Lue keskustelun säännöt.
mies haluaa lapsia, mutta "ei vielä" - olemme 38v.
21.05.2013 |
Olemme olleet 10v yhdessä, joista 5v naimisissa. Olemme lapsirakkaita ja viimeisen reilun neljän vuoden aikana olemme puhuneet perheen perustamisesta. Ehkäisy on täysin miehen vastuulla. Meillä on iso asunto, molemmilla hyvät työpaikat olemme matkustaneet maailman ympäri ja säästöjä on muutamankin huonon päivän varalle.
Mutta mies ei ole valmis. Hän ei pysty sanomaan mikä häneltä tai meiltä puuttuu. Yritin ensimmäistä kertaa eilen illalla vähän painostaakin miestä, mutta hän heittäytyi kirjaimellisesti vauvaksi, rupesi lässyttämään, pyrki syliin ja kieltäytyi keskustelemasta.
Nyt vinkkejä kehiin - paljonko miestä voi painostaa? Kannattaako se? Miten usein voin ottaa asian puheeksi? Muita vinkkejä ja kokemuksia? Miehet, jos olette kuulolla, kertokaa omista kokemuksistanne.
Kommentit (199)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:21"]
Ja varsinkin, jos lapsettomuuspäätös oli enemmän miehen. Jos nainen päätyy siihen että valitsee mieluummin tämän miehen kuin omia lapsia.
[/quote]
Minun on mahdoton tuntea sympatiaa tällaista ihmistä kohtaan. Jos ei ota vastuuta omasta onnellisuudestaan, ansaitseekin olla onneton. Ei lapsettomuuteen pidä koskaan taipua, vaan sitä täytyy aidosti pitää itselleen parhaana valintana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 15:44"]
Sano sille että olette jo niin iäkkäitä että riski saada tuplat vaan kasvaa. Haluaako hän yhden vai kaksi lasta? Puhumattakaan jos joudutte hedelmällisyyshoitoihin niin voi tulla triplat, enemmänkin?
[/quote]
Hedelmällisyyshoidoissa ei Suomessa tule triploja tai enempää. Yksi, joskus huolellisen harkinnan jälkeen kaksi alkiota siirretään kerrallaan.
Voisit vielä kertoa miehellesi, että ihminen ei koskaan ole "valmis" ja täydellinen. Koskaan ei ehkä ole naisellekaan oikea hetki olla raskaana: työprojektit, lomamatkat, juhlat, työtilaisuudet jne. eivät ehkä koskaan anna ihan sopivaa saumaa lapselle.
Kun lapsi syntyy, niin vanhemmuuteen kasvetaan ja tilannetta päivitetään koko ajan lapsen iän ja sen hetkisten haasteiden mukaan.
Ensin opetellaan vauvanhoito. Monet aloittavat opettelun ihan alusta. Kun opitaan se, niin lapsi onkin ehtinyt jo kasvaa parikuukautiseksi ja rutiinit muuttuvat. Lopulta lapsi muuttuu taaperoksi, uhmaikäiseksi, leikki-ikäiseksi, koululaiseksi ja murkkuikäiseksi. Jokainen lapsi on yksilö ja lapset eivät kanna mukanaan ohjekirjaa. Vanhemmuuteen kasvetaan monesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Se, mikä on varmaa, niin lapsi tuo mukanaan suuren vastuun. Ja rakkautta. Lapsen silmissä omat vanhemmat ovat täydellisiä.
Mietin, että millaiset vanhemmat miehelläsi on ja asettaako hän heidät niin korkealle jalustalle, että ajattelee, että ei kykene itse samaan? Nuoruus on tosiaan teillä jo ohi ja te ihan varmasti kykenette ottamaan vastuun pienestä ihmisestä. Elämänmuutos tulee rajuna jokaiselle tuoreelle vanhemmalle - iästä riippumatta.
Tässä vähän pohdittavaa. Ehkä antaa ajatuksia siitä, kuinka olla hyvä vanhempi ja tosiaan se, että vanhemmuuteen ei voi valmistautua edes muiden lapsia hoitamalla. Tsemppiä keskusteluihin ja toivottavasti saat miehesi taipumaan.
Ymmärrän, että haluat pitää parisuhteesta kiinni, mutta miehesi toimii itsekkäästi ja sinä haaskaat ainoat, hiipuvat mahdollisuutesi biologiseen lapseen.
AP täällä taas. Kiitos kannustavista viesteistä - suurkiitos varsinkin sinulle 72 ihanasta viestistä. Mies oli lukenut sähköpostiviestini ja kertoi pohtivansa asiaa kunhan hän saa stressaavan työprojektin valmiiksi ennen perjantaita.
Laittaisin asialle selkeän aikarajan. Olet odotellut 10v. Miehet ei usein tajua näitä juttuja. He innostuvat lapsesta kun se on syntynyt. Vastuun ottaminen ym. pelottaa etukäteen. Voisitko ottaa enemmän sellaisen coachin roolin, nyt me tehdään näin ja sitten näin ja kaikki menee hyvin ym. ja vähemmän odottaa mieheltä tasavertaista päätöstä ja sitä että hän on täysillä alusta alkaen mukana. Kuulostaa aika kamalalta kun sen näin kirjoitan, mutta kun kyseessä on jahkailija niin sitä aktiivista päätöstä mieheltä ei välttämättä tule koskaan.
Mielestäni sulla on oikeus toteuttaa unelmiasi ja äitiyden evääminen sellaiselta joka sitä haluaa on todella kamala juttu. Mies todennäköisesti sopeutuu.
t. elämää nähnyt täti, jahkailijan puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin miesystävästäni reilu vuosi sitten, 29 vuotiaana koska mies ei ollut varma haluaako koskaan lapsia ja oli kallistumassa kokoajan siihen suuntaan ettei elämässä kiinnosta kuin uralla eteneminen. Olimme olleet 3 vuotta yhdessä ja olin lähenemässä 30 vuoden ikää. Jätin miehen koska hän ei antanut minulle vastausta, jätämmekö ehkäisyn pois varmasti 2 vuoden sisällä. En ala odottelemaan miehen mielipiteitä tämän ikäisenä enää. Ero oli raskas meille molemmille mutta en kadu sitä. Vuosi erostamme tapasin nykyisen mieheni joka olisi valmis isäksi vaikka heti ja onkin pari kertaa jo asiasta puhunut ja kysynyt mielipidettäni. Olen nyt 30v,mies 40v ja molemmat lapsettomia. Olemme tunteneet vasta puolivuotta joten en halua vielä perhettä perustaa mutta muutaman vuoden sisällä kyllä. Ihanaa, että on mies joka tietää mitä haluaa ja haluaa samoja asioita elämältä kuin minäkin: perheen.
Jos olisin jäänyt odottelemaan eksäni myöntymistä perheelle, olisin ollut jo ehkä 35 v ja siltkikin mies olisi tehnyt ratkaisun ettei perhettä halua. Sitten olisi jo ollut kiire löytää kumppani. AP: todella hyvä että olet nyt ottanut asian viimeisen kerran esille ja pysy kannassasi ja tee ratkaisu, sinulla ei ole enää aikaa odotella! Suhteenne ei tule myöskään voimaan hyvin tulevaisuudessa jos odottelet etkä sen takia enää saakkaan lapsia ja katkeroidut miehellesi asiasta.
Ei mitään painostamisia kun pistelet neulalla reikiä kortsuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vain hoitoihin hop hop! Miehes lähtee joka tapauksessa.
Mitähän mies on mieltä..? Jos nyt alkaa miettiä tosissaan lapsen saamista, niin se 40 ikähän ehtii jo lähestulkoon rikkoutua, ennen kuin vauva syntyy. Ellei sitten päätös synny ihan nopeasti ja raskaaksi tulemiseen ei mene kuin pari kuukautta :) Koska niitä mahdollisuuksia tulla raskaaksi on kerran kuukaudessa ja jos joku kerta menee ohikin niin äkkiä ne kuukaudet vierii..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 19:11"]
Mielestäni miehelläsi on oikeus toteuttaa unelmaaansa ja lapsettomuuden evääminen sellaiselta joka sitä haluaa on todella kamala juttu. Nainen todennäköisesti sopeutuu.
[/quote]
Korjasin.
AP täällä taas. Mies ilmoitti aamulla, että kondomipaketteja ei tarvitse enää ostaa ja pöytälaatikossa jo olevat jätämme sinne lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:39"]
AP täällä taas. Mies ilmoitti aamulla, että kondomipaketteja ei tarvitse enää ostaa ja pöytälaatikossa jo olevat jätämme sinne lepäämään.
[/quote]
Hienoa AP! Olen iloinen puolestasi siitä, että mies pystyi vihdoinkin päättämään asiasta ja vielä iloisempi siitä, että päätös oli toivotunlainen. Toivottavasti tärppää pian! : )
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:39"]
AP täällä taas. Mies ilmoitti aamulla, että kondomipaketteja ei tarvitse enää ostaa ja pöytälaatikossa jo olevat jätämme sinne lepäämään.
[/quote]
Hienoa AP! Olen iloinen puolestasi siitä, että mies pystyi vihdoinkin päättämään asiasta ja vielä iloisempi siitä, että päätös oli toivotunlainen. Toivottavasti tärppää pian! : )
[/quote]
Voi ei! Mielestäni kamalin mahdollinen lopputulos. Mies ei selvästikään halua isäksi, tai haluaa, mutta ei ottaa vastuuta. Kyllä sen lapsenhoito tulee jäämään ainoastaan sinun vastuullesi, aloittaja. Kannattaa varautua siihen sekä miehen vaativiin ja pitkiin työprojekteihin. Ainakin teidän tulee vielä keskustella asiasta. Mikä se tuollainen yksipuolinen sanelu oikein on? Että kirjoitit ihan sähköpostin ja mies vastaa siihen jättämällä kumit pois! Mitä helvetin teinikäytöstä se tuollainen on? Meinaatko jatkossakin kun teillä on hankalat vaiheet edessä, ja voit muuten uskoa että niitä tulee lapsen kanssa, lähettää sähköpostia miehelle ja odotella kun mies suvaitsee vastailla työkiireiltään? Voi hyvä luoja, nyt vielä tässä vaiheessa voisitte kehittää kommunikointianne ja keskustella tästä ennen kuin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea :) toivotaan että tärppää pian! Ja tuolle arvostelijalle, höpöhöpö. Joskus sähköposti vaan toimii paremmin kuin face to face. Miehet tarvii monesti omaa tilaa päättääkseen isoja asioita. Mulla on juuri tällainen mies. Onko sillä keinolla nyt niin väliä, jos pariskunta pääsee yhteiseen kummallekin sopivaan lopputulokseen?
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:06"]
Onnea :) toivotaan että tärppää pian! Ja tuolle arvostelijalle, höpöhöpö. Joskus sähköposti vaan toimii paremmin kuin face to face. Miehet tarvii monesti omaa tilaa päättääkseen isoja asioita. Mulla on juuri tällainen mies. Onko sillä keinolla nyt niin väliä, jos pariskunta pääsee yhteiseen kummallekin sopivaan lopputulokseen?
[/quote]
On sillä väliä. Jos ei pysty yhteisistä asioista yhdessä keskustelemaan ja päättämään, tai jos toisella ei ole "aikaa" kommunikoida muuta kuin sähköpostitse, niin mielestäni jokin on pielessä. Toki jos haluaa tyytyä vähään eikä vaadi mieheltään tasa-arvoista osallistumista nyt eikä tulevaisuudessa asia on ok. Onhan meitä naisia monenlaisia. Itse en ryhtyisi. Ansaitsen parempaa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:39"]
AP täällä taas. Mies ilmoitti aamulla, että kondomipaketteja ei tarvitse enää ostaa ja pöytälaatikossa jo olevat jätämme sinne lepäämään.
[/quote]
Hienoa AP! Olen iloinen puolestasi siitä, että mies pystyi vihdoinkin päättämään asiasta ja vielä iloisempi siitä, että päätös oli toivotunlainen. Toivottavasti tärppää pian! : )
[/quote]
Voi ei! Mielestäni kamalin mahdollinen lopputulos. Mies ei selvästikään halua isäksi, tai haluaa, mutta ei ottaa vastuuta. Kyllä sen lapsenhoito tulee jäämään ainoastaan sinun vastuullesi, aloittaja. Kannattaa varautua siihen sekä miehen vaativiin ja pitkiin työprojekteihin. Ainakin teidän tulee vielä keskustella asiasta. Mikä se tuollainen yksipuolinen sanelu oikein on? Että kirjoitit ihan sähköpostin ja mies vastaa siihen jättämällä kumit pois! Mitä helvetin teinikäytöstä se tuollainen on? Meinaatko jatkossakin kun teillä on hankalat vaiheet edessä, ja voit muuten uskoa että niitä tulee lapsen kanssa, lähettää sähköpostia miehelle ja odotella kun mies suvaitsee vastailla työkiireiltään? Voi hyvä luoja, nyt vielä tässä vaiheessa voisitte kehittää kommunikointianne ja keskustella tästä ennen kuin on liian myöhäistä.
[/quote]
Eli ei ole mahdollista, että mies oikeasti sitten haluaakin sen lapsen? Mistä sen sitten tietää, milloin toinen oikeasti haluaa lapsen ja jopa hoitaakin sitten sitä? Eikä siis vain suostu painostuksen ja puolison menettämisen pelossa? Kyllä tämä vaikuttaa olevan AP:n kannalta hyvä ratkaisu, täällähän on todettu jo monta kertaa, että AP:lla on aika vähissä. Miehen kannalta ratkaisu ei ole hyvä, jos hän ei todella halua lasta, mutta hän on ihan itse vastuussa omasta päätöksestään, häntä ei ole huijattu mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 09:39"]
AP täällä taas. Mies ilmoitti aamulla, että kondomipaketteja ei tarvitse enää ostaa ja pöytälaatikossa jo olevat jätämme sinne lepäämään.
[/quote]
Hienoa AP! Olen iloinen puolestasi siitä, että mies pystyi vihdoinkin päättämään asiasta ja vielä iloisempi siitä, että päätös oli toivotunlainen. Toivottavasti tärppää pian! : )
[/quote]
Voi ei! Mielestäni kamalin mahdollinen lopputulos. Mies ei selvästikään halua isäksi, tai haluaa, mutta ei ottaa vastuuta. Kyllä sen lapsenhoito tulee jäämään ainoastaan sinun vastuullesi, aloittaja. Kannattaa varautua siihen sekä miehen vaativiin ja pitkiin työprojekteihin. Ainakin teidän tulee vielä keskustella asiasta. Mikä se tuollainen yksipuolinen sanelu oikein on? Että kirjoitit ihan sähköpostin ja mies vastaa siihen jättämällä kumit pois! Mitä helvetin teinikäytöstä se tuollainen on? Meinaatko jatkossakin kun teillä on hankalat vaiheet edessä, ja voit muuten uskoa että niitä tulee lapsen kanssa, lähettää sähköpostia miehelle ja odotella kun mies suvaitsee vastailla työkiireiltään? Voi hyvä luoja, nyt vielä tässä vaiheessa voisitte kehittää kommunikointianne ja keskustella tästä ennen kuin on liian myöhäistä.
[/quote]
Eli ei ole mahdollista, että mies oikeasti sitten haluaakin sen lapsen? Mistä sen sitten tietää, milloin toinen oikeasti haluaa lapsen ja jopa hoitaakin sitten sitä? Eikä siis vain suostu painostuksen ja puolison menettämisen pelossa? Kyllä tämä vaikuttaa olevan AP:n kannalta hyvä ratkaisu, täällähän on todettu jo monta kertaa, että AP:lla on aika vähissä. Miehen kannalta ratkaisu ei ole hyvä, jos hän ei todella halua lasta, mutta hän on ihan itse vastuussa omasta päätöksestään, häntä ei ole huijattu mihinkään.
[/quote]
Sanonpahan vaan, että kannattaisi vielä käydä tämä asia keskustellen läpi ja varmistaa, että nyt todella ollaan samaa mieltä ja että molemmat tätä haluavat. Mitä hävittävää siinä olisi?
Eikö ihmiset todella keskustele kotona näistä elämän suurista kysymyksistä? :O
Onnea ap! Hieno juttu!
Minulla on sellainen mielikuva, että hyvin monet miehet pelkäävät isyyden vastuuta ja heitä pitää hieman painostaa. Oikein hyviä ja omistautuneita isiä heistä silti tulee. Biologiakin "määrää", että omaan lapseensa rakastuu, kun hänet näkee :)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:25"]
Onnea ap! Hieno juttu!
Minulla on sellainen mielikuva, että hyvin monet miehet pelkäävät isyyden vastuuta ja heitä pitää hieman painostaa. Oikein hyviä ja omistautuneita isiä heistä silti tulee. Biologiakin "määrää", että omaan lapseensa rakastuu, kun hänet näkee :)
[/quote]
Aivan... Itsekin tiedän useita hyviä ja omistautuneita pienten lasten isiä, jotka työkeikoilla yrittävät iskeä ja kertovat kuinka " eka lapsi tehtiin, koska muutkin ja toinen suhdetta pelastamaan"... Ehkä nämä ovat niitä, joita jonkun tyhmän ämmän mielestä vastuu pelotti, mutta pienellä painostuksella asia ratkesi parhain päin. Onnea ap:lle! Ilmoittele itsestäsi kolmen vuoden päästä niin katsotaan kuka oli oikeassa.
Moi ap,
Itselläni oli sama tilanne, kun olin 35v, olin ollut jo vuosia parisuhteessa, jossa mies "vältti" kysymyksen lapsista yms. Mies oli tuilloin 37v. Sain yksinkertaisesti miehestä tarpeekseni, hän jäi kiinni muistakin virityksistä ja ilmeisesti ei vain halunnut lapsia minun kanssani ja odotti jotain parempaa.
Nyt minulla on kaksi lasta ja aviomies. Olen onnellinen, että älysin lähteä suhteesta aikanani, vaikka helppoa se ei ollutkaan. Minusta tuollainen on todella itsekästä, mitä miehesi tekee. Tämä minun tapaukseni "jahkailija"mies tapasi itseään nuoremman naisen ja sai hänen kanssaan lapsia, on nyt 47v ja lapset ovat ihan pieniä. Eli puhu miehesi kanssa vakavasti ja tee omat johtopäätöksesi.