Lue keskustelun säännöt.
mies haluaa lapsia, mutta "ei vielä" - olemme 38v.
21.05.2013 |
Olemme olleet 10v yhdessä, joista 5v naimisissa. Olemme lapsirakkaita ja viimeisen reilun neljän vuoden aikana olemme puhuneet perheen perustamisesta. Ehkäisy on täysin miehen vastuulla. Meillä on iso asunto, molemmilla hyvät työpaikat olemme matkustaneet maailman ympäri ja säästöjä on muutamankin huonon päivän varalle.
Mutta mies ei ole valmis. Hän ei pysty sanomaan mikä häneltä tai meiltä puuttuu. Yritin ensimmäistä kertaa eilen illalla vähän painostaakin miestä, mutta hän heittäytyi kirjaimellisesti vauvaksi, rupesi lässyttämään, pyrki syliin ja kieltäytyi keskustelemasta.
Nyt vinkkejä kehiin - paljonko miestä voi painostaa? Kannattaako se? Miten usein voin ottaa asian puheeksi? Muita vinkkejä ja kokemuksia? Miehet, jos olette kuulolla, kertokaa omista kokemuksistanne.
Kommentit (199)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:58"]
Toki elämä voi olla antoisaa ja onnellista ilman lapsiakin ja ymmärrän ettei kaikki lapsia edes halua, mutta jos on parisuhteessa ja vaikka vain toinen haluaa lapsia, ja ikäkin alkaa tulla eteen, niin silloin on tehtävä kompromissejä...
[/quote]
Tietenkin yksilöllinen vaihtelu on suurta, mutta keskimäärin elämä on onnellisempaa ilman lapsia kuin lasten kanssa. Tämä on moneen kertaan tutkimuksilla osoitettu, mutta ihmiset ymmärrettävistä syistä haluavat ohittaa tämän tiedon. Biologinen ja kulttuurinen paine lisääntymiseen on kova, koska ilman sitä ihmislaji lopulta katoaisi.
Millaista kompromissia ehdotan tilanteeseen, jossa toinen halua lapsen ja elää lapsiperheen elämää ja toinen ei halua? Hankitaan puolikas tai puolipäiväinen lapsi? Sinä tarkoitat kompromissilla sitä, että lapsia halua saa tahtonsa läpi, mutta eihän sillä ole kompromissin kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:12"]
Rehellinen ihminen olisi sanonut heti suhteen alkumetreillä ettei halua lapsia, eikä olisi tuhlannut toisen aikaa.
[/quote]
Miksi ihmeessä juuri sen, joka ei halua lapsia, pitäisi ottaa asia esille ennen kuin yhteisen perheen perustamisesta on ollut mitään puhetta? Miksei se, joka lapsia haluaa, ole velvoitettu ilmoittamaan vakaumustaan heti kättelyssä? Samanarvoisia kantojahan nämä ovat.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:12"]
Tosin, ei kaikkea voi suunnitella kovin tarkkaan etukäteen, eikä voi tietää millaista lapsensaanti on, ennenkuin sen on kokenut.
[/quote]
Menisitkö teurastamolle töihin? Liittyisitkö Muukalaislegioonaan? Ottaisitko lohikäärmetatuoinnin kasvoihisi? Ethän voi mitenkään tietää, olisivatko nämä asiat sinulle mieluisia, ennen kuin olet kokenut ne.
Jos minulle olisi ollut selvää että haluan lapsia ja mies olisi vetkutellut, olisin hajonnut asiaan ja nostanut siitä hillittömän metelin erittäin paljon aikaisemmin kuin 38-vuotiaana. Onhan se hienoa että jotkut ottavat elämän rennosti eivätkä painosta kumppania ratkaisuihin - vai onko sittenkään? Hiukan kireämmällä mentaliteetilla ei ainakaan joudu tuollaisiin tilanteisiin kuin ap.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:12"]
Rehellinen ihminen olisi sanonut heti suhteen alkumetreillä ettei halua lapsia, eikä olisi tuhlannut toisen aikaa.
[/quote]
Miksi ihmeessä juuri sen, joka ei halua lapsia, pitäisi ottaa asia esille ennen kuin yhteisen perheen perustamisesta on ollut mitään puhetta? Miksei se, joka lapsia haluaa, ole velvoitettu ilmoittamaan vakaumustaan heti kättelyssä? Samanarvoisia kantojahan nämä ovat.
[/quote]
Ihan sen takia, että parisuhteen tulos on yleensä lapsi ja biologisesti lisääntyminen on tärkein syy, miksi mies ja nainen yhteen päätyy. Ihminen on usein psyykkisesti tai fyysisesti jollain tasolla viallinen jos ei lapsia saa tai halua. Nykyaika on myös niin vieraantunut luonnosta, ettei ihmisillä ole välttämättä halua tai aikaa parisuhteelle, kuten esim. Japanissa nykyään tapahtuu, siellä 6-päiväinen työviikko pitkine päivineen vie kaiken ajan.
Ei lapsensaantiin tarvita vauvakuumetta, pelkkä libido riittää! Kyllä normaali (varsinkin läntisen hyvinvointivaltion) ihminen yleensä lapsensa hoitaa ja rakastaa, kun se kerran on synnytetty.
Ihmettelen välillä ihmisten tarvetta ylianalysoida kaikki, suunnitella kaikki tarkkaan ja miettiä vähän liikaakin mitä minä nyt elämältä ja oarisuhteelta haluaa... En nyt tarkoita että pitäisi mennä kuin ajopuu tuuliajolla, vaan sitä, että ihmisen kannattaisi kuunnella vaistojaan eikä pelkästään järkeä. BTW, e-pillerienhän on todettu jossain tutkimuksessa sotkevan naisen miehenvalintaakin, eli nainen ei välttämättä "haista" sopivaa miestä vaan päätyy yhteen vääränlaisen kanssa!
Itse en olisi koskaan lapsia hankkinut jos olisin vauvakuumetta odottanut tuntevani. Onneksi olen aina inhonnut e-pillereitä eivätkä ne minulle sovi. Kun rakastuin mieheeni joka halusi lapsia, niin kysyin itseltäni että miksei? käytimme ehkäisyä alussa sen aikaa että tiesimme varmasti sopivamme toisillemme.... En ole luonnostani hoivaajatyyppiä, mutta äidinvaisto kyllä pikkuhiljaa heräsi kun synnytin ja imetin esikoiseni.
Toki elämä voi olla ilman lapsiakin tyydyttävää ja onnellista, sitä en ole kieltänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:31"]
Ihminen on usein psyykkisesti tai fyysisesti jollain tasolla viallinen jos ei lapsia saa tai halua.
[/quote]
Tämä kertookin ajattelustasi kaiken tarpeellisen.
Ihminen ei ole millään tavoin viallinen jos ei lasta halua. Tämä nyt on aivan kiistaton tosiasia. On todella hienoa, että ihmiset suunnittelevat lisääntymiskäyttäytymistään ja mitoittavat tekonsa omien halujensa ja voimavarojensa mukaiseksi. Tätä saisi olla enemmänkin, ottaen huomioon huostaanotot, jotka ovat Suomessa lisääntyneet huolestuttavasti.
Keskustelkaa, analysoikaa ja ennen kaikkea tehkää itsellenne oikeita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet nyt eivät yleensä ottaen halua lapsia. He haluavat olla parisuhteessa lapsia. Ap:n kannattaa miettiä, haluaako ylipäätään olla parisuhteessa miehen kanssa.
Samassa tilanteessa jos olisin, suosittelisin lapsettomuusklinikalle menoa, ts. lapsen hankkimista yksin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 16:08"]
Miehet nyt eivät yleensä ottaen halua lapsia. He haluavat olla parisuhteessa lapsia
[/quote]
Rehellisyyden nimissä nämä miehet kyllä useimmiten taipuvat lasten hankintaan, tunnetuin seurauksin. Itse en ole koskaan halunnut lapsia, mutta ei ole kyllä tullut mieleenkään, että niitä hankkisin. En pidä sitä erityisen aikuisena tekona, pidän sitä itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 16:08"]
Miehet nyt eivät yleensä ottaen halua lapsia. He haluavat olla parisuhteessa lapsia
[/quote]
Rehellisyyden nimissä nämä miehet kyllä useimmiten taipuvat lasten hankintaan, tunnetuin seurauksin. Itse en ole koskaan halunnut lapsia, mutta ei ole kyllä tullut mieleenkään, että niitä hankkisin. En pidä sitä erityisen aikuisena tekona, pidän sitä itsestäänselvyytenä.
Onnea AP:lle, mutta samaan hengenvetoon minäkin sanoisin, että varaudu kuitenkin siihen, että mies onkin vapaamatkustajana mukana. Toivotaan, että näin ei ole, eikä minusta tässä ole selkeästi sellaista nähtävissä, paitsi tuo epäröinti.
Mutta ihminen ei aina tiedä etukäteen, kuinka innostunut hän onkaan lapsistaan. Yllätyksiä voi varmaan tulla suuntaan jos toiseenkin.
Todellakin lasten saaminen on sen verran iso muutos elämään ja samalla lapset ovat kuitenkin jollain tapaa osa itseä, ettei muukalaislegiooniin tai sen sellaisiin vertaaminenkaan ole sama asia. Sitä paitsi vaikka tietäisi, ettei ehkä pidä lasten hoivaamisesta(minä) ihminen saattaa silti kaivata lapsia ja olla hyvä vanhempi esim. jos puoliso haluaa hoivata JA asia keskutellaan ennen lasten tuloa selväksi, että en ole hoivaajatyyppiä. Minä teen sitten muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 00:35"]
Todellakin lasten saaminen on sen verran iso muutos elämään ja samalla lapset ovat kuitenkin jollain tapaa osa itseä, ettei muukalaislegiooniin tai sen sellaisiin vertaaminenkaan ole sama asia.
[/quote]
Taisit missata tuon vertauksen pointin.
Onnea ap:lle! Olet saanut paljon aika negatiivisia viestejä siitä, että mies ei oikeasti haluaisi. Minä taas luulen, että miestä vain jännittää noin ison päätöksen tekeminen. Oma mieheni oli tuollainen myös ja silti kuukausi kuukaudelta yhä enemmän innoissaan vauvan yrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu ulkopuolisen ammattihenkilön/ henkilöiden avustuksella voisi auttaa, suosittelen! Ulkopuolinen voisi kysyä oikeat kysymykset ja saada miehesi avautumaan.
Ap, minunkin mieheni pakoilee isoja päätöksiä ja hänet on "tuupattava" päätöksen yli. Meillä ei olisi lapsia, taloa ilman omaa "jääräpäisyyttäni". Mutta hän on hyvä isä ja rakastaa lapsiaan yli kaiken ja sanoo että lastenhankkiminen on elämänsä paras päätös (sic!). Tiedän että tällainen luonteenpiirre on rasittava kumppanille mutta sen kanssa on elettävä. mieheni eka pitkäaikainen kumppani kyllästyi ja lähti juuri tämän päättämättömyyden takia koska hän odotti parisuhteessa että mies sanoo ja päättää asian kuin asian.
ap:n miehen ja oman mieheni kaltaista ajatusmaailmaa ei ymmärrä ne jotka ovat parisuhteessa miesten kanssa jotka eivät aikaile tehdä isoja päätöksiä.
Miksei miestä voi ottaa syliin ja puhua siinä asioista? Miestä varmaan pelottaa ihan törkeästi elämänmuutos jolloin ei välttämättä enää saa olla lähellä ja pitää yksin sinua kun vauva on jakamassa arkea.
Ei ketään pidä tuuppia isojen elämänvalintojen edessä, sanovatpa Justiinat täällä mitä tahansa. Kai ne miehet nyt jälkikäteen sanoo miten hyvä päätös oli, onko heillä valinnanvaraa muuhunkaan?
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:30"]
Itse olen alkanut epäilemään, että miehet oikeasti koskaan osaisivat päättää tehdäänkö niitä lapsia vai ei. Oma mieheni on juurikin siinä tilanteessa, että "kyllä lapsia halutaan, mutta ei varmaan vielä." Välillä jopa tuntuu, että mies ei vaan missään nimessä halua päättää asiasta. Aina on vastaus kun juttelee lapsen teosta sama: "eihän se haittaa jos vahinko kävisi, mutta ei kai sitä vielä viitsi alkaa yrittää"
Itse olen nyt n. puolisen vuotta ollut puhumatta lapsen teosta, sanoin miehelle, että ottaa asian esille sitten kun tuntee olevansa valmis. Vauvakuume ei itsellä ole hellittänyt, joten vaikeinta tässä tekee sen, että mies vihjailee raskaudesta ja lapsista koko ajan. Puhetta on synnytykseen tulemisesta, raskausajasta ja muusta vastaavasta. Kerran humalassa ilmoitti vielä haluavansa pojan. Useasti myös tullut näitä "oletkohan raskaana" -komentteja milloin mistäkin, esim. jos on ollut hiukan huono olo, huimannut tai ollut erityisen nälkä.. Itse kävin ottamassa kierukan kun muu ehkäisy ei oikein ottanut soveltuakseen, siitä mies oli vähän näreissään kun sai kuulla, että sen ehkäisyteho on sen 5 vuotta tai enemmän, kysyikin vielä, että kai sen saa pois..
Kuitenkin jos joku vahingossa kysäisee, että millonkas niitä lapsia tulee meidän perheeseen, mies on ehdottomasti asiaa vastaan, sanoo vain, että ehkä sitten myöhemmin. Tilanne tekee minut kohta hulluksi, sillä tiedän, että jos otan asian esille mies ottaa sen painostuksena. Hiukan helpottaisi se, että saisin unohtaa koko vauvanteon nyt siihen asti, että mieskin on valmis, mutta ei. Hiukan kuitenkin alkanut jo pelottaa se, että entäpäs jos mies ei koskaan osaa sitä päätöstä tehdä, huomaanko sitten vanhana akkana, että oho, eipä enää onnistu..
[/quote]
Jospa se mies vastaa sen takia "ehkä vähän myöhemmin" niille lapsiuteluille kun haluaa aloittaa asian rauhassa sinun kanssa? Kyllä niistä tulevista lapsista kerkiää sitten myöhemminkin huudella.
On se vähän outoa että jonkun aikuisen täytyy täällä pohtia kun mies ei halua lapsia ja miten voisi painostaa pakottaa..hei haloo, me ollaan ihmisiä erilaisia, ei kaikki halua lapsia, jokainen saa päättää itse. ja ehkä niitä kannattaisi alkaa hankkia hiukan ennen lähestyvää mummo aikaa, nelikymppinen nimittäin voi olla jo mummokin ihan täysillä.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 13:38"]
Pistän kauhani mukaan soppaan... Olen vela-nainen, 37-vuotias. Olen päättänyt kaksi pitkää parisuhdetta siihen kun mies alkoi toivoa perheenlisäystä. Itse en halunnut. Sanoin, en ole vielä valmis, kuten en ollutkaan. En ole vieläkään valmis enkä tule koskaan olemaankaan.
Olen kuitenkin niin rehellinen ihminen, että sanoin näille upeille miehille aikoinaan suoraan, etten voi heille lasta antaa. Uhraus olisi liian suuri. Minun oli päästettävä heidät menemään ja se teki helvetin kipeää. Nyt molemmilla on perheet ja vaimot, itse olen sinkku. Lapsia en halua ja yritän löytää miehen, johon voisin rakastua ja joka hyväksyisi minut tällaisena, vapaaehtoisesti lapsettomana naisena.
En tiedä miehestäsi, mutta pidän hyvin todennäköisenä, että hän olisi elämäänsä tyytyväinen myös ilman lapsia.
[/quote]
Rehellinen ihminen olisi sanonut heti suhteen alkumetreillä ettei halua lapsia, eikä olisi tuhlannut toisen aikaa. Sanoit kuitenkin että kaksi pitkää parisuhdetta on takana.?! Näistä asioista kannattaisi tosiaan keskustella ennen kun jatkaa alkua pidemmälle. Tosin, ei kaikkea voi suunnitella kovin tarkkaan etukäteen, eikä voi tietää millaista lapsensaanti on, ennenkuin sen on kokenut.
[/quote]
Sanoinkin. Sanoin etten ole valmis. Tuolloin en vielä itsekään ollut varma haluanko vai en lapsia juuri tämän ihmisen kanssa. Nykyään olen varma etten halua lainkaan enkä kenenkään kanssa.
Ei tuollaiset päätökset synny hetkessä ainakaan minulla! En koe vieneeni kenenkään aikaa. Suhteet näihin miehiin olivat oikein hyvät, kunnes molemmissa tapauksissa miehet olisivat halunneet, että synnytän heidän lapsensa. Mietin asiaa ja päätin suhteet osaltani. Nyt heillä on kaipaamansa perheet.