Ostavatko isovanhemmat lapsillenne jotakin, jos pyydät?

eivät osta ikinä mitään. en kehtaisi edes pyytää, mieluummin dyykkaisin vaikka uffin laatikosta.

noin paljon talvivarusteita kuin kuvasit, niin ei kaikki ihan kunnossakaan ole.

Mutta en minäkään niitä hyysää kun sen aika tulee. Kukin omillaan...

Enkä kyllä kehtaisi pyytääkään. Toiset isovanhemmat miljonäärejä, mutta eivät jaksa innostua lapsenlapsistaan. Toiset melko köyhiä eläkeläisiä.

Näillä näkymin tuntuu siltä, että aikanaan olisi ihana auttaa omia lapsia ja lapsenlapsia. Tiedä sitten.

ostan varmasti kaikenlaista, mitä tarvitsevat, ihan pyytämättäkin. Minusta on ihan kummallista, että ei KOSKAAN osteta mitään, ei edes syntympäiväksi. Rahasta ei ole kiinni. ap

pyytänyt isovanhemmilta mitään itselleni enkä lapsilleni,saattaisi ostaakin,muttei heidän tarvitse rahoittaa meidän perheen kuluja.

Kirppiksiltä löytää edullisesti,kannattaa kierrellä--se ei maksa mitään :)

en kai olisi pyytänytkään, jos olisivat. ap

tunnistan MUUTEN tuon asenteen vanhemmillani, eli että suhde lastenlapsiin on etäinen. En kaipaa taloudellista apua, mutta hoitoapu ja läsnäolo olisivat tarpeen - mutta vanhempani ovat jo iäkkäitä ja asuvat suht kaukana.

ostavatko isovanhemmat mitään koskaan? Tarpeellista tavaraa tai lahjoja?

että hallitset sen ja kerro rehellisesti jo hyvissä ajoin, mikä tilanne on, millaista apua tarvitsette jne.

Kovasti arvostan heitä tällaisesta eleestä eikä kyse ole siitä, että olisimme niin köyhiä vaan heidän omasta tahdostaan osallistua.

Mutta varmasti ostaisivat jos pyytäisin. Oma taloutemme on paremmassa jamassa kuin kummankaan vanhempien. Lahjoja tuovat anteliaasti synttäreillä ja muutenkin ihan vain huvin vuoksi.

Esimerkiksi omat vanhempani ovat tähän mennessä ostaneet joka vuosi lapsellemme(nyt 4v.) talvihaalarin, usein myös kengät. Lisäksi tulee paljon sisävaatetta ja todellapaljon laadukkaita leluja. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että lapsemme on heidän ainoa lapsenlapsensa. Luulen toki. että myös tämä vielä mahassa oleva saa aikanaan paljon lahjoja. Mieheni vanhemmat antoivat yleensä rahaa ostoksiin, mutta eivät yhtä runsaskätisesti kuin omani. Olen erittäin tytyväinen ja onnellinen asiasta. Itse kyllä kykenisimme ostamaan vaatteet yms., mutta näin pystyn ostamaan laadukkaampia ja kestämämpiä tuotteita.

Isovanhemmat eivät osta mitään ylimääräistä koskaan. Yksi mummo ei osta synttärilahjoja, koska lapsenlapsia on niin paljon (7). Muut antavat pienet synttärilahjat ja joululahjat. Itse valitsemansa lahjat, eivät siis kysele eivätkä halua esitettävän toiveita. Lahjat ovat yleensä epäsopivia lapsen ikään ja kokoon nähden. Hohhoijaa.

pahan päivän varalle. Ei ole pyydetty, mutta voisin hyvin kuvitella, että pyytäisin rahaa omilta vanhemmiltani, jos olisi tarvetta. Enkä kokisi nöyryytykseksi.

Toisen puolen isovanhemmilla siintää ajatuksissa 50-luvun kuri ja lapset saavat näkyä vaan eivät kuulua, mitään ylimääräistä kivaa eivät lapset tarvitse ja suurin osa nykyajan tavallisuukistakin on heidän mielestään tätä extraa. Toisen puolen isovanhempi (mummi) elää itse aika tiukoilla eikä varsinaisesti ole koskaan osannut ajatella muita kuin itseään, eikä ole varojakaan. Joten hankimme tarvittavan itse, tosin meidän tilanteessa, kaksi hyvintoimeen tulevaa aikuista olisi hassua pyytää esim. talvitakki rahoja jostain muualta...

Antaa joskus pieniä lahjojakin. Muistaa syntymäpäivät ja joulun.

Meillä suvut on toisenlaisia.



Kun mieheni oli pitkällä työreissulla, hänenkin sukulaiset soitti minulle, että onko meillä kaikki ok, voiko tehdä jotain ja isänsä kysyi, että onko minulla rahaa?



Minusta se oli kauhean hauska kysymys, olin ihan äimänä, ikää kuitenkin yli 30v ihminen ja mietin, että luuliko hän, ettei minulla ole omaa rahaa ollenkaan (olin tosin kotihoidontuella, ehkä siitä hän niin ajatteli), mutta joka tapauksessa otin hienona eleenä, en epäilynä. =)

ajatus, että mulle soitettaisiin samanlainen puhelu kun mieheni taas lähtee reissuun :)

kilön hyvin tuntien kuuluu hänen käytökseen.