Taas raskaana, vaikka päätin jo ettei ikinä.. kuinkahan käy

Onko kaikki vielä hyvin? Sinuna kertoisin ultraavalle/hoitavalle lääkärille minidisperiinin (=ASA) käytöstä. Minulla ei tutkimuksissa voitu todeta varmaa istukkaverenkierron häiriötä, joten tämä ihana lääkärini määräsi ne siis " varmuuden vuoksi" . Tämä verta ohentava lääkitys lopetettiin myöhemmin viikolla 20+0 äitiyspolilla toisen lääkärin toimesta. Aiemmin minulle oli parikin lääkäriä sanonut, että sitä voi syödä vaikka viikolle 36+0 asti, ettei siitä ainakaan haittaa ole. Nyt olenkin tässä kuukauden verran jännittänyt mahdollista tukosta..

Neuvolassa joudun pyytämään hemoglobiinin mittausta, koska sitä ei kuulemma ole tarvis aina ottaa. Haluan kuitenkin, että sitä seurataan mahd. hyvin, koska yleensä arvoni ovat korkeat, n. 145-163 (ilman raskautta). Asallakin ne oli vielä päälle 130, mutta nyt laskeneet tuonne 122 pintaan keskiraskauden fysiologisten tekijöiden vuoksi. Ja hyvä että on laskenut.. Tosin en ole ihan varma onko hemoglobiiniarvo suorassa suhteessa istukkaverenkierron tukostaipumukseen, en ole huomannut lääkäriltä kysyä..



Pidän sinulle peukkuja, ja tulethan kertomaan ultrakuulumisia, jos jaksat?



Miikuli 24+2

Kesken meni tuo edellisen kierron raskaus heti alkuunsa, josta tein tämän ketjun aloituksen vain vähän aikaa sitten. Vuoto kesti kauan, vaikka olin vasta viikolla 5+ kun se alkoi.



Siksi aikamoinen yllätys on, että olen taas raskaana. Oli niin huono olo ja oksetti, joten tein testin viikko sitten - positiivisen!

Tänä aamuna olin yksityisellä ultrassa ja nyt siellä näkyy syke! Viikkoja on 6+ jotain.

Nyt olo on toisenlainen kuin keskenmenoihin johtaneissa kun sykekin on nähty, joten toivo on taas herännyt eri tavalla kuin ennen.



En ymmärrä miten tämä on edes mahdollista meidän tämänhetkisellä seksielämällä.. :)

Uusi ultra on äitiyspolilla 2-viikon päästä. (pääsen näihin ultriin aiempien keskenmenojen ja kohdunulkoisen vuoksi).

Olen aivan sekaisin tästä asiasta, pakko oli tulla tänne kirjoittamaan, kun en halua vielä puhua kellekään tutulle.



- Uskotteko siihen äidin vaistoon, joka kertoo että kaikki ei ole kunnossa? Minusta on aina tuntunut siltä silloin kun keskenmeno on lopulta tullut. Nyt tuntuu paljon paremmalta, vaikka tällä historialla ei pitäisi hirveitä toivoa. Jotenkin vaan tuntuu, että tästä tulee vauva, vaikka sen kirjoittaminen tähän on jotenkin vaikeaa.. siis että jos sen sanoo, niin se ei toteudukaan. Ja siis, että jos nyt alan uskomaan tähän vauvaan, niin se ei toteudu. Mutta silti minusta tuntuu, että nyt on tosi kyseessä, vaikkei sitä uskalla ääneen sanoa :)

Tämä johtuu tietysti varmaan siitä, että syke on nähty ja on pahoinvointia aika lailla.

Aika sekavaa.. Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitin :)

Ymmärsin täysin mitä tarkoitit sillä tunteella, että kaikki menee hyvin tai huonosti. Reilu kuukausi sitten sain keskenmenon ja jotenki mulle vaan tuli sellanen olo sen jälkeen, että tiesin sen. En osaa tarkemmin kans selittää. Meillä on jo kaksi lasta ja tämä olis siis ollu kolmas. Se tuntui vaan jotenkin niin erilaiselta kun aikaisemmat.

Saanko udella onko kaikki mennyt nyt hyvin?

Mulla on takana " vasta" neljä keskenmenoa ja nykyinen rv 9+3 joten ei tässä vieläkään niinkuin lasta olla tekemässä vaan varovasti, päivä kerrallaan... Mutta kysyit siitä " vaistosta" että onko kaikki kunnossa. Mä olen melkein kaikissa keskenmenoissa tuntenut, että nyt ei ole asiat kunnossa. Sellainen hassu tyhjyyden tunne on alkanut jo ennen kuin ultrassa on todettu tilanne. Viime keskari oli erilainen, silloin ei ollut vähittäistä vuotoa joka tiputtelusta lisääntyy, vaan kerralla " hanat auki" . Silloin en ehtinyt muuta kuin hätääntyä ja mennä naistenklinikalle. Silloin ultrassa näkyi vielä yksi raskauspussi ja olin yön osastolla, mutta kyllä jo tuntui että kaikki ei ole kunnossa ja seuraavana iltana tuli sitten tämäkin ulos.



Mutta tutkimuksista, suosittelen ihan tosi että menet. Mulla löytyi perinnöllinen häiriö, joka kuitenkin on suht helposti hoidettava. Toivottavasti kaikki on hyvin, tulethan kertomaan miten menee!

Tulin kaivamaan tämän vanhan aloitukseni. Hassua, että tein siis tämän aloituksen raskaudesta, joka sekin meni kesken, mutta sitten tulinkin ihan heti raskaaksi uudelleen, ja näyttäisi siltä että tämä pieni sinnittelee mukana!



Tsemppiä teille muille, joita nämä keskenmenot " vainoavat" . Ei tässä vieläkään uskalla täysin nauttia raskaudesta, mutta pahin on kuitenkin jo takana. - en voi millään uskoa että olen oikeasti raskaana! Tutkimuksien teko nyt jäi, eikä mitään syitä olla siis vielä selvitetty.



Yksi lääkäri sanoi, että vaikka voi olla vaikea uskoa, niin jopa useampi keskenmeno peräkkäin voi olla vain huonoa tuuriakin.



Koittakaa jaksaa - tiedän miltä tuntuu, kun unelmat särkyvät kerta toisensa jälkeen tai kun ei voi olla onnellinen raskaudesta, kun pelottaa. * halaus kaikille samoja kokeneille!

luin tuon sinun aloituksen ja olen kyllä ihmeissäni kuinka sun pää on kestänyt! olet NAINEN Isolla :)



Kuinka nopeasti tulit viimeisen km jälkeen raskaaksi?

minullakin kun tuli km viime viikolla oli koko ajan raskausaikana sellainen ihme vaisto tms olo ettei kaikki ole hyvin

.. ei kuulunut kertaakaan sydänääniä. raskaus oireet olivat valtavat olin koko alkuvuoden toiselta viikolta lähtien sairaslomalla. tänään on viimeinen päivä ja on aika nousta tästä masennuksesta.



voimia ja suuri halaus onnellesi.

Toivon totisesti kaiken menevän sinulla jo hyvin.

olen ollut raskaana reilusti yli 10 kertaa. Alkuraskauden keskenmenoja on ollut suurin osa, kaksi tuulimunaa, kaks km. viikolla 11-12. Yksi kohdunulkoinen raskaus, joka vei toisen munatorven.

- Nyt testi näyttää taas plussaa! Pelottaa, viikolla 5 vasta mennään.

En ole vielä luovuttanut ainoastaan siksi, että yksi raskaus on aikoinaan onnistunut (maailman ihanin lapsi! :) Siksi jatkan tätä itseni kiusaamista.. En vaan tiedä kestääkö pää enää tätä uutta pettymystä, jota oikeastaan jo odotan tapahtuvaksi.

Olivia

Onpa sinulla hurjasti kurjia kokemuksia! Onko syy niihin keskenmenoihin selvinnyt? Valitettavan usein ne syyt ei tietysti selviäkään.. Itselläni oli niin ihana lapsettomuuslääkäri, että antoi lugesteronit ja ASAn nykyisen raskauteni tueksi, vaikka joku muu lääkäri ei niin välttämättä olisi tehnytkään. Takana on keskeytynyt km rvko 11+4, josta olisi ollut tänään laskettu aika.... edelleen surettaa. Olen kuitenkin raskautunut uudestaan. Nykyisen mahavauvani sisarus vuoti pois rvko 6+4. Raskausaika on ollut täynnä pelkoja ja epävarmuutta, mutta aika tukevasti on maha kasvanut ja vauva potkii päivittäin. Toivon, että saamme vihdoin oman esikoisemme elävänä ja terveenä syliin asti..



Voimia sinulle, varmasti esikoisenne on hyvänä " kannustimena" , vaikka ihan varmasti tuollainen jatkuva epäonnistuminen syö. Nainen on vaan uskomattoman vahva, kun syli huutaa omaa pientä.



kaikkea hyvää, miikuli 23+1

Keskenmenoille ei ole selvitetty syitä. Olin juuri menossa tutkimuksiin, kun onnistunut raskaus sai alkunsa ja tutkimukset jäivät. Ihan hullua, mutta en ole enää jaksanut uudelleen. Katsotaan nyt vielä tämä, ajattelen aina.

Minulla raskaus alkaa helposti, siis vaikka jopa jokaisessa kierrossa. Eivät vaan kestä.

- Nyt syön oma-aloitteisesti aspiriinia 50mg (vai oliko se disperiini) päivässä. En uskalla lopettaa sen syömistä. Pitäisiköhän tästä kertoa lääkärille, jolle menen ensi viikolla ultraan..?

Kiitos vielä kun vastasit.