Lue keskustelun säännöt.
Siis onko lasten hankkiminen todella niin huono päätös?
07.06.2013 |
Niin kuin täällä palstoilla annetaan ymmärtää? Kauheaa tekstiä joskus lukee, kun joku haluaisi eroon omista lapsistaan, ja kuinka on ollut virhe ryhtyä äidiksi... Onko tässä maassa todella niin paljon onnettomia vanhempia?
Kommentit (55)
Mieluummin katuu sitä, ettei hankkinut lapsia, kuin sitä, että on jo lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon alkanut taas pitkän tauon jälkeen käymään tällä palstalla ja tuntuu, että aina, kun tänne osun, täällä on tämä sama keskustelu jollain ihan pienellä variaatiolla. Onko sama henkilö kyseessä, joka aloittaa keskustelut?
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin katuu sitä, ettei hankkinut lapsia, kuin sitä, että on jo lapsia.
Naulan kantaan.
Jos katuu lapsia, kärsijänä on itsensä lisäksi myös lapsi mikä on väärin lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin katuu sitä, ettei hankkinut lapsia, kuin sitä, että on jo lapsia.
Juuri näin.
Outoa on lähinnä se, että nämä asiat tulevat muka yllätyksinä:
ai eikö ne raskauskilot lähdekään pois
ai eikö kaverit haluakaan kuunnella juttuja mun lapsesta
ai pitääkö mun luopua harrastuksista kun rahat ja aika ei riitä
ai eikö öisin saakaan enää koskaan nukkua
ai ekö miehet tykkääkään lastenhoidosta
jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keiden luulet maksavan eläkkeitäsi? Tietysti ensin pitäisi olla töissä eikä suoraanvkoulusta eläkeellä. Siinäpähän pärjäilette. On täällä ihme populaa. Onnea.
Mulla on kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Vaikka olen saanut työelämässä paljon aikaan, perhe on ehdottomasti paras "saavutukseni". Perhe on ihana ja rakas ja parasta mitä voi olla. Lasten ja etenkin lastenlasten kasvamista on hieno seurata ja takana on turva ja yhteenkuuluvuuden tunne, johon voi nojata. Vaikka on ollut perhe, töitä on saanut tehdä paljon, matkustella ja harrastaa. Myös omaa rauhaa saa kun järjestää. Tasa-arvoinen ja yhteistyökykyinen puoliso tekee elämisestä helpompaa kun vastuun saa jakaa.
Älkää ihmiset uskoko palstavelojen ruikuttamisia. Lapset eivät pilaa eivätkä estä mitään. Työlästä elämä heidän kanssaan ilman muuta on aika ajoin, mutta ehdottomasti kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa uutisia. Itse pitää haluta lapsia, eikä kenenkään pidä ruveta tyrkkyttämään lapsen tekoa. Ihan kuin jotkut mammat haluaisivat samaa kurjuutta muuillekin, kun itse ei oltukaan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Keiden luulet maksavan eläkkeitäsi? Tietysti ensin pitäisi olla töissä eikä suoraanvkoulusta eläkeellä. Siinäpähän pärjäilette. On täällä ihme populaa. Onnea.
Jokainen maksaa omansa, tietysti.
Edesvastuutonta dumpata vastuut muiden niskoille. Järjestelmä on korttitalo.
Jos ei ole varaa omaan vanhuuteen, miten on varaa lapsiin jotka maksavat satojatuhansia euroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Vaikka olen saanut työelämässä paljon aikaan, perhe on ehdottomasti paras "saavutukseni". Perhe on ihana ja rakas ja parasta mitä voi olla. Lasten ja etenkin lastenlasten kasvamista on hieno seurata ja takana on turva ja yhteenkuuluvuuden tunne, johon voi nojata. Vaikka on ollut perhe, töitä on saanut tehdä paljon, matkustella ja harrastaa. Myös omaa rauhaa saa kun järjestää. Tasa-arvoinen ja yhteistyökykyinen puoliso tekee elämisestä helpompaa kun vastuun saa jakaa.
Älkää ihmiset uskoko palstavelojen ruikuttamisia. Lapset eivät pilaa eivätkä estä mitään. Työlästä elämä heidän kanssaan ilman muuta on aika ajoin, mutta ehdottomasti kannattaa.
"Eivätkä estä mitään"
Miksi valehtelet? Tiedät itsekin ettei se ole totta.
Lasten kasvatus maksaa satojatuhansia jos on useampia. Se on suoraan pois muista unelmien toteutuksesta, harrastuksista, asunnosta, matkustelusta, jne
Köyhemmille ihmisille lapsen saaminen tarkoittaa köyhyysloukkuun jäämistä koska vähäisetkin rahat menevät lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun niihin, joiden äiti tuli katumapäälle.
Lapsuus ei ollut tosiaan mitään kivaa. Koskaan en saanut kuulla olevani arvokas, rakas, tärkeä jne. mitä rakastava äiti sanoisi lapselleen.
Sen sijaan sain kuulla usein olevani virhe, jota hän katuu. Käski minun jo alle kymmenen vuotiaana pakata tavarani ja häipyä. Voitte vaan kuvitella, miltä tuntui pienestä lapsesta, kun oma äiti sanoo niin. Hätääntyneenä miettii, että mihin minä menen.
Ihan sama mitä tein, kaikki oli väärin. Mitään en osannut tehdä oikein. Jostain kumman syystä koulunkäyntikin kärsi ja opettajat soittelivat viikoittain, kun tyttö on niin alakuloinen, hiljainen ja luovuttanut. Tämähän totta kai vain vahvisti äidin uskoa siihen, että oli täysi virhe hankkia lapsi. Ja minun syytänihän se kaikki oli.
Nyt olen aikuinen ja asun mieheni kanssa. Ihmissuhteita on vaikea muodostaa, eikä ystäviä juuri ole. En vaan pysty luottamaan juuri kehenkään. Myö
Voi sinua olet selvästi traumatisoitunut kaltoinkohtelevasta äidistäsi. Toivottavasti saat apua ja ihana että sinulla on puoliso, toivottavasti kotisi on nyt turvallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka katuisi lapsiaan, mutta varmasti niitäkin on (marginaalisen vähän). Tänne kirjoittelevat kun sen voi nimettömänä tehdä
Esim Saksassa katuvien vanhempien osuus on jopa 19-20%.
Elämää lapsen syntymän jälkeen on mahdotonta ennustaa tai kuvitella etukäteen. Lapsi on hyppy tuntemattomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa on lähinnä se, että nämä asiat tulevat muka yllätyksinä:
ai eikö ne raskauskilot lähdekään pois
ai eikö kaverit haluakaan kuunnella juttuja mun lapsesta
ai pitääkö mun luopua harrastuksista kun rahat ja aika ei riitä
ai eikö öisin saakaan enää koskaan nukkua
ai ekö miehet tykkääkään lastenhoidosta
jne
Fomo-vauvakuume liene syy että suljetaan tällaiset riskit pois tietoisuudesta ja leijutaan pilvilinnoissa. Sitten todellisuus poksauttaa vaaleanpunaiset hattarakuvitelmat ja arki tulee vastaan.
En tunne ketään joka katuisi lapsiaan, mutta varmasti niitäkin on (marginaalisen vähän). Tänne kirjoittelevat kun sen voi nimettömänä tehdä