpä minäkin viimein pinolle. Eilen illalla ehdin jo lukea kuulumisia, mutta nyt vasta kirjoitella. Ollaan tänään lasten kanssa kotona, kun klo 11 on Nuutin neuvola, ja halusivat, että otan Saanankin mukaan. Ilmeisesti haluavat nähdä molemmat lapset, kun ekaa kertaa mennään täällä uuteen neuvolaan. Neuvolantäti tuntui puhelimessa ihan mukavalta, mutta silti vähän jännittää ;-) On se kummaa, miten sitä tuntuu, että on menossa lastensa kanssa johonkin testiin, kun menee neuvolaan... Vaikka ovat siellä ihan meitä auttaakseen...



Minä myös odottelen jakautumisuutisia. Olin ihan varma, että Nasulina olisi jo lähtenyt laitokselle, mutta ei... No, eiköhän niitä uutisia tässä lähiviikkoina tule.



Kalamamille piti sanoa, että kyllä sitä välillä on aika väsynyt ja tuskastunutkin kahden lapsen kanssa kotona. Varsinkin silloin, jos koko päivä menee kitistessä ja tapellessa... Ei jaksaisi koko ajan olla selvittämässä välejä jne. Ja silloin, kun Saana oli vauva ja Nuutti kerjäsi huomiota kaikenlaisilla tempuillaan, olivat hermot välillä aika kireällä. Mutta sitten on niitä päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi ja tuntee jopa onnistuneensa äitinä... Mutta kai se on niin, että äidin elämä on yhtä epäonnistumisen tuntua ja morkkista... Onneksi ne hyvät hetket sitten korjaavat tilanteen ja jaksaa taas ;-)



Galluppeihin:



Taitoja tulee pikku hiljaa, eikä niitä (valitettavasti) tule niin pistettyä merkille. Mutta pukeminen meillä on kehittynyt, Saana osaa jo aika paljon pukea itse. Saksilla ei osaa leikata kuin vähän (siis ei oikein tajua sitä käden liikettä). Laulun ja lorujen sanoja muistaa huikeasti, pitkiä pätkiä (meillä lapset tulevat molemmat äitiinsä, minä olen aina ollut hyvä laulujen sanojen kanssa, mies on ihan onneton...). Osaa myös laulaa jo vähän nuotilleenkin... Samoin minusta leikkitaidot ovat kehittyneet, leikkivät isoveljen kanssa jo aika monimutkaisiakin roolileikkejä. En sitten tiedä, kuinka paljon Saana noista leikeistä oikeasti tajuaa, mutta sujuvasti leikkii mukana ;-)



Ja nukkumisesta: Meillä Saana nukkuu yleensä yön ihan hyvin, ei juurikaan heräile. Nukkumaanmeno on kyllä pientä rumbaa. S käy kyllä ihan kiltisti sänkyyn, mutta huutelee sitten sieltä vettä/peittelemään/unilelua/pissahätää moneen kertaan. Lähes joka ilta saa kuunnella huutoa, kun sanotaan, että " nyt on viimeinen kerta, kun tullaan käymään huoneessa, nyt nukut" ja sitten neiti huutelee sieltä eikä mennä... Hiljenee yleensä n. 5 minuutin karjumisen jälkeen, mutta sen saa kuunnella... Sänkyyn laitetaan klo 20.30 pintaan, nukahtaa klo 21-21.30 välillä.



Jahas. Siinäpä kai tärkeimmät. Lähden meikkaamaan, että olen neuvolassa siedettävän näköinen ;-)



Terhi & vaihteeksi kiltisti keskenään leikkivät lapsukaiset

Paremmalla ajalla nyt! Tyttö pääsi kuin pääsikin hoitopaikan Halloween juhlaan tänään! Olen niin iloinen tytsän puolesta kun ovat koko kuukauden askarrelleet koristeita ja leiponeet itse keksejä.

Yö meni heräämättä mikä on todellinen ihme muutenkin..ja sit viel korvatulehduksessa! Aamulla neidin lämpö oli 37.1 ja pyysi ensimmäisenä aamupalaa. Että ei tuo miusta kovin kipeä ollut. Ja onneksi tuo korvatulehdus ei ole tarttuva tauti. Lääkkeet näköjään tepsii nopeasti. Haen tytsän sit juhlien jälkeen kotiin.

Lehtovilla on tosiaan ollut melkoinen seikkailu! Huh! Meidän Tampereen reissu ei ole mitään tuohon verrattuna mutta muistan sen kun olin tytön kanssa Riihimäellä klo 22 illalla hirveässä lumisateessa eikä junien tulosta tai menosta ollut kellään mitään tietoa. Meinas iskeä epätoivo. Määränpäähän päästin klo 1 yöllä kun ensin kaverini auto oli kaivettu ojasta pois. Oli siis aivan järkyttävä lumimyrsky ja kaikki junat oli myöhässä tai peruttu. Ei ole kivaa tuollainen lapsen kanssa. Tämä siis viime talvena.

Kua kyseli uusista TAIDOISTA: mitähän niitä...tuntuu että joka viikko tulee jotain uutta pientä taitoa. Ensimmäisenä tulee mieleen tuo sanavaraston kehitys, likka puhuu usein jo 8-9 sanan lauseilla. Ja muisti on ihan käsittämätön. Esim. katseltiin kuvia ja muisti että tuossa oltiin serkun synttäreillä ja tuossa siellä ja täällä...Pukeminen kehittyy koko ajan, samoiten muukin omatoimisuus. PAITSI POTTAILU mutta siitä en enää täällä marise. Ei onnistu pöntönpienennin eikä mikään mukaan. Saksilla ovat hoitopaikassa jo jonkin aikaa leikanneet mutta kotoa niitä ei vielä löydy. Samoiten piirtäminen ja värittäminen on miusta vähän kehittynyt.

Kalamami: Voimia siulle arkeen! Lähes jokainen ystäväni on jossain vaiheessa kokenut samaa kun toinen lapsi on n. puolivuotias ja siitä ylöspäin. Rankkaa tuo kotiäidin työ ja tosiaan itseänikin hiukan jo alkaa hirvittämään että miten sitä jaksaa. Noora ei kauheammin nuku enää päivällä ja toinen tietysti valvoo kaikki yöt.

OMAAN NAPAAN: miulla alkoi eilen illalla ihan järkyttävä selkäkipu ja koko yön pyörin sängyssä etsien hyvää asentoa, ei löytynyt. Tänä aamuna kävelin seiniä pitkin kun jaloissa ei vaan ole pitoa ja vihlova kipu on todella voimakasta. Sit kun tähän (iskiakseen?) sekoittuu vielä nuo supistuskivut niin sanoisinko että kipiää tekee! :(

Sen puoleen olen ihan " kypsä" lähtemään tästä laitokselle. Henkisesti latauduin asiaan viikonloppuna, jännä kun tämäkin asia piti omassa mielessä pyöritellä selväksi. Tässä ollaan eikä muuta voida =) Minuu hirvittää jo nyt ero Noorasta ja tunne siitä että jotenkin petän hänet saamalla toisenkin lapsen. Hassuja ajatuksia mutta kun tuo tyttö on meille ihan kaikki kaikessa, oikee äipän ja isin lellikki rakas. Riittääkö miun rakkaus näille molemmille lapsille? Kaikkee sitä miettiikin näissä hormoneissa :)

Korvapuustin tyttö tuntuu olevan tosi reipas ja touhukas tapaus =) Siulla on varmaan reipas hoitaja-apulainen siellä sit kun vauvakin tulee. Miulla ei tulis mieleenkään lähteä ulos haravoimaan just nyt, kiva kun sie voit noin hyvin! :) Viikonloppuna tosin imuroin ja siivosin auton, ihme kyllä taivuin vielä.

Mutta nyt lähden tästä vaihtamaan taas lakanoita. Mie hikoilen kun pien porsas öisin ja minuu ällöttää nukkua nuhjuisissa lakanoissa. Saa viikon välein vähintään vaihtaa.

Heippa kaikille!

G: Monelta teillä käydään nukkumaan, täytyykö nukuttaa? Herätäänkö yöllä, tuleeko viereen?



Eli joo..nukkumaan laitetaan pääsääntöisesti klo 20:30-21:15 välisenä aikana. Ei olla koskaan nukutettu. Telin tavoin meilläkin huudellaan: äitii...isiii....vettä....hattu päähän....jne. Siis tuo hattu päähän tarkoittaa sitä että vauvanuken hattu ei ole päässä ja neiti ei mukamas saa sitä takaisin. Yöllä herätään usein kerran-pari. Melko usein herätään siinä klo 3 ja kuusi ja sängystä tulee nyt pois klo 7 maissa kun kelloja siirrettiin. Nukkuu siis n. klo 21:30-7 ja satunnaisesti päiväunia silloin tällöin. Viereen EI tule vaikka kuinka maanittelis, ei ole koskaan nukkunut meidän välissä/vieressä vaan vaatii oman rauhan ja oman huoneen, myös mummolassa ollessaan. Esim kipeänä miusta ois kiva välillä saada tyttö viereen mutta ei ole hänen juttu.

Palaan vielä raportoimaan Nuutin neuvolakäynnistä. (Pippandiita ehkä ainakin kiinnostaa, muut voivat jättää lukematta...)



Kaikki oli kunnossa, eli leikkaaminen ja piirtäminenkin sujuivat tällä kertaa moitteitta (viime vuonna oli neuvolantädin mielestä ongelmia, minun mielestäni ei...). Nuutti sai jopa kehuja hienomotoriikasta ;-) Muutenkin kaikki ok. Saimme lähetteen puheterapeutille, kun Nuutin r-kirjain on vähän ranskalainen... Neuvolantädin mielestä on hyvä näyttää puheterapeutille, vaikka on hyvin mahdollista, että korjautuu itsekseen. Mutta hyvähän tuo on näyttää. Muuten lumipallotesti (siis puhetaidon koe) meni hienosti.



Oli tosi kiva neuvolantäti, synkkasi hyvin yhteen hänen kanssaan, joten sinänsäkin hyvä kokemus.



Ja neuvolareissulla käytiin hakemassa minulle myös uudet silmälasit, tai siis kahdet... Kyllä on piristävää, kun näyttää vähän erilaiselta!



Nyt Saana nukkumaan ja sitten yritän tehdä vähän töitä!



Terhi&muksut

Vain pikainen ilmoittautuminen, sitten nautiskelemaan auringonpaisteesta ulos!



Tuulia, jos yhtään lohduttaa, niin myös minä olen pari viikkoa mässäillyt antaumuksella, tehnyt ruokaa paistamalla voissa ja hautomalla kermassa. Lisäksi olen melkein joka ilta vetänyt navan täydeltä jäätelöä tv:tä katsoessani, ja se näkyi kolmena lisäkilona kolmessa viikossa! Nyt on viisitoista raskauskiloa puntarissa. Viimeksi tuli kyllä ihan samalla tavalla.



Nukkumaanmeno meillä tapahtuu puoli ysiltä, silloin vaihdetaan yökkärit ja mä luen kirjan tai pari, jotka tyttö on valinnut. Ysiltä komennetaan pää tyynyyn ja simmut kiinni sekä valot pois. Tästä jonkin aikaa tyttö komentaa mua takaisin " Äiti, missä olet, mene sänkyyn, pää tyynyyn, simmut kiinni" , sekä marmattaa hukkuneita pehmojaan. Likalla on noin kaksikymmentä pupua, kissaa ja nallea sängyssä ja yhdenkin katoaminen peiton alle aiheuttaa paniikin. " Missä mun keltainen pupu?" Mä en tajua, miten voi huomatakin moisessa paljoudessa yhden puuttumisen. Välillä nukahtaa ihan kivasti, mutta varsinkin, jos menen alakertaan katsomaan tellua, niin saattaa kuljeskella meidän sänkyyn nukkumaan tai juoksee potalle ja huutelee pyyhkimään. Ihan viime öinä on harrastanut sitä, että on ottanut yökkärin ja vaipan pois ennen nukahtamistaan. Olen ne sitten hänen nukkuessaan laittanut takaisin, mutta ainakin muutamana aamuna vaippa on ollut kuiva, joten varmaan taas kokeilen tuota yövaipattomuutta vielä ennen kakkosen syntymää. Yöllä likka saattaa ruveta huutamaan unissaan, ja ilmeisesti näkee jotain painajaista, koska huitoo kamalasti, eikä sano mitään järjellistä, vaan karjuu vaan. Tämä voi kestää jotaín muutamasta hihkaisusta pariin minuuttiin. Tämä ei onneksi ole jokaöistä, mutta ainakin pari kertaa viikossa näin käy.

Aamulla sitten herää siinä kasin tienoilla.



Tottahan tuo kahden pienen kanssa jaksaminen mietityttää, maalistytölläkin kun oli kamalaa iltahuutoa melkein kolmeen kuukauteen asti, ja pian sen jälkeen yöt menivät aivan mahdottomiksi tunnin välein heräämisineen ja kaikkine unikoulukokeiluineen. Ajattelen vaan, että toivottavasti tulevalla vauvalla olisivat nuo asiat paremmin. Tämä kuitenkin kaiken järjen mukaan jää kuopukseksi. Kun kyselin mieheltä vauvan jälkeisestä ehkäisystä, hän lupasi viettää seuraavat seitsemän vuotta selibaatissa:-) Itse olen miettinyt Tuulian tavoin tuota sterilisaatiota mahdolliseksi. Mä en voi mitään hormoneja käyttää sairastamani veritulpan takia, joten vaihtoehdot ovat aika vähissä. Eräs työkaverini teki sen kuopuksensa jälkeen, ja on ollut tyytyväinen, tosin menkat loppuivat ja tukka harveni huomattavasti saman tien.



Nasulinalle helpotusta selkäkipuihin!

Mulla on onneksi viikon verran iskiashermot olleet rauhassa. Välillä jo tuli vedettyä Panadolia joka päivä maksimiannos, että pääsi liikkumaan huutamatta. Maalistyttö, jolla on hyvin voimakas hoivavietti, huolestui silmittömästi, ja tuli aina auttamaan mua nousemaan sängystä tai tuolista ylös.



No, joko se mollikka nyt meni pilven taakse?



Nyt ulos kuitenkin

Korvapuustit

Täällä on ollut sairastupaa. Santulla on tai oli keuhkokuume. Torstaina oli puistossa nukahtanut hiekkalaatikolle. Kotona mittasin kuumetta 39 astetta. Pahimmillaan kuume oli yli 40. Sunnuntaina mentiin lääkäriin, kun kuume vaan jatkui, mutta mitään nuhaa ei ollut tullut, pientä yskää vain. Tulehdusarvot olivatkin jo päässeet aika korkeiksi, mutta saatiin kuitenkin mennä kotiin, vaikka lähellä oli sairaalareissukin. Antibiotit alkoi hienosti tehota ja maanantaina ei ollut enää kuumetta. Nyt poika on jo melko terve, vaikkakin tosi väsynyt.



Mä olen viihtynyt kotona melko hyvin. Erona kalamamiin mulla oli esikoinen Santun vauva-aikana läheisellä puistotädillä kolme tuntia päivässä. Lisäksi esikoinen oli kova nukkumaan, eli puiston jälkeen nukkui joka päivä 2,5h päiväunia, joten sain aika paljon olla vauvan kanssa hissukseen. Nyt sitten kummatkin lapset ovat sen kolme tuntia päivässä pois kotoa, joten saan vähän omaa aikaa. Se on ihan korvaamatonta ja auttaa jaksamaan. Teitty täälläkin on välillä huonoja päiviä, mutta aika harvakseltaan. Ja niinä oikein paskoina päivinä mietin, että jonain päivänä mä vielä kauheasti kaipaan kotiäitipäiviä... Välillä tuli järjestettyä kahvittelua sellaisiksi päiviksi, kun oli huono ilma ja puisto ei ollut auki. Onko sulla kalamami mahdollisuutta harkita puistotätiä toisinaan tai vaikka ihan vakituisesti? Onko teillä päin sellaista jossain lähellä? Tai niitä kahvittelukavereita ja lapsille seuraa.



Meillä Santtu menee ylensä nukkumaan klo 20-20.30 ja nukahtaa melko helposti. Välillä haluaa, että silittelen, mutta toisinaan nukahtaa ihan itsekseen. Santtu tulee väliin nukkumaan joka yö. Aikoinaan yritin välttää sitä, mutta se johti vain siihen, että sain yöt läpeensä rampata hänen sängyn vieressä lohduttelemassa huutavaa lasta ja olin ihan rättiväsynyt. Jossain vaiheessa annoin periksi ja nyt Santtu hipsuttelee yöllä meidän väliin ja kaikki nukumme suhteellisen hyvin. Toisinaan en edes herää hänen tuloon.



Telille ja pippandiille: meilläkin 5v.neuvola meni ihan hienosti. Ainoa sanominen saatiin s-kirjaimesta. Meille kuitenkin annettiin vielä vuosi aikaa oppia se. Mun äiti (puheterapeutti) taasen sanoi, että esikoisen s-kirjaimessa ei ole mitään vikaa tuon ikäiseksi. Sorautteleva ärrä on varmaan sitten eri asia.



G. En ole huomannut mitään uusia erityisiä taitoja paitsi puheen kehitys jatkuu. Santtu myös poimii muiden puheesta uusia hienoja sanoja ja käyttää niitä sitten välillä vähän hassuissa paikoissa. Esim. yhtenä aamuna annoin aamupalaksi hänelle leipää, jota ei kuitenkaan syönyt kuin ihan vähän. Nousi sitten pöydästä ja ilmoitti minulle: " Minä en oikein ymmärtänyt syödä leipää." Sanoo usein myös: minä menen oikeastaan juomaan, minä leikin oikeastaan autoilla jne. Puistossa huvitti paria äitiä, kun sainoi ettei Santulla ole isiä. No ei Santulla olekaan isiä, kun meillä isää kutsutaan iskäksi, joten ei voinut ymmärtää isin tarkoittavan samaan.

Santtu myös laulaa paljon ja yleensä ihan tunnistettavasti.



Nyt lähden kanakeiton tekoon ja keittiön siivoushommiin.



T. lappu



Niin, ja paino se paino. Persiilleen menee. On niin vaikeaa saada sitä tiputettua. Eikä todellakaan auta laiha mies, joka voi syödä mitä vain ja syökin.