***Maalismussukat viikko 43***

päätin aloittaa uuden viikko ketjun. En ainakaan huomannut missään. Eli kerronpa itsestäni hiukan. Toista lasta syntyväksi odotellaan L.A 2.3 siirtyi ultrassa 17 päivää eteenpäin ja aikaisemmin olinkin tuolla helmikuisten puolella lueskellut juttuja. Toinen pikkuinen siis tulossa, esikoistyttömme syntyi syyskuussa -06, eli pikaisella aikataululla mennään. Kyllä vieläkin jännittää ja pelottaa, miten kahden noin pienen kanssa pärjää. Meillä kun ei ole minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa tässä lähellä, asumme naapurimaassa. No kaipa se jotenkin sujuu.



Raskaus on mennyt hyvin, ihan samalla kaavalla kuin esikoisenkin kanssa. Ei juuri pahoinvointia, vain se järkky väsymys, joka on jo hellittänyt sekin. Viikkoja kasassa 21+1 kai. rakenneultra oli jo 4 viikkoa sitten ja siellä kaikki kunnossa, sukupuoliarviokin saatiin kun ollaan niin malttamattomia ettei millään jakseta loppuun asti arvailla. Ei kylläkään olla kerrottu kenellekään, että tiedetään. Maha on kasvanut, mutta edelleen ei kukaan tuntematon kyllä huomaa. Äitiysvaatteita olen hankinut ja käytänkin, vaikka vielä jotkut omat farkutkin menee. Esikoisesta, mulla näkyi vauvamaha kunnolla vasta viikolla 26, siihen asti näytin vain vyötärönkadottaneelta. Ajatella, että laskettuunaikaan on enää 4kk...aika on mennyt nopeesti nyt toista odottaessa.



Tähtinova + pikkuinen 21+1

mulla on kyllä jo ihan kunnon vauvamasu vaikka pieni onkin verrattuna joihinkin ystäviini jotka odottaa. Äitiyshousut jalassa olen ollut jo rv 11 alkaen :o)

Olo on ihan hervoton :o) koko ajan tekisi mieli tehdä jotain mutta oikein mistään ei saa kiinni. Olen tosi hermostunut ja pelkään ettei vauvalla ole kaikki hyvin. Rakenne ultra on viikon päästä josko sen jälkeen osaan ottaa rennommin.

Eilen ja tänään on vauva potkinutkin oikein urakalla kun aiemmin olen valittanut vauvan rauhallisuutta niin tänään koko masu heilui kun oli vauvalla aamu jumpat menossa. Lapsetkin siihen innoissaan tuli kokeilemaan mutta nyytti rauhoittui heti kun outo käsi masulle tuli :o)

Toivottavasti isosisarusten rauhoittava vaikutus jatkuu myös synnytyksen jälkeen :o)

Nyt pitää mennä viihdyttämään noita syyslomalaisia niillä on koko viikko lomaa.....



Niiloakseli rv 20+0! puolivälin etappi saavutettu :o)

Tästä se kääntyy koko ajan lähemmäs synnytystä APUA!!!

Kauan sitä vauvaa siellä tönittiin, välillä menin odotushuoneeseen ja katsottiin toisella laitteella. Saatiin sitten kaikki arvot lopulta mitattua. Oli niin piilossa nukkumassa ja vielä huonossa asennossa. Koko matkan sairaalalle olikin sellainen meno masussa, kaippa se vähemmästäkin väsyy. Taaskaan ei saatu tietää kumpi on tulossa. Hienoinen veikkaus tytön suuntaan, mutta ei todellakaan mitään varmaa. Annoin itselleni luvan mennä ostamaan jotain pientä vauvalle, kun kaikki on masussa hyvin. Kai sitä pitää vähitellen alkaa luottamaan, että kaikki menee hyvin. Esikoista odottaessa en oikeastaan edes kyseenalaistanut lapsen terveyttä ym. Nyt sitä on ollut jotenkin varovaisempi.



Minulla on ihan kamala olo koko ajan. Samalla tavalla säikky kuin joskus krapulassa. Mihinkään ei kykyene, ei edes nukkumista voi kunnialla hoitaa, vaan yötkin pitää hötkytä ja katsella kaiken maailman unia ja kuunnella ympäristöään.



Aatuska 19+3

Ja tervetuloa Tähtinova! Mistäs " naapurista" olet muuten? Minä asun nimittäin pohjois-Ruotsissa :)



Ja tätä masua! Siis nyt on kohtu jo pikkasen navan yläpuolella, mikäköhän hehtaarimaha tästä vielä tulee?? :D Vaikka oli kyllä tosta neidistäkin iso masu, rv 37 oli SF mitta 38. Eli mammahousut on ainoat jotka menee jalkaan. Täytyy vaan ostaa muutamat verkkarit mammamallia niin ei tarvi olla ihan maha paljaana.



Mulla on huomenna se uusi ultra siellä äitipolilla! Oon kyllä iloinen että sain sen kun niin epäselvä ja omituinen juttu se edellinen. Se kätilö ei ollut kirjottanut ylös mitään tietoja koko käynnistä, ei tuloksia ei mitään! Akuuttina aikana sitten sai oma kätilö tuon varata. Onhan näitä viikkoja jo, puoliväli tänään että onhan sillä kiire jos haluavat tarkat mitat ym. Pitkä matka kuitenkin synnärille, 140km, että ajateltiin lähteä ajoissa niin ehtii vähän shopata..



Täällä on neiti taas kipeänä :( Tarhasta soittivat aamupäivällä että hakekaas pois kun on kuumetta. 5 viikkoa jo jatkunut.. huh. Ei tässä ehdi omakaan flunssa parantua kun toinen yskii vaan ja räkä valuu :S



Mutta nyt takasin töihin..



Mamasaurus rv 20 tasan :)

Tänään vauvalla onkin ollut hiljaisempi päivä, heti sitä huolestuu, kun liikkeitä ei tunnukaan. Onneksi tuossa äsken ilmoitti taas olostaan parilla muksaisulla.



Käytiin esikoisen kanssa lääkärissä tässä illalla, kun omituista sairastelua on jatkunut jo monta viikkoa. Välillä kuume nousee 40een ja yhtä nopeasti laskee ja taas uudestaan. Nyt on tuota kovaa kuumetta jatkunut jo kolmatta päivää, mutta lääkäri ei ollut huolissaan, minä kylläkin. Mamasauruksen lapsukaiselle siis paranemisterkkuja, todella stressaavaa.



Niiloakseli, aika jännä tuo, että vauva vaistoaa vieraan käden. Aina kun mies tai lapset yrittävät tunnustella liikkeitä vatsan päältä, vauva pysyy ihan liikkumatta ja hiljaa;)



Ja tähtinovalle vielä, kyllä sitä pärjää kahden pienen kanssa tosi hyvin. Meillä on ikäeroa 1v5kk enkä voi sanoa kuopuksen vauva-aikaa mitenkään hirvittävän raskaaksi. Tosin meillä molemmat ovat olleet aina melko hyviä nukkujia, mikä auttaakin jo paljon jaksamiseen. Tsemppiä!



Oma oloni jatkuu edelleen hyvänä, töissä jaksan vielä hyvin, vaikka mielummin tietty olisin jo ä-lomalla. Tosiaan, siihenkin on aikaa enää nelisen kuukautta! Uskomatonta miten nopeasti aika rientää! Vatsa kasvaa ja iskiasvaivat ovat pysyneet poissa. Ihanaa syksynjatkoa kaikille! toivottelee Semlis 19+2

Aatuska: Hih, samantyyppinen ultrakokemus siis kuin meillä :) Yhdellä kerralla saatiin kyllä kaikki mitattua, mutta oli siinä tönimistä, kun kädet oli niskat takana ja jalat tiukasti ristissä. Veikkaus pojaksi tuli meillä kuitenkin.



Vihdoin on minunkin mahassani alkanut kunnon jumpat ja karusellit, pikku töpsyt on muuttuneet kunnon muljahduksiksi, tuntuu että koko maha kääntyy ympäri. Täälläkin aina pysähdytään, kun mies yrittää kokeilla, tietysti pikkuinen säikähtää, kun minä kiljaisen, että tuu nyt äkkiä tänne ;)



Kun tuo ultra ja liikkeet osuivat vielä samalle viikolle, niin nyt olen vihdoin oppinut täysillä nauttimaan tästä odotuksesta. En enää koko ajan jännitä, että onkohan kaikki kunnossa, ja vähän hankintojakin on jo tullut tehtyä. Innostuin myös tilaamaan vauvalehden, kun työkaveri oli tilannut ilmaisnumeron, ja se oli ihan positiivinen yllätys. Kaupan päälle kantoliina; onko joku muuten tilannut ja saanut sen, eli millainen se on?



Aamukaffelle... jaksamista työhön ja kotiin kaikille! Ja niin, tervetuloa uusille!

Tervetuloa Tähtinova ja muut uudet! Joukkoon mahtuu =)



Mamasaurus: Jos oot menossa rv 20 ultrattavaksi äitipolille, ni viikot on sen suhteen ok =) Mulla on rakenneultra Oys:in sikiöntutkimusyksikössä ja tekevät sen rv tasan 21, silloin kuulemma näkee sydämen rakenteet ja muut jutut paremmin kuin rv 18/19. Näin mulle on sanottu jo kahdessa raskaudessa, kun ultra on tehty äitipolin kautta. Ihan hyvillä mielin siis ultraan vaikka viikkoja onkin jo " paljon" =)



Oma olo nyt on taas mitä on... liitoskivut on alkaneet ja välillä vihloo häpyluita niin, että tekis mieli itkeä =( Flunssaakin on edelleen (oon jo seonnu laskuissa, mut oiskohan 8 vai 9 viikko?) ja ja ja... Asukkikaan ei taas tunnu liikkuvan yhtään, jotenki tuntuu,et en moneen päivään oo tuntenu yhtään mitään... HUoh! Jatkuvaa huolehtimista tää raskaus. Ja sittenkun vielä on niinniin väsynyt, kun esikoinen päätti pitää hereillä puoli yötä, ni johan on taas hyvä olla =/ Työntekokaan kun ei maistuisi yhtään ja viikkoja on vasta 17+6...



Kovasti oon yrittänyt pohtia, että tarvitaanko meillä tuplarattaita, kun ikäeroksi tulee 2v3kk... En haluais myydä meidän yhdistelmiä enkä matkarattaita mutta ei kyllä oo tilaa enää tuplille. Ajattelin ensin kokeilla seisomalautaa ja kantoliinaa, jos niillä pärjäis... Muuten kaappiin on tullut hankittua muutama pikkuruinen pojan vaate (kun esikoiselta on vain vaaleanpunaista...), mutta ei sen kummempaa. Toisessa raskaudessa nää jutut ei selvästikään kiinnosta yhtä paljon kuin ensimmäisessä =)



Mutta taidanpas alkaa töihin... hauskaa viikkoa ja hyvää oloa kaikille =)



Nekku 17+6

Omanapaista viestiä pukkaa: Nyt on sitten meidän perheessä jännät paikat, eilinen rakenneultra nimittäin paljasti että meille olisi tulossa kahden tytön jälkeen POIKA!:)Kätilö oikein näytti sitä pojan vehjettä ja sanoi vielä, ettei tuosta ole epäilystäkään. Oma vahva tyttöoloni saattaa siis osoittautua vääräksi ensimmäistä kertaa:) Voitte varmaan arvata kuinka sekaisin mies oli, varsinkin kun olen koko ajan vakuuttanut hälle että meille on tulossa kolmas tyttö. Laskettu aikakin näytti edelleen olevan tuo 8.3 vaikka siis menkkojen mukaan olisi 5.3.. Viikkoja tänään kasassa 20+3 ultran mukaan.



Muita uutisia ei sitten oikeastaan olekaan, pikkuinen potkii ja liikkuu hirmuisesti ja piti minua hereillä viime yönä. Syysloma on meidän perheeltä nyt ohi ja sitten odotellaankin jo joulua:) Joku täällä valitteli työmotivaation puutetta (olisiko ollut Nekku?) ja sama vaiva tuntuu olevan täälläkin. Ei millään malttaisi odottaa sitä äitiyslomaa ja sitä ennen olisi vielä vaikka mitä hommaa...



Oikein mukavaa viikkoa kaikille!



Terkuin Hattara

Terveisiä töistä! Helpottaa kuulla, että muillakin on työmotivaatio hukassa. En ole siis ainoa laiskiainen. Kyllähän tää odotuskin sekoittaa mieltä ja vaikeuttaa keskittymistä työasioihin. Lisäksi toki se, kun tietää jäävänsä muutaman kuukauden päästä pois, vaikuttaa myös motivaatioon. Toisaalta haluaisin nyt äitiyslomaan asti hoitaa työasioita tosissani ja paneutua kunnolla, mutta vaikeaa se on.



Ostin eilen tarjouksesta kesäpaidan ja -shortsit kokoa 62. Muuten ei ole tullut hankintoja juuri tehtyä, mutta neutraalinvärisiä tarjousvaatteita olen kyttäillyt! Maksoi 4 euroa, joten mies totesi kannustavasti, että eihän sillä saa oluttakaan. Oli siis vissiin hyvä ostos!



Mama030308: Minä olen tilannut Vauva-lehden ja saanut siinä mukana kantoliinankin. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että en ole edes avannut sitä paketista. En siis tiedä vielä edes, minkä kokoinen se on. Täytyisi vissiin avata se ja kokeilla, ylettyykö se ympäri ja mahtuisiko vauva kyytiin. Sininen se ainakin oli väriltään. Olen kyllä tykännyt lukea Vauva-lehden juttuja.



Hyviä vointeja kaikille!

Nakero08, 17+5

Enpäs ole taas pitkään aikaa kirjoittanut, opiskelu vie kaikki ajatukset...



Nekku, nia, Marjainka ja Elluz82 ainakin haluaisin vielä teiltä kysyä, mitä neuvolassa ovat supistuksista sanoneet ja ovatko menneet ohi? mulla on tuntunut suppareita silloin tällöin melkein koko raskauden ajan, mutta tänään niitä on tullut aika monta ja maha mennyt ihan kovaksi, ja pelkään, että kohdunnapukka on lyhentynyt ja pehmentynyt... supistukset eivät siis ole olleet kivuliaita, korkeintaan pientä menkkakipua tunsin eilen.



Harmi, kun ei ole tullut tutkittua kohdunnapukkaa aiemmin, niin tietäisi mihin verrata.



No, aika monta viikkoa meni että en hoksannut olla mistään huolissani :-) ensimmäistä odotan, niin en osaa tosissani pelätä vielä mitään. Neuvolaan yritin soittaa noista suppareista, mutta terkka on kai lähtenyt jo tältä päivältä, huomenna uudestaan. Seuraavaan neuvolalääkäriinkin on vielä aikaa.



Olipas hauska lukea, miten monella on vauva hiljentynyt kun vieras käsi on tullut mahan päälle, täällä ollaan havaittu sama ilmiö. Vauva liikkuu jo aika tavalla, sellaista möyrintää.



Oikein hyvää ja leppoisaa odotusta kaikille!

Ajattelin myös uutena kirjoittaa tänne muiden maaliskuus " poksahtavien" joukkoon.

LA olis siis 14.3 ja parin viikon päästä ultraan tiiraamaan mitkä mitat. Ottavat kuulemma nykyään mieluummin yli 20vko:lla vasta että näkevät kaikki tärkeät asiat paremmin.

Esikoinen täyttää joulukuus 3v ja on tällähetkellä hoidos. Minä jouduin sairaslomalle supistuksien takia vaikka kohdunsuu oli kyllä tiukasti kiinni. on ehkä vähän huono omatunto kun täällä kotona olen ja tyttö hoidos. Vaikka kaikki sanoo etten sais levättyä kunnolla sen ikiliikkujan kans silti tuntuu pahalta.

Lueskelin tossa äsken päiväkirjaani johon olen kirjoittanut edellisestä raskaudesta kaiken,kiva verrata! Mieheni kirjoitti siihen myös synnytys salissa olostamme ja voitte arvata että tuli itku kun luin sitä. Hän kertoi kuinka tuntui pahalta kun minuun sattui ja ei voinut auttaa muuten kuin olemalla läsnä. Se oli ihanaa aikaa vaikka silloin sattuikin kovasti :)

Tuosta työmotivaatiosta piti sen verran että kotona on kyllä kiva olla ,mutta aika käy vähän pitkäks. Olisin siis mieluummin ollut töissä vielä hetken,mutta kokintyö ottaa selkään ja maha on jo niin suuri että se on jatkuvasti edessä.

Kiva kuulla miten muilla samoilla viikoilla olevilla menee! On tää vaan niin hitsin hyvä juttu tää netti! :) Vointeja kailkille!

Ei tainnutkaan viime viikolla tulla kirjoiteltua mitään. Mä sain siihen masennukseeni lääkityksen ja nyt se on alkanut vaikuttaa. Nyt voisin itkeä onnesta, kun olo tuntuu taas normaalilta ja jaksaa tehdä asioita. Ja vauvasta, vanhemmista lapsista ja kaikesta jaksaa taas iloita. :o)

En ole enää jaksanut murehtia lääkkeiden mahdollisia vaikutuksia vauvaan (pitäisi olla turvallista), koska olo on parantunut niin huomattavasti. Että tää raskaus sitten mennään lääkitys päällä =)

No, aina ei voi valita miten asiat menee.



Aatuska, mullakin on tässä kolmannessa raskaudessa eri tavalla huoli siitä, onko vauvalla kaikki kunnossa. Ja vielä kun meille tuli nt-ultrassa se raja-arvo. Silloin aikaisemmissa raskauksissa oli niin nuori, ettei kai kauheasti tällaiset asiat huolettaneet. Nythän oon siis JO 32-v...... Maanantaina on rakenneultra ja vähän jännittää. Siitä edellisestä ultrasta kun jäi vähän ikävä maku suuhun. Mutta on niiiiin ihanaa nähdä taas vauva kuvaruudussa!!!



Tähtinova (muistinkohan oikein): Meillä on pojilla ikäeroa 1v7kk ja hyvin pärjättiin. Meillä molemmat tosin on allergikkoja ja huonoja nukkujia ja meillä kävinkin kodinhoitaja 6 h viikossa lapsia vahtimassa. Meilläkään ei juuri tukiverkkoja ole :( Mutta tekin pärjäätte varmasti hienosti! Lapsilla on sitten parin vuoden päästä kiva leikkikaveri omassa perheessä.



Masu on kasvanut nopeasti. Eilen menin töihin kolmen viikon poissaolon jälkeen. Oli päällä aika vartalonmyötäinen paita eikä masu siis jäänyt piiloon (lue: monet huomasivat odotuksen). Olen nyt asiasta kertonutkin avoimesti. Töissäkin on mennyt ihan ok sairasloman jälkeen, vaikka töitä onkin PALJON.



Hauskaa viikon jatkoa ja tervetuloa kaikki uudet!



t. maalis08

rv oisko 19+5?

kauhea oksennustauti iski sit miekäläiseen la-iltana, koko yön tuli molemmista päistä niin että en koskaan oo kokenut mitään vastaavaa. Su rauhoittui sit se puoli ja kuume rupes nousemaan iltaa kohti. Eilen kävin illalla pojan kanssa puistossa mut aika tuskasta oli kun niin heikko olo vielä. Ja sit tänään on ollut edelleen ihan kauhea olo, koko ajan heikottaa ja oksennus on melkein tulollaan. Toivottavasti helpottais jo, yllättävän kauan musta kestää tää huono olo. Onneks mies ja poika ei oo sairastuneet, ainakaan vielä *koputtaa puuta.*



Jaahas tulipa omanapaista viestiä ja valitusta..



Tervetuloa kaikille uusille, asusteletko Tähtinova kenties Ruotsissa, me asustellaan etelä-ruotsissa...?



Vauva myllää kovasti mahassa, varsinkin muutamana viime päivänä on oikein innostunut, silti mulla on tullut samoja fiiliksiä kun jollain muulla, et jotenkin pelottaa et kaikki ei ookkaan okei. No, meikäläisellä ens viikolla ultra ja neuvola, jospa sen jälkeen tulis vähän parempi olo.



jaaha, takaisin makuuasentoon, taas oksettaa...



Ninnutar

nimittäin vasta viime viikolla kirjoittelin eka kertaa maaliskuisiin. Taisin olla viimeinen kirjoittelija silloin. Olen kyllä seuraillut keskusteluja ja itsekin kysellyt jotain aina välillä mutta nyt siis vasta liityin teihin.



Meille tulossa toinen lapsi ja onpas tämä ottanut koville. Ensin oli ihan alussa veristä vuotoa ja sen takia kävin ultrassa ja tutkimuksissa. Ja hätäännyin tietty kovin. Se onneksi loppui. Sitten se normaali ultra, jonka jälkeen erehdyttiin menemään vielä verikokeelle eli ne seulonnat alkoi.



Sitten vasta piina alkoi kun lääkärisetä soitti suoraan töihin ja kertoi että olemme jääneet kiinni seulaan eli riskisuhde oli 1/15. Kertoi lääkäri vielä, että lapsivesitutkimus on viikon kuluttua. Ensin ajattelin etten mene mutta siinä vaiheessa paniikki oli jo niin iso, etten voinut olla menemättä varmistamaan asiaa. Tuloksia sai odotella kaksi pitkää viikkoa, jonka jälkeen tuli jälleen puhelu. Arvaatte varmaan, että itkussa oli pitelemistä kun ei oikein tiennyt, mikä vastaus sieltä tulee. Huh ja helpotus, lapsen kromosomisto olikin normaali. Mutta kolme viikkoa siinä yhteensä meni kun tämä asia oli mielessä yötä päivää.



Tuli vaan mieleen, miten paljon näitä vääriä hälytyksiä tulee ja miten äitejä ja isejä pidetäänkään paniikissa turhan takia. Ainahan on mahdollista, että vauva ei olekaan terve, mutta niitä murheita aletaan toden teolla kantaa vasta synnytyksen jälkeen.



Tulipas omaa napaa multakin oikein olan takaa. Muutakaan nyt ei oikein ollut mielessä. Olo on nimittäin suht normaali, oireita ei ollenkaan, vatsa vaan senkun kasvaa. Ihana pyöreä pallo tuossa edessä jo on ja liikkeet tunsin eka kertaa viime viikolla.



Niin ja la on 20.3.



Tsemppiä ja onnellista odotusta kaikille,

t. Pinkki 18+

Kirjoitin alkuilmottautumiset nimimerkillä " tintsa" , mutta se ei jostain syystä enää toimi, joten vaihdetaan nimeä. " Pirpanaus" siis täällä edelleen odottelee maaliskuisia kaksosia.



Sitten niihin kuulumisiin. Tänään oli rakenneultra, jonka mukaan kaikki olisi kunnossa. Vauvat vastasivat viikkoja ja kasvoivat samaan tahtiin. Ensimmäisen veikkauksen mukaan tulossa olisi tyttö ja poika. Neljän viikon päästä on seuraava ultra, jolloin saadaan ehkä vahvistuskin noille sukupuolille.



Liikkeitä tuntuu jo päivittäin, mutta en kyllä yhtään osaa sanoa, kumpi liikkuu milloinkin. Ehkä se siitä alkaa selkiytyä, kun pikkuiset kasvavat.

Oma olo ei ole juuri parantunut. Kyllä huomaa, että kaksi masuasukkia imee äidistään kaksinverroin energiaa. Oireita edelleen: pahoinvointi, päänsärky, heikotus, matala hemoglobiini, sydämentykytys, väsymys, lonkkakivut. Ja pikkuisilla on painoa vasta reilu 300g x2. Mitäköhän tästä vielä tulee? Huoh!



No, täytyy pitää häntä korkealla ja muistaa, että jälkeenpäin ajatellen tämä aika tuntuu todella lyhyeltä.



Nyt suuntaus petiä kohti, että jaksaa taas seuraavan päivän eteenpäin. Yritän ehtiä paneutua muihin kirjoituksiin paremmin ensi kerralla.



Onnellista odotusta ja aurinkoisia syyspäiviä toivotellen



pirpanaus (tintsa) + tuplat 19+6 rv

Aika jänskää, kun aika moni jo tietää, kumpaa odottaa. Mulla ei vieläkään ole mitään selvää tuntemusta. Poika ja tyttö jo on, ja odotukset näillä oli niin samanlaisia, että luulin tokakerrallakin odottavani poikaa. Nyt siis on vaikeaa edes veikkailla, kun tietää, että omat tuntemukset ja päätelmät voi kuitenkin mennä ihan pieleen. Vajaan parin viikon kuluttua on rakenneultra, mutta en kysy sukupuolta, näkyy sitten jos näkyy.



Neuvolassa olin maanantaina, kaikki hyvin. Hb oli jopa noussut (131), ja verenpaine laskee edelleen, mikä on musta kummallista. Nyt oli 106/67. Painoa oli nyt lähtötilanteeseen tullut pari kiloa lisää. Vauvelin syke kuului hyvin, vaihteli 150 molemmin puolin (vauva oli liikkeessä).



Eilen illalla kun makailin käsi vatsalla, niin huomasin, että supistuksia tuli jatkuvasti. En siis tuntenut niitä kehossani, vaan huomasin käteen, kuinka vatsa aina kovettui. Vähän säikäytti, kun mulla sitä ennenaikaisuuden uhkaa on ollut aiemminkin. En oo silloinkaan kyllä supistuksia juuri huomannut, eli kivuttomia ovat olleet mutta tuhoa tehneet kuitenkin. Toivottavasti vielä ei ala paikat aukeemaan. Neuvolalääkäriinkin on vielä toista kuukautta aikaa.



Niin ja tervetuloa uusille. Kiva on lukea muiden kuulumisia ja huomata, että samoja asioita muutkin miettii ja murehtii. Kaipa nää pelotkin on sitä vuvan tuloon kasvamista ja valmistumista. Vaikka lapsia on jo ennestään, kyllä se uusi tulokas on aina mullistus elämässä.



Paranemisia teille potilaille ja jaksamista kaikille!



popz (rv 19 + 1)

Alkuaikoina kävin ilmottautumassa,mutta eipä oo tullu sitte kirjoteltua kuulumisia..

Eli siis ensimmäistä odotan nyt rv 18+6..rakenneultra olis tasan viikon päästä..innolla odotan josko siellä sukupuolen sais tietää..=)

Kaikki on menny ainaki tähän asti tosi hyvin,minkäänlaisia oireita ei oo ollu..ainoastaan parina iltana hieman huono olo..=) nyt vasta alkaa pikkuhiljaa sisäistämään että tuolla oikeasti kasvaa jotakin..

Liikkeitä oon tuntenu (ainakin luulen niin) muutaman päivän..=) aika heikosti kylläkin..



Ehkä vähän tyhmiä kyselen,mutta miltä supistelut tuntuu?onko se sitä kun vatsa kovenee ja tuntuu että sisuskalut pyörii ympyrää?välillä tuntuu että pitää mennä lattialle kippuraan että helpottaa..kipeetä ei tee mutta vähän vaan oudolta ja inhottavalta..



Mutta tästä pikkuhiljaa töihin lähtöä suunnittelemaan..

Kirjoitin pitkät pätkät ja sepustukset hävis johonkin avaruuteen. No tässä lyhennetty versio. Eli ruotsissa tukholman kupeessa asustellaan. Tai tästä on n. 10min keskustaan autolla. Ja kiitos tsemppauksista muiden pienen ajan sisään sisaruksen saaneilta! Kyllä mua välillä ihan hirvittää, mutta mä olen perus pessimisti ja psyykkaan itseäni sillä tavoin, että voin sitten iloisesti yllättyä;).



Imetyksestä kyselin kanssa, eli te, joilla lapsia entuudestaan kuinka sujui? Nimittäin minulla ei sujunut hyvin esikoisen kanssa: maidon tuotanto oli surkeaa, vaikka mitä yritin ja lopulta imetys päättyi vauvan ollessa 3,5 kuukautta, vaikken olisi sitä halunnut, mutta en nähnyt enää touhussa järkeä ja annoin olla. Nyt kuitenin haluan onnistua, sillä on se vaan niin paljon parempaa ja kätevämpääkin. Kaikkeni pistän peliin taas ja paremmin opiskelleena luotan siihen, että onnistuu nyt.



Sitten taisin kirjoitella näin aamupäivisin vaivaavasta huonosta olosta. eli ilmeisesti verensokeri laskee tosi nopsaan aamupalan jälkeen. Joka aamu jo kahden tunnin sisään tulee yökkö olo ja vain syöminen auttaa. Ja mullahan ei siis ole juurikaan ollut pahoinvointia aikaisemmin. Onkos muilla vastaavaa?



Nyt taas syömään!





Tähtinova 21+3

Ikävä kuulla, että täällä on näin moni kipeänä. Toivottavasti paranette pian. :(



Ihan pakko on tulla tännekin kertomaan, kun olen niin huojentunut itse. Tänään oli aamulla neuvola ja vauva on edelleen masussa ja elossa. On kauheeta, kun vaikka maha kasvaa, niin silti aina silloin tällöin miettii ihan tosissaan, että voiko tosiaan olla vauva tulossa. Kun ei juuri ole mitään oireita ja olo on vallan mainio (suurimman osan aikaa ainakin ;) enkä oikein uskalla liikkeistäkään olla vielä ihan 100-varma. Jotain pientä liikettä olen ollut nyt vajaan viikon verran tuntevinani tuolla kohdun seutuvilla, mutta en kyllä uskaltaisi ihan varmaksi sanoa, että ovat varmasti vauvan aiheuttamia. Mutta siis nyt ei ole syytä taas vähään aikaan epäillä mitään, kun kerran vilkkaan oloinen vauva mahassa oli. Sydän löi nätisti ja muutama mojova potkukin tuli terveydenhoitajan laitteeseen. Ja karkuun vilisti kovasti, joten eiköhän sillä ole kaikki ihan kunnossa tuolla masussa.



Maha on kasvanut niin paljon nyt tässä viimeisen kahden viikon aikana, että alkaa tavalliset housut jo kiristää - ne kaikkein isoimmatkin. Samoin rintaliivit pitäis kyllä vaihtaa isompiin, kun kaapissa on enää yhdet jäljellä, joita voi pitää päällään. Ja nekin kiristää jo ikävästi. Pitäisi siis varmaan lähteä shoppailemaan ainakin itselle jotain tamineita, vaikka en vielä ole antanut itselleni lupaa ostaa vauvalle mitään. Millaisia äitiyshousuja te suosittelisitte? Entä miten paljon isommat liivit kannattaisi hankkia nyt tässä vaiheessa? Siis kun odotettavissa on varmasti, että rinnat kasvavat tästä vielä entisestään ennen pääsiäistä, jolloin lapsen pitäisi putkahtaa tätä maailmaa ihmettelemään. Mulla kun ei ole mitään kokemusta noista äippävaatteista entuudestaan ja olen niistäkin ihan pihalla.



On tää tavallaan jännää aikaa tän esikoisen odottaminen, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Siinä riittää ihmettelemistä sekä minulle itselleni että miehellekin. Millään ei malttaisi odottaa sinne pääsiäiseen saakka, että pääsis hoivaamaan omaa vaavia. :)



Ihania odotushetkiä teille kaikille! Nyt pitää mennä takaisin töiden pariin.



t. naapukka, 18+1

Varsin tuttuja Naapukka noi sun kokemukset. Kyllä se pitkään vie ennen kuin uskoo, että tuolla vatsassa oikeesti on joku ja vieläpä ihan pysyvästi. On myös jännä huomata, kuinka nopeasti lapseen kiintyy. Vaikka kuinka olen ajatellut, että jos keskenmeno tulee, voi olla onnellinen kuitenkin siitä, että nyt tietää ylipäätään voivansa tulla raskaaksi. Kyllä kuitenkin, jos tämä nyt menisi kesken, olisin tosi surullinen, koska olen jo niin kiintynyt juuri tähän. Vaan nyt olen jo alkanut luottaa pienen olemassaoloon ja vatsassa pysymiseen. Syntymästä en kuitenkaan vielä kauheasti uskalla haaveilla. Voi meitä pessimistejä!



Täällä moni haluaa tietää sukupuolen jo etukäteen, mutta me ei haluta. Toki yritän rakenneultrassa itse kurkkia jalkoväliin, mutta henkilökunnalta en sitä halua kuulla.



Äitiysvaatteista. Itse marssin vain H&M:n äitiysvaatepuolelle ja aloin sovitella. Kyllähän sieltä mukavia vaatteita löytyi. Pian haluan lisää vaatteita!



Nyt taas töiden pariin. Tänään jäänkin loppuviikoksi lomalle. Jee! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Liikkeitä odotellessa...

Nakero08, 17+6