Lue keskustelun säännöt.
Kun oma lapsi hävettää...
25.10.2007 |
Tiedän, että tämä tunne on väärin. Siksi pyydänkin apua. Jos olette olleet vastaavassa tilanteessa, kertokaa miten olette työstäneet tunteen pois.
Lapsi menee kouluun ensi vuonna (jos menee). Pienestä pitäen ollut erilaisia kehitysviivästymiä niin kävelyn kuin puheenkin kanssa. On käyty puheterapiassa, fysioterapiassa, jumppakerhossa ja vaikka missä.
Tänään tuli viimeinen niitti, lapsi heitettiin pois uimakoulusta, kun ei kehity siellä tarpeeksi hyvin. Lapsi sekä meikäläinen nolattiin kaikkien muiden aikuisten ja lasten nähden.
Voiko kukaan ymmärtää miltä tuntuu, kun muut kehuvat lapsillaan ja minä yritän vuodesta toiseen kannustaa lasta, joka ei ehkä koskaan yllä muiden lasten tasolle? Mitään diagnoosia ei ole, mutta cp-vamma on poissuljettu. Synnytyksessä oli komplikaatioita ja hapenpuutetta on saattanut olla.
Voi kun lapseni voisi onnistua edes yhdessä asiassa, että saisi sen tunteen siitä, että minäkin voisin joskus iloita sellaisesta, enkä vain lohduttaa lasta, joka ei osaa. Mitä tässä enää voi tehdä? Haluaisin niin kovasti olla hyvä äiti ja jaksaa tukea, mutta minä olen yksin tämän lapsen kasvatustyön kanssa. Mulla ei enää riitä paukut tämän asian kanssa yksin painia.
Kommentit (48)
kanssa. Pitää vaan hyväksyä, että hänestä ei ole tulossa huippu-urheilijaa, mutta jo se, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot on hieno juttu jatkon kannalta!
Oma lapseni on keskiverto " urheilija" , ei liikunnallisesti erityisen lahjakas. Mieheni kanssa ollaan molemmat oltu urheilijoita, joten olen joutunut käymään nämä ajatukset läpi... jotenkin sitä piti itsestään selvyytenä, että kahden urheilijan lapsi olisi liikunnallisesti superlahjakas :)
Vierailija:
Tykkää sitä tehdä ja olen kehunut hänen töitään, samoin ulkopuolisetkin.Eskariopen kanssa ollaan kovasti keskusteltu siitä, mikä olisi se sopiva koulu. Ehkä voisi aloittaa nollaluokan ja sitten sieltä ponnistaa vuotta kypsempänä ekalle luokalle.
Kiitoksia positiivisista kommenteistanne! Sain itkuni loppumaan ja voin tästä lähteä vähän rauhoittuneempana nukkumaan! Teen tiivistä yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa, joiden kanssa yritetään auttaa lasta. Toimintaterapian perään aion kysellä, että josko saisimme lähetteen.
Hyvää yötä! Saitte minut taas jaksamaan! Kiitos kerrankin mammoille!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös lapsi joka oli erilainen ja joka ei saanut diagnoosia vaikka tiesin että jotain häikkää on, juostiin vaikka missä terapiassa.
Mutta missään ei käsitelty sitä surua joka liittyy hiukan erilaiseen lapseen, niihin toiveisiin jotka eivät koskaan toteutuisi, ei edes se toive, että lapsi kehittyisi niinkuin muutkin, pärjäisi normaalissa koulussa. Kaikesta siitä piti luopua ja se ei ole helppoa!
Vieläkin joskus taistelen asian kanssa, vaikka tämä lapsi on jo 21v!
Tsemppiä ja halit ap:lle!
Kyselee 11-vuotiaan ADD-pojan äiti (ja jota pojan tulevaisuus huolestuttaa)
Voimia ap:lle ja muille jotka ovat joutuneet kohtaamaan sen ettei lapsi kehitykään niin kuin ikätoverinsa.
sinun ja lapsesi puolesta.
Kyllä se on sen uimakoulunopettajan häpeä eikä teidän jos nolaa toisia julkisesti.
Voimia arkeen.
tuttavaperheeni on käynyt useamman lapsensa kanssa sopeutumisvalmennuskursseilla ja niitä voi kysellä Kelasta miten sinne pääsee. Lisäksi on joitain yhdistyksiä esim Allergia - ja astmaliitto joka järjestää kursseja astmalasten perheille ja uskon että lienee myös kehitysviivästeisillekin, toki tarvinnee jonkin diagnoosin.
Hän on kertonut että on hienoa lasten kannalta että tapaavat kaltaisiaan ja se että vanhemmat saa keskenään purkaa tuntojaan ja kertoa kokemuksiaan sekä saavat uusia vinkkejä vertaistukiryhmältä.
Noilla kursseilla on lastenhoito järjestetty vanhempien ryhmien ajaksi.
Kerroin tuosta perheneuvolasta ja siellä voi keskustella sosiaalityöntekijän kanssa ja saada apua. Perheneuvola on ilmaispalvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis eihän niistä tuossa vaiheessa mitään sievisiä vielä olla tekemässä. Melkoinen osa jengistä ei osaa vielä ollenkaan uida. Ja silloinkin jos muu ryhmä etenee nopeammin, näiden uimakoulujen toimintatapa yleensä on opastaa se jäljelle jäävä siihen ryhmään, joka on tasoltaan ja tavoitteiltaan oikeampi. NÄin toimivat ainakin kaikki sinettiseurat.
Vaihda seuraa.
terv itsekin erityislapsen äiti
Siellä lapsesi voisi loistaa.
Ensimmäiseksi mukaan yahoon leijonaemo-listalle, siellä on paljon meitä erityislasten äitejä, jotka painivat hyvin samanlaisten ongelmien kanssa.
Vaikeinta on epätietoisuus. Itse puolitoistavuotiaan pojan äiti, joka on koko ikänsä ravannut tutkimuksissa. kaikenlaista on mutta kukaan ei osaa sanoa, mitä kaikkea ja mistä johtuu. haluaisin jonkun tarkan diagnoosin, mutta eihän sitä minulta kysytä mitä haluan:(
Toivottavasti saatte tukea tilanteeseen, sitä kannattaa hakea rohkeasti.