Meistä mummoäideistä puheenollen... T. vm -67

Kyllä 55 vee haluaa jotakin muuta kuin olla uransa huipulla.



Naisilla "pärstäkertoin"laskee uskottavuutta, kun ikää tulee lisää. Eli posket on käytävä nostamassa niskaan, että uskottavuus säilyy;)



Mitä sitten lapseen tulee, ei nainen jaksa yksin vaan ympärille "ostetaan" turvaverkko, jos rahaa on. No sitä ei tietysti kaikilla ole.



Itselläni on onneksi 8 vuotta nuorempi mies ja lapsi on poika (hallelujaa) että se on plussaa.



Aamuisin minulla särkee selkää ja olen huomannut että ylösnouseminen on hankalampaa. Olen lenkkeilijä josta syystä polvet on myös kuluneet ja niitäkin tuppaa särkemään aamuisin.

Niin käynistyminen on hitaanpaa. Ei tätä kukaan uskoisi jos ei olisi itse kokenut;)



Terv 50vee mummoäiti

6v kuopuksen äiti, menopaussissa (kuulemma) ja ihan normaali, leikkisä, nuorekas äiti. Kaikki ystäväni ovat minua nuorempia eivätkä ollenkaan huomaa ikäeroa kuten en minäkään.



Mummotautikin on täysin oireeton vaikka onkin kokeilla todettu olevan jo täyttä vauhtia päällä. Ainoa minkä huomaa on limakalvojen herkkyys mutta sekään ei vaikuta äitiyteen;D



Seuraan myös muotia, pukeudun jo työnikin vaatimuksesta tyylikkäästi vietän vilkasta "seuraelämää" - kapakoissa en tosin juokse.



et silleen...

Neljännen sain kun olin 43 v. Esikoinen on nyt seitsemän, että liuta mummonlapsia on. Lasten serkut eivät ole vielä lisääntyneet, mutta voisivat hyvinkin olla jo äitejä ja isejä.



Olin aika huonossa kunnossa, mutta nyt tyttöaikaisissa kiloissa ja kunto hyvä ikään nähden. Kuntopisteet kasvat, kun ikääntyy :-)



Vaihdevuosia odottelen, en tiedä olisko jo täällä. Luontaistuotekaupasta mömmöjä urakalla!



Niin, ikä-äitiydestä. Olin tukka kauhusta pystyssä, peloteltu on vanhoista munasoluista yms. Mutta, nuorten naisten nykykunnolla lapset pitäisi tehdä seitsentoistakesäisenä.

Mä olen samanikäinen kuin sinä, 6-vuotiaan kuopuksen äiti. Ei ole mitään vaihdevuosioireita, joten en ole asiaa tutkituttanut. Oko se edes tarpeen tietää, onko menopaussi menossa, jos oireita ei ole? Menkat mulla jatkuu ihan säännöllisinä, ei hikoilua eikä kuumia aaltoja eikä mitään muutakaan.

Hyvin jaksan vauvan kanssa. Minun suvussa ei ole vaihdevuosivaivoja. Ennen lapsia parikymppisenä painoin 55 kg, nyt 65 kg, pituutta 178 cm. Riippuu monesta tekijästä kuinka jaksaa.

Nopeimmat ja näkyvimmät muutokset tapahtuvat välillä 50-60.



Kuukautisten väli on lyhentynyt ja verta tulee kuin härän kurkusta.



Aamulla kun seison hississä on paksu olo. Siis sellainen että on lämmin aivan kuin olisi ollut saunassa. Kahvihuoneessa istun alas ja mietin huomaako kukaan. Kasvot on punaiset vaikka en ole hämilläni. Ja kun nousen ylös yllätys, yllätys palelen luuytimiä myöten. Rinnassa tunnen joskus kummallisen painon tunteen. Sanovat että se on erilaista kuin miehillä, nimittäin sydän oireet.



Olen lopettanut laskemasta ne kerrat kun seison jossakin ja tunnen kun veri holahtaa yliäyräiden virraten kinttuja pitkin kenkiin. Suojat on tuplasti ja ei se mitään auta.

Haikeudella mietin kun tämäkin piina loppuu. Sillä se tietää lisää ongelmia. Luusto haurastuu, eikä sillä ole maidon kanssa mitään tekemistä se on geneettistä ja asiaan kuuluvaa. Kalkkiaineenvaihdunta hidastuu, niin toiset vaan ovat sellaisia että luut pätkähtelevät poikki herkemmin. Niveliä suojelevat kalvot ohenevat ja vauriot nivelissä lisääntyvät.



Liikunta on tärkeää mutta sille pitää varata aikaa jos kalenterista löytyy sopiva rako. Onko minulla aikaa edes miettiä itseäni kun lapsi pitää hoitaa kouluun ja harrastuksiin. Ja ne läksyt myös ja kaverit. Niin mieheni on paljon ulkomailla ja on vain harvoin kotona...



50+ niin ei tässä teihin verrattuna suurta ikäeroa ole. Aika menee siivillä ja pian tekin olette minun housuissani ;)

t. äiti vm 62

ei ollut ehkäisystä niin huolehdittu, ystäväni on tällä hetkellä nelikymppinen ja maatalonemännän lapsi, hänen äitinsä sai hänet 48-vuotiaana vahingossa, ei ollut kovin tavatonta,

pois (ihanaa!) ja alkusyksystä ajattelin käydä gynen näytillä. Ei mitään kuumia aaltoja eikä muutakaan, koko kesän olin todella hyvällä tuulella keleistä huolimatta.



Lekuri otti jonkun verikokeen jonka arvo olisi ollut <32 jos mp ei olisi alkanut, minulla se taisi olla reilusti yli 40. Kokeen nimeä en muista mutta sellainen todella on. Kai se mittasi jotain hormoniarvoa. Eipä sitä tarvitse tutkia jos ei oireitakaan ole.



Meillä on sitten samanikäiset kuopukset - eikö olekin ihania! Kyllä mä nyt koen olevani paljon osallistuvampi ja jaksavampi äiti kuin 30v kolmen pienen äitinä! Hyvä kun zombiena jaksoi päivästä toiseen pahimpana aikana.



47

Toivottavasti säästyn itse pahimmilta oireilta..

Mutta oli oireita vähän tai paljon niin ne ovat merkki siitä että lastentekoaika on siltä erää ohitse. Siis vasta silloin.

Vaihdevuodet eivät tarkoita, ettet voi olla äiti jo olemassa oleville lapsille.

Pieni ekaluokkalainen tarvitsee läsnäolevan äidin mutta pahassa murrosiässä oleva tarvitsee vielä valvovan, liikkuvan, kärsivällisen ja hoksaavan äidin, mitenkä sitten luonto on tuon ajatellut, kun niin monella on murrosikäiset lapset juuri vaihdevuosien aikaan?

Ei se isä ollut raskaana ja hormoonikiikussa kun sinua hoiti. Hän oli eläkkeellä hänellä oli aikaa ei työelämän rasitteita.

Äitisi oli huomattavasti nuorempi, ei menopaussista kärsivä viisikymppinen nainen.

Itselläsi saattaa olla 50 vuotiaana helvetillistä hikoilukohtauksia joka herättää sinut keskellä yötä pyörimään nihkeässä sängyssä.Uni ei tule puseroon vaikka miten laskisit lampaita. Niin miksi masentuisit? Koska sinä et voi sitä itse päättää tai määrätä. Hormoonien alhaisuus veressä tekee sinusta masentuneen.

Pieni koululainen vaatii aikaasi ja energiaasi. Päätäsi särkee ja vatsaa kivistää Limakalvot kuivuvat ja siellä missä pitäisi olla kosteaa on saharan hiekkaavikko.

Iho ja hiukset näyttävät että alamäki on alkanut. Oksettaa ja kuvotus ei poistu seuraavana päivänä vaikka niin luulet.

Ei siinä mitään ihmettelemistä ole, se on luonnonlaki, että nainen vanhenee ja nuoremmat hoitavat lisääntymisen. Viisikymppisen naisen ei kuulu olla pienen lapsen äiti, vaan mummo, joka pääsee välillä keskittymään vain omaan itseensä ja jäljellä oleviin vuosiin joita keskimäärin ei ole kovin montaa tehokasta jäljellä.

Älkää siis vetäkö miehiä tähän naisen vanhenemiseen, sillä mies vanhenee eritavoin kuin nainen. Mies voi tehdä vielä 70 vuotiaana terhakoita tyttöjä raskaaksi. Mies toimii suvunjatkajana pidenpään nainen ei....

Miten niin monella? Minun tuttavapiirissäni ei ole juuri ketään jolla olisi näin nyt omien lasten kanssa tai vastaavasti ollut aikanaan omien vanhempien kanssa. Mihin tämä tietosi (?) perustuu vai oliko ihan mutu?

koska haluaisin kovasti olla mummoäiti. Olen 29, ja biologia poislukien paras aika lapsille olisi noin 5-10 vuoden kuluttua.



Kun olin lapsi, oma mummini oli monessa asiassa nuorekkaampi, suvaitsevaisempi ja enemmän lasten ja nuorten asioista kartalla kun omat vanhempani. Lisäksi mummista huokui rauha ja levollisuus sekä vahva itsetunto ja tietoisuus omista arvoistaan ja jutuistaan.



Kesän jälkeen huomasin, että mummi alkaa vanheta juttujensa ja fyysisen kuntonsa perusteella. Hän täytti 90 vuotta.

eikö teillä tosiaan oo muuta tekemistä

Menin 26-vuotiaana naimisiin, mitä ennen useimmat vanhemmat sukulaiset, mummoäidit ja mummomummot, sanoivat ihan suoraan, että älä vielä tee lapsia, jää opinnot, menee nuoruus, ehtii sitä vielä (siis vaikka olin 25). Noin vuosi häiden jälkeen, eli 27 täytettyäni, alkoi kuin salamana puhe, että eikös olisi jo aika tehdä lapsia, kun olet noin vanhakin, ei sitä pidä odottaa maailman ääriin jne. Eli, summa summarum, ilmeisesti olin vain 12 kuukautta, eli ikävuodet 26-27 oikeassa lapsensaanti-iässä. Sitä ennen liian nuori, sen jälkeen seuraava vaihe oli että liian vanha.