***TAMMITENAVIEN ALKUVIIKKO 43***
Huomenta
Pistänpäs aloittaen uuden viikkopinon. Edelliset jutut löytyvät täältä:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11528319&p=2&mpage=1&tmod…
Onnittelut Poreelle uudesta kodista! Hmm, me ollaan asuttu uudessa kaksi ja puoli vuotta eikä vieläkään ole yhtään verhoa paikoillaan. Lasten makkareissa on tangot, mutta muualla ei niitäkään. Asutaan kaupunkialueella, mutta talo on silti niin sijoittunut, ettei niin haittaa vaikkei verhoja olekaan. Tosin aamupalaa ei tahdo voida syödä kun aurinko paistaa silmiin. :)
Vatsassa voidaan täällä hyvin, mutta äidillä menee huonommin. Noin joka toinen päivä tuntuu olevan aivan toivoton. Masentaa ja on tosi paha olla, vaikka kaikki onkin ihan hyvin. Tietäähän sen, että hormonit ne vaan heittää taas häränpyllyä, mutta valitettavasti tietoisuus siitä ei auta oireisiin. Miehellekin rasittavaa kun vaimo tihrustaa illat pitkät. Aargh! Samanlaista tämä on kuin kakkosen syntymän jälkeen ja jos jatkuu vielä tämän synnyttyä, niin onneksi tiedän, että estradiolilla helpottaa. Vielä kun pysyisi järjissään tuonne tammikuun loppuun. Oliskohan toivoa, että kroppa hoitaisi homman kotiin jo sitä ennen ja tasaantuisi tuo hormonipuoli taas vähäksi aikaa?
Tämä valitusvirsi riittänee tältä kertaa, sorry. Lauantai oli kuitenkin hyvä päivä. Tehtiin miehen kanssa raksahommia ja vähän pihahommiakin sain tehtyä. Tiedä sitten oliko raitis ilma vai miehen seura hyväksi, molempia pitää yrittää annostella jatkossakin riittävästi.
Strutsi ja minihupi 25+5
Kommentit (42)
Täällä on myös tänään vähän tällainen heikohko fiilis. Motivaation rippeet tippu viimeisetkin, kun soitin kela-papereiden takia palkkakonttoriin. Olen nimittäin odotellut tuota palkankorotusta, joka luvattiin siis jo kesällä. Nyt sain kuulla, että pomo on sen palkanlaskijalle ilmoittanut ja summa on huikeat 80 euroa!!!!!! Siis eihän tuota voi laskea korotukseksi edes! Joopa joo, mitähän sitä kaikilla niillä vajaa 40 eurolla, jotka käteen jää, tekisi? Taidan tosiaan huomenna pyytää pitkää saikkea neuvolassa ihan vaan yleisen potutuksen vuoksi. Repikööt siitä sitten.
Ihanista synnyttäneiden osaston hoitajista oli puhetta. Kamalia kokemuksia teillä! Mulla ei ole mitään ihan tuon kaliiberin juttua, mutta jälkeenpäin olisi kyllä voinut siellä yksi hoitaja vähän olla asiallisempi. Olin esikoista koittanut imettää, eikä maito ollut noussut vielä kunnolla, ja kun hän oli isokokoinen poika, oli tietysti nälkäinen. No en sitä tuoreena äitinä ymmärtänyt vaan koitin pitää lähellä ja hyssytellä kun vauva huusi, jolloin tämä yksi hoitaja tupsahti paikalle, nappasi pojan minulta ja sanoi, että eihän tuosta nyt mitään tule, hän vie vauvan hetkeksi muualle, ja minun pitäisi nukkua. No joo, niinhän asia varmaan oli, mutta olisi ollut ehkä kivampi, jos hän olisi voinut kehottaa yrittämään vaan sitä imetystä edelleen, kun en ymmärtänyt, että nälkähän pienellä oli. Sen sijaan hän vei vauvan pois ja antoi sille toisaalla lisämaitoa KYSYMÄTTÄ MINULTA!!! Vasta näin myöhemmin olen asiaa miettinyt ja silloin en tokkurassa osannut asiasta mitään numeroa tehdä, vaikka ahdistuin ja vähän masennuinkin, kun minusta ei ollutkaan hoitamaan lastani... No tällä kertaa en tasan anna kenenkään viedä vauvaa minulta, ellei ole ihan pakkopakko. Toivottavasti pääsen toiselle osastolle tai että tämä täti ei ole enää siellä töissä.
Esikoiselle olen kanssa ajatellut ostaa vauvalta jonkun lahjan, vaikka luulenkin, että itse vauva kiinostaa enemmän kuin mitkään lahjat, niin innokkaasti poitsu jo odottaa vauvaa syntyväksi. Tuo vauvanukke olisi tietysti aika näppärä, niin voitaisiin sitten yhdessä " hoitaa" vauvoja, kun hänelle mieluisimmat leikit on aina matkia jotain mun tai isänsä tekemisiä. Esim. kun imuroidaan, hänellä on oma imuri, samoin pölyrätin hän haluaa oman kuin myös tiskiharjan, kun tiskataan. Täytyykin käydä katsomassa, olisiko jotain edukkaampaa vaihtoehtoa kuin BabyBornit...
Voi kun tulisi jo huominen neuvola. On niiiin paljon asioita neuvolatädille puhuttavana, että melkein sitä jo täytyisi kirjoittaa lista, kun ei niitä taas kuitenkaan muista kaikkia...
Sitä odotellessa, kuulumisiin, kivaa kun meitä on taas näin paljon aktiiveja :)
Popin_äiti ja pallero rv 26+
Heippa!
MiiKaro ja Strutsi-70: En tiedä kuinka hyvin pitää paikkansa, kun en itse ole närästyksestä pahemmin kärsinyt, mutta entinen naapurimme hotki mehujäätä kun närästi, kuulemma helpottaa...
Justus08: Todella mielenkiintoinen ajatus, kiitos hyvästä ideasta! En tosiaan olisi itse tullut ajatelleeksi, mutta nyt pitää kyllä miettiä. Onneksi noita lahjatoiveita tuntuu isoveljellä olevan, joten jotain sitä varmaan keksii. Poika toivoo mm. vauvanukkea joka itkee/ääntelee ja jota voisi hoivata. Taitaa olla paras vauvalahja meidän esikoiselle...
Aksiina: Kamalaa, että sinäkin olet joutunut kokemaan tuollaisen hirvityksen hoitajaksi synnytyksen jälkeen. Itselleni jäi trauma kun esikoinen oli juuri todettu terveeksi lastenlääkärin toimesta. Kyselin sitten vuorossa olleilta hoitajilta koskahan mahdetaan päästä kotiin (olin pari viikkoa siis maannut sairaalassa jo ennen esikoisen syntymää).
Yöllä sitten kahden aikaan imetystä yrittäessäni tuli " omahoitaja" huoneeseen ja ilmoitti, että turha luulo että pääsisimme kotiin lähipäivinä, kun ei mulla maito ollut noussut. Eivät kuulemma voisi ottaa riskiä, että maito nousisi kotona ja verensokerit laskisi. Siihen järkeilin itse, että mies on kotona kanssani ja osastollakin huolehdin itse sokereiden mittaamisesta, ei henkilökunta niitä siellä mittaillut!
Tähän tämä hoitaja sitten vastasi, ettei päästäisi kotiiin koska vauvahan on ihan keltainen (sanoo siis näin ensi kertaa äidiksi tulleelle keskellä yötä ja siitä huolimatta, että lastenlääkäri ole todennut vauvan olevan terve!) Itse vastasin kommenttiin, että vauva on enemmän punainen kuin keltainen, johon hoitaja: " Niin, punaisuudella se alkaa, ja sitäpaitsi sehän on ihan flegu! Kato nyt..." sitten hän otti vauvan poskista kiinni ja ravisteli....
Näiden tapahtumien jälkeen en enää antanut hoitajien ottaa vauvaa pois viereltäni ja vaadin seuraavana aamuna kotiinpääsyä. Illalla sitten päästiinkiin kotiin kun olin perustellut miksi sokereistani ei kannata huolehtia sekä pyytänyt tekemään yöllä minua ahdistelleesta hoitajasta valituksen. Nyt tämän raskauden edettyä näin pitkälle, ovat ikävät muistot nousseet taas pintaan. Onneksi olen aiempien keskenmenojen vuoksi saanut käydä neuvolapsykologilla ja uusi aika sinnekin on marraskuun alussa. Täytynee ottaa nämä muistot ja pelot esille siellä taas.
Hyviä vointeja kaikille!
T: Emem03 rv 27+1