mies haluaa lapsia, mutta "ei vielä" - olemme 38v.

Meillä kävi vähän niinku vanhanaikaisesti 16 v sitten. Mies halusi lapsen mutta pyörsi sitten päätöksen ja olimme naimisissa. Minä halusin lapsen ja laskin parasta mahdollista aikaa milloin kandee panna ku aropupu. Eihän se tietenkään tärpännyt. Aloin ajatteleen että otan eron tuosta. Meni siinä vuosi aikaa ja eräänä suotuisana päivänä vauva sai alkunsa. Menkat ei tulleetkaan. Voi sitä ihanuutta kun sain tietää olevani raskaana. Miehen oli vaikea hyväksyä. Sanoin että ota tai jätä. Niinhän siinä kävi että mies aikaa myöten kypsyi isäksi.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 09:29"]

Joo-o. Se on oikeasti nyt tai ei koskaan. Mulle se on ei koskaan, vähän samanlaisen tilanteen takia, koska odottelin tällaista "vähän myöhemmin" miestä liian pitkään. Nyt ei enää edes lapsettomuushoidot auta, ja ero tuli kuitenkin. Älä tee samaa virhettä. Ihan oikeasti, 38v. on jo vaikea monelle tulla raskaaksi, ja mahdollisuudet vain pienenee hurjasti joka vuosi tuosta eteenpäin.

[/quote]

Ei miehen pidä hankkia lapsia sillä perusteella että nainen ei kohta enää voi. Toi on surkein syy hankkia lapsia. Lapsia ei pidä hankkia jos sitä ei todella halua ja ole valmis. Ei painostamista. Vaan täysin omaa mieltä

[/quote]

Ei, vaan jos mies haluaa hankkia lapsia _juuri kyseisen naisen kanssa_, jolla ikää alkaa jo olla kuten AP:llä niin lisääntymisbiologian realiteetit huomioon ottaen aikaa ei todellakaan ole hukattavissa. Jos taas lapsia haluaa, mutta ei välttämättä kyseisen naisen kanssa tai ei ole vielä varma, niin sitten miehellä on aikaa vaikka vuosikymmeniä. Esimerkiksi AP:n miehen pitää kysyä itseltään, haluaako lapsia ja perheen juuri AP:n kanssa.

[/quote]

Voi tehdä myös niin että miettii ja odottaa. Sitten kun haluaa lapsia jos haluaa niin yrittää AP:n kanssa. Jos hän ei enää kykene saamaan lapsia. NIin eroaa ja hankkii toisen vaimon. Ei se niin vaikeata ole.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 09:29"]

Joo-o. Se on oikeasti nyt tai ei koskaan. Mulle se on ei koskaan, vähän samanlaisen tilanteen takia, koska odottelin tällaista "vähän myöhemmin" miestä liian pitkään. Nyt ei enää edes lapsettomuushoidot auta, ja ero tuli kuitenkin. Älä tee samaa virhettä. Ihan oikeasti, 38v. on jo vaikea monelle tulla raskaaksi, ja mahdollisuudet vain pienenee hurjasti joka vuosi tuosta eteenpäin.

[/quote]

Ei miehen pidä hankkia lapsia sillä perusteella että nainen ei kohta enää voi. Toi on surkein syy hankkia lapsia. Lapsia ei pidä hankkia jos sitä ei todella halua ja ole valmis. Ei painostamista. Vaan täysin omaa mieltä

[/quote]

Ei, vaan jos mies haluaa hankkia lapsia _juuri kyseisen naisen kanssa_, jolla ikää alkaa jo olla kuten AP:llä niin lisääntymisbiologian realiteetit huomioon ottaen aikaa ei todellakaan ole hukattavissa. Jos taas lapsia haluaa, mutta ei välttämättä kyseisen naisen kanssa tai ei ole vielä varma, niin sitten miehellä on aikaa vaikka vuosikymmeniä. Esimerkiksi AP:n miehen pitää kysyä itseltään, haluaako lapsia ja perheen juuri AP:n kanssa.

[/quote]

Voi tehdä myös niin että miettii ja odottaa. Sitten kun haluaa lapsia jos haluaa niin yrittää AP:n kanssa. Jos hän ei enää kykene saamaan lapsia. NIin eroaa ja hankkii toisen vaimon. Ei se niin vaikeata ole.

[/quote]

Oikeasti, se  "haluan lapsia, muttei vielä" on kyllä jo AP:n kanssa pudonnut pois vaihtoehdoista. Se on nyt kyllä tai ei, siis AP:n kanssa. AP:kin voi hankkia toisen miehen tai käydä hedelmöityshoidossa, jos mies ei nyt osaa sanoa kyllä tai ei. Ei se niin vaikeata ole.

kuulostaa siltä että miehesi haluaa olla se vauva, eikä valmis jakamaan huomiotaan . 38 v alkaa olla jo sellane ikä et kyl niitä lapsia pitäis alkaa yrittämään saada !! pian voi olla jo myuöhäistä

No niin, ap on kyllä jo ajat sitten kertonut että mies on ilmoittanut että vauvaa aletaan nyt yrittämään joten ap ei enää teidän neuvojanne tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 09:33"]

tuossa iässä ei edes tule raskaaksi heti, jos koskaa

[/quote]

Riippuu henkilöstä. Tiedän monia aloittajan ikäisenä heti raskaaksi tulleita naisia. Hedelmällisyys on yksilöllinen asia. Kaikki eivät tule raskaiksi nuorenakaan.

Päätimme yrittää lasta kun olimme mieheni kanssa kummatkin 38-vuotiaita. Tulin raskaaksi eka kierrolla. Kymmenen vuotta nuorempi sisareni ja hänen miehensä yrittivät lasta puolitoista vuotta, ennenkuin tärppäsi. Toivotan ap:lle ja hänen miehelleen onnea matkaan!

Aina noissa tosiaan on yksilöllisiä eroja, mutta yksittäiset tarinat eivät sinänsä kerro mitään eikä niihin kannata tuijottaa. Tilastojen valossa hedelmällisyys laskee iän myötä. Lasku tarkoittaa siis sitä, että raskaaksi tuleminen kestää keskimäärin kauemmin, ei välttämättä sitä, että juna olisi jo mennyt. Kyse on keskiarvoista, joten on aivan sama, miten kauan naapurin Maijalla raskaaksi tulemisessa meni.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:46"]

Todellakin mieti, mistä luovut. Miehesi on järkyttävän itsekäs. Lapsista on vaivaa ja haastetta, mutta mielettömästi iloa ja elämänsisältöä. Ystäväpiirinne on harvinaisuus. Meillä on korkeasti koulutettuja ystäviä, omakotitalot + hyvät tulot ja kaikki ovat saaneet lapsensa 30 v. korvilla.

Terv. 38 v. äiti, jolla kaksi lasta (28 v. ja 31 v. saatu + kolmatta ei yrityksestä huolimatta saatu)

[/quote]

Mitä helvettiä? Itsekäs jos ei halua lapsia? Sinulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut elämässäsi muuta sisältöä, kuin lapset.

On maailman huonoin, kulunein ja turhin argumentti haukkua vapaa-ehtoisen lapsettoman valintoja sanomalla tätä itsekkääksi.

Kaikille lapsista ei ole "mielettömästi iloa", etenkin jos ne on hankittu vähääkään vastoin tahtoaan.

[/quote]

Samaa mieltä, ei ole itsekästä olla haluamatta lapsia. Mutta se on itsekästä, jos tietää ettei halua lapsia, mutta sanoo haluavansa, muttei vielä.

[/quote]

Joku voi ihan puhtaasti olla sellainen, että lapsia haluaisi mutta ei sitten kutenkaan tunne koskaan itseään valmiiksi. Siinäkään ei ole mitään itsekästä, mikäli ei hanki lapsia kun ei tunne että olisi valmis vastuulliseksi vanhemmaksi. Päin vastoin, siinähän nimenomaan käyttää sitä tervettä järkeään.

[/quote]

Toki, vela-päätös on varmaan suurimmalle osalle sellainen hitaasti kypsyvä päätös, MUTTA kun ollaan parisuhteessa ja toisen osapuolen biologinen lisääntymisikä alkaa lähentyä loppua, niin vastuullinen empivä ihminen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. On äärettömän itsekästä viettää 40 vuotta pohtien asiaa vain omasta näkökulmasta, jos elää parisuhteessa henkilön kanssa, joka haluaisi lapsen. Itse muistan olleeni kuin löysässä hirressä sen koko ajan, kun mies empi. Ap:nkin tapauksessa mies ei ole ollut aatoksellinen vela, vaan empinyt (ainakin naiselle) vain lapsien ajankohtaa. Jos taustalla olisi todelliset vela-ajatukset, niin tulisi nämä tuoda vaimolle ilmi ajoissa, muuten lopputulema on vain suuri määrä katkeruutta.  

Jos ei mies muuten usko niin menkää vaikka konsultoimaan lääkäriä asiasta. 38-vuotiaalla, lapsettomalla naisella on jo todella viimeiset hetket saada lapsia, jos niitä haluaa. Naisen hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana ja laskee tästä eteenpäin hyvää vauhtia. Tarkoittaa siis sitä, että keskenmenot lisääntyvät, kehityshäiriöt lisääntyvät jne. Tietysti aina on poikkeuksia ja lapsia voi hyvinkin saada vielä 40-vuotiaana, mutta joillain vaihdevuodet saattavat alkaa vähitellen jo ennen 40 vuoden ikää ja hedelmällisyydessä on yksilöllisiä eroja. Se, että ystäväpiirissä monet ovat saaneet lapsia päälle nelikymppisinä ei takaa sitä, että teillä se onnistuisi! He ovat voineen yrittää lasta vuosia ja käydä hoidoissa ym, ei kaikkea sitä ääneen sanota.

Mun mies tuumasi ollessamme n. 25-vuotiaita, että haluaa lapsia sittenkin vasta 40 korvilla ja luoda uraa rauhassa sitä ennen. Mulla oli tuolloin jo kauhea vauvakuume ja olin ehdottoman varma että haluan enemmän kuin yhden lapsen. Olemme siis samanikäisiä, ja mulle oli heti selvä että suhde oli siinä sitten, minä en voi odotella nelikymppiseksi. Olimme pari kk erillään, kunnes tapasimme taas ja mies olikin tullut toiselle kannalle. Aloimme yrittämään tästä reilun vuoden päästä ja esikoinen syntyi ennen kuin täytin 27. Nyt olen 32 ja odotan kolmatta lasta. Ajattelen jo nyt että tämä on viimeisiä aikoja lisääntymiselle.

Minulla on hyvä ystävä, joka ei tiedä haluaako lapsia. Hänen avomiehensä päätti lopulta 8 vuotta kestäneen suhteen ja otti lennosta uuden naisen, joka odottaa nyt tälle miehelle lasta. Ystäväni on ollut äärimmäisen loukattu ja järkyttynyt tapahtuneesta, eikä hän voi ymmärtää miksei mies odottanut ystäväni lopullista päätöstä. He olivat molemmat nippanappa 30. Olen yrittänyt ystävälleni varovaisesti sanoa, että kahdeksan vuotta on aika pitkä aika seurata vierestä toisen henkilökohtaista juupaseipäs-pohdintaa, varsinkin kun siinä on vaakalaudalla myös toisen elämä. Tavallaan siinä on vaakalaudalla erityisesti sen puolison elämä, koska hän ei pysty tekemään itse päätöstä, vaan odottaa sitä toisen päätöstä. En ihan heti keksi erottavampaa tekijää parisuhteessa kuin se, haluaako perhe-elämää vai ei. Eikä voi loputtomiinkaan odotella toisen jahkailua, vaikka kuinka rakastaisi.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:16"]

En ihan heti keksi erottavampaa tekijää parisuhteessa kuin se, haluaako perhe-elämää vai ei.

[/quote]

Tarkoitat varmasti lapsiperhe-elämää. Myös lapsettomat pariskunnat ovat perheitä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:16"]

Minulla on hyvä ystävä, joka ei tiedä haluaako lapsia. Hänen avomiehensä päätti lopulta 8 vuotta kestäneen suhteen ja otti lennosta uuden naisen, joka odottaa nyt tälle miehelle lasta. Ystäväni on ollut äärimmäisen loukattu ja järkyttynyt tapahtuneesta, eikä hän voi ymmärtää miksei mies odottanut ystäväni lopullista päätöstä. He olivat molemmat nippanappa 30. Olen yrittänyt ystävälleni varovaisesti sanoa, että kahdeksan vuotta on aika pitkä aika seurata vierestä toisen henkilökohtaista juupaseipäs-pohdintaa, varsinkin kun siinä on vaakalaudalla myös toisen elämä. Tavallaan siinä on vaakalaudalla erityisesti sen puolison elämä, koska hän ei pysty tekemään itse päätöstä, vaan odottaa sitä toisen päätöstä. En ihan heti keksi erottavampaa tekijää parisuhteessa kuin se, haluaako perhe-elämää vai ei. Eikä voi loputtomiinkaan odotella toisen jahkailua, vaikka kuinka rakastaisi.

[/quote]

Tärkeintä mielestäni on, että asiat on keskustelussa avoimesti. Ei kai asia voi olla niin iso järkytys jos mies olisi sanonut että asia on kynnyskysymys ja hän lähtee kalppimaan. Naisena on helppo ajatella että koska miehellä on aikaa odottaa, eikä ikää ole vielä edes kolmeakymmentä, ei vielä ole hätä. Aika dramaattista siis jos mies vain ottaa ja lähtee eikä viitsi sanoa naiselle että hän haluaa niitä lapsia nyt eikä parin vuoden päästä, jolloin nainenkin saattaisi olla valmis.

Kuvio on siinä mielessä ihan eri, että miehellä on aikaa odottaa, naisella ei.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:16"]

Minulla on hyvä ystävä, joka ei tiedä haluaako lapsia. Hänen avomiehensä päätti lopulta 8 vuotta kestäneen suhteen ja otti lennosta uuden naisen, joka odottaa nyt tälle miehelle lasta. Ystäväni on ollut äärimmäisen loukattu ja järkyttynyt tapahtuneesta, eikä hän voi ymmärtää miksei mies odottanut ystäväni lopullista päätöstä. He olivat molemmat nippanappa 30. Olen yrittänyt ystävälleni varovaisesti sanoa, että kahdeksan vuotta on aika pitkä aika seurata vierestä toisen henkilökohtaista juupaseipäs-pohdintaa, varsinkin kun siinä on vaakalaudalla myös toisen elämä. Tavallaan siinä on vaakalaudalla erityisesti sen puolison elämä, koska hän ei pysty tekemään itse päätöstä, vaan odottaa sitä toisen päätöstä. En ihan heti keksi erottavampaa tekijää parisuhteessa kuin se, haluaako perhe-elämää vai ei. Eikä voi loputtomiinkaan odotella toisen jahkailua, vaikka kuinka rakastaisi.

[/quote]

Tärkeintä mielestäni on, että asiat on keskustelussa avoimesti. Ei kai asia voi olla niin iso järkytys jos mies olisi sanonut että asia on kynnyskysymys ja hän lähtee kalppimaan. Naisena on helppo ajatella että koska miehellä on aikaa odottaa, eikä ikää ole vielä edes kolmeakymmentä, ei vielä ole hätä. Aika dramaattista siis jos mies vain ottaa ja lähtee eikä viitsi sanoa naiselle että hän haluaa niitä lapsia nyt eikä parin vuoden päästä, jolloin nainenkin saattaisi olla valmis.

Kuvio on siinä mielessä ihan eri, että miehellä on aikaa odottaa, naisella ei.

[/quote]

Kyllä tässä tapauksessa lapsista oli puhuttu alusta alkaen, varsinkin viimeinen vuosi pari varsin kiivaastikin. Miehelle se oli kynnyskysymys ja ystäväni oli tietoinen asiasta. Ystäväni mies totesi ettei halua enää kolmekymppisenä odotella, koska hänelle nainen ei ole se oikea, jos eivät halua elämältään samoja asioita. Itse ymmärrän tämän paremmin kuin hyvin. Ystäväni empii yhä edelleen nyt sinkkuna, mutta on vahvasti kallistumassa siihen, ettei ehkä koskaan halua lapsia. Mielestäni ystäväni mies teki oikean ratkaisun, koska hän selvästi halusi sitä lapsiperhe-elämää jo nyt, ei vain "sitten joskus, mahdollisesti". Muutoin olisi voinut mennä taas useampi vuosi odotellen ystäväni vastausta ja lopulta edessä olisi ollut kuitenkin se ero. Tietenkin ystäväni voi vielä muuttaa mieltään, mutta odottavan aika on pitkä, ja jahkailu voi tuntua toisesta osapuolesta raastavalta, oli sitten mies tai nainen.

Miehillä on toki mahdollisuus tulla isäksi vasta keski-iän jälkeenkin, mutta kai miehillä on oikeus haluta sitä jo aikaisemminkin?   

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:16"]

En ihan heti keksi erottavampaa tekijää parisuhteessa kuin se, haluaako perhe-elämää vai ei.

[/quote]

Tarkoitat varmasti lapsiperhe-elämää. Myös lapsettomat pariskunnat ovat perheitä.

[/quote]

Tarkoitan kyllä, ei ollut tarkoitus missään nimessä "vähätellä" lapsettomien perheiden perhe-statusta.  Lapsiperhe-elämästä siis oli kyse. Peace.

Siinä ei kannata keskustella jos nainen haluu vauvan, biologinen kello tikittää. Ei muuta ku panemalla asiat menee etiäpäin. Pian oot 42 ja sitten on tosi vaikeeta tulla raskaaksi. Löylyä pesään....

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:46"]

Todellakin mieti, mistä luovut. Miehesi on järkyttävän itsekäs. Lapsista on vaivaa ja haastetta, mutta mielettömästi iloa ja elämänsisältöä. Ystäväpiirinne on harvinaisuus. Meillä on korkeasti koulutettuja ystäviä, omakotitalot + hyvät tulot ja kaikki ovat saaneet lapsensa 30 v. korvilla.

Terv. 38 v. äiti, jolla kaksi lasta (28 v. ja 31 v. saatu + kolmatta ei yrityksestä huolimatta saatu)

[/quote]

Mitä helvettiä? Itsekäs jos ei halua lapsia? Sinulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut elämässäsi muuta sisältöä, kuin lapset.

On maailman huonoin, kulunein ja turhin argumentti haukkua vapaa-ehtoisen lapsettoman valintoja sanomalla tätä itsekkääksi.

Kaikille lapsista ei ole "mielettömästi iloa", etenkin jos ne on hankittu vähääkään vastoin tahtoaan.

[/quote]

Samaa mieltä, ei ole itsekästä olla haluamatta lapsia. Mutta se on itsekästä, jos tietää ettei halua lapsia, mutta sanoo haluavansa, muttei vielä.

[/quote]

Joku voi ihan puhtaasti olla sellainen, että lapsia haluaisi mutta ei sitten kutenkaan tunne koskaan itseään valmiiksi. Siinäkään ei ole mitään itsekästä, mikäli ei hanki lapsia kun ei tunne että olisi valmis vastuulliseksi vanhemmaksi. Päin vastoin, siinähän nimenomaan käyttää sitä tervettä järkeään.

[/quote]

Toki, vela-päätös on varmaan suurimmalle osalle sellainen hitaasti kypsyvä päätös, MUTTA kun ollaan parisuhteessa ja toisen osapuolen biologinen lisääntymisikä alkaa lähentyä loppua, niin vastuullinen empivä ihminen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. On äärettömän itsekästä viettää 40 vuotta pohtien asiaa vain omasta näkökulmasta, jos elää parisuhteessa henkilön kanssa, joka haluaisi lapsen. Itse muistan olleeni kuin löysässä hirressä sen koko ajan, kun mies empi. Ap:nkin tapauksessa mies ei ole ollut aatoksellinen vela, vaan empinyt (ainakin naiselle) vain lapsien ajankohtaa. Jos taustalla olisi todelliset vela-ajatukset, niin tulisi nämä tuoda vaimolle ilmi ajoissa, muuten lopputulema on vain suuri määrä katkeruutta.  

[/quote]

Saa sitä miettiä vaikka loppuelämänsä. Onhan naiseltakin itsekästä hankkiutua raskaaksi ilman miehen lupaa. Mutta et sinä heitä arvostele. Miehellä on myös oikeus olla kertomatta mitä tahtoo.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:16"]

En ihan heti keksi erottavampaa tekijää parisuhteessa kuin se, haluaako perhe-elämää vai ei.

[/quote]

Tarkoitat varmasti lapsiperhe-elämää. Myös lapsettomat pariskunnat ovat perheitä.

[/quote]

Kaksi ihmistä ei ole perhe vaan pari. Kyllä perheessä pitää olla useampi ihminen kuin kaksi ihmistä

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 23:48"]

Siinä ei kannata keskustella jos nainen haluu vauvan, biologinen kello tikittää. Ei muuta ku panemalla asiat menee etiäpäin. Pian oot 42 ja sitten on tosi vaikeeta tulla raskaaksi. Löylyä pesään....

[/quote]

Ei nainen sitä päätä. Myös mies saa päättää että haluaako lapsen