Puolitutun äidin raivonpurkaus minua kohtaan

On töitä, joita tehdään tasan silloin, kun ollaan työpaikalla työpisteen äärellä. Toki siellä saatetaan surffata myös netissä (tietysti lapset pitäisi hakea surffaamisen ajaksi pois päivähoidosta).



Sitten on töitä, joita tehdään oman pään sisällä ajatuksen tahtiin. Tällaisissa töissä ei ole merkitystä sillä sijaitseeko työntekijä työhuoneessaan vain ruokakaupassa pakastealtaan äärellä. Hän jopa saattaa työskennellä kävelylenkillä metsässä.

ja hänhän voi ottaa lapset mukaan myös. Kyllä ne aivot yhtä hyvin hiekkalaatikolla kuin pakastealtaallakin toimii.

tuntematta tilannetta. Mä haen lapset aina klo 15, vaikka kieltämättä joskus tekisi mieli juoda edes se kahvikuppi rauhassa. Ajattelen niin, että myös lapseni ovat hoitopäivästä väsyneitä. Toisaalta toinen lapseni on vielä varsin pieni, enkä halua, että hän joutuu olemaan hoidossa yhtään enempää kuin on välttämätöntä. No, kaupan kautta poikkean usein, kun on työmatkan varrella. Miksi haksisin lapsen ja palaisin kauppaan, kun piipahdukseni yksin kestää viisi minuuttia.



Aivan sairaita osa näistä kirjoituksista silti. SAIRAITA.

Toki haen lapset ajoissa, jos voin - siksi, että haluan heidän olevan mielummin minun kanssani kuin päiväkodissa. Mutta se on kyllä outoa, jos työntekijöitä on päiväkodissa liian vähän siitä huolimatta, että maksimihoitoaikaisia lapsia on paikalla sovittu määrä. Eikö työntekijöiden määrä lasketa lasten hoitosopimuksissa määriteltyjen hoitoaikojen mukaan?

Vierailija:

Jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon.

Kuitenkin joskus lasten päivät ovat pitkiä ja tuntuu että lapsia on liikaa päiväkodissa. On tosi hienoa, kun edes jotkut lapset haetaan aikaisin (ennen klo 16) päiväkodista.

Oli kyllä hieman noloa, kun yövuoron jälkeen nukkumaan mennyt äiti hakee aina lapsensa hoidosta klo 16.30. Sitten näin hänet kaupassa klo 15!! Tällä äidillä tosi reipas 5 -v. tyttö, josta ei kyllä haittaa kaupassa. Hieman voisi ajatella meitä työntekijöitä. Saatamme jäädä yksin lapsiryhmän kanssa klo 15.30 tai 16 kun aamu- ja välivuorolainen ovat lähteneet kotiin. Itse hain lapset sairaslomallani aina viimeistään klo 16. (oli hoidossa 10-16 sairaslomakuukausieni ajan)

Jos lastenhoito ei olisi sitä, meillä kaikilla olisi lapset mukana työpaikalla. Et taida oikein nyt ymmärtää.

Vierailija:

ja hänhän voi ottaa lapset mukaan myös. Kyllä ne aivot yhtä hyvin hiekkalaatikolla kuin pakastealtaallakin toimii.

jossa jää toisinaan odottamatta " ylimääräistä" aikaa keskellä päivää, kun olen ihan muualla kuin työpisteessäni. (Tarkoittaa siis jopa kymmenien kilometrien päässä siitä esim. kaupungin keskustassa.) Jos sillä hetkellä ei ole työpuheluita tms, joita voin hoitaa käyn ihan hyvällä omalla tunnolla kahvilla, ruokakaupassa tai vaikka vaatekaupassa. Vai pitäisikö minun seistä paikallani ja tuijottaa seinää, jotta en varmasti tekisi jotain muuta kuin töitä lasten ollessa hoidossa? Työnantajalla ei siis ole mitään noita satunnaisia taukoja vastaan, niille kun ei aina voi mitään ja niihin ei saa aina tungettua noita pois työpisteesta tehtäviä töitäkään kehiteltyä.

Teen väitöskirjaa välillä kotona, välillä töissä. Silloin kun kirjoitan jotain uutta, päiväni menee niin, että mies vie lapsen hoitoon, keitän kahvit. Istun rauhassa ja juon kahvia. Luen s-postit, saatan hetken surffailla. Koko ajan valmistan alitajuisesti itseäni aloittamaan kirjoittamisen. Avaan tekstin ja kirjoitan. Jossain vaiheessa laitan pyykit tulemaan. Oikoluen työtäni, luen s-postit. Yritän kirjoittaa ja jos tässä vaiheessa ajatus alkaa takkuamaan tai en jotenkin pääse eteenpäin, käyn usein pienellä kävelyllä. Monesti mietin, että jos hoitotäti lto:n porukat tulisi vastaan, niin mitä he ajattelisivat. Tulen kotiin ja kirjoitan tai vaihtoehtoisesti luen.



Saatan torkkua jopa, joskus se auttaa. Välillä ripustan pyykit ja asettelen tavaroita paikoilleen. Päivä aina hujahtaa. Haen lapsen, teen ruokaa, leikin, kylvetän, luen lehtiä, imuroin. Mutta kun lapsi illalla nukahtaa, saatan taas avata tekstini ja se pyörii alitajunnassa myös yöllä, kunnes dead line on ohi.



Välillä sitten teen tavallista 8-16.00 työpäivää yliopistolla, joka vastaa enemmän mielikuvaa työnteosta, minulla on esim. opetusta. Silloin varsinainen työni eli väitöskirja ei koskaan etene samalla tavalla kuin päivinä, jolloin olen " vain" kotona.



Luen aina kalpeana näitä juttuja, että äiti ei saa käydä kaupassa, jos lapsi on hoidossa. Toisaalta ulkopuolisille ei kuulu, pesenkö pyykkiä vai istunko tutkijanhuoneessani. Heidän voi olla myös vaikea tajuta, että keskeneräinen työ stressaa ja odotukset ja tuloksiin liittyvät paineet ovat kovia, työtä joutuu esittelemään koko ajan julkisesti ja siihen valmistautumaan jne.

Vanhemmilla on oikeus hakea lapsi päivähoidosta itselleen ts. perheelleen sopivaan aikaan. Itseasiassa päivähoitopaikkojen aukioloaikoja tulisi tarkistaa useammissa paikoissa nykytilannetta vastaavaksi. Monienkaan työaika ei pääty klo 17.00 tai ole vakio klo 8 tai 10 eteenpäin.

iltarytmillä tai vuoropäiväkodit.

Vierailija:

Onneksi ei tarvinnut olla äitinä Suomessa.

Niinpa. Enka mina Suomeen muutakaan niin pitkaan kun lapset ovat paivakoti-ikaisia. Ihan jarkyttavaa kyttaysta ja selkaan puukottamista toisilta aideilta tyyliin" Ettei toi naapurin akka vaan saa nauttia yhtaan enempaa elaman vapaahetkista ilman lapsia kuin minakaan"

Esim. Jenkeissa on ihan normaalia vieda lapsi vaikkapa kirkon jarjestamaan leikkitoimintaan ja aiti saa aamupaivan vapaaksi tehda mita lystaa. Mutta sellainenhan olisi Suomessa jo heitteillejattoa vai mita Perfect Moms??

Minusta äiti on surkea, jos ei saa esim. taloudenpitoaan pyörimään ja sen takia lapsi notkuu päiväkodin pihalla vielä kello 16, vaikka on mennyt sinne jo seitsemältä ja äiti päässyt kotiin jo kello 15. Ja tämä toistuvasti.



Ei mistään leikkituokioista.

Minusta 10min. kauppareissu on ihan ok, mutta jos äiti pääsee töistä klo 15 ja lapsi haetaan perjantai iltana viimeisenä hoidosta klo 16.30 ei kaikki mene ihan niin kuin pitäisi. Sama toistuu monta kertaa viikossa. Jatkuvasti. Kaikki kaverit on jo haettu ja tämä lapsi vaan ihmettelee päikkärin pihassa, että miksei mun äiti tule. Kerran jopa kysyi, että monelta luokanopettajien työpäivä loppuu... Tuli paha mieli lapsen puolesta. Ihmettelen kovasti miksi äiti ei halua olla lapsensa kanssa. Tälläkin lapsella on tosi pitkä hoitopäivä. Kyllä lasten pitäisi saada viettää aikaa perheensä kanssa mahdollisimman paljon.

Kesällä myös käyttävät piripintaan kaikki varahoidot yms. Isä golffaa lomansa ja lapset istuivat viime kesänkin varapäikkärin puuttomassa paahteisessa pihassa vieraiden lasten ja hoitajien kanssa.

Onko tullut mieleen, ettei äiti (tämäkin muuten tässä keskustelussa ihmetyttää, vain äitien ajankäyttö kiinnostaa...) kerro teille kaikkea. Äiti voi esim. käydä rintasyövän takia sytostaattihoidossa tai masennuksen takia psykologilla, jolloin päivä venyy. Hän ei vain katso tarpeelliseksi kertoa siitä teille.

Jos teillä työpäivät venyvät, keskustelkaa siitä päiväkodin johtajan kanssa, ei vanhempien.

Ihan varmaan siitä on kyse.

jos on vakavasti sairas, koska sehän heijastuu vääjäämättä myös lapsen käytökseen yms.

niin tuskin siellä tarvitsee joka päivä ravata. Kai ne kauppareissut voi järkeistää?

Jos lapsi haetaan sovitun hoitoajan puitteissa pois, niin hoitajille ei pitäisi kuulua mitenkään se, missä vanhempi kulloinkin on.

että niitä kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi. Kokeilisit joskus, vaikka omasi kanssa.

satunnaisesta lääkärissäkäynnistä, vaan tämä hypoteesi oli, että äiti myöhästyy joka päivä kaksi tuntia, koska käy syöpähoidoissa... Se kannattaa oikeasti jo kertoakin, koska vaikuttaa lapseen.