On vähän noloa olla Facebookissa kun mulla on vaan 3 ystävää siellä:(

Mulla on joku 60 ystävää, joista osa ei ole oikeasti ystäviä, vaan nimenomaan niitä bisnestuttuja. Entiset työkaverit esimerkiksi, sellaiset, joista on ihan hauska kuulla pikkuisen välillä. Facebook madaltaa kynnystä ottaa ihmisiin yhteyttä, mikä on musta sen paras puoli. Kaikkiin hömppätesteihin ei oo pakko ryhtyä...



Ootko, ap, hakenut haulla niitä vanhoja koulukavereita tms. maisemista kadonneita tuttuja?

Kyllä minäkin luen, touhuan lapsen kanssa, teen kotitöitä, käyn salilla jne. Ja silti olen Facebookissa. Kamalaa!!

Koulukavereihin en halua yhteyttä. Entisten kiusaajien kanssako tässä pitäisi kavereiksi ryhtyä?

On mulla oikeasti enemmän tuttuja mutteivät läheskään kaikki ole siellä. Voithan ap laittaa ystäväsi " piiloon" jos pelkäät että joku naureskelee (mitä tuskin tekee).

t. tällä hetkellä n. 30-40 fb kaveria jotka ovat ihan oikeastikin kavereita

Minusta on kaikkein noloa purnata täällä siitä, että joillakuilla todella on hyvin laaja ystävä- ja tuttavapiiri ja vilkas sosiaalinen elämä... kateelliset, epäsosiaaliset ja yksinäiset av-mammat taas asialla näköjään.

a, joihin olen oma-aloitteisesti yhteydessä bookin ulkopuolella. Varsinaisia ystäviäni koko foorumilta löytyy hyvin vähän. Minulla on ystävinäni humanisteja, pienten lasten äitejä ym, joita ei koko konsepti kiinnosta, heillä ei ole oikein aikaa siellä roikkumiseen tai sitten heillä on asenneongelma (liian teknistä, pinnallista ym.) foorumia kohtaan.



Itse juurikin mietin, että saisin helposti kasaan ihmisiä kansiooni useamman kymmenen. Silloin heistä suurin osa olisi vanhoja koulukavereita, miehen (it alalla; kaikki kaverit bookissa) kavereita ja heidän tyttöystäviään/vaimojaan, vanhoja työtuttuja tms. En kuitenkaan ymmärrä, miksi heitä lähtisin vartavasten kutsumaan ystävikseni virtuaalimaailmassa, kun he eivät sitä ole todellisessa maailmassakaan, vaan nimenomaan tuttuja. Ja niille todellisille ystävilleni voin kyllä soittaa puhelimellakin ja tavata heitä luonnossa.



Ei minua nyt se profiilini siellä bookissa haittaakaan, ja jos joku minut " ystäväkseen" haluaa kutsua, hyväksyn kutsun. En kuitenkaan jaksa suhtautua koko homaan kovin vakavasti, tai usko jaksavani roikkua vapaa-ajallani siellä kovin aktiivisesti. Minuakin ihmetyttää, kun aikuiset ihmiset oikein tuntuvat kilpailevan siitä, kenellä on paljon " kavereita" jossain nettisivustolla. Kutsutaan kavereiksi kaikki vanhat lukiotutut ym. Ja ylipäätään, miten siellä sivustolla sitten jaksetaan roikkua " seurustelemassa" ; miksei niitä ystäviä tavata tai heille soiteta? Vai oliskohan nyt kuitenkiin niin, että aika harvalla on sitä sataa tai useampaa sataa ihan oikeaa kaveria, tai edes sellaista ihmistä, jonka kanssa tulisi oltua tekemisissä ilman ko. foorumia?



Itseäni rupesi nyt mietityttämään, että jos jengi oikeasti suhtautuu tuohon juttuun noin vakavasti, ja laskeskelee toisten kavereita, niin pitäisikö minun nyt sitten " näön vuoksi" jaksaa roikkua siellä niin kauan, että kutsun kasaan sen useamman kymmenen naamaa kansiooni, vain poistanko itseni kokonaan sieltä sivuilta? Ei tullut mieleenkään, että nythän saatan olla jonkun mielestä vähän nolo...

En sit tiedä, et onko syynä huono kielitaito vai mikä. Mut eihän se määrä kerro todellisuutta.

Minullakin on vain kolme, eikä kyllä hävetä yhtään. Ei ole edes tullut mieleen hävetä, en tajua miksi pitäisi. En minä ole facebookiin kirjautunut esittääkseni henkilöä, joka tuntee kaikki. Sitä paitsi voiko kellään oikeasti olla 100 tai jopa yli YSTÄVÄÄ? Mistä muka revitään aika kaikkien niiden kanssa yhteydenpitoon, siis sellaiseen joka ei ole muuta kuin just jotain facebookailua tai pari kertaa vuodessa soittelua... Kyllä suurin osa noista joidenkin sadoista facebook-kavereista on ihan vaan kavereiden kavereita tai jotain yhteisiä tuttuja tai vanhoja tuttavuuksia.

Minusta facebook on todella hyvä sivusto; itselläni siellä on n. parikymmentä ystävää (ympäri Suomea, ja Ruotsista) ja se on todella kätevä tapa pitää kaikkiin yhteyttä vaikka päivittäin, jos siltä tuntuu!



Minun kaveripiirissäni se on lähes kokonaan korvannut soittelemisen ja tekstiviestit, meilitkin laitan nykyään FB:n kautta - se on oikeasti todella kätevä tapa pitää yhteyttä :-).



Ikää on muutamaa kuukautta vaille 30 vuotta, eli ei enää mistään lapsesta kyse kuitenkaan ;-).. eikös ikä ole vähän niinkuin korvien välissä? Älkää nyt, hyvät ihmiset, missatko hyvää juttua vain ennakko asenteidenne takia! Ei se ole kovin järkevää. Tutustukaa, ja vetäkää sitten vasta johtopäätöksiä.

Mä liityin muutama viikko sitten Facebookiin ja mulla on noin kolmisenkymmentä ystävää ja kaveria siellä. Totta kai osa on paljon läheisempia kuin osa. Suurin osa mun kavereista on työelämässä ja pienten lasten vanhempia. Ollaan huomattu, että Facebookin avulla on helppo pitää yhteyttä ja sähköpostien määrä vähenee. Mun lyhyen jäsenyyden aikana olen esimerkiksi järkännyt parit lounastreffit/pikatapaamisen, kun olen huomannut, että joku tuttu on samassa kaupungissa työmatkalla.



Meillä on aika tiivis peruskaveriporukka jo opiskeluajoilta, joka on myös kohtuullisen laaja, mutta muiden velvoitteiden vuoksi ei tavata mitenkään viikottain. Kiva kuitenkin pysyä kärryillä porukan tekemisistä.



Business-kontakteja varten mulla on LInked in, Facebookin en halua asiakkaita tai muita business-kontakteja. Jos yhdistäisin nämä, niin mä pääsisin helposti kolminumeroisiin lukuihin. Enkä mä nyt koe olevani mitenkään poikkeuksellinen verkostoituja.



Jos jollain on vähän ystäviä Facebookissa, niin eka ajatus on se, että tuo ihminen ei ole lähtenyt alun rekisteröitymisen jälkeen aktiiviseksi käyttäjäksi. Ei tulisi mieleenkään ajatella, että hänellä on vähän ystäviä. Jos taas jollain on satoja kavereita, niin silloin ehkä ajattelisin, että kyseessä on joku superverkostoituja.

Minulle facebook on hauskaa ajanvietettä, en todellakaan silti roiku siellä tuntitolkulla päivittäin. Paljon hauskempi ja terveempi systeemi se minusta on kun jollain netin keskustelupalstalla anonyyminä tai nimimerkin takana pyöriminen. Minulla on vähän reilu sata kaveria siellä, niistä ehkä 20 on sellaisia läheisiä ystäviä, muut hyviä tuttavia, joihin olen yhteydessä silloin tällöin ja joita pidän mukavina ja tuntemisen arvoisina tyyppeinä.

En halua enää olla siellä.

Tälle yhdelle nololle, että mikä ihme on Facebooka ja mitä siellä tehdään?

On kans nuo ystävät sellaisia etteivät kerkii koneelle tai eivät sitä käytä ollenkaan. EI siis ole noloa. Mun mielestä se on jotenkin rehvastelua jos alkaa ystäviä oleen 100 ja yli... voiko ne kaikki olla YSTÄVIÄ???

Facebook on internet-yhteisösivusto, jota ylläpitää samaista nimeä kantava yritys Palo Altossa Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Facebookilla on 200 työntekijää. Sivuston omistaa Facebook Inc. Sivusto tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden käyttäjäprofiilin ja blogin luomiseen. Käyttäjät voivat lisätä järjestelmään myös kuvia. Facebookilla oli helmikuussa 2007 hieman yli 17 miljoonaa käyttäjää, ja sinne lisätään kuusi miljoonaa uutta kuvaa päivittäin. Syyskuussa 2007 käyttäjiä on 40 miljoonaa.



Sovellusten kehittäjillä on mahdollisuus sijoittaa omia sovelluksiaan Facebookiin.

Mietin vaan tota et jos jollain on 100 kaveria niin miten voi sanoa että on kavereita, kun tuskin voi noin moneen pitää yhteyttä silleen miten kavereihin nyt yleensäkin.

Onks se siis vähän sama kuin Irc-galleria? (en kyl tajua ihan senkään ideaa, mutta kuitenkin) :)

Galleria on ehkä enemmänkin teineille suunnattu, Facebook vähän vanhemmille.