***HEINÄSIRKKOJEN torstai***

Kyllä täällä ainakin kyyneleet valuivat heti aamusta. Voimia paljon jaksamiseen ja toivottavasti pääsette uuteen yritykseen nopeasti!

Voi ei :( Olen tosi pahoillani ja otan osaa suruunne :( Koita jaksaa *halaus* Toivon sinulle pikaista paranemista.



T:Moonagirl

Olen tosi pahoillani puolestasi! Voimia tästä selviämiseen ja toivottavasti tulette muutaman kuukauden päästä perässä...



Noi keskenmenouutiset hätkähdyttävät aina. Mun siskolla todettiin ihan vasta 11 viikolla, että vauva oli kuollut mahaan jo 8 viikolla. Raskausoireet olivat koko ajan jatkuneet voimakkaina. Eipä muuta kuin kaavintaan. Mulla toi 11 viikko lähestyy hurjaa vauhtia ja onneksi myös ultra. Sinne on enää 1,5 viikkoa:)



Selkäni on aina kamalan kipeä kun herään. Taitaa johtua patjasta, vaikka suht uusi onkin. Pitääpi alkaa Sotkan kuitteja etsimään, josko sais uutta tilalle. Pari vuotta vanhaan jousipatjaan on tullut monttu keskelle.



Esikoisen korvatulehdus on vienyt meidän molempien vanhempien voimat. Kiukkua ja itkua on meidän talossa riittänyt viime päivinä. Lopulta on itsekin aivan voimaton. Mietin pitääkö tässä joulun alla vielä sairaslomaa hakea väsymykseen. Ei kehtais työpaikalla taas järjestää sijaisrumbaa...



Valitusta tänä aamuna. Toivottavasti jollakulla toisella on parempi päivä tänään. Kertokaa jotain iloista! Jospa me muutkin piristytään jatkamaan päivää valoisemmin mielin.



t.mm & pikkunen 10+4

Oi ei Sinda. Lupaan ottaa puolestasi edes osan siitä surusta jonka joudut nyt kestämään.Ja kun kyyneleet joskus kuivavat,voit piirtää muistoihisi kaiken tämän ja unohtaa sen suurimman surun.Muistot ovat tärkeitä, oli ne hyviä tai kipeitä. Voimia!





Miksi minullakaan ei ole tänään yhtään huono olo.Kääk. Nyt varsin iski pakokauhu,kun luki Sindan kohtalon. Ensiviikolla onneksi kaikki selviää.

Noh on onneksi joitain oireita vielä jälelläkin.



Miten minä en nyt jaksa kirjoittaa mitää iloista omasta nyytistä ja oloista sun muusta kun toinen on kokenut jotain noin kamalaa. Koita Sinda jaksaa!!!



Oumai rv 7+0

Olen niin pahoillani puolestasi :´(

Toivotaan että kaikki menee hyvin ja pääsette taas yrittämään pian uudestaan. Harmi kun juuri joulunaikaankin pitää tapahtua surullisia asioita.



Noh.. valitettavasti ei tännekään mitään riemukasta kuulu, kun tuo flunssa jyllää eikä mihinkään jaksa lähteä tai mitään jaksa tehdä... mutta jätämpä siitä valittamisen nyt sikseen.



Itse olen nyt pohtinut pääni puhki miten kertoa hyvälle ystävälleni joka on yrittänyt lasta jo pari vuotta. Ei siinä mitään mutta juteltuani hänen kanssaan juuri kun olin plussannut hän kertoi että juuri nyt hän ei kestäisi yhtäkään vauva-uutista lähipiiristä., niin paljon kuulemma ahdistaa. Toisaalta tuntuu petturimaiselta jättää kertominen myöhemmälle jos hän vahingossa kuuleekin huhuja joltain muulta. Näin eilen unta siitä että kerroin ja sitten itkettiin molemmat.. ja kun lähdin pois hän käänsi vain selkänsä eikä puhunut mitään. Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta ollut?



Ninni rv 10+5

Sinda! Todella suuret pahoittelut! Itkuhan tässä tuli ja sanattomaksi tuollaisen jälkeen jää. Toivottavasti seuraavassa raskaudessa ei ole ongelmia ja toivotaan, että pääset tälle puolelle pian takaisin!!!!



En oo kerinny kirjottamaan tänne pitkään aikaan. Tänään tuli täyteen 9 viikkoa! Jokaisesta päivästä alkaa olla onnellisempi kun keskenmeno kuitenkin on aina mahdollinen. Huomenna olis ensimmäinen neuvola. Voisitteko kertoa mitä siellä muuta tehdään kuin täytetään äitiyskorttiin tietoja? Kaverini sanoi, että kun mulla on näin paljon viikkoja jo niin ehkä kuunneltais sikiön sydänääniä!? Se olis kyllä ihanaa! Harmi vaan kun täytyy sen jälkeen kiirehtiä junaan, kun lähden laivalle.



Pahoinvointi tuntuu pahenevan vaan. Linkalla matkustaminen on yhtä h...ttiä ja junakaan ei paljon toiseksi jää. Innolla odotan laivareissua, kun siihen kuuluu mennen tullen pari tuntia linkalla matkustamista. Taitaa olla vähintään yhtä huono olo kuin muillakin matkustajilla ;) En oo keksiny tähän pahoinvointiin mitään helpotusta. Tuntuu, että mehujää tai jokin kylmä vois auttaa, mutta kuitenkaan ei tee jäätelöä mieli. Onko joku kokeillu inkivääriä, auttoiko?

Iltaisin on mullakin alavatta ihan hirveen turvoksis. Pakko alkaa uusimaan vaatekaapin sisältöä, kun tällä hetkellä kaksilla housuilla pystyn enää istumaan!



Tulen kertoilemaan neuvolakuulumisia sunnuntaina, jos ei enää pahasti heiluta!



AnnaMaria ja salarakas 9+0

Anna-Maria: Mulla oli myös eka neuvola rv:lla 9+0. Yritettiin kuunnella sydänääniä mutta eihän niitä kovasta yrittämisestä huolimatta kuulunut. Mulla on ilmeisesti taaksepäin kallellaan oleva kohtu, joten siksi eivät kai vielä tässä vaiheessa kuuluneet. Sen verran kuitenkin huolestuin koska itselläkin muutama km takana, että pakko oli käydä ultrassa varmistamassa että kaikki on hyvin. Ja oli onneksi!



Esikoisesta kuunneltiin vasta viikolla 12 ja silloin kuului oikein hyvin. Mutta sehän on siis tosi yksilöllistä milloin ne sydänäänet kuuluu, itse vaan jälkiviisaana ajattelin että parempi olisi ollut kun ei olisi edes yritetty kuunnella, tällainen huolestuja kun olen.



Meillä esikoinen 4v. sai eilen kuulla vauvasta. Reaktio oli aivan ihana! Illalla vielä kun peittelin pojan nukkumaan se halusi antaa mun vatsalle iltasuukon ja sanoi että isoveikka täällä!;-) No, nythän tämä ei sitten enää kauaa salassa pysy keneltäkään!



Evius 9+3

Olkaa toistenne tukena surussa ja muistakaa, että itkeminen on sallittua! Itkuhan tässä itsellekin tuli kun uutisen luin.... Muistahan että ei ole pakko jaksaa kun päivä kerrallaan ja jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta, vaikka sitä ei surun keskellä ehkä osaakaan ajatella. Voimia ja halauksia!!!!!



Tulee niin pahamieli kaikkien heiniksien puolesta, kun niin moni on joutunut luopumaan haaveestaan.... Toivottavasti he pian jaksavat yrittää uudestaan.



Oma olo on ollut monta viikkoa hyvä ja luulinkin että olen päässyt helpolla, kun muutaman päivän vaan jouduin oksentelemaan. Hieman jo pelkäsin, että onko kaikki kunnossa. Nyt on sitten alkanut öisin huono olo ja joudun käymään oksentamassa. Tämän jälkeen ei sitten osaa heti nukkua ja olenkin tosi väsynyt. Olo on muutenkin tosi karu... ruoan ajatteleminenkin tekee pahaa.... Toivottavasti tämä tästä pian loppuu, olen yrittänyt b-vitamiinia ottaa, kun sen pitäisi kuulemma auttaa mutta eipä ole mitään apua ollut.



Joku kyseli ekasta neuvola kerrasta. Eipä siellä ihmeitä tehdä. Verikoe otetaan ja pissanäyte pitää antaa(kannattaa se tiedostaa, että saa näytteen aikaiseksi...) Sitten mitataan paino, verenpaine ja keskustellaan odotuksesta. Sydänääniä ei minusta kannata kuunnella kovinkaan aikaseen, kun ne eivät tosiaankaan kuulu kun ehkä n. rv.10 aikaisintaan. Tulee vaan panikki, jos mitään ei kuulu jos alle näiden viikkojen ääniä yritetään kuunnella. Itsellä esikoisen aikana äänet kuuluivat rv. 10 ja rapia. Sanoikin se terkkari, että aika harvoin silloinkaan kuuluu mitään. Rv. 11-12 pitäisi ainakin kuulua äänet...



kidelma rv 9+5

Tuollainen laittaa melko sanattomaksi. Aikaisemmin kirjoittelin, että itselläni ollut koko alkuraskauden hirmuinen pelko keskenmenosta. Ja on edelleen, vaikka eilen ultrassa sainkin kuulla, että pieni sydän sykkii kohdussa :) Silti ajattelen, että vieläkin voi käydä vaikka mitä.



Osa pelostani johtuu varmasti siitä, että siskoni menetti vauvansa aivan viime metreillä juuri ennen synnytystä :( Siksi tässä on ehkä liiankin jalat maassa kun on tajunnut, että mitä vain voi tosiaan tapahtua koska vaan, eikä vain alkuraskauden aikana.



Voimia teille kaikille muillekin! Ja myös niitä mukavan odottaviakin ajatuksia kaikesta huolimatta.

sanoisin vaan sen verran, että ei tarvitse huolestua vaikka äänet ei kuuluisi vielä rv 12kaan. Jos kohtu on takana (kuten mulla) tai istukka edessä niin se heikentää kuuluvuutta. Mulla ei kuulunut rv 11+4 viime raskaudessa, vaikka kaikki oli kuitenkin hyvin. Tämän kun yrittäisin sitten itsekin muistaa ja olla hätäilemättä, jos tässäkään raskaudessa ei kuulu vielä noilla viikoilla :P

Toivottavasti nämä huonot uutiset heinämammoissa alkoisivat pikkuhiljaa riittää.





höh, mä mietin vaikka mitä kirjoitettavaa mutta ajatus katkesi nyt täysin.



Sydänäänistä, esikoiselta kuuluivat ekan kerran rv 11+0 ja nyt olen menossa lääkärineuvolaan rv10+5 ja mietin että uskaltaisiko jo silloin pyytää kuuntelemaan.... eilen kävin ultrassa ja kaikki oli hyvin. Seuraava ultra olisi sitten kahden viikon päästä =)





Mun vatsa alkaa olemaan edessä. Yleensä kun läski ja turvotus antaa periksi niin nyt siellä alla onkin vastassa kova pallo mikä ei katoakkaan mihinkään ja saattaa joutua vaihtamaan asentoa.

Niin se vain tuo pikkuinen kasvaa ja vaatii itselleen tilaa







t: Marenda ja pieni ihme rv 9+5

Heti aluksi pahoittelut Sindalle ja muille keskenmenon kokeneille, VOIMIA !



Kirjoitan vasta nyt ekaa kertaa tänne Heiniksiin. Olen ollut niin epäuskoinen ja varovainen tämän raskauden suhteen, ja olen kai vieläkin. Raskaus saatiin alulle parin vuoden yrittämisen ja lapsettomuushoitojen jälkeen, ehkä se vaikuttaa siihen ettei oikein uskalla vielä iloita ja nauttia raskaudesta. Nyt menossa rv 10+1 ja odotan hirmuisesti np-ultraa parin viikon päästä. Olen kyllä jo kahteen otteeseen käynyt ultrassa ja kaksi sikiötä ja vahvaa sykettä siellä masussa on näkynyt.



Ninni, kerroit ystävästäsi, joka kärsii lapsettomuudesta. Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että kerro ihmeessä pian omasta raskaudestasi. Itse ainakin olin kiitollinen siitä että veljeni tyttöystävä kertoi tosi alussa, vaikka se oli hänelle myös tosi vaikeaa. Onneksi sitten plussasin heti viikon päästä tästä uutisesta. Hirveintä olisi kuulla asiasta joltakin toiselta. Varaa kunnolla aikaa kahdenkesken ystäväsi kanssa, älä hehkuta asiaa liikaa, kerro vaan tosiasiat. Lapsettomuus on tosi arka ja ikävä asia, en sitä kenellekään soisi. Uskon kyllä että ystäväsi lopulta ymmärtää ettei sinun onnesi ole häneltä pois. Varaudu kuitenkin siihen että hän ensin häkeltyy eikä välttämättä pysty onnittelemaan sinua. Tue kaveriasi, hän tarvitsee sinua!



Hilmis

Heips!



Ninni: Mulla samantyylinen tilanne, kaveri on parasta aikaa lapsettomuushoidoissa (eka IVF tehdään lähiaikoina) ja ovat siis myös pari vuotta yrittäneet lasta. Kerroin hänelle melkein hetí, koska hän tiesi että me yritetään ja ajattelin että se vaan menee vaikeammaksi ja vaikeammaksi ajan kuluessa. Kyllähän mua jännitti hirveesti ja kerroinkin tekstiviestillä, yritin pehmeesti kertoa, mutta silti kun hän sitten soitti niin oli tosi masentunut ja toivottoman oloinen :( Itkuhan siinä sitten pääsi puhelun jälkeen kun oli niin pahoillaan toisen puolesta ja melkein oli huono omatunto kun meillä tärppäsi ekalla kierrolla. Mutta kyllä se siitä sitten on mennyt parempaan suuntaan ja nyt hän on todella toiveikas ja iloinen, kun toivoo (ja niin toivon minäkin) että heidän IVF-hoito tuottaisi tuloksen ja saisivat plussatestin ennen joulua. Mutta eihän sitä tietysti tiedä miten toinen reagoi uutiseen, siksi ajattelinkin kertoa tekstarilla että toinen saisi aikaa sulattaa asian ennenkuin jutellaan ihan face-to-face. Pidetään peukkuja meidän ystävienkin puolesta että tärppäisi heilläkin!



Sydänäänistä joku kyseli, mulla kuului esikoiselta 12+1 lääkärineuvolassa. Mulla on se nyt ensi viikolla, ekalla kerralla neuvolassa ei edes yritetty, mutta jospa ens viikolla kuuluis ne ihanat suhinat :)



T:Moonagirl 10+5

Olen todella pahoillani puolestanne. Voimia jaksaa ja parantua menetyksestä. ((()))



Meri05

Eilen oli ultra. Raskausviikkoja piti olla 7+2, mutta ultrasta sitten selvisikin, että tuulimunahan se siellä vain olikin.

Voi sitä pettymystä! :(

Sitä oli jo niin ehtinyt miettiä kaikkea ihanaa, mitä raskaus toisi tullessaan... onneksi sitä toisaalta koko ajan myös osasi pelätä tätä huonompaakin uutista, kun mm. täältä on saanut lukea, että monilla on ollut pettymyksiä ja mutkia matkassa. Muuten järkytys olisi varmaan ollut vielä paljon suurempi. Onneksi ei ehditty keroa raskaudesta vielä, kuin yhdelle ystävälle. Joten vanhemmat säästyvät tältä surulta ja pettymykseltä.. kovasti kun tuntuvat jo lapsen lapsia odottavan.



Nyt vain odotellaan hoitaako luonto itse " tyhjän pussin" ulos vai tarviiko mennä kaavintaan. Toivon kovasti, että päästään pian yrittämään uudestaan. Yrittäminen meille onkin tullut jo tutuksi, kun kohta alkaa olla 3 vuotta yritystä takana. Tämä oli meidän ensimmäinen plussa! .. ja onneksi se antaa kuitenkin toivoa ja uskoa, että vielä onnistutaan! Ei ollut vaan vieläkään meidän pienokaisen aika.



Halaus sulle Sinda! Meillä ehkä varmaan aika samat fiilikset...

Ja tosiaan parempaa onnea muille heinäsirkoille loppuun saakka!



Kyllä täältä vielä toivottavasti perästä tullaan...



T. lapsettomien puolelle siirtyvä Helmiina

kaikille käy nyt huonosti. Ihan oikeasti alkaa pelottamaan ja siksi pitääkin kysyä.

Että oliko kuinka monella plus viiva kuinka tumma testissä?

Mietin että vaikuttaako tämä asiaan.



Voiko olla tuulimuna tai kohdun ulkopuolinen,jos testissä tulee älyttömän vahva viiva ennenkuin kontrolliviivat kerkeää ilmestyä?



Miten minä nyt huolestuin näin hirmusesti.



Oumai rv 7+0

Niin, itse olen ollut ihmeen luottavainen tän raskauden suhteen. Nyt kuitenkin kun näitä surullisia uutisia kuulee, niin alkaa se pelko tännekin hiipimään. Vielä on niin pitkä aika kun se ultra on ja neuvola on ens viikolla, jolloin rv 9+1. Pakko tässä on kuitenkin vain odottaa, kun muutakaan ei voi ja luottaa niin kauan kunnes toisin todetaan.

Oireiden perusteella kaikki on vielä toistaiseksi hyvin, mutta eihän sitä voi 100% tietää.



Lapsettomuudesta....eräs ystäväni plussasi ekan kerran yli vuoden yrittämisen jälkeen ja se tuntui tosi epäreilulta. Oma esikoinen kun sai alkunsa ekasta ytittämästä. Emme keskustelleen aiheesta juurikaan tuolloin yrittämisen aikaan. Onneksi kuitenkin tärppäsi ja saivat ihanan tytön.



Saara ja pikkuruu rv 8+2

Uskaltauduin minäkin näin ensimmäistä kertaa pinoutumaan=)

Kaikille menetyksen kohdanneille paljon voimia!



Aikaisemmin en viittinyt pinoutua, kun lääkäri ei ollut varma eteneekö raskaus normaalisti, mutta tänään sain vahvistuksen, että tähän mennessä kaikki ok. Aivan kamala pahoinvointi täällä. Tuntuu, ettei mikään pysy sisällä=( Ihanaa, kun sais vaan heittäytyä sängynpohjalle, mutta esikoinen (1v2kk.) ei anna mahdollisuutta. Pakatakin pitäis. Huomenna lähdetään mummilaan sinne Suomeen! Ihanaa!!!! Toivottavasti ei ala oksettaa lentokoneessa. Pahin vaihtoehto on joku röökille haiseva, hikinen ukko, joka on dokannut edellisen illan, joka on siinä vierustoverina. Vähän jännittää miten menee toi lento tuon pojan kanssa, kun ei olla ennen lennetty. Toivottavasti ei käy kovasti korviin..



Nuo keskenmeno uutiset on aina kamalan surullisia. Itsellä niitä takana useampi, sekä kahteenotteeseen leikattu kohdunulkoinen.



Hauskaa torstaita kaikille!

Wekku ja epäselvä rv;)

Vieläkö mukaan mahtuu?



Minulla tänään ultrassa la varmistui 2.7.06, eli tuolta kesäkertuista siirryin tänne...jos vain mukaan huolitte!



Pahoittelut kaikille vauvansa menettäneille, muille peukkuja että vauvat masussa jaksavat kasvaa!



Hattara rv 10+4 + lapset 99, 01, 04