Lue keskustelun säännöt.
Meistä mummoäideistä puheenollen... T. vm -67
31.10.2008 |
Kun olin parikymppinen esikoisen äiti, paras äitikaverini oli 41-v esikoisvauvan äiti (sai sittemmin toisen lapsen 43-vuotiaana). En sen kummemmin miettinyt meidän ikiä, saati sitten paheksunut. Tämä äiti oli vähintään yhtä reipas ja leikkisä kuin minäkin :)
Nyt kun sain iltatähden, niin joka puolelta (tai hmm.. ehkä lähinnä tältä vauvapalstalta) osuu silmiin "mummoäitien" paheksuntaa. Onkohan se lisääntynyt viime aikoina? Vai onko se vain tämän palstan ilmiö? Paheksutteko te nuoret mammat vanhoja vauvan äitejä myös IRL?
Joo, en aio masentua moisesta. Nautin terveestä vauvasta. Tsemppiä muille vanhemmille vauvan äideille tai odottajille! Ja tietty nuorille myös:)
Kommentit (54)
Estrogeenilaastari iholla tai usein korvantakana kertoo, että meno ei ole enää samaa kuin ennen.
Ja sinulle joka iloitset siitä, että pilleri löytyy joka vaivaan, mutta pillereillä tuppaa olemaan sivuvaikutuksia.
Ei ne ole elämää autuaaksi tekeviä mömmöjä. Vanhuutta ei voida sirtää mutta sitä voidaan jatkaa. Jatkovuodet ovat sairauksien täyttämiä. Syöpätaudit lisääntyvät, uusia tauteja havaitaan kun ihmisen ikää pitkitetään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin on ymmärettävä että kaikella on aikansa.
mutta mä nostan hattua niille jotka jaksaa tehdä lapsen vielä vanhempana :)
Ja edelleenkin, ihmiset on erilaisia :D
Samalla lailla vanhempikin nainen saa hoidettua lapsen kuin nuorempikin. :)
Elämäni tärkein tavoite on ollut saada lapset nuorena, etteivät he joutuisi kokemaan samaa "kohtaloa" kuin minä. Ja kolme lastani syntyikin ollessani alle 30v.
Olen kokenut iäkkäät vanhempani aina rasitteeksi, eikä mieleni ole muuttunnut kun itselleni on tullut ikää lisää. Ei ole helppoa huolehtia omasta perheestä ja Alzheimerin tautia sairastavasta isästä.
Mun mielesta on parasta se, etta on paljon eri-ikaisia aiteja. Syntyy hyvaa keskustelua :-), miksikohan ne nuoret paheksuvat meita vanhoja? ;-) En mina paheksu esikoisensa vaikkapa jopa 16-vuotiaana saanutta, jos han pystyy elamansa niin jarjestamaan, etta homma toimii. Vanhuus tuo vahan laajempaa nakovinkkelia asioihin :-)
Ja taa murrosika/vaihdevuodet-keskustelu. Ihmiset ovat yksiloita, toisilla oireet ovat hurjia, toisilla ei. Oma murrosika oli hyvin hyvin vaivaton. Oman aitini vaihdevuosioireet myos kohtuulliset. On naurettavaa vaittaa, etta vaihdevuosissa oleva nainen ei jaksaisi omia lapsiaan. Kuinkahan paljon on otettu lapsia huostaan nuoremmilta naisilta?
Eli, nauttikaa aitiydesta ja lapsista, ihan sama, minka ikaisia olette/ovat! Meilla on kuitenkin vain yksi elama, jos lapsia haluaa, voi ne tehda vanhempanakin. Lasten kasvua on mahtava seurata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki keskustellut,mutta että verrataan jo kuolemallakin,eiköhän silloin pitäisi myöskin miettiä elämäntapoja tässä ylipainoisten maassa!
Itselläni lapsien ikäeroa 20v.,tieto lisää tuskaa,mutta vissi on että sitä on nyt enemmän!
Mutta molemmissa paljon hyvää, niin erilasta eri ikäisenä.
ja tiedoksi olen 40v. elämäni kunnossa ,väitän olevani paljon paremmassa kunnossa niin sisäisesti ja ulkoisesti kuin moni nuori, enkä todellakaan aio masentua,toki hormoneilla vaikutusta myöhemmin mutta vielä enemmän elämäntavoilla!
20 tai 40 ihanaa olla äiti:)
50-vuotiaana ei "kuuluisi" olla pienen 10-vuotiaan äiti...vaan silloin odotetaan lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasten saanti on mahdotonta jossain vaiheessa, siihen asti ei kyllä ole mitään estettä hankkia lapsia. Ihmettelen että pari-kolmekymppiset puhuvat täällä asioista, vaihdevuosista ja väsymyksistä joista eivät voi vielä mitään tietää
varmaan viittasit tuolla kuolemalla vertaamisella muhun. Tämä mun kommenttini perustuu ihan oman isäni menetykseen, ja olin siitä tässä keskustelussa aiemmin maininnut.. Ja turha siitä on hermostua, koska tottahan se on.. Enkä yrittänyt sanoa, että nelikymppiset hoippuisivat haudan partaalla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasten saanti on mahdotonta jossain vaiheessa, siihen asti ei kyllä ole mitään estettä hankkia lapsia. Ihmettelen että pari-kolmekymppiset puhuvat täällä asioista, vaihdevuosista ja väsymyksistä joista eivät voi vielä mitään tietää
ja asioiden näkemisestä mustavalkoisena. Kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää, sekin kyllä onneksi (suurimmalla osalla) katoaa ja vaihtuu meidän 4-kymppisten kypsäksi elämänviisaudeksi :-)
tulevasta 50 vuotiaan turbolensista.
On helppoa sanoa että minä en masennu. Sitä ei nimittäin sinulta kysytä.
Hienosti sanottu tieto lisää tuskaa. 50vee nainen tuntee todellakin enemmän tuskaa kun katselee pientä koululaistaan. 20 vee äiti on onnellisen tietämätön eikä murehdi tulevia. Tässä suhteessa hän on onnellisempi iloisempi äiti tulevaisuuteen katsova ja tähtäävä. Kun taas 50vee äiti vilkuilee taaksepäin ja huokailee lähestyvää vanhuuttaan ja sen tuomia sairauksia. Rapistumisen ehkäisemiseksi hänen täytyy panostaa itseensä enemmän kuin lapseensa siihen ei kaikilla ole aikaa ja rahaa. Moni on vielä työelämässä kiinni joka vaati keskittymistä Uusien asioiden omaksuminen ei ole eää helppoa. Syntyy kinaa nuorempien kanssa jne...äkilliset vakavat sairatumiset on myöskin todennäköisempiä kuin 40 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen mummoäiti ja tiedän mistä kirjoitan.
Mutta ap:n kysymykseen voin omalta osaltani vastata. Tää palsta on siinä mielessä jännä, että täällä käytetään sellaisia argumentteja, mitä en ikinä ole kuullut irl. En sano, että kaikki täällä vaan valehtelisivat provoilun vuoksi, mutta luulen, että harva on mistään asiasta niin jyrkkää mieltä irl kuin täällä!
Asenteet riippuu paljon niistä ympyröistä, missä liikut. Jos poikkeat yleisestä tavasta, sua ihmetellään. Oli kysymys ihan mistä asiasta vaan. Mä tunnen itseni usein teinijaoston edustajaksi, koska olen saavuttanut elämässä tietyn pisteen monia ikäisiäni aiemmin. Vaikka olen ihan aikuinen ihminen. Mutta usein huomaan olevani porukassa selvästi nuorin. En tiedä, miten muut muhun suhtautuvat, mutta en anna nuoruuteni haitata omaa menoa. Eikä kukaan ole tullut mulle siitä urputtamaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvoja saavia. Enemmän kulmien kohotusta aiheuttaa kovin nuoret äidit. Enkä ennen tätä palstaa ollut koskaan kuullut edes termiä mummoäiti. Eihän nelikymppinen mikään mummo vielä ole? Tällä palstalla pyörii tietty lauma nuorena lapsen tehneitä, jotka ovat kokeneet asiasta paheksuntaa ja nyt purkavat sitä haukkumalla kaikkia vanhempana lapsia saavia. Heidän maailmassaan nelikymppisenä ollaan mummuja. Hassua, koska ympäristössä mummuiksi "pääsevät" ovat yleensä tuossa eläkiän kynnyksellä ja kyllä neljästäkympistä on vielä pitkä matka eläkeikään.:)
Ap, olet oikein hyvässä iässä vielä pienenkin lapsen vanhempana. Ikä tuo kuitenkin kokemusta ja viisautta. Ihan jokaiselle!
tulevasta 50 vuotiaan turbolensista.
On helppoa sanoa että minä en masennu. Sitä ei nimittäin sinulta kysytä.
Hienosti sanottu tieto lisää tuskaa. 50vee nainen tuntee todellakin enemmän tuskaa kun katselee pientä koululaistaan. 20 vee äiti on onnellisen tietämätön eikä murehdi tulevia. Tässä suhteessa hän on onnellisempi iloisempi äiti tulevaisuuteen katsova ja tähtäävä. Kun taas 50vee äiti vilkuilee taaksepäin ja huokailee lähestyvää vanhuuttaan ja sen tuomia sairauksia. Rapistumisen ehkäisemiseksi hänen täytyy panostaa itseensä enemmän kuin lapseensa siihen ei kaikilla ole aikaa ja rahaa. Moni on vielä työelämässä kiinni joka vaati keskittymistä Uusien asioiden omaksuminen ei ole eää helppoa. Syntyy kinaa nuorempien kanssa jne...äkilliset vakavat sairatumiset on myöskin todennäköisempiä kuin 40 vuotiaana.
Elämään kuuluu kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Jotkut osaa suhtautua asioihin kevyemmin kuin toiset, siitä kai se ero loppujen lopuksi johtuu, miten jotkut pärjäävät ja toiset ei.
Onko se elämänviisautta hankiuttua vaihdevuosien kynnyksellä raskaaksi?
Vaikka faktat on kädessä ja tohtorikin varoittelee vaaroista. Järkipuheet ei auta kun tunteen annetaan viedä. Vauvakuume on nimittäin tunne-elämys.
Ei suostuta näkemään tulevaisuuteen ja sen tuomaan todellisuuteen. Se ei ole elämänviisautta.
Mielestäni 40+ on aivan liian nuori puhumaan elämänviisaudesta:)
Olen porukan vanhin mummoäiti. Mummoäitiydessäkin on ongelmansa mutta niistä halutaan olla hiljaa. Hys,hys me ollaan elämänviisaita.
sanotaanko, että hyvävaraisissa ja koulutetuissa porukoissa lapset tehdään vanhempana keskinmäärin.
juuri taannoinhan julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lapsen saanti yli 40-vuotiaana lisää äidin elinvuosia.
Miksi ihminen noin 45-55-vuotiaana on yleensä uransa huipulla ja tämän ikäiset ovat selkeästi yliedustettuina yhteiskunnan tärkeimmillä ja vaikutusvaltaisimmilla paikoila? Eli vaativiin ja stressaaviin töihin kyllä kelpaavat mutta lasten kasvatusta eivät jaksa?
enhän minä kait sanonut että se olisi VÄÄRIN, vaan että se ei ole niin huoletonta mitä usein annetaan ymmärtää? ja kyllä sen nyt pitäisi tajuta, että jos hankkii lapsensa n45v tai 20v että kummalla on suurempi riski kuolla ennen lapsen täysi-ikäistymistä..? tai ihan vaan dementoitua jne.. enkä siis yritäkään sanoa, ettei sille parikymppisellekin voisi jotain sattua. :)