Siis onko lasten hankkiminen todella niin huono päätös?

Tämä on ihan totta. Itse olen ihmetellyt samaa. Aivan liian usein tulee keskusteluja, kuinka olisi onnellisempi ilman lapsia. Itse en ole ikinä ajatellut olevani ilman lapsiani onnellisempi. 

En osaa vastata muiden kohdalta. Vaikka päätökseensä olisi miten tyytyväinen, elämä voi olla joskus siitä huolimatta hankalaa. Kyllä muakin aina välillä vituttaa, mutta en ole kyllä katunut lapsen hankkimista.

Kyllähän mikä tahansa iso päätös saattaa jälkikäteen kaduttaa jos ei hommaa olla mietitty loppuun asti. Lapsia hankitaan nykyään ihan liian heppoisin perustein ("Vauvat on niin söpöjä <3" -tyylillä), eikä uhrata tarpeeksi ajatusta sille, että se lapsi sitten ihan oikeasti on ja elää ja on sinusta pitkään riippuvainen.

Vauvakuumepalstoilla kirjoitellaan yrittämisestä ja vertaillaan ovistikkuja. Sitten kun vihdoin ja viimein tulee ne kaksi viivaa raskaustestiin, niin niitä testejä tehdään paljon ja kuvataan totta kai sinne palstallekin nähtäväksi. Sitten ollaankin odottajia ja ostellaan lipastot täyteen söpöjä vauvan vaatteita ja eletään kuvitelmissa ruusunpunaista vauva-arkea, jossa ollaan puolison ja lapsen kanssa söpö pikku perhe.

Ja sitten synnytyksen jälkeen todellisuus iskeekin vasten kasvoja.

Itselläni on lapsipuoli ja 2 omaa ja olen erittäin onnellinen heistä kaikista. Minulle äitiys on tärkeä juttu ja elämä olisi tyhjää ilman näitä kolmea. Tietysti välillä on väsymystä ym. mutta se on vain hetkellistä. Toiselta kantilta ajateltuna äitini on minulle todella rakas ja olemme erittäin läheisiä <3 Minusta on mielenkiintoinen ajatus olla yksi linkki sukupolvien ketjussa.

Lyhyesti: ON.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 17:54"]

Kyllähän mikä tahansa iso päätös saattaa jälkikäteen kaduttaa jos ei hommaa olla mietitty loppuun asti. Lapsia hankitaan nykyään ihan liian heppoisin perustein ("Vauvat on niin söpöjä <3" -tyylillä), eikä uhrata tarpeeksi ajatusta sille, että se lapsi sitten ihan oikeasti on ja elää ja on sinusta pitkään riippuvainen.

Vauvakuumepalstoilla kirjoitellaan yrittämisestä ja vertaillaan ovistikkuja. Sitten kun vihdoin ja viimein tulee ne kaksi viivaa raskaustestiin, niin niitä testejä tehdään paljon ja kuvataan totta kai sinne palstallekin nähtäväksi. Sitten ollaankin odottajia ja ostellaan lipastot täyteen söpöjä vauvan vaatteita ja eletään kuvitelmissa ruusunpunaista vauva-arkea, jossa ollaan puolison ja lapsen kanssa söpö pikku perhe.

Ja sitten synnytyksen jälkeen todellisuus iskeekin vasten kasvoja.

[/quote]

Mitä perusteita lapsen "tekemiseen" tarvitaan? Mä just juttelin kahden mummon juttuja, ja he kummastelivat, miten nykyään puhutaan, että lapsia "hankitaan" tai "tehdään", heidän aikanaan niitä vain tuli.

Älä käsitä väärin, on tosi hyvä asia, että nykyään lapsilukua voi säännöstellä, mutta toisaalta on menty toiseen ääripäähän, siihen, että lasten hankkimista muka pitäisi ihan hirveästi miettiä ja pohtia, aivan kuin lasten saaminen ei olisi ollenkaan luonnollinen osa ihmisen elämää. Mä jäin pitkäksi aikaa ajattelemaan noiden mummojen puheita. Aika kauas ollaan tultu muutamassa kymmenessä vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 17:54"]

Kyllähän mikä tahansa iso päätös saattaa jälkikäteen kaduttaa jos ei hommaa olla mietitty loppuun asti. Lapsia hankitaan nykyään ihan liian heppoisin perustein ("Vauvat on niin söpöjä <3" -tyylillä), eikä uhrata tarpeeksi ajatusta sille, että se lapsi sitten ihan oikeasti on ja elää ja on sinusta pitkään riippuvainen.

Vauvakuumepalstoilla kirjoitellaan yrittämisestä ja vertaillaan ovistikkuja. Sitten kun vihdoin ja viimein tulee ne kaksi viivaa raskaustestiin, niin niitä testejä tehdään paljon ja kuvataan totta kai sinne palstallekin nähtäväksi. Sitten ollaankin odottajia ja ostellaan lipastot täyteen söpöjä vauvan vaatteita ja eletään kuvitelmissa ruusunpunaista vauva-arkea, jossa ollaan puolison ja lapsen kanssa söpö pikku perhe.

Ja sitten synnytyksen jälkeen todellisuus iskeekin vasten kasvoja.

[/quote]

Mitä perusteita lapsen "tekemiseen" tarvitaan? Mä just juttelin kahden mummon juttuja, ja he kummastelivat, miten nykyään puhutaan, että lapsia "hankitaan" tai "tehdään", heidän aikanaan niitä vain tuli.

Älä käsitä väärin, on tosi hyvä asia, että nykyään lapsilukua voi säännöstellä, mutta toisaalta on menty toiseen ääripäähän, siihen, että lasten hankkimista muka pitäisi ihan hirveästi miettiä ja pohtia, aivan kuin lasten saaminen ei olisi ollenkaan luonnollinen osa ihmisen elämää. Mä jäin pitkäksi aikaa ajattelemaan noiden mummojen puheita. Aika kauas ollaan tultu muutamassa kymmenessä vuodessa.

[/quote]

Nykyään kun on mahdollisuus olla hankkimatta lapsia, niin kyllä tosiaan on hyvä miettiä lapsen hankkiminen loppuun asti. Kaikista kun ei tule mitään hyviä vanhempia ja sitä pahimmillaan sitä pettyneisyyttä omaan huonoon päätökseen aletaan purkamaan lapseen.

Ja vaikkei fyysisesti purettaisikaan, niin luulisi sen jotenkin näkyvän vanhemman käytöksessä, mikäli pitää lastaan virheenä. Siinähän sitten lapsi yrittää kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, jos on jo lapsena saanut kokea ettei ole tervetullut.

Nykyinen lapsiperhepolitiikka tuntuu olevan vain ja ainoastaan sitä, mikä olisi vanhemmista kivointa, ei se, mikä olisi lapsen edun mukaista.

No mummuille niitä lapsia tuli kun eipä ollut kunnon ehkäisyä kaikkien saatavilla! Ja naimisiin mentiin ensimmäisen seksikumppanin kanssa juuri tästä syystä. Onneksi lasten tekeminen, aivan, TEKEMINEN on nykyään aktiivisia valintoja eikä passiivista joutumista äidiksi ja ajautumista. Ehkä se joillekin sopii, mutta ei esim minulle, sillä haluan tehdä elämälläni muutakin kuin kasvattaa lapsia, hoitaa kotia ja passata miestä. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 17:44"]

Niin kuin täällä palstoilla annetaan ymmärtää? Kauheaa tekstiä joskus lukee, kun joku haluaisi eroon omista lapsistaan, ja kuinka on ollut virhe ryhtyä äidiksi... Onko tässä maassa todella niin paljon onnettomia vanhempia? 

[/quote]

Miksette te kysy sitä omilta äideiltänne?

Mä just tänään totesin, että kyllä kannatti tehdä lapsi. Siitä on niin paljon iloa. Itse sain myös täytettä omaan aika tyhjään elämään, eipähän oo tekemisen puutetta. Tulee jopa enemmän mentyä eri tapahtumiin ja paikkoihin, kun on lapsi mukana. Yhden lapsen kanssa on mun mielestä tosi leppoisaa, on sopivasti sitä omaakin aikaa ja ehtii hyvin keskittyä siihen lapseen. Stressistä ei tietoakaan. Lisää ei välttämättä meille tule, en ole mikään erityisen lapsirakas tyyppi vaikka omani onkin minulle maailman tärkein. Haluan voida olla läsnä tälle yhdelle lapselle.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:08"]

No mummuille niitä lapsia tuli kun eipä ollut kunnon ehkäisyä kaikkien saatavilla! Ja naimisiin mentiin ensimmäisen seksikumppanin kanssa juuri tästä syystä. Onneksi lasten tekeminen, aivan, TEKEMINEN on nykyään aktiivisia valintoja eikä passiivista joutumista äidiksi ja ajautumista. Ehkä se joillekin sopii, mutta ei esim minulle, sillä haluan tehdä elämälläni muutakin kuin kasvattaa lapsia, hoitaa kotia ja passata miestä. 

[/quote]

Tästä tuli mieleen: erikoisinta on myös se, että täältäkin palstalta saa lukea miten epätasa-arvoista on kun itse on lapsen kanssa koko ajan kotona ja mies huitelee harrastuksissa, tai että mies pitää varpajaisia, mutta omista varpajaisista suututtiin jne. Ylipäätään tulee vähän tunne, että kuinka hyvin se kumppani on tunnettu ennen lasta, jos ei edes noin pieniä asioita saada puhuttua selviksi. Tai että niistä ei olla puhuttu jo ennen raskautta.

On erittäin surullista, että lapsien hankkimiseen suhtaudutaan aivan liian kevytkenkäisesti "se on aivan luonnollinen osa elämää" -lauseen varjolla. On joo luonnollista, mutta miksi on tabu esittää tästä asiasta kysymys, että millä eväillä sinä lasta lähtisit kasvattamaan. Tai että miksi haluat sen lapsen.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:11"]

Mä just tänään totesin, että kyllä kannatti tehdä lapsi. Siitä on niin paljon iloa. Itse sain myös täytettä omaan aika tyhjään elämään, eipähän oo tekemisen puutetta. Tulee jopa enemmän mentyä eri tapahtumiin ja paikkoihin, kun on lapsi mukana. Yhden lapsen kanssa on mun mielestä tosi leppoisaa, on sopivasti sitä omaakin aikaa ja ehtii hyvin keskittyä siihen lapseen. Stressistä ei tietoakaan. Lisää ei välttämättä meille tule, en ole mikään erityisen lapsirakas tyyppi vaikka omani onkin minulle maailman tärkein. Haluan voida olla läsnä tälle yhdelle lapselle.

[/quote]

Lapsen tulisi olla haluttu ei tarvittu. Teitkö lapsen omaa tyhjyyttäsi täyttämään?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 17:44"]

Niin kuin täällä palstoilla annetaan ymmärtää? Kauheaa tekstiä joskus lukee, kun joku haluaisi eroon omista lapsistaan, ja kuinka on ollut virhe ryhtyä äidiksi... Onko tässä maassa todella niin paljon onnettomia vanhempia? 

[/quote]En ollut onneton ilman lastakaan mutta lapsi antaa niin paljon, jää paljosta paitsi. Itsekin aikanaan laskelmoin mitä kannattaa tehdä ja biologinen kello tikitti hurjaa vauhtia. Niin vaan onnellisesti kävi että sain lapsen. On hyvin rakas.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:08"]

No mummuille niitä lapsia tuli kun eipä ollut kunnon ehkäisyä kaikkien saatavilla! Ja naimisiin mentiin ensimmäisen seksikumppanin kanssa juuri tästä syystä. Onneksi lasten tekeminen, aivan, TEKEMINEN on nykyään aktiivisia valintoja eikä passiivista joutumista äidiksi ja ajautumista. Ehkä se joillekin sopii, mutta ei esim minulle, sillä haluan tehdä elämälläni muutakin kuin kasvattaa lapsia, hoitaa kotia ja passata miestä. 

[/quote]

Tästä tuli mieleen: erikoisinta on myös se, että täältäkin palstalta saa lukea miten epätasa-arvoista on kun itse on lapsen kanssa koko ajan kotona ja mies huitelee harrastuksissa, tai että mies pitää varpajaisia, mutta omista varpajaisista suututtiin jne. Ylipäätään tulee vähän tunne, että kuinka hyvin se kumppani on tunnettu ennen lasta, jos ei edes noin pieniä asioita saada puhuttua selviksi. Tai että niistä ei olla puhuttu jo ennen raskautta.

On erittäin surullista, että lapsien hankkimiseen suhtaudutaan aivan liian kevytkenkäisesti "se on aivan luonnollinen osa elämää" -lauseen varjolla. On joo luonnollista, mutta miksi on tabu esittää tästä asiasta kysymys, että millä eväillä sinä lasta lähtisit kasvattamaan. Tai että miksi haluat sen lapsen.

[/quote]

Aivan. Ei saisi koskaan kysyä perustavanlaatuisia kysymyksiä kasvatusvastuuseen liittyen. Mielestäni ne pitäisi jokaisen miettiä hyvin tarkkaan omalta osaltaan. 

Halusin lapsen, toivoin lasta monta vuotta ja vihdoin viimein toive toteutui. Mies ei olisi enää halunnut mutta MINÄ halusin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:08"]

No mummuille niitä lapsia tuli kun eipä ollut kunnon ehkäisyä kaikkien saatavilla! Ja naimisiin mentiin ensimmäisen seksikumppanin kanssa juuri tästä syystä. Onneksi lasten tekeminen, aivan, TEKEMINEN on nykyään aktiivisia valintoja eikä passiivista joutumista äidiksi ja ajautumista. Ehkä se joillekin sopii, mutta ei esim minulle, sillä haluan tehdä elämälläni muutakin kuin kasvattaa lapsia, hoitaa kotia ja passata miestä. 

[/quote]

Mä en passaa miestä, siivooja hoitaa kodin aika pitkälle ja kasvatan kyllä lapsiani mielelläni. Miksi kommenttisi on noin nuiva, ihan kuin äidit olisivat jotain kotiorjia?

Mitähän ne äidit ajattelee joiden lapset on vankilassa yms että ei olisi kannattanut hankkia lasta. Alavudellakin normaali urheilijanuorukainen otettu kiinni (17) taposta kuten 20 vee. Mitähän siinä pitäisi äidin ajatella?

Itse kuulun niihin, joiden äiti tuli katumapäälle.

Lapsuus ei ollut tosiaan mitään kivaa. Koskaan en saanut kuulla olevani arvokas, rakas, tärkeä jne. mitä rakastava äiti sanoisi lapselleen.

Sen sijaan sain kuulla usein olevani virhe, jota hän katuu. Käski minun jo alle kymmenen vuotiaana pakata tavarani ja häipyä. Voitte vaan kuvitella, miltä tuntui pienestä lapsesta, kun oma äiti sanoo niin. Hätääntyneenä miettii, että mihin minä menen.

Ihan sama mitä tein, kaikki oli väärin. Mitään en osannut tehdä oikein. Jostain kumman syystä koulunkäyntikin kärsi ja opettajat soittelivat viikoittain, kun tyttö on niin alakuloinen, hiljainen ja luovuttanut. Tämähän totta kai vain vahvisti äidin uskoa siihen, että oli täysi virhe hankkia lapsi. Ja minun syytänihän se kaikki oli.

Nyt olen aikuinen ja asun mieheni kanssa. Ihmissuhteita on vaikea muodostaa, eikä ystäviä juuri ole. En vaan pysty luottamaan juuri kehenkään. Myös kodin menettämisen pelko on aina suuri, johtuen juuri siitä kun äiti niin monta kertaa lapsena käski minun pakata tavarani ja häipyä hänen talostaan.

Raskaudesta tulee lapsi ja lapsesta kasvaa aikuinen. Ja aikuinen kantaa aina mielessään mukana sitä, mitkä eväät on lapsena saanut. Se hyvä pitää aina mielessä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:08"]

No mummuille niitä lapsia tuli kun eipä ollut kunnon ehkäisyä kaikkien saatavilla! Ja naimisiin mentiin ensimmäisen seksikumppanin kanssa juuri tästä syystä. Onneksi lasten tekeminen, aivan, TEKEMINEN on nykyään aktiivisia valintoja eikä passiivista joutumista äidiksi ja ajautumista. Ehkä se joillekin sopii, mutta ei esim minulle, sillä haluan tehdä elämälläni muutakin kuin kasvattaa lapsia, hoitaa kotia ja passata miestä. 

[/quote]

Tästä tuli mieleen: erikoisinta on myös se, että täältäkin palstalta saa lukea miten epätasa-arvoista on kun itse on lapsen kanssa koko ajan kotona ja mies huitelee harrastuksissa, tai että mies pitää varpajaisia, mutta omista varpajaisista suututtiin jne. Ylipäätään tulee vähän tunne, että kuinka hyvin se kumppani on tunnettu ennen lasta, jos ei edes noin pieniä asioita saada puhuttua selviksi. Tai että niistä ei olla puhuttu jo ennen raskautta.

On erittäin surullista, että lapsien hankkimiseen suhtaudutaan aivan liian kevytkenkäisesti "se on aivan luonnollinen osa elämää" -lauseen varjolla. On joo luonnollista, mutta miksi on tabu esittää tästä asiasta kysymys, että millä eväillä sinä lasta lähtisit kasvattamaan. Tai että miksi haluat sen lapsen.

[/quote]

Aivan. Ei saisi koskaan kysyä perustavanlaatuisia kysymyksiä kasvatusvastuuseen liittyen. Mielestäni ne pitäisi jokaisen miettiä hyvin tarkkaan omalta osaltaan. 

[/quote]

Mikä onkin hyvin surkuhupaisuaa, että jokaiseen lastenkasvatustyöhön vaaditaan lain määritämä ammattipätevyys ja koulutukseen hakiessa psykologiset testit, että oletko sopiva tähän, sekä sinun tulee perustella miksi haluat tähä ammattiin.

Vanhemmaksi sen sijaan voi ruveta kuka tahansa, eikä valintaa tarvitse perustella mitenkään. Oikeastaan on enemmänkin loukkaus kysyä, että miksi haluat lapsen.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:08"]

No mummuille niitä lapsia tuli kun eipä ollut kunnon ehkäisyä kaikkien saatavilla! Ja naimisiin mentiin ensimmäisen seksikumppanin kanssa juuri tästä syystä. Onneksi lasten tekeminen, aivan, TEKEMINEN on nykyään aktiivisia valintoja eikä passiivista joutumista äidiksi ja ajautumista. Ehkä se joillekin sopii, mutta ei esim minulle, sillä haluan tehdä elämälläni muutakin kuin kasvattaa lapsia, hoitaa kotia ja passata miestä. 

[/quote]

Mä en passaa miestä, siivooja hoitaa kodin aika pitkälle ja kasvatan kyllä lapsiani mielelläni. Miksi kommenttisi on noin nuiva, ihan kuin äidit olisivat jotain kotiorjia?

[/quote]

Kiva kuulla.

Minulle lapsen tekeminen olisi yhtä kuin vankila vaikka kuinka olisi "osallistuva" mies ja siivooja. Minun aktiivinen valintani on olla tekemättä lapsia. Ymmärrätkö, että kyse on minusta, minun prioriteeteistani ja valinnoistani, jotka olen tehnyt omat voimavarani ja henkiset tarpeeni huomioiden. Minulle lapset eivät ole tässä elämässä vain tulleet. Kyllä olen huolehtinut ehkäisyni siten, että asia ei ole koskaan aktualisoitunut. En ymmärrä ihmisiä joille näitä raskauksia "sattuu ja tapahtuu". Aika holtitonta nykypäivänä.